Lue keskustelun säännöt.
Valtataisteluista parisuhteissa.
28.03.2017 |
Mistä ne oikein johtuu? Kun ei kumpikaan varsinaisesti halua mitään "minä johdan, sinä alistut" -parisuhdetta vaan tavallisen tasa-arvoisen kivan parisuhteen, jossa molemmat tekee asioita yhteisen perheen eteen. Miksi sitten tulee typeriä riitoja ihmeellisistä asioista, siis sellaisista missä se itse asia ei ole mitenkään iso eikä paha vaan riita on enemmänkin riita vallasta, siitä kumpi saa päättää tai sanoa viimeisen sanan. Minulla on tapana usein luovuttaa, jos asia ei ole minulle supertärkeä, koska en jaksa valtataisteluita. En kuitenkaan ole mitenkään alistuvainen ihminen vaan pikemminkin päinvastoin. Ja kun "luovutan" niin teen sen huumorilla, että "okei sä saat päättää tänään, mä sit huomenna" ja hymyilen nätisti päälle. En mielestäni jyrää miestä, koska kysyn sen mielipidettä aina yhteisiin asioihin ja usein toimin sen toiveen mukaan, en myöskään vaadi että kotona kupit pitäisi olla minun haluamassa rivissä tms. kontrolloivaa. Mutta jokin minussa tai miehessä saa aikaiseksi sen, että mies aloittaa valtataisteluriidan pikkuasioista. En halua sanoa että mies olisi jotenkin yksin syyllinen, mutta kyllä hän on se joka ne valtataistelut "pistää pystyyn". Toki syy voi olla jotenkin minussa, ja mies vain "reagoi" sitten siihen aloittamalla taistelun. En tiedä. Osaisiko joku sanoa tähän jotain viisaita ajatuksia.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu että liitot missä nainen saa päättää on onnellisempia. Tästä voi tehdä sellaisen päätelmän että naisella on haluja sanoa viimeinen sana ja tällä on suurempi merkitys kuin miehelle.
Itsekin kerrot että sanot että huomenna sinä päätät ja käytät ilmaisua "luovutat".
Onneksi nuoret miehet on rupeamassa tajuamaan sen että ei tarvitse sietää valittavaa naista. Jos nainen valittaa niin jätä hänet.
Pointti valtataisteluissa ei ole se, että nainen jotenkin valittaisi. Minä esimerkiksi en valita miehelleni enkä nalkuta.
Mutta minun ajatus on se, että parisuhteessa on yhteiset asiat ja sitten molempien omat henk koht asiat. Yhteiset asiat sovitaan yhdessä ja sitten niistä omista asioistaan kumpikin voi päättää itse. Mutta mieheni ilmeisesti ajattelee toisin, hän reagoi ja sekaantuu tilanteisiin, joissa minä päätän itse omista asioistani. Esimerkiksi lakkaan kynnet ja mies tulee vänkäämään että "rasittavaa kun naisella on lakatut kynnet, naisten ei pitäisi lakata kynsiä". Minä sanon tiukasti että se on minun oma asia ja päätän siitä itse, ja mies alkaa vänkäämään että eihän ole jne. Oikeastihan miehelle ei ole mitään väliä että onko kynteni lakatut vai ei, mutta hän jotenkin kokee tarvetta rakentaa valtataisteluita. En ymmärrä sitä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on sinulle supertärkeä niin tämmöinen tärkeä asia ei saa olla muotoa että puoliso tekee sinulle tämän supertärkeän jutun vaan teet sen ihan itse.
Älä keksi puolisollesi supertärkeitä tekemisiä vaan jos ostat omenapuun niin osta lapio samalla ja ala kaivaa.
Nyt taidat keksiä omiasi. En millään tavalla sanonut, että kyse olisi asioista joita puolisoni pitäisi tehdä tai joita haluaisin hänen tekevän. En minä häntä koskaan käskytä tekemään asioita tai edes pyydä tekemään "minun juttuja", riittää että omansa hoitaa. Kyse on siitä perinteisestä "hammastahnatuubin puristamisen kohdasta" eli esim. että maalataanko seinä vihreäksi vai keltaiseksi (itse maalaustyö tehdään yhdessä, jos se seinän maalaus on molempien halu ja tarve, jos vain minun halu niin minä maalaan yksin), keitetäänkö pasta levyn numerolla viisi vai kuusi jne.
