Lue keskustelun säännöt.
Eka vauva ja odotappas vain kommentoijat :(
29.03.2017 |
Meidän vauva on ollut meidän mielestä aika helppo tapaus. Rauhallinen ollut jo ekasta päivästä lähtien ja nukkunut hyvin, syönyt hyvin, ei ole vatsavaivoja jne.
Nyt vauva 11kk ja olen totaalisen kyllästynyt noihin odotappas vaan lannistajiin.
Mulle sanottiin kaikista virstanpylväistä että odotapas vaan kyllä sunkin hymy hyytyy kun tulee hampaita/vauva lähtee liikkeelle/alkaa syömään kiinteitä/oppii nousemaan/pitää harjata hampaat/tulee täysikuu/lähtee kävelemään.
Nämä kaikki jo tapahtuneet eivätkä ole aiheuttaneet mitään muutosta. Vauva tyytyväinen ja edelleen nukkuu yönsä hyvin ja mä niin nautin tästä äitiydestä.
Mitä noille odotappas vaan lannistajille voisi sanoa että saisi luun kurkkuun?
Mitä olette itse sanoneet?
Kommentit (115)
Ei uhmaikä vielä mitään, mutta ootappas vaan kun siitä tulee teini!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uhmaikä vielä mitään, mutta ootappas vaan kun siitä tulee teini!
Totta turiset... ;)
T: kahden teinin äiti
Odotappas ku itelles tulee vaihdevuodet.
Olen sanonut joskus vanhemmille odotapas vaan lannistelijoille, että niin odotapas vaan kun muutaman vuoden päästä sullekin iskee vanhuus ja palvelukodissa teet tarpeesi vaippaan.
Tiiän, et toi on aika ilkeetä, mutta tuon jälkeen eivät ole odotappas vaan kommentteja sanoneet.
Toinen hyvä keino on tehdä useampi lapsi. Kun toinen lapsi syntyi niin siihen loppui tuollaiset turhat kommentoinnit.
Sanoin, että en odota vaan sen sijaan nautin tästä hetkestä enkä aio pelätä tulevaisuutta. Eri vaiheet kuuluu asiaan, eikä yksikään lapsi ole keskenään samanlainen, joten "kyllä meidänkin viljopetteri"- tarinat eivät ennusta minun lapseni tulevaisuutta.
Realismi on hyvä olla, pessimismi on turhaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaarrggh mä niin muistan nuo lannistajat! x) Sulla on jo jonkin verran kokemusta vanhempana olosta ja erilaista "vaiheista", voit sanoa vaikka että innolla odotat uusia vaiheita, kaikissa niissä on ollut jotain tosi hienoa / kivaa / hauskaa. :)
Joo, kuulostaa tutulta. Mäkin odottelen, koska tämä vauva-arki muuttuu infernaaliseksi. Sitähän mulle on povattu raskausajasta lähtien. Vauva on nyt 7,5kk ja vielä on tuntunut oikein mukavalta. Että kiitos vaan piruja seinille maalaajat. No mutta, ehkä sitten hirveässä uhmaiässä sitten tai teini-iässä. Hampaat irvessähän miitä lapsia pitää hoitaa, eikös vain. Riippakiviksi heidät synnytetään ja oma elämä on sitten pilalla. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuo "odotappas vain..." kommentit muuttuivat muotoon "sä et kyllä tiedä oikeasta lastenhoidosta mitään kun pääset noin helpolla..." - kommentteihin kun molemmat lapset ovat olleet suht helppoja tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut joskus vanhemmille odotapas vaan lannistelijoille, että niin odotapas vaan kun muutaman vuoden päästä sullekin iskee vanhuus ja palvelukodissa teet tarpeesi vaippaan.
Tiiän, et toi on aika ilkeetä, mutta tuon jälkeen eivät ole odotappas vaan kommentteja sanoneet.
Toinen hyvä keino on tehdä useampi lapsi. Kun toinen lapsi syntyi niin siihen loppui tuollaiset turhat kommentoinnit.
Mun kohdalla siinä alkoi ne "oot sää hullu ku noin pienellä ikäerolla, odotapas vain niin kohta ne tappelee ja et saa hetken rauhaa". :D Mutta varmaan jos oisin jättänyt yhteen ois tullut sitä "et sitten toista jaksanut?" kommentit samoilta jotka laukoi noita odotas vaan kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotappas vain kun kaveris/sukulaises/lapses saa esikoisen ja pääset itse sanomaan odotappas vain!
Ei kannata koskaan tehdä yhtään mitään, koska aina joku kuitenkin pahoittaa mielensä tai on lannistamassa.:D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt odottanut kaksosten kanssa 21 vuotta, että tuo "odotapa vain" aika koittaisi. Tosin se jo raskausaikana peloteltu tapahtuma lapset-lähtevät-eri-suuntiin-enkä-voi-tehdä-mitään on jo tapahtunut, valitsivat pahukset eri yliopistot opiskelupaikoikseen enkä enää millään pysy molempien perässä.
