Te joilla isot lapset! Mitä teette puolisonne kanssa?

Kuinka isot? Aikuisetko?

Me tehdään lisää isoja lapsia.

Käydään töissä, vapaalla mökkeillään, seistään peltojen reunalla, kuljetaan mettässä, joskus pelataan pelejä, ollaan vaan ja huilataan...mitä nyt kulloinkin.

Minkä ikäiset lapset tässä huomioidaaan?

Kauhulla odotan tuota hetkea, kun pitaa jotain tehda miehen kanssa ilman lapsia. Me ollaan just se pariskunta ravintolassa joilla ei ole toisilleen mitaan sanomista tai sitten keskustellaan kohteliaasti jostain turhasta. 

Jos tässä tarkoitetaan 300 kg painavia lapsia jotka ei pääse sängystä ylös ja rajoittavat vanhempien elämää?

Me ei tehdä mitään. Ei ole mitään yhteistä harrastusta eikä keskustelunaiheita. Ollaan vaan ja katsotaan niiden isojen lasten perään.

Syödään joka päivä pitkän kaavan mukaan (3 ruokalajia). Matkustellaan. Pelataan golfia. Katsotaan leffoja. Luetaan paljon takan ääressä tunnelmasta nauttien. Jne.

Pakko myöntää, että talvella me tuskin nähdään toisiamme. Kesät vietetään mökillä ja sielläkin puuhaillaan omia juttujamme.

Eipä juuri mitään. Kotihommia tai olla möllötetään.

Kuulostaa yhtä pahalta kuin meidän arki :D minua ei mitkään mökkihommat kiinnosta, mies viihtyisi kotona. Välillä käydään teatterissa, keikalla tms mutta minulle perusarki on tylsää. Tarkoitin lapsia jotka jo sen ikäisiä että pärjäävät myös yksin eivätkä tarvitse koko ajan hoitoa.

? No mitä nyt aina on tehty: jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, katsotaan leffoja ja sarjoja, käydään lintu- ja luontoretkillä, kävelyllä ja pyöräilemässä, pelataan jatsia ja tehdään palapelejä, käydään näyttelyissä ja keikoilla, laitetana ruokaa ja käydään ravintoloissa, tavataan tuttuja... Paljon tietty tehdään omiakin juttuja, joko ihan erikseen (esim. mies lenkkeilee ja minä joogaan) tai sitten "yhdessä yksin" eli puuhaillaan omiamme samassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain säännöllistä tekemistä? Kuinka usein? Millä kaavalla arkenne menevät? Oletko tyytyväinen?

Lapset ovat teinejä, lasketaanko "isoiksi"?

Keskustelemme ja väittelemme, käymme kahdestaan nauttimassa taiteista, olemme ihan hiljaa ja rauhassa toistemme seurassa kotona. Säännöllisin tekeminen on varmaan jokasunnuntainen pitkä kävelyretki. Ei siis mitään kuntoilusuorittamista, vaan kävelemistä, ympäristön havainnointia, puhumista ja hiljaa oloa. 

Ollaan oltu jo niin kauan yhdessä, että arki on uomissaan. Kotityöt on jaettu molempia tyydyttävällä tavalla ja nyt lapsetkin tietystio osallistuvat yhä enemmän. Olemme samalla alalla, mutta eri töissä, joten ymmärrämme toistemme työ-arkea aika hyvin ja olemme siitä kiinnostuneita. Konfliktit taitavat olla enemmän luonnepohjaisia, eivät liity jokapäiväisen elämän kulkuun. 

Olen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhtä pahalta kuin meidän arki :D minua ei mitkään mökkihommat kiinnosta, mies viihtyisi kotona. Välillä käydään teatterissa, keikalla tms mutta minulle perusarki on tylsää. Tarkoitin lapsia jotka jo sen ikäisiä että pärjäävät myös yksin eivätkä tarvitse koko ajan hoitoa.

No ittestähän se kiinni on onko arki tylsää  :) Senkun keksii yksin tai puolisonsa kans kivaa tekemistä, sellasta joka huvittaa eikä tunnu tylsältä.

-Se mökkeilijä, pellonreunalla seisova ja mettässä kuuhaileva

Kysynkin teiltä, jotka ette tee pariskuntana mitään yhteistä. Miksi vitusssa te olettte yhdessä?

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että on minun luonteesta kiinni että perusarki on puuduttavaa? Just nämä ulkoilut, lintubongaukset jne on jo ajatuksena niin tylsiä ja ilmeisesti suurin osa kuitenkin elää tällaista elämää ihan tyytyväisenä. Näen ystäviä melkein joka päivä, käyn useamman kerran kuukaudessa ulkona (ystävien kanssa, keikalla, mitä milloinkin) ja silti välillä tuntuu että kuolen tähän tylsyyteen.

Onpa kamalaa luettavaa ylläolevat. Me ollaan miehen kanssa parhaita kavereita, ja meillä on kivaa yhdessä. Miksi muuten edes oltaisiin edes yhdessä? Vapaa-ajalla me esim. kokataan, harrastetaan urheilua joko yhdessä tai yksin, käydään kävelyllä ja kirjastossa ja kylässä. Käydään kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa: leffassa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Kuljetaan valokuvaamassa ja meillä on yhteinen kuvausprojekti menossa. Harrastetaan myös musiikkia, silloin tällöin soitetaan ja lauletaan, tehdään biisejä. Tekemistä ja juttelemista olisi paljon enemmän kuin yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin teiltä, jotka ette tee pariskuntana mitään yhteistä. Miksi vitusssa te olettte yhdessä?

Jos kumpaakaan ei se asia haittaa? Näitä tällasia pariskuntia on.

Minkä kokoiset lapset lasketaan isoiksi lapsiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yhtä pahalta kuin meidän arki :D minua ei mitkään mökkihommat kiinnosta, mies viihtyisi kotona. Välillä käydään teatterissa, keikalla tms mutta minulle perusarki on tylsää. Tarkoitin lapsia jotka jo sen ikäisiä että pärjäävät myös yksin eivätkä tarvitse koko ajan hoitoa.

No ittestähän se kiinni on onko arki tylsää  :) Senkun keksii yksin tai puolisonsa kans kivaa tekemistä, sellasta joka huvittaa eikä tunnu tylsältä.

-Se mökkeilijä, pellonreunalla seisova ja mettässä kuuhaileva

Onhan se tietysti asennekysymys. Mutta myös rahakysymys. Tai ainakaan mulla ei varallisuus riitä läheskään kaikkeen mitä haluaisin tehdä.