Mitä sellaista teitte lapsena mitä ette omien lapsienne antaisi tehdä?
Kommentit (49)
Ainakin uitiin läheiseltä uimarannalta (joki, heti kosken yläpuolella) kivelle jonka luona virtasi jo aika voimakkaasti, mutta sinne kuitenkin pystyi uimaan. Siitä hypättiin veteen ja annettiin virran kuljettaa vähän matkaa ja sitten kovalla vauhdilla uitiin rantaa kohti. Helvetin tyhmää hommaa. Se oli aina sekunneista kiinni, jos vähän myöhässä olisi lähtenyt rantaa kohti, olis todennäkösesti joutunut virran mukana kivikkoiseen koskeen ja se olis ollu sit vähä ikävämpi reissu. Mut eihän sitä lapsena ymmärtänyt. Vanhemmat kyllä suuttu ihan älyttömästi kun kuuli tosta :D onneks ei koskaan käynyt mitään
Tasapainottelin sillankaiteen päällä. Olisin pudonnut virtaan horjahtaessa, niin ei käynyt milloinkaan. Kävelin päästä päähän.
Istuin tyytyväisenä neljännen kerroksen kapealla, 10 cm levyisellä parvekkeen kaiteella. Uitiin koskessa, juotiin janoomme sulamisvesiä metsäretkillä..
Aatelkaa kuinka paljosta nykyajan lapset jää paitsi. Nykyään istutaan vaan joku ruutu naaman edessä ja näpytellään.
Mä poltin suurennuslasilla muurahaisia, poltin olkia, tehtiin majoja, varastettiin isän viinoja ym. Käytiin omppuvarkaissa.
Ajattelin, että jotain semmoista, mitä vanhempani antoivat tehdä ja mitä en itse antaisi. Muuten tulee liian pitkä lista teinitoilailuista :D
No en antaisi liikkua niin vapaasti ulkona koulun jälkeen, etenkään pahamaineisessa lähiössä.
En antaisi lähteä viikoksi sukulaisiin lapsenvahdiksi ilman sovittua palkkaa(vieläkin ärsyttää..)
En antaisi mennä yökylään kaverin luo jolla lähipubissa viihtyvä yksinhuoltajaäiti(keskenäänhän me jäätiin vahtimaan pikkusisaruksia vaikka oltiin juuri ja juuri kymmenvuotiaita).
90-luvulla oli avainkaulalapsena olo ihan yleistä mutta välillä nykyisin miettii, että kuinka sitä onkaan pärjännyt pikkukoululaisena niin paljon yksin.
Vanhemmilleni ei ollut mikään ongelma, että alakoulu ikäisenä tein useiden kilometrien lenkkejä laajalla asumattomalla metsäalueella, jossa liikkui karhuja ja susia.
Aloittaa päihteiden käyttöä 13-vuotiaana. Tai muutenkaan antaa elää ns. rajatonta ja vapaata elämää, ainakaan noin nuorena.
En antaisi ratsastaa hepoilla ilman kypärää, enkä olla ilmoittamatta öitä pois kotoa 15-vuotiaana.
Ala-asteikäisenä sain kulkea vapaasti ympäri kuntaa. Toki äiti tiesi, että olen ulkona, mutta ei hän tiennyt missä. Pyöräilin paljon ja kävelin metsissä. Kotipaikkakuntani on asukasmäärältään pieni, mutta laaja eli tilaa kyllä riittää. Itse asun kaupungissa enkä voisi kuvitellakaan, että lapseni saisi esim 8-vuotiaana mennä kilometrien päässä kotoa. Tietty paikkakunnan suuruus vaikuttaa, mutta mitä jos jotain olisi käynyt? Aikana ennen kännyköitä kukaan ei olisi löytänyt minua tosta vaan.
Käsitin otsikon siten, että mitä olette saaneet tehdä, mutta ette itse antaisi lapsenne tehdä.
Totta kai salaa ihan jokaikinen lapsi on tehnyt "pahaa", jota ei oma vanhempi olisi hyvällä katsonut.
Mutta käsitin kai väärin. Eihän noin tosiaan otsikossa sanota.