On ihan sama mistä hammastahnatuubia puristaa. On ok. jos tuubia puristetaan perästä mutta se että miten reagoidaan siihen että kaikki ei näin tee on se tekijä.
Se maksaa maalit joka haluaa jotain tiettyä väriä tai tapettia. Toinen saa vaikka moottoripyörän vastineeksi.
Kyllä, juuri näin. Kuten sanoin niin minulle on ihan sama mistä sitä puristaa. Mutta mies haluaa päättää mistä sitä puristetaan ja alkaa vänkäämään minun kanssa mistä kohdin pitää puristaa. Minä en haluaisi puhua koko tuubista, koska asia on minulle aivan sama. Ja koska rahamme ovat erilliset, emme rahasta riitele emmekä väittele. Ap.
Voisit sitten puristaa sieltä tuubin peräpäästä hänen haluamallaan tavalla ja jos ei kelpaa niin käske hänen ostaa hammastahnat kun niin aihe kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on sinulle supertärkeä niin tämmöinen tärkeä asia ei saa olla muotoa että puoliso tekee sinulle tämän supertärkeän jutun vaan teet sen ihan itse.
Älä keksi puolisollesi supertärkeitä tekemisiä vaan jos ostat omenapuun niin osta lapio samalla ja ala kaivaa.
Nyt taidat keksiä omiasi. En millään tavalla sanonut, että kyse olisi asioista joita puolisoni pitäisi tehdä tai joita haluaisin hänen tekevän. En minä häntä koskaan käskytä tekemään asioita tai edes pyydä tekemään "minun juttuja", riittää että omansa hoitaa. Kyse on siitä perinteisestä "hammastahnatuubin puristamisen kohdasta" eli esim. että maalataanko seinä vihreäksi vai keltaiseksi (itse maalaustyö tehdään yhdessä, jos se seinän maalaus on molempien halu ja tarve, jos vain minun halu niin minä maalaan yksin), keitetäänkö pasta levyn numerolla viisi vai kuusi jne.
On ihan sama mistä hammastahnatuubia puristaa. On ok. jos tuubia puristetaan perästä mutta se että miten reagoidaan siihen että kaikki ei näin tee on se tekijä.
Se maksaa maalit joka haluaa jotain tiettyä väriä tai tapettia. Toinen saa vaikka moottoripyörän vastineeksi.
Kyllä, juuri näin. Kuten sanoin niin minulle on ihan sama mistä sitä puristaa. Mutta mies haluaa päättää mistä sitä puristetaan ja alkaa vänkäämään minun kanssa mistä kohdin pitää puristaa. Minä en haluaisi puhua koko tuubista, koska asia on minulle aivan sama. Ja koska rahamme ovat erilliset, emme rahasta riitele emmekä väittele. Ap.
Voisit sitten puristaa sieltä tuubin peräpäästä hänen haluamallaan tavalla ja jos ei kelpaa niin käske hänen ostaa hammastahnat kun niin aihe kiinnostaa.
Niin voinkin puristaa hänen haluamalla tavalla, koska asialla ei ole minulle väliä. Mutta en jaksaisi valtataisteluita, koska tänään se on hammastahna, huomenna kahvikuppi, ylihuomenna lounasruokalaji ja sitä seuraavana tapa pedata sänky ja sitä seuraavana väittely siitä, että haluanko minä syödä vaaleaa leipää vai tummaa leipää (kun miehelle ei riitä että minä sanon mitä haluan, hän haluaa tietää minun haluni paremmin kuin minä itse). Tilanne ei ratkea sopimalla juuri siitä hammastahnasta, vaan taustalla on ihan jotain muuta, ja siihen pitäisi päästä nyt kiinni. Ap.
No, siis. Aluksi olin tulossa vastaamaan, että jos mä olen oikeasti eri mieltä miehen kanssa jostain asiasta, esim lapsiin/aikatauluihin/tai vaikka maailman tilanteeseen nähden, niin kyllä mä pidän kiinni kannastani ja yritän parhaani mukaan perustella sen. Sen sijaan jos huomaan, että jatkan kiistelyä vain koska en halua luovuttaa, niin yritän lopettaa.
