Mihin " tarvitsette" ystäviä (naispuolisia) ?

Ystävien kanssa jutellaan aivan kaikesta, mitä tapahtui töissä, kotona, mitä lapset teki, mitä mies teki, miltä itsestä tuntuu jne jne. Ei se, että asioista keskustelee myös ystävien kanssa sulje pois sitä, että niistä keskustelee myös miehen kanssa. Näkökulmat vaan on kovin erilaiset, jos esim. pohtii omaa parisuhdettaan miehensä tai ystävänsä kanssa.

Mulla oli mies puoli vuotta reissussa, ja kyllä mulle oli tosi tärkeää, että oli paljon ystäviä, joiden kanssa pystyi viettämään aikaa. LIsäksi tosiaan on hyvä, että on turvaverkkoa, jos vaikka jotain kävisi. Ja tykkään olla myös itse ystävilleni tukena silloin kun he sitä tarvitsevat.

Jos mulla ei olisi ystäviä...huh huh...vaikea edes ajatella, koska mulla on aina ollut ystäviä, ja koen ystäväni itselleni äärimmäisen tärkeiksi.

Vierailija:

Olen tuon " Minulla ei ole ystäviä, enkä halua niitä" -ketjun ap. Tuosta keskustelusta virisi monta kysymystä, joita ajattelin laittaa uusiin ketjuihin selkeyden vuoksi.

Tuossa ketjussa moni sanoi, että tarvitsee tyttökavereita jakamaan naisten juttuja, tai sellaisia asioita, joita mies ei ymmärrä tai jaksa kuunnella.

Nyt ystävällismielisesti kysyisinkin,

-mitä asioita te sitten ystävienne kanssa jutustelette? Siis minkälaisten asioiden käsittelyyn tarvitsette naispuolisen ystävän oman miehen sijasta?

-Joku sanoi myös, että tarvitsee elämäänsä muitakin tärkeitä ihmisiä kuin miehen (jos mies vaikka kuolisi, ei jäisi tyhän päälle), ajatteletteko muut näin?

-Jos sinulla ei olisi ystäviä, mitä ajattelisit menettäväsi? Olisitko onneton?

Kiitos vastauksista jo etukäteen :)

Nämä muutama ystävä ovat nuoruudenystäviäni eli olen tuntenut heidät yli puolet elämästäni. He jakavat kanssani monta hauskaa muistoa, meillä on yhteisiä kokemuksia, joiden perusteella ymmärrämme toisiamme ja tunnemme toisemme.

Vaikka näemme harvoin, meillä on silti hauskaa aina silloin kun tapaamme. Juttelemme perheistämme, lapsista, työstä, muodista, sisustamisesta, jne. eli asioista, joista mieheni kanssa emme juurikaan puhu (paitsi lapsista :-), koska mieheni mielestä esim. muoti ja sisustaminen eivät ole laisinkaan kiinnostavia. (Jos olisi, olisin kauhuissani....)

Ns. kavereita ja tuttavia minulla on lukuisia, olen luonteeltani sosiaalista sorttia, mutta minulla ei ole tarvetta solmia mitään syvempiä ystävyyssuhteita kaikkien tapaamieni hauskojenkaan ihmisten kanssa, minulle riittää vaikka se, että saan käydä mielenkiintoisen keskustelun jonkun ihmisen kanssa, vaikken häntä enää ikinä tapaisikaan.

Nämä muutama ystävä ovat nuoruudenystäviäni eli olen tuntenut heidät yli puolet elämästäni. He jakavat kanssani monta hauskaa muistoa, meillä on yhteisiä kokemuksia, joiden perusteella ymmärrämme toisiamme ja tunnemme toisemme.

Vaikka näemme harvoin, meillä on silti hauskaa aina silloin kun tapaamme. Juttelemme perheistämme, lapsista, työstä, muodista, sisustamisesta, jne. eli asioista, joista mieheni kanssa emme juurikaan puhu (paitsi lapsista :-), koska mieheni mielestä esim. muoti ja sisustaminen eivät ole laisinkaan kiinnostavia. (Jos olisi, olisin kauhuissani....)

