Mita teilla on lapsilla yolla paalla jos makuuhuoneen lampotilaksi suositellaan +17-18,meilla ei peitto koskaan pysy paalla...

Meillä on makkarissa 16-17° riippuen ulkolämpötilasta (patterit on pois päältä ja ikkuna raollaan yöllä). Unipussin käyttäjä on meillä vajaa 2v, isommalla pysyy peitto jo aika hyvin päällä.

Ei tulis mieleenkään nukuttaa lasta yli 20°:ssa ja/tai vielä villapuku päällä!

Itselläni ja miehellä on vain t-paidat päällä, jos sitäkään.



Liian lämpimässä nukkuminen ja yleensäkin sisätilojen ylenpalttinen lämmittäminen on näköjään suomalainen tapa:-)

Unipussi on loistava keksintö, ei tarvitse huolehtia peitosta jonka pienet aina potkivat pois päältänsä.

Se Ruskovillan kerrasto on todella ohut, ei mikään paksu haalari. Ei se paljon sen lämpimämpi nukkuessa ole kuin puuvillapyjama, mutta tykkään kun siinä on napakat resorit. Esim. Vendin pyjamassa hihat nousevat aina yöllä kyynärtaipeisiin ja silloin lapsen kyynärvarret ovat jääkylmät (ja unipussin hihat ovat myös vain hiukan yli kyynärpään). Villaahan (ohutta) voi pukea vaikka kesällä eikä ole kohtuuttoman kuuma, se hengittää ja tuntuu hyvältä iholla.

17 asteessa pelkkä yksinkertainen puuvillayöpuku päällä. Nyt mä en ihmettele enää miksi kaikki suomen lapset tuntuu olevan korvatulehduskierteessä pitkittyneiden räkätautien takia. Meillä on 17-18 asteessa päällä villahaalari, muuten on sormet kylmät aamulla. Eikä sairastella jatkuvasti!

Ei se viileä huonoilma saa niitä korvetulehduksia aikaan. Ja meidän lapset ovat tottuneet ihan vastasyntyneestä asti viileään huoneilmaan.

Ne tykkää kosteata ja lämpimästä.

Pelkkä kylmä/viileä ei tee kenellekään mitään tulehdusta, pitää olla jokin sortin taudinaiheuttaja elimistössä.



Meillä on luultavasti joku 19 astetta koko kämpässä lämpötila. Joskus on yöpaidat/pyjamat päällä, joskus ei. Peiton alla nukkuvat yleensä, toisinaan potkivat pois. Kesällä nukutaan pelkän pussilakanan alla alushoususillaan. MILLOINKAAN ei olla kipeitä, meihin ei taudit tartu.



Anoppilassa sisälämpötila on reippasti yli 20 astetta, tuossa 26 paikkeilla monesti. Siellä on ihan hirveätä olla, nukkuminen on tuskaa! Anoppi ja appiukko ovat jatkuvasti jossain köhässä ja kaikki oksennustaudit jne kiertää heillä, mitkä ei meillä kulje lainkaan. Ja ovat n 50-v molemmat, että ei mitään ikäloppuja.

Lapsilla pyjamat ja sukat jalassa. Eivät anna sukkien olla, mutta ei ole jalatkaan olleet kylmät. Jossain vaiheessa kävin yöllä tarkistelemassa, että ovatko peiton alla ja onko sukat jalassa.



Mummolassa nukkuvat tosi huonosti, kun siellä on makkareissa +21-22. Tottumus kysymys taitaa siis tuo lämpötila-asiakin olla. Itse viihdyn myös viileässä.

Eikä meillä kyllä ole sairasteltukaan mitenkään normaalia enemmän. Tänä talvena ei ole kummallakaan ollut yhtään räkistä.

Asumisterveysohje 2003



1 HUONEILMAN LÄMPÖTILA



Ihmisen kokemaan lämpöaistimukseen vaikuttavat huoneilman lämpötila, lämpösäteily, ilman virtausnopeus ja kosteus sekä vaatetus ja ihmisen toiminnan laatu.