MUTTA tuo paitajuttu on outo. Mulle ei tulisi mieleenikään, että mies yrittäisi puuttua siihen mitä vaatteita ostan! Tuollaisessa tilanteessa varmaan repeäisin nauramaan, enkä ryhtyisi mihinkään väittelyyn, koska minun vaateostokseni eivät yksinkertaisesti ole asia, josta väitellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on sinulle supertärkeä niin tämmöinen tärkeä asia ei saa olla muotoa että puoliso tekee sinulle tämän supertärkeän jutun vaan teet sen ihan itse.
Älä keksi puolisollesi supertärkeitä tekemisiä vaan jos ostat omenapuun niin osta lapio samalla ja ala kaivaa.
Nyt taidat keksiä omiasi. En millään tavalla sanonut, että kyse olisi asioista joita puolisoni pitäisi tehdä tai joita haluaisin hänen tekevän. En minä häntä koskaan käskytä tekemään asioita tai edes pyydä tekemään "minun juttuja", riittää että omansa hoitaa. Kyse on siitä perinteisestä "hammastahnatuubin puristamisen kohdasta" eli esim. että maalataanko seinä vihreäksi vai keltaiseksi (itse maalaustyö tehdään yhdessä, jos se seinän maalaus on molempien halu ja tarve, jos vain minun halu niin minä maalaan yksin), keitetäänkö pasta levyn numerolla viisi vai kuusi jne.
On ihan sama mistä hammastahnatuubia puristaa. On ok. jos tuubia puristetaan perästä mutta se että miten reagoidaan siihen että kaikki ei näin tee on se tekijä.
Se maksaa maalit joka haluaa jotain tiettyä väriä tai tapettia. Toinen saa vaikka moottoripyörän vastineeksi.
Kyllä, juuri näin. Kuten sanoin niin minulle on ihan sama mistä sitä puristaa. Mutta mies haluaa päättää mistä sitä puristetaan ja alkaa vänkäämään minun kanssa mistä kohdin pitää puristaa. Minä en haluaisi puhua koko tuubista, koska asia on minulle aivan sama. Ja koska rahamme ovat erilliset, emme rahasta riitele emmekä väittele. Ap.
Voisit sitten puristaa sieltä tuubin peräpäästä hänen haluamallaan tavalla ja jos ei kelpaa niin käske hänen ostaa hammastahnat kun niin aihe kiinnostaa.
Niin voinkin puristaa hänen haluamalla tavalla, koska asialla ei ole minulle väliä. Mutta en jaksaisi valtataisteluita, koska tänään se on hammastahna, huomenna kahvikuppi, ylihuomenna lounasruokalaji ja sitä seuraavana tapa pedata sänky ja sitä seuraavana väittely siitä, että haluanko minä syödä vaaleaa leipää vai tummaa leipää (kun miehelle ei riitä että minä sanon mitä haluan, hän haluaa tietää minun haluni paremmin kuin minä itse). Tilanne ei ratkea sopimalla juuri siitä hammastahnasta, vaan taustalla on ihan jotain muuta, ja siihen pitäisi päästä nyt kiinni. Ap.
Onkohan miehelläsi joku todella vaikea alemmuuskompleksi ja hänen on sitä kompensoitava sinun "alistamisellasi" ? Tuntee jotain syvää tyydytystä, kun saa oman mielipiteensä läpi?
Miten hän käyttäytyy, kun olette ystävien seurassa? koettaako hän jotenkin vähätellä sinua ja sinun mielipiteitäsi? Mitä hän tekee tai sanoo, jos et millään tavalla kommentoi hänen valtapeliinsä vaan teet vaan mitä haluat? Raivostuu, kiukuttelee, jättää sikseen?
Kuulosta todella raivostuttavalta käytökseltä. Pakko sanoa, että minä olisin jo pistänyt tuollaisen tyypin mäkeen aikaa sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, siis. Aluksi olin tulossa vastaamaan, että jos mä olen oikeasti eri mieltä miehen kanssa jostain asiasta, esim lapsiin/aikatauluihin/tai vaikka maailman tilanteeseen nähden, niin kyllä mä pidän kiinni kannastani ja yritän parhaani mukaan perustella sen. Sen sijaan jos huomaan, että jatkan kiistelyä vain koska en halua luovuttaa, niin yritän lopettaa.