Ns. kavereita ja tuttavia minulla on lukuisia, olen luonteeltani sosiaalista sorttia, mutta minulla ei ole tarvetta solmia mitään syvempiä ystävyyssuhteita kaikkien tapaamieni hauskojenkaan ihmisten kanssa, minulle riittää vaikka se, että saan käydä mielenkiintoisen keskustelun jonkun ihmisen kanssa, vaikken häntä enää ikinä tapaisikaan.

Meillä on yhteinen historia, samanlainen huumorintaju ja viihdymme yhdessä.

Mielestäni ihmisellä pitää olla muitakin ihmisiä elämässään kuin puoliso, elämä on paljon rikkaampaa niin :)

Ja koska minusta jokainen ihminen on erilainen ja antaa erilaisen ihmissuhteen kautta oman lisänsä elämääni.



Minulla on hyvä mies, jonka kanssa olemme parhaat kaverukset. Olemme olleet yhdessä jo 19 vuotta ja nauramme samoille asioille, olemma kiinnostuneita samoista asioista jne. Viihdymme siis mainiosti keskenämme, mutta se ei mitenkään rajaa pois myös ystävyyssuhteita.



Saan kultakin ystävältäni hiukan erilaisia asioita. Yhden kanssa juttelemme paljon perheeseen ja lastenkasvatukseen liittyviä asioita ja lapsemme ovat samanikäisiä. Tämä ystäväni on myös samassa työpaikassa ja samalla alalla kuin minä - hieno ja älykäs nainen, jonka kanssa on ilo jutella.



Toinen ystäväni taas on taiteilija, jonka kanssa juttelen paljon paitsi elämäämme liittyviä, myös yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyviä juttuja. Hänen kanssaan pidän hiukan harvemmin yhteyttä, koska arki on kiireistä. Mutta hän on kummasti sellainen sielunsisar, että pitkänkin tauon jälkeen juttu jatkuu siitä, mihin se on viimeksi jäänyt.



Pari ystäävääni elää kauempana tällä hetkellä ja heidän kanssaan kirjoittelen paljon netissä perheeseen ja yleiseen elämänmenoon liittyviä asioita.



Jokainen juttu antaa minulle paljon ja panen sen eteenpäin - myös miehelleni.



Ylipäänsä en ymmärrä, miten ystävyysuhteet olisivat jotenkin POIS parisuhteestani. Se on juuri PÄINVASTOIN - ystävieni ansiosta olen miehellenikin mielenkiintoisempi.



Tulee ap hakemattakin mieleen, että onko parisuhteesi kovin tuore tai onko kohdallesi osunut huonoja ystävyyssuhteita?

Vierailija:

Olen tuon " Minulla ei ole ystäviä, enkä halua niitä" -ketjun ap. Tuosta keskustelusta virisi monta kysymystä, joita ajattelin laittaa uusiin ketjuihin selkeyden vuoksi.

Tuossa ketjussa moni sanoi, että tarvitsee tyttökavereita jakamaan naisten juttuja, tai sellaisia asioita, joita mies ei ymmärrä tai jaksa kuunnella.

Nyt ystävällismielisesti kysyisinkin,

-mitä asioita te sitten ystävienne kanssa jutustelette? Siis minkälaisten asioiden käsittelyyn tarvitsette naispuolisen ystävän oman miehen sijasta?

-Joku sanoi myös, että tarvitsee elämäänsä muitakin tärkeitä ihmisiä kuin miehen (jos mies vaikka kuolisi, ei jäisi tyhän päälle), ajatteletteko muut näin?

-Jos sinulla ei olisi ystäviä, mitä ajattelisit menettäväsi? Olisitko onneton?

Kiitos vastauksista jo etukäteen :)

Miehet eivät voi ymmärtää naisia niin kuin naiset. Tai itse en ainakaan ole sellaiseen törmännyt. Naispuolisten ystävien kanssa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Tietysti miehenkin kanssa, mutta en jaksa selittää hänelle aina asioita, mitkä naiset tajuavat selittämättä. Mieheni mielestä on esimerkiksi turha murehtia asioita etukäteen tai edes ajatella niitä, mutta minä kyllä mietin paljonkin lasten tulevaisuutta, millaisia heistä tulee, osaanko kasvattaa heidät pärjääviksi. Ja kuinka toivon, että he säästyisivät liian kovilta kokemuksilta tässä elämässä. Ja miten pieneksi tunnen itseni, kun en mitenkään voi heitä aina suojella. Mies ei ymmärrä mitä hyötyä on ajatella noita asioita.

