Lue keskustelun säännöt.
Mikä on syrjäisin Perähikiä, missä olette koskaan olleet?
Kommentit (1343)
801/1343
|
17.03.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Joukokylässä Puolangalla, keskellä metsää. Se oli joskus 1990 - luvun alussa kesälomamatkalla. Poikettiin kaupassa ja paikallinen tulija tervehti jo valmiiksi kaupalla istuksijoita tyylikkäästi "hojo-hojo"
Lainaus oli Simpauttajasta ja jo silloin se oli aika vanha meeminä (n. 15 vuotta). Vertautuu siiehn, että tänä päivänä käyttäisi jotain 2000 vuoden sanontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Transnistrian autonominen alue Moldovan ja Ukrainan välissä. Tunnelmat olivat hieman sellaiset kuin olisi siirtynyt aikakoneelln vuoden 1992 Neuvostoliittoon. Moldovan Chinausta pääsi paikallis minibussilla Tiraspoliin ja illalla takaisin.
En välttämättä suosittele, jos ei puhu venäjää!
Mikä ihmeen "Neuvostoliitto v. 1992?"
Sitä ei enää silloin ollut.
Beduiinikylä Marokon vuoristossa.
Asuinpaikkani. Lähimpään kauppaan on 50km. Olen erittäin tyytyväinen täällä Pohjois-karjalassa. Nuoruuteni vietin isohkossa kaupungissa, nyt en voisi kuvitellakkaan asumista muualla kuin metsässä. Junttina on mukavaa.
Ylämaan Peräkorpi ja ja Umpimähkä eräässä toisessa pitäjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalmankaltion takametsä. Lähellä norjanrajaa. Oli aika syrjässä
Vierailija kirjoitti:
Joukokylässä Puolangalla, keskellä metsää. Se oli joskus 1990 - luvun alussa kesälomamatkalla. Poikettiin kaupassa ja paikallinen tulija tervehti jo valmiiksi kaupalla istuksijoita tyylikkäästi "hojo-hojo"
Lainaus oli Simpauttajasta ja jo silloin se oli aika vanha meeminä (n. 15 vuotta). Vertautuu siiehn, että tänä päivänä käyttäisi jotain 2000 vuoden sanontaa.
Vieläki käytän: Hojo Hojo ja reinikaisen : MORJENS! sano rikkaat toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun sellaisessa ;)
Ja se on...?
=HELSINKI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompaktin pienessä kylässä nimeltään Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin perähikiä keskellä kaupunkia löytyy varmaan täältä Turusta.
Kävin joskus kävelemässä Koroisten vanhan sähköaseman tienoilla. Siinä on siis iso alue pelkkää peltoa Aurajoen ja Vähäjoen välissä ja hiekkateitä, jotka kulkevat peltojen läpi. Aika paljon väkeä käy siellä hölkkäämässä ja kävelyttämässä koiria tms. Vähäjoen rannalla on pari taloa ja erehdyin kävelemään sähköaseman ohi sinne talojen suuntaan. Matkaa taloille oli hyvin vielä jotain parikymmentä metriä.
Sieltä yhden talon pihalta ponkaisi oitis joku neljän-viidenkympin välillä oleva huonohampainen väkäleuka rääkymään että "Mikä mies? Millä asialla?"
"No kunhan tässä ihan julkisella tiellä kävelen."
"Ei täällä saa kävellä. Ala vetää siitä!" tyyppi hölkkäsi hakemaan autoaan ja kurvasi saman tien sähköaseman kohdille, mihin o
VaTTUAKO siellä nuuski taukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen maaseudulta kotoisin ja muutin pois 15-vuotiaana. Olen asunut Suomessa kolmessa isohkossa kaupungissa, enkä voisi enää kuvitella asuvani Tampereen tai Hki/Espoon ulkopuolella, ellen ulkomaille lähde.
Useammassa perähikiässä on tullut käytyä, ja aina on yhtä ihanaa päästä pois. Erityisesti Pohjanmaan peräkylät ovat kammottavia paikkoja ihmisiä myöten. Sen sijaan Itä-Suomessa ihmiset ovat mukavia ja luonto kaunista, mutta ei siellä ympäri vuoden halua olla.
Ihminen ei synnyttyään asuinpaikkaansa valitse, enkä ole koskaan kokenut mitään yhteistä kotikylän ihmisten kanssa. Kotikyläni on pahin perähikiä, jossa olen ollut. Kaupungeissa on ihan eri tavalla tilaa hengittää ja olla oma itsensä.
Olen itse maalle-takaisin-muuttaja. Jotenkin ajauduin tilanteeseen ja siitä toiseen, ja lopulta muutin osoitteeni tänne kylälle missä asuntoni on. Olen käynyt kouluni täällä, mutta varhaisimman lapsuuteni asunut muualla. Muutin suhteellisen myöhäisessä iässä lähikaupunkiin.
Tuo mitä sanot pohjalaisista...aika suorasukaistahan tuo on, mutta minulla on syytä uskoa siihen mitä sanot. Asun Pohjanmaan korvessa, asuttuani ensin pitkän tovin pohjalaiskaupungissa. Kylä- ja kaupunkiasumisessa on tiettyjä eroja, mutta jotain samanlaista pohjalaisuutta ihmisissä, volyymi vain vaihtelee. En ole ikinä päässyt perille että mistä tällainen ahdistavuus oikein kumpuaa, onko se geeneissä vai siirtyykö tietynlainen kulttuuri polvesta toiseen. Itse en tunne kuuluvani heimoon. En tällä tarkoita että olisin yhtään ylempänä tai alempana ihmisarvossa mitattuna. Olen vain täysin ulkopuolinen.
Juuri noin itsekin koen kaupunkiasumisen: ihminen saa siellä vapaasti olla mitä/mikä on. Tosin puhutaan kerrostalokyttääjistä, mutta sellaista ilmiötä ei voi mitenkään verrata maalaiskylän juoru- ja kyttäyskulttuuriin. Asuin vuosikymmenet kaupungissa, sitten vain kävi näin hassusti että jäin korpikylään jumiin. Vaan eihän tämä sentään loputtomiin jatku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla Australiassa, en muista nimeä.
suomussalmi, v...u että ahdisti!
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaa korpien kuiskintaa ja jylhien järvien loiskintaa........ Peräkylän ruisleipä hyvvää, oliko Nurmeksesta
Porokylän Leipomo se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somero
Sisään lämpenevä. Sikoja enemmän kun ihmisiä.
Onneksi pääsin sieltä Somerolta pois jo nuorena opiskelun perään..