Lämpöolot vaikutavat suoraan viihtyvyyteen. Pitkäaikainen veto ja viileys saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Jos ilman sisältämä kosteus tiivistyy pistemäisestikin rakenteiden kylmään pintaan kosteusvaurioiden mahdollisuus lisääntyy. Kylmät pesu- ja saunatilat vähentävät asumisviihtyvyyttä, lisäävät rakenteiden kosteusrasitusta ja saattavat aiheuttaa kosteusvaurion ja sen seurauksena mikrobikasvuston syntymisen.

Lattian alhainen pintalämpötila voi olla lapsille ja aikuisillekin haitallinen. Haitan suuruus riippuu vaatetuksesta, lattiamateriaalin lämmönjohtavuudesta, kylmistä lattian suuntaisista ilmavirtauksista ja altistuksen kestosta.

Seinä- ja kattopintojen viileys ei yleensä aiheuta terveyshaittaa, jos jäljempänä ilmoitetut lämpötilojen välttävän tason arvot eivät alitu. Suuret lämpötilaerot laajoilla seinäpinnoilla voivat kuitenkin aiheuttaa lämpösäteilyn epäsymmetrisyyttä. Tämä puolestaan johtaa viihtyvyyden vähenemiseen, ja pitkään jatkuessaan siitä voi myös aiheutua terveyshaittaa asunnossa oleskeleville.

Jos huoneilma on lämmityskaudella liian lämmintä, se voi lisätä väsymistä, keskittymiskyvyn alenemista, hengitystieoireilua ja aiheuttaa kuivuuden tunnetta, mikä johtaa usein turhaan ilmankostutukseen. Liian korkea lämpötila voi myös kiihdyttää kaasumaisten epäpuhtauksien vapautumista lähteistään.



1.1 LÄMPÖTILOJEN JA OLESKELUVYÖHYKKEEN MÄÄRITELMÄT



Huoneilman lämpötila

Ilman lämpötila mitattuna mistä tahansa oleskeluvyöhykkeeltä 1,1 m:n korkeudelta*

Operatiivinen lämpötila

Operatiivisella lämpötilalla tarkoitetaan huoneilman lämpötilan ja ihmistä ympäröivien pintojen säteilylämpötilojen keskiarvoa. Operatiivinen lämpötila kuvastaa huoneilman lämpötilasta poikkeavien pintalämpötilojen vaikutusta ihmisen lämmöntunteeseen.

Operatiivinen lämpötila voi poiketa huomattavasti huoneilman lämpötilasta esimerkiksi huoneissa, joissa on suuria ikkunoita tai joiden alla on lämmittämättömiä ilmatiloja.

Oleskeluvyöhyke

Huoneen osa, jonka alapinta rajoittuu lattiaan, yläpinta on 1,8 metrin korkeudella lattiasta ja sivupinnat ovat 0,6 metrin etäisyydellä seinistä tai vastaavista kiinteistä rakennusosista.



* Mittaus voidaan tehdä oleskeluvyöhykkeeltä muualtakin kuin huoneen keskeltä, jos terveyshaitan arviointi sitä edellyttää.



1.2 LÄMPÖTILOJEN OHJEARVOT



Taulukossa 1 on esitetty huonetilojen ja huoneilman ohjearvot. Ohjearvot perustuvat mittausolosuhteisiin, joissa ulkoilman lämpötila on ¿ 5 °C ja sisäilman lämpötila 21 °C. Jos mittausolosuhteet poikkeavat vertailuolosuhteista (¿ 5 °C, 21 °C), voidaan mitattuja pintalämpötiloja verrata ohjearvoihin jäljempänä esitetyllä tavalla lämpötilaindeksiä käyttäen.

Taulukon 1 huoneilman lämpötilojen ohjearvot on jaettu kahteen ryhmään: Lämpötilojen välttävään ja hyvään tasoon. Arvot koskevat lämpötiloja, jotka mitataan huoneen oleskeluvyöhykkeellä. Muilla oleskelutiloilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi palvelutaloja, päiväkoteja ja kouluja. Taulukon 1 ohjearvoja voidaan käyttää soveltuvin osin esimerkiksi kokoontumishuoneistojen ja muiden vastaavien oleskelutilojen, kuten terveyskeskusten ja vastaavien odotustilojen, lämpötilaolojen arviointiin.