Lisäksi minun mieheni ja minä teemme erilaista työtä ja niistä asioista puhun mielelläni naispuolisten ystävieni kanssa, jotka tekevät samaa työtä. Ystävä tuntee minut toisin kuin työkaverit, joille en halua itsestäni kertoa kaikkea. Yhden ystävän olen tuntenut jo 23 vuotta, hän tuntee minut toisella tavalla kuin mieheni tuntee. Ja siskoni, joka on erittäin hyvä ystäväni, tietää MIKSI olen tällainen, kun on kasvanut samassa perheessä.

Minäkin haluan elämääni muitakin tärkeitä ihmisiä kuin mieheni. Minusta siinä ei ole mitään kummallista.

Olisin onneton, ellei minulla olisi ystäviä jakamassa elämääni tai jos en minä saisi jakaa heidän elämäänsä. Olisin kyllä onneton, jos ei olisi miestäni jakamassa meidän yhteistä elämäämme.

Vierailija:

Ylipäänsä en ymmärrä, miten ystävyysuhteet olisivat jotenkin POIS parisuhteestani. Se on juuri PÄINVASTOIN - ystävieni ansiosta olen miehellenikin mielenkiintoisempi.

Tulee ap hakemattakin mieleen, että onko parisuhteesi kovin tuore tai onko kohdallesi osunut huonoja ystävyyssuhteita?

Olen kanssasi samaa mieltä, ystävät ovat parhaimmillaan hieno lisä elämään. Luitko tuota toista ketjua? Ei minulla ole mitään ystäviä vastaan, päinvastoin olisi hienoa jos olisi ystävä. Mutta minä en löydä ihmisiä, joiden kanssa tuntisin oloni kotoisaksi ja siten nauttisin ystävyydestä. En ajattele ystävien vievän parisuhteesta mitään pois!

Mikä on tuore suhde tuollaiselle konkarille ;D ? Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, joista 7 naimisissa. Kohdalleni on osunut huonoja ystävyyssuhteita, siinä olet oikeassa. Kahden kanssa on välit jopa katkenneet (teini-iässä toinen ja toinen parikymppisenä). Olen aina ollut enemmän kotonani paremmin miesten kuin naisten seurassa. Miehet eivät vaadi niin tiivistä ystävyyttä.

ap

" -mitä asioita te sitten ystävienne kanssa jutustelette? Siis minkälaisten asioiden käsittelyyn tarvitsette naispuolisen ystävän oman miehen sijasta?"



- Ihan kaikenlaisia asioita, maan ja taivaan väliltä. Erilaisten ystävien kanssa keskustellaan hieman eri asioita. Lapsettoman ystävän kanssa puhutaan muistakin kuin lapsista jne.



*



" -Joku sanoi myös, että tarvitsee elämäänsä muitakin tärkeitä ihmisiä kuin miehen (jos mies vaikka kuolisi, ei jäisi tyhän päälle), ajatteletteko muut näin?"



- Ajattelen.



*



" -Jos sinulla ei olisi ystäviä, mitä ajattelisit menettäväsi? Olisitko onneton?"



- Vaikea kuvitella, ettei olisi ystäviä. Olisin varmaan todella onneton, kiukuttelisin jne olisin kauhea ihminen varmaankin.



*



Kyllä mies on minulle se paras ja tärkein ystävä. Mun mies on kiinostunut muodista yms joten muotimessuillekaan sitä ei ole koskaan väkisin tarvinut raahata :D Mutta esim lapsuudestani on todella moni kaveri vieläkin mukana kuvioissa. Paljon koettu asioita ja hyviä muistoja. Esim ulkomailla asuessani mukaan on tarttunut paljon ystäviä, työkavereita, puistosta on lähtenyt mammakavereita, harrastuskavereita, olempa ystävystynyt kaupan kassankin kanssa, kun löytyi yhteinen puheenaihe jne. Joidenka kans on lähentynyt ja tullut pikku hiljaa ystäväksi. Olen sosiaalinen ihminen ja ystävystyn helposti. Mulle ystävät ovat tärkeitä, vähän kuin perheenjäseniä :)