Kuitenkin otan otsikon oman tulkintani mukaan: kävelin viisivuotiaana vilkkaan tien yli kaverilleni, en antaisi tätä tietä oman viisivuotiaani yksin ylittää.
15v veljeni opetti mut ajamaan autoa kun olin 13v. Auto oli perheen kakkosauto ja tähän oli vanhempien lupa. Tosin sitten kun vanhemmat lähtivät lomalle kun me oltiin 17 ja 15, me ajeltiin ympäri kyliä kaikki yöt (öisin siksi ettei naapurit käräyttäisi meitä). Siihen ei ollut lupaa. Asuttiin maalla.
Kaikenlaisten pommien rakentelu. Ruutiräjähde täyden bensiinikanisterin sisään ja räjäytys vastuslangasta väsätyllä sytyttimellä, tykinruutia (purettiin sota-ajalta olevista ammuksista) putkipommeihin ja sitä rataa.
En edes kerro niitä juttuja. Ihme, että olen hengissä eikä kukaan edes pahasti loukkaantunut. Talomme melkein poltin ja näkö olisi mennyt ilman silmälaseja.
-poltin nuotioita metsässä. Polttelimme muun muassa löytämiämme pornolehtiä.
- olin päivät pitkät haahuilemassa ympäriinsä. Kotona käytiin vain syömässä
- aloitin rankan dokaamisen 12-vuotiaana. Ympäri kaupunkia riehuttiin ja sammuiltiin ja oksenneltiin.
- soittelin pilapuheluita
Pyöräilimme ekaluokkalaisina n.8km päähän järvelle uimaan, ilman kypäriä ja naapurustosta kerättiin 3-4v muksuja mukaan tarakalle eikä heilläkään mitään kypäriä ollut. Saatoimme viettää järvellä 5-6 tuntia uiden, leikkien ja sukellellen, ilman aikuista. Takaisin tullessa vielä leikkiä kallioilla monta tuntia. Itsellä 3v enkä todellakaan jättäisi ekaluokkalaisen vastuulle lähes koko päiväksi. Toisaalta taas harmittaa että nykyään täytyy olla varovaisempi, sillä se vapauden tunne lapsena oli niin ihanaa.
kun olin 10-vuotias, niin uteliaisuuttani suudelin siskoani, nähdäkseni miltä tytön kanssa suudelu tuntuu. jos käy niin että tyttäreni haluaisivat kokeilla tyttöjen välisiä juttuja, niin tekisivät kokeilut muitten kuin sukulaisten kanssa.
En anna pikkulasten juosta ympäri kaupunkia jo 4-5v. En anna kiivetä ja leikkiä katolla. En anna olla autossa ilman turvavyötä.
Teininä ei saa ryypätä ja olla yötä pois kotoa sopimatta asiaa etukäteen. Ei saa liftata.
Minä olen syntynyt -69 ja mies -66 ja aika vapaasti olemme saaneet tehdä mitä huvittaa ja kuitenkin meillä molemmilla ihan normaalit perheet.
Hyvät käytötavat kuitenkin opetettiin ja mikä on oikein ja väärin mutta pienistä ei nipotettu.
Itse olen supernipo natsimamma...liika vapaus liian aikaisin ei ole lapselle/nuorelle hyväksi.
Laskea yhdellä minisuksella ilman kypärää. Lähteä yöuinnille hiukan sivussa sijaitsevalle rannalle, johon kokoontui ryyppyporukoita. Katsoa kauhuelokuvia.
Toi turvavyöhomma mullakin, samoin en antaisi laskea pulkalla mäkeä, joka päättyy moottoritielle. Ei se silloin 70-luvulla niin kummalliselta tuntunut. Nyt kun kävin aikuisena katsomassa sitä mäkeä, kyllä hirvitti.
No ihan perus, kiivettiin ihan jumalattoman korkealle puihin, kuljettiin vapaasti jo 6- veestä, hypittiin kallioilta, seikkailtiin metsissä, mentiin uimaan ja kalaan jo ekalla luokalla ilman aikuisia....
En ikinä ikinä ikinä antaisi pentujeni kulkea kuten minä kuljin. Ihme että 90- luvun pennuista on yhtäkään hengissä.