MUTTA tuo paitajuttu on outo. Mulle ei tulisi mieleenikään, että mies yrittäisi puuttua siihen mitä vaatteita ostan! Tuollaisessa tilanteessa varmaan repeäisin nauramaan, enkä ryhtyisi mihinkään väittelyyn, koska minun vaateostokseni eivät yksinkertaisesti ole asia, josta väitellään.
Kiitos :) . Minäkin yleensä repeän nauramaan, koska minun paitaostokset, kynsien lakkaamiset tai "vaalea vai tumma leipä" -preferenssit ei ole asia mistä väitellään. Mutta rasittaa kun mies rakentaa niistä valtataistelua, joskus hän suuttuu lisää kun alan nauramaan. Mies ei ole pahantahtoinen, mutta ehkä hieman huono itsetunto hänellä on. Tuntuu, että hänen on jostain syystä vaikea kestää minun määrätietoisuutta tai sitä että minulla on oma vahva tahto omissa asioissani. Ap.
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia on sinulle supertärkeä niin tämmöinen tärkeä asia ei saa olla muotoa että puoliso tekee sinulle tämän supertärkeän jutun vaan teet sen ihan itse.
Älä keksi puolisollesi supertärkeitä tekemisiä vaan jos ostat omenapuun niin osta lapio samalla ja ala kaivaa.
Nyt taidat keksiä omiasi. En millään tavalla sanonut, että kyse olisi asioista joita puolisoni pitäisi tehdä tai joita haluaisin hänen tekevän. En minä häntä koskaan käskytä tekemään asioita tai edes pyydä tekemään "minun juttuja", riittää että omansa hoitaa. Kyse on siitä perinteisestä "hammastahnatuubin puristamisen kohdasta" eli esim. että maalataanko seinä vihreäksi vai keltaiseksi (itse maalaustyö tehdään yhdessä, jos se seinän maalaus on molempien halu ja tarve, jos vain minun halu niin minä maalaan yksin), keitetäänkö pasta levyn numerolla viisi vai kuusi jne.
On ihan sama mistä hammastahnatuubia puristaa. On ok. jos tuubia puristetaan perästä mutta se että miten reagoidaan siihen että kaikki ei näin tee on se tekijä.
Se maksaa maalit joka haluaa jotain tiettyä väriä tai tapettia. Toinen saa vaikka moottoripyörän vastineeksi.
Kyllä, juuri näin. Kuten sanoin niin minulle on ihan sama mistä sitä puristaa. Mutta mies haluaa päättää mistä sitä puristetaan ja alkaa vänkäämään minun kanssa mistä kohdin pitää puristaa. Minä en haluaisi puhua koko tuubista, koska asia on minulle aivan sama. Ja koska rahamme ovat erilliset, emme rahasta riitele emmekä väittele. Ap.
Voisit sitten puristaa sieltä tuubin peräpäästä hänen haluamallaan tavalla ja jos ei kelpaa niin käske hänen ostaa hammastahnat kun niin aihe kiinnostaa.
Niin voinkin puristaa hänen haluamalla tavalla, koska asialla ei ole minulle väliä. Mutta en jaksaisi valtataisteluita, koska tänään se on hammastahna, huomenna kahvikuppi, ylihuomenna lounasruokalaji ja sitä seuraavana tapa pedata sänky ja sitä seuraavana väittely siitä, että haluanko minä syödä vaaleaa leipää vai tummaa leipää (kun miehelle ei riitä että minä sanon mitä haluan, hän haluaa tietää minun haluni paremmin kuin minä itse). Tilanne ei ratkea sopimalla juuri siitä hammastahnasta, vaan taustalla on ihan jotain muuta, ja siihen pitäisi päästä nyt kiinni. Ap.
Onkohan miehelläsi joku todella vaikea alemmuuskompleksi ja hänen on sitä kompensoitava sinun "alistamisellasi" ? Tuntee jotain syvää tyydytystä, kun saa oman mielipiteensä läpi?
Miten hän käyttäytyy, kun olette ystävien seurassa? koettaako hän jotenkin vähätellä sinua ja sinun mielipiteitäsi? Mitä hän tekee tai sanoo, jos et millään tavalla kommentoi hänen valtapeliinsä vaan teet vaan mitä haluat? Raivostuu, kiukuttelee, jättää sikseen?
Kuulosta todella raivostuttavalta käytökseltä. Pakko sanoa, että minä olisin jo pistänyt tuollaisen tyypin mäkeen aikaa sitten...