Ilman ystäviä. Jos olisi vain mies ja lapset. Olisi varmaan todella kurjaa. Ei sillä, että miehessä ja lapsissa jotain vikaa olisi. Mutta ystävistä saa niin valtavasti energiaa, hyvää oloa ja kaikkea kivaa :)

minulla ja ystävilläni on aika samanlaiset kiinnostuksen kohteet, ja on kiva puhua asioista naisten kesken, naisten näkökulmasta. Lisäksi myös useimmilla ystävilläni on lapsia, joten teemme yhdessä juttuja lastenkin kanssa, ja minusta sekin on mukavaa, kun on silloinkin juttukaveri, eikä tarvitse olla ihan yksinään vaikka luistelukentän laidalla. Lisäksi teen sellaisia asioita ystävieni kanssa, jotka kiinnostava minua ja ystäviäni, joita tekisin ehkä miehenkin kanssa jos joskus jonnekin kahdestaan päästäisi.

ystävikseni löytämään.

Olen varmaan aika kömpelö niissä naisten keskinäisissä nokkimisjutuissa ja sellaisissa " se toi työpaikalle nimipäivänään ison täytekakun, mun on parasta tehdä samoin enkä saa ostaa isompaa tai pienempää kakkua, ettei mua pidetä leuhkana tai pihinä" -jutuissa. Hyi hemmetti!

Mutta onneksi en ole ainoa laatuani naisissakaan, eivät kaikki naiset ole sellaisia pikkusieluisia nipoja, joita tällä palstalla näkee ;=D

Joten yritä vielä, ap. Etsitkö kenties ystäviä vääristä sosiaalisista ympyröistä?

-se 19 vuotta miehensä kanssa elänyt-

Vierailija:

Kohdalleni on osunut huonoja ystävyyssuhteita, siinä olet oikeassa. Kahden kanssa on välit jopa katkenneet (teini-iässä toinen ja toinen parikymppisenä). Olen aina ollut enemmän kotonani paremmin miesten kuin naisten seurassa. Miehet eivät vaadi niin tiivistä ystävyyttä.

ap

Turvallinen olo, jaettuja kokemuksia, mielihyvää yhteisestä huumorista. Miehenkin kanssa näin on, mutta elämään tulee kummasti avaruutta, kun on useita läheisiä ihmisiä.

Juuri niinhän se on. Aistin sinussa tiettyä samanhenkisyyttä ja ajattelinkin kirjoittaa tuosta naisten erilaisuudesta ystävinä, mutta kiireet kutsuivat enkä ehtinyt. Ole onnellinen, että olet onnistunut löytämään ystäviä! Hieno juttu, eikä niin helppoakaan :D



On aivan totta (kuten nämä kaksi ketjuakin sen jo todistavat), että minullekin sopivia ihmisiä ystäviksi on olemassa. Ihmisiä, joiden kanssa ei olisi kuluttavaa vaan antoisaa olla yhdessä. Minulle vaan sen ihmisen löytäminen näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa. Ja kuten sanoinkin, olen oikeastaan jo luovuttanut. Jos joskus samanhenkinen ihminen tulee vastaani, toivottavasti osaan tarttua ystävyyteen.



Minulla on kuitenkin liikaa huonoja kokemuksia naisten ystävyydestä, alan olla pessimistinen. Inhoan juuri tuollaista kuvailemaasi kakkutyyppistä hössötystä ja kyräilyä. En voi sietää pahan puhumista ja asioiden jatkuvaa vatvomista ja elämästä valittamista. Liian tiivis ystävyys ahdistaa myös. Karvat nousevat pystyyn joka kerta, kun kuulen " eipä ole sinustakaan kuulunut mitään!" -lauseen (vaikka sen sanoisi uppo-outo toiselle kadulla). Minun mielestäni oikeat ystävät ovat onnellisia yhdessä vietetystä ajasta, eivätkä syyllistä toista siitä ei-vietetystä ajasta, vaikka sitä olisi välissä 2 vuotta!



Voisin jatkaa tästä aiheesta loputtomiin. Mutta nyt taas muu elämä kutsuu.



ap

Vaikea sanoa, tarvitsenko ystavia. Jostain syysta tuntuu, etta on ollut pari sellaista hyvaa ystavaa, etta heidan muistamisensa jo sinallaan auttaa minua vaikeina aikoina ja jotenkin kantaa.



Olisi kylla kiva tavatakin heidat, saan voimia heidan seurassaan. Eipa heita kovin monta ole.