Kuollut se oli... rv 9+5

Voimia ja jaksamista! En usko, että on kenellekään pikkujuttu, joka samaan tilanteeseen joutuu.

Voimia, itse en ole kokenut moista, mutta varmaati olisin rikki tilanteessasi.

Voi että, otan osaa :( kyllä tuo on varmasti jokaiselle lasta toivoneelle todella iso juttu.

No voi nyt kökkö.

Oliko sulla jotain oiretta vai tuliko ihan puskista?

Abortin tehneet vähättelisivät että eihän se ollut kuin joku solumöykky

Vierailija kirjoitti:

Abortin tehneet vähättelisivät että eihän se ollut kuin joku solumöykky

Höpöhöpö. Monille abortin tehneille se on todella raskas ja surullinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Abortin tehneet vähättelisivät että eihän se ollut kuin joku solumöykky

Ei pidä paikkaansa, olen kokenut keskenmenon sekä abortin. Ikävä asia tuo on aina.

Voimia ap!

Vierailija kirjoitti:

Abortin tehneet vähättelisivät että eihän se ollut kuin joku solumöykky

Jos ei ole toivottu, niin solumöykkyhän se on. Tässä tapauksessa lasta oli toivottu. Lasta kohtaan oli jo kehitetty tunteita, haaveiltu yhteisestä ajasta, saanut lasketun ajan, mietitty ulkonäköä ja mahdollista sukupuolta.. Keskenmenon myötä joutuu hautaamaan tämän kaiken. Älä silti tuomitse abortin rumasti , jokaisen elämä on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Abortin tehneet vähättelisivät että eihän se ollut kuin joku solumöykky

Tai sitten he ymmärtävät toivotun ja ei-toivotun raskauden eron, toisin kuin sinä.

<3 Otan osaa. :(

Voi kurjuus, otan osaa!

Yhtenä päivänä tuli yhden kerran tuhrua pyyhkiessä. Pahoinvointi helpotti. Siinä oli aikalailla oireet. Mutta en mitenkään olisi voinut uskoa että lopputulos tämä...

Ap

Todella paljon voimia raskaaseen kokemukseen <3

Sure niin kauan kun surettaa ja itke niin paljon kun itkettää sekä puhu asiasta, se helpottaa! Itse koin km rv 8 :(

Otan osaa suruusi. :( Surullista.

Lämmin halaus...

Mulla oli vahinkoraskauden alku kierukan kanssa, ja vaikka se sitten meni kesken "luonnostaan" melko pian, niin ei se todellakaan ollut pelkkä solumöykky. Sen muutaman päivän aikana siihen ajatukseen, että vielä yksi lapsi, ehti kuitenkin jollain lailla järkytyksestä huolimatta tottua, ja menkkojen alkaminen oli ihan kamala suru.

Ne, joilla ei näissä tlanteissa ole tunteita, ovat joko tunnekylmiä tai sitten normaali hormonitoiinta ei toimi oikein.

Musta on jotenkin kammottavaa että jätetään yksin. Ota pilleri ja mene kotiin??

Otan osaa. Kaksi kertaa olen mennyt np-ultraan toteamaan saman. Tyhjennykset tehty kerran kotona ja toisen kerran sairaalassa. Aikaa on kulunut jo 8v ensimmäisestä ja toisesta 3v, kokemukset ei unohdu koskaan. Henkisesti ja fyysisesti rikkirevitty.. Raskaimpia asioita elämässä, mutta ehkä sinullekin tuo toivoa että seuraava raskaus voi sujua ihan hyvin. Itse olen saanut kaksi lasta, kummatkin saaneet alkunsa hyvin pian keskenmenojen jälkeen. Pelko ei unohdu koskaan. Voimia!

Otan osaa <3

Mulla tänään viikkoja 9+4, joten riipaisi itseänikin :/

Kiitos osan otoista! Tunnen huonoa omaatuntoa.. Minulla on kaksi lasta josta yksi on mieheni ja minun yhteinen. Halusimme toisenkin yhteisen. Kaksi vuotta yritetty ilman tulosta. Mentiin tutkimuksiin. Meille sanottiin että ivf/icsi on ainoa vaihtoehto. Sitten yhtäkkiä tulin luomusti raskaaksi. Oi sitä onnen määrää joka nyt yhtäkkiä muuttui valtavaksi suruksi. Huono omatunto kun en osaa nyt olla kiitollinen olemassa olevista lapsista. :(

Mulla kävi samoin 8 rv:llä. Ei ollut tulla itkulle loppua...

Voimia. Suosittelen, että käyt juttelemassa niitten suositteleman ihmisen kanssa niin ei jää tämä syömään sisältäpäin. Ja päivä kerrallaan. Siitä se lähtee pikku hiljaa.

Mulla onnistui lääkkeellinen tyhjennys kotona hyvin. Viikon verran vuoti, kipeää teki siinä 4 päivä, eli muista särkylääkkeet. Jos pelottaa, pyydä päästä kyseiseksi päiväksi sairaalaan. Itse halusin olla kotona lapsen ja mieheni kanssa, kamala päivä siitä huolimatta.

Mutta kyllä se siitä. Kyynelien jälkeen tulee päivä, jolloin taas voi hymyillä.

T.rv17+5 tänään:)