On hänellä joku alemmuuskompleksi, se tulee esiin muissakin asioissa. Emme ole mitään nuoria muuten enää.
Ystävien seurassa hän käyttäytyy kohteliaasti ja kivasti, ja kehuu minua ystäville. Valtapeli ei koskaan tule esiin silloin kun olemme joidenkin ystävien kanssa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki apn kommentit pitävät paikkansa (joskus näissä tarinoissa näkyy vain yksi vääristelty puoli), niin miehellä on varmaan jotain itsetunto-ongelmia. Haluaa pomottaa sinua turhissa asioissa, koska ei saa muuten haluamaansa vallan, hallinnan, voiman tms. tunnetta. Pienten väittelyiden voittaminen varmaan kasvattaa hänen miehisyyttään tai jotain. Aika typerältä äijältä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki apn kommentit pitävät paikkansa (joskus näissä tarinoissa näkyy vain yksi vääristelty puoli), niin miehellä on varmaan jotain itsetunto-ongelmia. Haluaa pomottaa sinua turhissa asioissa, koska ei saa muuten haluamaansa vallan, hallinnan, voiman tms. tunnetta. Pienten väittelyiden voittaminen varmaan kasvattaa hänen miehisyyttään tai jotain. Aika typerältä äijältä kuulostaa.
Ei minun kanssa varmaan saakaan suurta vallan tunnetta, koska olen aika itsenäinen luonne ja pärjään taloudellisesti hyvin yksin jne.. Mutta en ymmärrä miksi joku tarvisi kanssani vallan tunnetta. Olen uskollinen ja toisen huomioiva rehellinen nainen, joka varmasti pysyy vierellä vaikeatkin ajat. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki apn kommentit pitävät paikkansa (joskus näissä tarinoissa näkyy vain yksi vääristelty puoli), niin miehellä on varmaan jotain itsetunto-ongelmia. Haluaa pomottaa sinua turhissa asioissa, koska ei saa muuten haluamaansa vallan, hallinnan, voiman tms. tunnetta. Pienten väittelyiden voittaminen varmaan kasvattaa hänen miehisyyttään tai jotain. Aika typerältä äijältä kuulostaa.
Mietin tästä kommentista vielä, että ei mieskään voi noista pomottamisyrityksistään nauttia, koska en alistu pomotettavaksi vaan pahimmillaan niistä tulee kunnon riita, jossa mies joutuu tajuamaan että ei toiminut nyt kovin fiksusti. Hän ei siis saa minua pomotettua, jos siihen pyrkii. Niin en ymmärrä mikä kannustaa häntä silti yrittämään. Ap.
Ja meillä on siis pieni lapsi. En itse pidä näitä valtataistelujuttuja pahana ongelmana, väsyttävänä asiana vain, ei niistä edes riitaa yleensä tule vaan tilanne katkeaa minun hämmästykseen ja nauruun. Valtapeli ei ole muuttunut lapsen myötä suuntaan eikä toiseen. Mutta toivoisin ettei se jatkuisi, koska lapsen ei olisi hyvä oppia, että parisuhteessa kiistellään vallasta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitan kans valtataisteluita mieheni kanssa joskus pienistä asioista. En nyt sentään ala väittää, että tuntisin toisen halut paremmin kuin hän itse, mutta kuitenkin lopulta turhasta.
Itselläni tämä johtuu huonosta itsetunnosta. Mies on minua parempi melkein kaikessa, ja joskus minun on saatava olla oikeassa. Ja haluan, että mies myöntää tämän. Tai ainakin aiemmin syy oli tämä, nykyään olen saanut elämääni vähän enemmän sisältöä enkä tunne enää alemmuutta samalla tavalla.
Tällä hetkellä osaan onneksi melko hyvin tunnistaa tämän käytöksen ja turhat konfliktit ovat jääneet vähemmälle, mutta väsyneenä saattaa edelleen tulla tarve todistella jotain ja turha sanasotahan siitä syntyy. Ehkä miehelläsi on tämä sama ongelma, siis huono itseluottamus ja pönkittää sitä sinun kustannuksella?
