Mitä te lapsiperheelliset teette, kun puoliso alkaa ottaa päähän??!!
Riitelettekö lasten kuullen? Oletteko riitelemättä? Jotain muuta, mitä? Mun tekis välillä mieli lähteä ovet paukkuen vaikka hemmetti kuuhun,jos mies rupeaa vituttamaan, mutta eihän tästä lasten keskeltä mihinkään pääse. Savu nousee korvista. Vaikea olla normaalisti ja odottaa iltaan kun llapset menneet nukkumaan että voi miehen kanssa puhua asioista, jos ahdistaa ankarasti. Eikä sitä sitten illalla edes jaksa palata niihin aiheisiin mitkä aiemmin otti päähän. Ja sitten niitä asioita vaan patoaa sisälle, niin että ne sitten joskus räjähtää.
Kommentit (4)
En minä ole koskaan lapsia "varonut" jos vituttaa joku, niin sanon kyllä, lapsetkin sanovat kun niitä joku vituttaa. Minkälaisen kasvatuksen saa lapsi joka aistii kauheaa kaunaa ja vihaa vanhempiensa välillä mutta ei näe eikä kuule koskaan sitä että niitä asioita ratkaistaisiin ja tehtäisiin lopulta sovinto?
Jos on jotain sanottavaa niin sanon, jos vaan yleisellä tasolla nyppii niin odotan että tunne menee ohi.
Ja miksei voi lähtä hetkeksi pois? Kyllä kai lapset isänsä kanssa herken pärjää jos käyn lenkillä, tai miksei vaikka lasillisella jonkun kaverin kans jos oikeasti kaipaa ajatusten tuuletusta. Kuulostaa oudolta ettei voi lähteä.
Me pidetään lähtökohtaisesti suhde niin hyvässä kunnossa, että tuollaista ei pääse käymään. Toisen huomioiminen pitkin päivää pitää osaltaan suhteen kunnossa, yhteiset pelisäännöt, yhteinen maailmakatsomus ja tietysti se ettei pipo ole liian kireällä.