Kommenttiin "et tiedä lastenhoidosta mitään, kun ovat noin helppoja" ole aina todennut, että laiskat vanhemmat saavat helppoja lapsia. Aika äkkiä jälkikasvu on huomannut, että ihan jokaiseen inahdukseen ja narahdukseen en reagoi ja toisaalta laiskuuttani en mene sohvalle loikoilemaan, vaan olen valmiiksi lasten lähellä, jos tarvitsevat. Silloin ei tarvitse nousta ylös ja lähteä liikkeelle, kun on valmiiksi tapahtumapaikalla.
Minä olen vaan vastannut, että niin odotankin ihana nähdä kun lapsi kehittyy.
Meillä ns. esiuhma käynnissä, ihan mukavaa tämäkin, hellyyttävää kun toinen vaatii ja kiukkuaa kun ei saa, ihana alkaa nähdä lapsen kehittyvä persoonallisuus. Nyt helposti kuulee, että "ootappa vaan kun uhma iskee kunnolla", ja ei pelota kyllä ollenkaan, eihän se montaa vuotta kestä, jos se sitten onkin yllätäen niin kauheeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotappas vain kun kaveris/sukulaises/lapses saa esikoisen ja pääset itse sanomaan odotappas vain!
Eieieiei..!!! Ei laiteta vahinkoa kiertämään, kaikilla on parempi fiilis kun ei turhaan levitetä negatiivisuutta. Mieluummin kannustusta ja myötäelämistä. :)
Totea, että no päivä sitten kerrallaan, murehdin sen sitten kun se aika koittaa. Miksi pilata nykyhetki pelkäämällä huomista?
Minun muruni on nyt yli 2 vuotta, varmasti tulee päiviä milloin revin tukkaani raivosta, mutta ainakin tähän mennessä naurattaa kiukkukohtaukset, on niin söpö ja onneksi lyhytvihainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata koskaan tehdä yhtään mitään, koska aina joku kuitenkin pahoittaa mielensä tai on lannistamassa.:D :D
No höh, kannattaahan, ois van paljon mukavampaa jos ei olis tuollaista tyhjänpäiväsitä lyttäämistä. Musta ainakin. :)
Positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissa ylipäätään kaikenlaiselle kehittymiselle ja eteenpäinmenolle on paremmat edellytykset. Tai edes semmoisessa neutraalissa missä ei ihan tarkoituksellisesti pyritä kutistamaan kaikkea iloa ja innostusta.
En minäkään ymmärrä miksi vauva- ja pikkulapsiaika olisi jotenkin erikoisen rankkaa.
Ja puhun tässä nyt perusterveistä lapsista. Meillä kävi vielä niin hyvä säkä että molemmat lapset olivat pienenä aika rauhallisia ja tyytyväisiä.
Lasten ikäero on 4,5v mikä helpotti arkea kun molemmat sai olla pieniä kaikessa rauhassa oman aikansa ja itse en halunnut 2 pientä samaan aikaan.
Teini-ikä on kaikista rankin vaihe vaikka ei mitään suuria ongelmia olisikaan...draamaa, velttoilua ja kiukkua on vain näin aikuisena joskus vaikea kestää ja katsella.
Vierailija kirjoitti:
Ei uhmaikä vielä mitään, mutta ootappas vaan kun siitä tulee teini!
Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Minulle anoppi jankkasi ihan samaa, mutta en kuunnellut, hyvin on kaikki mennyt, ei edes ainuttakaan korvatulehdusta ole ollut, lapsi yli 1v. Jos tulee ongelmia, sitten tulee ja silloin eletään niiden kanssa ja selvitetään niitä. Lapsia on erilaisia ja piste.
Anoppi yritti pakottaa ottamaan vauvavakuutuksen, että kun "kuitenkin sillä on kovatulehdus joka viikko". Laittaa miettimään, että miten hän mahtoi pukea omaa lastaan aikanaan ulos. Eipä silti, hänen mielestään vierastaminen ei ole koskaan ollut normaalia, koska oma poikansa ei vierastanut koskaan.
No ei varmaan, kun hänen kaksi sukulaistaan asui anopin luona ja auttoivat hoidossa yli vuoden ikään asti, kun anoppi hiukan rillutteli menemään...
Ja ihan oli kuulemma vakituinen järjestely, on kyllä tehnyt mieli nostaa tuo esille, että ei varmaan vierastanutkaan, kun ei luonut kiintymyssuhdetta kehenkään. Ensi kerralla varmaan sanonkin. Meni hiukan nyt ohi aiheen, mutta tulipa purettua.
Ootappas kun sille tulee uhmaikä!