Valtataistelun saa aikaan ihan sillä että toinen sanee toiselle mitä mitä tehdään ja miten ja toinen nyt vaan ei halua jäädä ihan kynnysmatoksi ja tuo oman mielipiteensä esiin. Eli kyllä riidan syyt voi olla ihan vaan siinä toisessa osapuolessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtataistelun saa aikaan ihan sillä että toinen sanee toiselle mitä mitä tehdään ja miten ja toinen nyt vaan ei halua jäädä ihan kynnysmatoksi ja tuo oman mielipiteensä esiin. Eli kyllä riidan syyt voi olla ihan vaan siinä toisessa osapuolessa.
Totta. Mutta miten syy on minussa jos kaupassa ollessa sanon, että aion ostaa itselleni tämän sinisen paidan?? Ja mies alkaa vänkäämään että "ei, sinä HALUAT vihreän paidan". Paitahan tulee minulle, ei miehelle. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitan kans valtataisteluita mieheni kanssa joskus pienistä asioista. En nyt sentään ala väittää, että tuntisin toisen halut paremmin kuin hän itse, mutta kuitenkin lopulta turhasta.
Itselläni tämä johtuu huonosta itsetunnosta. Mies on minua parempi melkein kaikessa, ja joskus minun on saatava olla oikeassa. Ja haluan, että mies myöntää tämän. Tai ainakin aiemmin syy oli tämä, nykyään olen saanut elämääni vähän enemmän sisältöä enkä tunne enää alemmuutta samalla tavalla.
Tällä hetkellä osaan onneksi melko hyvin tunnistaa tämän käytöksen ja turhat konfliktit ovat jääneet vähemmälle, mutta väsyneenä saattaa edelleen tulla tarve todistella jotain ja turha sanasotahan siitä syntyy. Ehkä miehelläsi on tämä sama ongelma, siis huono itseluottamus ja pönkittää sitä sinun kustannuksella?
Kiitos, tämä oli valaiseva viesti. Luulen että meillä voi olla kyse jostain tuollaisesta. Yritän kehua miestä kyllä, koska hänellä on usein päiviä jolloin luulee olevansa huono (huom. luulee, oikeasti se ei ole mitenkään huono, sillä on vain sellainen kuvitelma). Ap.
Vähän vaikuttaa että ap on joko todella nuori (ja väärän miehen kanssa) tai vain väärän miehen kanssa. Mun mielestä (huom, mun mielestä) hyvin toimivassa suhteessa kummallakaan ei ole tarvetta määrätä mitään kaapin paikkaa jostakin aivan epäolennaisista asioista, kuten hammastahnan puristamisista tai toisen paidan väristä. Kyllä muakin yhdessä exässä ärsytti kaikki pienet(kin) asiat, ja noh, ärsytti varmaan sen vuoksi kun hän ei ollut mulle se oikea. Nykyisen kumppanin kanssa on ihan sama minkä värisissä kamppeissa toinen kulkee. Eikä nykyinen kumppani huomauttele mullekaan mistään tuon tason asioista. Pikkusieluiset ihmiset hamuaa jotakin "niskan päälle määräämällä miten hammastahnaa puristetaan" -asetelmaa, kypsemmät eivät sellaisista piittaa, tai ostavat kummallekin oman tahnan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikuttaa että ap on joko todella nuori (ja väärän miehen kanssa) tai vain väärän miehen kanssa. Mun mielestä (huom, mun mielestä) hyvin toimivassa suhteessa kummallakaan ei ole tarvetta määrätä mitään kaapin paikkaa jostakin aivan epäolennaisista asioista, kuten hammastahnan puristamisista tai toisen paidan väristä. Kyllä muakin yhdessä exässä ärsytti kaikki pienet(kin) asiat, ja noh, ärsytti varmaan sen vuoksi kun hän ei ollut mulle se oikea. Nykyisen kumppanin kanssa on ihan sama minkä värisissä kamppeissa toinen kulkee. Eikä nykyinen kumppani huomauttele mullekaan mistään tuon tason asioista. Pikkusieluiset ihmiset hamuaa jotakin "niskan päälle määräämällä miten hammastahnaa puristetaan" -asetelmaa, kypsemmät eivät sellaisista piittaa, tai ostavat kummallekin oman tahnan.