Ohjearvojen hyvä taso vastaa pääosin uudisrakentamiselle asetettuja, rakentamismääräyskokoelman mukaisia vähimmäisvaatimuksia. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen kunnossapidossa ja käytössä tulee pyrkiä vähintään tähän tasoon. Ohjearvojen välttävän tason alittuminen voi aiheuttaa terveyshaittaa.



1.2.1 LÄMPÖTILAINDEKSI



Lämpötilaindeksillä voidaan arvioida rakennuksen vaipan lämpöteknistä toimivuutta. Seinän ja lattian pintalämpötiloja arvioidaan lämpötilaindeksia käyttämällä silloin, kun lämpötilojen mittauksia ei voida tehdä ¿ 5 °C ± 1 °C :n ulkolämpötilassa, ts. jos ulkolämpötila on alle ¿ 5 °C tai yli ¿ 5 °C (maks. + 5 °C) mittaustoleranssi huomioon ottaen.



Lämpötilaindeksi määritellään seuraavasti:



TI = (Tsp¿To)/(Ti¿To)x100 [%]

TI = lämpötilaindeksi

Tsp =sisäpinnan lämpötila, °C

Ti = sisäilman lämpötila, °C

To = ulkoilman lämpötila, °C



Lämpötilaindeksin laskemiseksi on määritettävä huoneilman lämpötila, ulkoilman lämpötila ja sisäpinnan (seinä tai lattia) lämpötila.

Seinän välttävän tason lämpötilaindeksi on = 81 % ja hyvän tason lämpötilaindeksi on = 87 %. Vastaavasti lattian välttävän tason lämpötilaindeksi on = 87 % ja hyvän tason lämpötilaindeksi on = 97 %. Seinän ja ulkovaipan liitoskohtien sekä läpivientien pistemäistä lämpötilaa kuvaava välttävän tason lämpötilaindeksi on = 61 % ja hyvän tason = 65 %. Sijoittamalla mitatut suureet edellä mainittuun kaavaan ja ratkaisemalla siitä lämpötilaindeksi, voidaan seinän lämpöteknillinen kunto arvioida lämpöviihtyvyyden ja terveyshaitan kannalta.

Pintalämpötilat on mitattava riittävästi vakiiintuneissa oloissa. Auringonpaiste ja ulkolämpötilan suuret vaihtelut ennen mittausta aiheuttavat mittaustulokseen epävarmuutta. Raskaiden rakenteiden (betoni, tiili jne.) pintalämpötilat muuttuvat hitaammin kun kevyiden rakenteiden pintalämpötilat. Jos aurinko on paistanut ennen mittauksia yli 2 h suoraan mitattavaan seinään, mittausta on vältettävä ja pyrittävä mittaamaan rakennuksen pohjoispuolen tai varjon puoleinen seinä tai uudistettava mittaus sopivissa olosuhteissa. Jos ulkoilman lämpötila on mittaushetkeä edeltävän vuorokauden aikana vaihdellut mittaushetkellä vallitsevaan lämpötilaan verrattuna enemmän kuin ± 5 °C, mittaustulos on kevyiden rakenteiden osalta epävarma ja mittaus tulee toistaa. Raskaita kiviseinärakenteita mitattaessa ulkoilman lämpötilan vaihtelu ennen mittausta ei saa ylittää ± 5 °C:ta kahden edeltävän vuorokauden aikana mittaushetkellä vallitsevaan ulkolämpötilaan verrattuna. Myös sisälämpötilan on pitänyt olla mahdollisimman vakiona ennen mittausten suorittamista. Tarvittaessa tulee mahdollisuuksien mukaan seurata pinta- ja sisäilman lämpötiloja sekä ulkolämpötilaa jatkuvatoimisella tietojenkeruulaitteella 2 ¿ 5 päivän ajan.

