Vapaaehtoisesti lapsettomat pariskunnat: mitä jos tulisikin vahinkoraskaus?

Tulisi helvetin nopea varaus lääkärille, että minussa on kasvain, poistakaa se.  Onneksi ei tosin hetkellä ole sitä miestäkään niin ei ole pelkoa.

Abortin tekisin. Mies ehkä haluaisi pitää lapsen mutta onneksi hänellä ei ole sanavaltaa tässä asiassa.

En todellakaan pitäisi. ajatus lapsiperhearjesta 41 vuotiaana puistattaa.

Olen sen ikäinen, että palsta suosittelee minulle vanhainkotia ja kiikkustuolia kehdon heiluttamisen sijaan. Joten sanon, että en tiedä.

Loisen häätö olisi edessä.

Abortti ilman muuta. Emme todellakaan halua lapsia.

Jos mies haluaisi pitää lapsen niin saisi ryhtyä yh:ksi ja minä voisin vaikka maksaa elareita ja silloin tällöin hoitaa kersaa. En inhoa lapsia, mutta äidiksi en sovi, enkä halua, miehelle isäksi tulo taas ei ole katastrofi, mutta ei silti mikään haavekaan.

Abortti ehdottomasti ja sukkelaan. Olen 37-vuotias nainen, ja tehnyt elämäni aikana jo kaksi aborttia. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Ensimmäisen abortin tein päälle parikymppisenä ja toisen 32-vuotiaana.

En osaa sanoa. En ole koskaan ollut raskaana. Luultavasti pitäisin lapsen, mutta... niin, mieluummin olen ilman.

Abortti, olettaen että raskaus huomataan taroeeksi aikaisessa vaiheessa. Meillä ei ole edes lemmikkejä tai kaikki viherkasvitkin ovat sellaisia että pärjäävät vähän kehnommallakin hoidolla, saati sitten lapsia. Kyllä me varmaan lapsi saataisiin kasvatettua ilman suurempia traumoja, mutta ei-toivottuja lapsia on maailmassa ihan tarpeeksi ilman meidänkin panostamme.

Abortti ilman muuta.

Minä en ole vapaaehtoisesti lapseton, kun lapsia on kaksi mutta tiedän varmaksi etten halua koskaan enää lisää. Nyt ajattelen että jos tuollainen vahinko kävisi niin ehdottomasti abortti, mutta en tiedä tekisikö todellisuudessa hormoonit kuitenkin kepposet. Toivottavasti eivät.

Tekisin abortin niin pian kuin mahdollista. Olen vaikeasti sairas (fyysisesti) ja sairauteni rajoittaa elämääni niin radikaalisti että tässä ei voi vanhemmaksi alkaa. En terveenäkään haluaisi omia lapsia. Olen erakkoluonne ja tarvitsen elääkseni yksinoloa ja rauhaa, sekä aikaa tehdä omia asioita. En ole perheihminen ollenkaan. En sano että abortti olisi helppo asia mutta tilanteessani se olisi pakko tehdä.

Pidettäisiin lapsi. Kummastakaan meistä ei ole aborttiin ja ollaan sovittu, että jos vahinko käy niin sitten opetellaan vanhemmiksi. Mutta tuskin käy kun mä oon pillereillä, mulla on endo joka vaikeuttaa raskautumista ja mies käyttää kumia.

Ikävä kyllä vasta 30v voi saada sterilisaation mutta heti iän tultua täyteen minut sterilisoitiin. No problem.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä vasta 30v voi saada sterilisaation mutta heti iän tultua täyteen minut sterilisoitiin. No problem.

Mutta jos tulisit raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta? 

Ei ole mahdollista. Emme harrasta seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Loisen häätö olisi edessä.

Kysymys koski vahinkoraskauksia eikä loistauteja.

Abortti olisi se ykkösvaihtoehto, mutta miehenä en tietenkään siitä päätä. Jos vaimo jostain syystä kääntäisi kelkkansa ja haluaisi pitää lapsen niin siinä tapauksessa pyrkisin tietysti olemaan lapselle niin hyvä isä kuin pystyn. 

Ei olisi ensimmäinen iso asia mikä ei elämässä mene niin kuin on suunnitellut joten alkujärkytyksen jälkeen tuskin olisin edes kovin pahoillani.

Abortti.

Jos nainen ei suostuisi aborttiin, uhkailisin ja painostaisin.

Jos siltikään ei, äiti ja lapsi eivät näkisi minua enää koskaan.