En ole nuori, vaan 41-vuotias. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Suhde on muuten oikeasti hyvä, viihdymme toistemme seurassa, autamme toisiamme, meillä on samat arvot ja unelmat, seksiä on usein, ja läheisyyttä paljon myös. Emme oikein edes riitele mistään, paitsi välillä yllättäen mies alkaa pistämään pystyyn riidantapaista jostain tuollaisesta valtataisteluasetelmasta. Hammastahnatuubi ja paidan väri oli vain esimerkkejä. Ei mies minulle koskaan huomauttele vaatteistani tai niiden väristä, enkä minä hänelle. Mutta joskus paidanostotilanteessa saattaa ihmeellinen valtapeliasetelma tulla esiin, kun ilmaisen haluni ja mies jotenkin kokee että hänellä pitäisi olla isompi valta tietää mitä minä haluan kuin minulla itselläni tai ainakin ääneen päättää asiasta. Kyse ei siis ole mistään paidan väristä sinänsä tosiaan. Koska ostan lopulta kumman vain, mies on paitaan ja sen väriin ihan tyytyväinen :) . Ap.
Mielenkiintoinen ketju. Minä menetin elämäni naisen, koska hän väsyi jatkuviin vääntöihin. Meilläkin oli valtataistelun piirteitä monesti niissä riidoissa. Jotenkin minua rassaa niin pirusti se, että parisuhde tuntuu aina jossain vaiheessa päätyvän sellaiseen tilanteeseen, että kaikessa on joko naisen tapa tai sitten väärä tapa. Tuntuu, että miehenä pitäisi vain sitten olla se puudeli, joka tulee perässä ja hokee että "kyllä kulta, kyllä kulta". Tuollaisia pareja on paljon, mutta kun minulla ei tahdo luonne antaa periksi. Toisaalta on sitten pareja, joissa nainen alistuu täysin ja niissä ei riidellä sen takia että mies saa määrätä kaiken. En haluaisi sitäkään, miksi se on niin vaikeaa olla samalla tasolla naisen kanssa? Joskus on toinen oikeassa ja joskus taas toinen, niinhän sen luulisi menevän? Ärsyttävää. No, ehkä olisi voinut jättää jotkut taistelut taistelematta. Jospa se onkin sitä huonoa itsetuntoa, että kokee jotenkin itsensä kynnysmatoksi, jos antaa periksi?
jhgjgfj kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Minä menetin elämäni naisen, koska hän väsyi jatkuviin vääntöihin. Meilläkin oli valtataistelun piirteitä monesti niissä riidoissa. Jotenkin minua rassaa niin pirusti se, että parisuhde tuntuu aina jossain vaiheessa päätyvän sellaiseen tilanteeseen, että kaikessa on joko naisen tapa tai sitten väärä tapa. Tuntuu, että miehenä pitäisi vain sitten olla se puudeli, joka tulee perässä ja hokee että "kyllä kulta, kyllä kulta". Tuollaisia pareja on paljon, mutta kun minulla ei tahdo luonne antaa periksi. Toisaalta on sitten pareja, joissa nainen alistuu täysin ja niissä ei riidellä sen takia että mies saa määrätä kaiken. En haluaisi sitäkään, miksi se on niin vaikeaa olla samalla tasolla naisen kanssa? Joskus on toinen oikeassa ja joskus taas toinen, niinhän sen luulisi menevän? Ärsyttävää. No, ehkä olisi voinut jättää jotkut taistelut taistelematta. Jospa se onkin sitä huonoa itsetuntoa, että kokee jotenkin itsensä kynnysmatoksi, jos antaa periksi?
Naiset kasvatetaan pelkäämään sitä, että mies alistaa tai ryhtyy väkivaltaiseksi. Siksi naisella ei ole varaa olla kynnysmatto yhtään. Periksi antaminen silloin tällöin ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin että olisi kynnysmatto. Kynnysmatto antaa periksi aina. Fiksu antaa periksi suunnilleen puolessa tilanteista.
Hyvä kysymys kuitenkin että miksi miehen on vaikeaa olla samalla tasolla naisen kanssa. Koska useimmat naiset ihan aidosti pyrkii olemaan samalla tasolle miehen kanssa. Sitä se tasavertainen parisuhde tarkoittaa. Kyllä naisissakin on niitä jotka alistavat miestä ja jyräävät kaikessa, mutta ei miehenkään sellaiseen kannata suostua.
Tutkimus mikä tutkimus.Joku haastatelututkimus se on ollut.Etsi itse.
Tutkimuksen mukaan nainen pitää itsensä komentelusta vielä vähemmän. Vielä pahempi parisuhteelle jos se nainen olisi siellä baarissa.