Jos lämpötilaindeksi alittaa selvästi taulukossa 1 esitetyn välttävän tason arvon, on syytä tarkistaa tilan painesuhteet ulkoilmaan verrattuna ja merkkisavuilla ja/tai ilman virtausmittarilla pyrkiä paikallistamaan mahdollinen rakenteissa esiintyvä ilmavuoto.

Matalat pintalämpötilat johtuvat eristevirheistä, rakenteellisista kylmäsilloista, höyrynsulun puutteista ja ilmavuodoista sekä niiden yhdistelmistä. Ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmän toiminta vaikuttaa myös pintalämpötiloihin.

Rakennuksen ulkovaipan ilmanpitävyys voidaan tarvittaessa mitata painekokeella, jossa tutkittavaan tilaan aiheutetaan 50 Pa alipaine. Alipaineen ylläpitämiseksi tarvittava ilmamäärä jaetaan tutkittavan tilan ilmatilavuudella. Näin saatu ilmavuotoluvun arvo n50 [1/h], vaihtoa tunnissa, kuvaa ulkovaipan tiiviyttä.



TAULUKKO 1.



LÄMPÖTILOJEN, LÄMPÖTILAINDEKSIEN JA ILMAN VIRTAUSNOPEUDEN OHJEELLISIA ARVOJA



Asunto ja muu oleskelutila välttävä taso TI hyvä taso TI

Huoneilman lämpötila (°C) 1) 18 1) 2) 21

Operatiivinen lämpötila (°C) 18 2) 20

Seinän lämpötila (°C)3) 16 6) 81 18 6) 87

Lattian lämpötila (°C)3) 18 2) 6) 87 20 6) 97

Pistemäinen pintalämpötila (°C) 11 4) 6) 61 12 6) 65

Ilman virtausnopeus 5) vetokäyrä 3 vetokäyrä 2





1) Huoneilman lämpötila ei saa kohota yli 26 oC, ellei lämpötilan kohoaminen johdu ulkoilman lämpimyydestä. Lämmityskaudella huoneilman lämpötilan ei tulisi ylittää 23 ¿ 24 oC.



2) Palvelutaloissa, vanhainkodeissa, lasten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa tiloissa huoneilman lämpötilan ja operatiivisen lämpötilan välttävä taso on 20 oC sekä lattian pintalämpötilan välttävä taso 19 oC.



3) Keskiarvo standardin SFS 5511 mukaan määriteltynä, kun ulkoilman lämpötila on ¿ 5 oC ja sisäilman lämpötila + 21 oC. Jos mittausolosuhteet poikkeavat vertailuolosuhteista, käytetään lämpötilaindeksiä.



4) Lämpötilaindeksiä 61 % vastaava pistemäinen pintalämpötila. Lämpötilaindeksi on laskettu lämpötilaindeksin laskentakaavan mukaan vastaamaan 9 °C pintalämpötilaa (huoneilman lämpötilaa 21 °C ja suhteellista kosteutta 45 % vastaava kastepistelämpötila) kun ulkoilman lämpötila on ¿ 10 °C ja sisäilman lämpötila 21 °C. Ikkunan, seinännurkkien ja putkien läpiviennin alin hyväksyttävä pistemäinen pintalämpötila.



5) Ilman virtausnopeuden enimmäisarvo, joka määräytyy standardin SFS 5511 kuvan 7 vetokäyristä.



6) Jos huomeilman lämpötila on < 21 oC pintalämpötiloja mitattaessa, seinän ja lattian sekä pistemäisen pintalämpötilan arvioina käytetään mittaustuloksista laskettua lämpötilaindeksiä, jota verrataan taulukon 1 arvoihin.





1.3 LÄMPÖTILAN JA VEDON MITTAAMINEN



Lämpötila on aiheellista mitata silloin, kun mahdollinen haitta voidaan todeta riittävällä varmuudella. Mittaus tulisi tehdä kylmänä vuodenaikana (ulkolämpötila ¿ 5 °C tai alle ja/tai tuulisella säällä (tuulen nopeus yli 5 ¿ 10 m/s). Vedon mittaus pitäisi tehdä tuulisella säällä ja mahdollisuuksien mukaan sellaisen tuulen vallitessa, jolloin vedon esiintyminen on todennäköistä. Mittauksia ei tule kuitenkaan tehdä vuodenaikaan ja paikkakunnan sijainti huomioonottaen poikkeuksellisen kylmänä tai tuulisena aikana (esimerkiksi Etelä-Suomessa mittauksia tulee välttää alle ¿26 °C ulkolämpötilassa). Matalampina hyväksyttävinä lämpötiloina voidaan käyttää julkaisun D2 ¿Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet¿ taulukon 2.2.2 mitoituslämpötiloja.

Asunnon lämmityksen ja ilmanvaihdon on oltava samanlaiset kuin tavanomaisessa käyttötilanteessa. Ennen mittauksia on varmistettava, että sisälämpötila on ollut riittävän tasainen ja, että pintalämpötilamittauksia tehtäessä on otettu huomioon mahdolliset ulkolämpötilan vaihtelut. Ikkunatuuletusta tulee välttää vähintään 4 ¿ 6 tuntia ennen mittausta eikä tuulettaa saa lainkaan mittauksen aikana. Henkilöiden lukumäärä mittaustiloissa on kirjattava mittauspöytäkirjaan.

Mittalaitteiden on oltava kalibroituja (kalibroinnin tulee olla voimassa) ja mittalaitteen tyyppi- ja kalibrointitiedot merkitään mittauspöytäkirjaan. Elektronisten mittalaitteiden toiminta on tarkistettava jokaisen mittauksen alussa mittausvirheiden välttämiseksi.



1.3.1 MITTAUSTEN TEKEMINEN



Ennen mittausta asuinrakennuksesta tarkastetaan huoneet, joissa lämpötilojen oletetaan alittavan ohjearvot. Jos mittauksen tarkoituksena on rivija kerrostalossa saada yleiskuva kiinteistön lämpöoloista, vertailumittauksia tulisi tehdä vähintään kahdessa muussa satunnaisesti valitussa huoneistossa. Rivitaloissa tulisi lisäksi mitata päätyhuoneistot ja kerrostaloissa ylimmän kerroksen päätyhuoneistot. Asunnon lämpötilat mitataan kahdessa vaiheessa.



I VAIHE

Huoneilman lämpötila mitataan ja samalla havainnoidaan ilman virtauksia merkkisavun avulla. Jos huoneilman lämpötila on vähintään 20 °C ja savukokeet eivät osoita vetoisia kohtia huoneessa, lämpötilamittauksia ei tarvitse jatkaa.

Jos lämpötila on alle 18 °C tai savukokeet osoittavat huoneessa esiintyvän ilmeistä vetoa, terveydensuojeluviranomainen voi tulosten perusteella edellyttää, että asunnossa tehdään korjauksia. Vastaavasti liian korkeat lämpötilat tulee havainnoida ja tarvittaessa vaatia niiden alentamista.



II VAIHE

Jos huoneilman lämpötila on 18 ¿ 20 °C tai savukokeet antavat aiheen epäillä huoneessa esiintyvän vetoa, operatiivinen lämpötila ja ilman nopeus mitataan. Seinän ja lattian pintalämpötilat mitataan, jos operatiivinen lämpötila on alle 18 °C tai jos huoneilman lämpötila ylittää operatiivisen lämpötilan enemmän kuin 3 °C:lla.

II vaiheen mittaukset saattavat tulla kysymykseen myös silloin, kun huoneen sijainti tai muoto ovat tavanomaisesta poikkeavia tai jos huoneessa on suuria kylmiä pintoja, kuten huonosti lämpöä eristäviä ikkunoita (kaksilasinen perinteinen ikkuna) tai tuuletettu alapohja. Myös silloin, kun johtopäätökset huoneen lämpöoloista on tehty I vaiheen mittausten perusteella ja valituksen asunnon kylmyydestä edelleen jatkuvat, lämpötilat on aiheellista mitata II vaiheen mukaisesti.



1.3.2 LÄMPÖTILAMITTAUSSTANDARDIT JA MITTALAITTEET



Huoneilman lämpötila mitataan standardin SFS 5511 kohdan 4 mukaisesti. Operatiivinen lämpötila mitataan standardin SFS 5511 kohdan 5 mukaisesti pallo-, kuutio- tai ellipsilämpömittarilla. Pintalämpötila mitataan standardin SFS 5511 kohdan 6 mukaisesti infrapunalämpömittarilla tai asianmukaisella pinta-anturilla varustetulla kosketuslämpömittarilla.

Mittareita käytettäessä on otettava huomioon käytännön mittausala (infrapunalämpömittarilla mittauskeilasta ja etäisyydestä riippuva, kosketuslämpömittareilla yleensä n. 1 cm2 alue). Mitä kauempaa infrapunalämpömittarilla mitataan, sitä suuremman pinta-alan lähettämää kokonaissäteilyä se mittaa. Tästä seuraa mittaustuloksen keskiarvoistuminen. Pintalämpötilamittauksissa on tiedettävä jokaisen mittalaitteen käyttöedellytykset, kuten infrapunalämpömittarilla emissiviteetin asetus ja kosketuslämpömittarilla mittausaika. Kosketuslämpömittaria käytettäessä on varmistettava, että lukema on tasaantunut. Mittalaitteen siirtäminen lämpimästä kylmään ja päinvastoin aiheuttaa yleensä virheitä mittaustulokseen, jos mittaus tehdään liian aikaisin, ja laite ei ole ollut eristetyssä/tasalämpöisessä kotelossa.

Pintalämpötila voidaan myös määrittää lämpökameralla, jolloin tulee noudattaa standardin SFS 5132 vaatimuksia. Tutkittava huoneisto voidaan lämpökuvata sekä tavanomaisessa käyttötilanteessa, että tavanomaista käyttötilannetta suuremmassa alipaineessa, jolloin ilmavuotokohdat voidaan paikallistaa vertaamalla alipainemittausten tuloksia normaalitilanteessa saatuihin tuloksiin.

Ilman nopeus mitataan standardin SFS 5511 kohdan 7 mukaisesti. Nopeus mitataan samoista pisteistä kun huoneilman lämpötila ja lisäksi kohdissa, joissa epäillään esiintyvän vetoa.

niin että on ihan normaali yöpuku päälle eli pyjama +sukat jos tarvii. Tuossa lämpötilassa unenlaatu on parhainta eikä tarvi hikisenä pyöriä sängyssä.

Mut et villapuku päällä sängyssä?!?! Jo on aikoihin eletty!

Ellei peitto pysy päällä, voi villapuku olla tarpeen.

ihan sopivan lämpöisiä ovat. Itse olen vilukissa ja nukun pyjama päällä ja paksun peiton lisäksi vielä fleecehuopa peiton päällä. Ja silti joskus palelen...

Miksi kukaan haluaa nukkua noin viileässä?

Miksi kukaan haluaa nukkua noin viileässä?

ihan tottumuksesta ja terveellisyydestä johtuen. Minä ja mieheni ollaan lapsesta asti totuttu viileään huoneilmaan. Taaperolla ollut vauvasta asti yöasuna puuvillainen terällinen unihaalari. Helteillä valitettavasti sisälämpötila nousee (saattaa olla jopa +22!!) ja sillon lapsella " yäasuna" pelkkä vaippa.

koska peitto ei pysy päällä. Ja nykyään ei sitä enää edes huoli. Heti potkii/työntää peiton pois, myös unissaan jos yritän nukkuvaa lasta peitellä.

ja lämpötila n. 18-19 astetta

Meillä saattaa laskea 18 asteeseen ja villapuku on päällä taaperorolla joka yö.

ja sukat jalkaan kans.

Aikuiselle lämpötila varmasti sopii mutta ei lapselle..

Isompi ei tykkää pitää sukkia, vaan repii ne aina pois, hyvä jos housut pysyy jalassa, peitto ei ole ikinä päällä. Joten olen sitten pitänyt tuota 21 astetta, ja ilmastointi on 2:lla. Tuntuu että tuolta ilmastoinnista tulee sen verran viileetä että huone pysyy kyll mukavan raikkaana. Itse olen vilukissa ja nukkuisin mieluusti 25 asteessa, olen aina nukkunut yöni hyvin :)