Pelkään ystävystymistä

Olen miettinyt, mikä minua oikein pelottaa niin paljon, että huomaan keksiväni syitä sille, ettei tarvitsisi paremmin tutustua kehenkään.



En osaa olla oma itseni, jos minulla on vieraita. Miehen vieraat eivät ahdista, mutta ahdistun, jos joudun itse olemaan vastuussa viihdyttämisestä. Tuntuu, etten ole riittävän kiinnostavaa seuraa.



Minulle on aina ollut vaikeaa tutustua naisiin, tuntuu, etten osaa olla " oikein" ja puhua oikeita asioita. Tunnen itseni naisten seurassa usein kömpelöksi ja suoraviivaiseksi. En myöskään tykkää monien naisten tavasta puhua pahaa selän takana toisista ihmisistä. Pelkään, että, jos kerron jotain, minun asioitani vatvotaan, kun en ole kuulemassa.



Olen enimmäkseen tyytyväinen elämääni, vaikkei minulla ystäviä juuri olekaan, mutta silti tuntuu, että olisi kiva, jos voisi joskus kyläillä muuallakin kuin omien sukulaisten luona. Toivonkin pääseväni selkäytimeen jääneestä torjuntareaktiosta eroon ja nauttimaan toisten naisten seurasta.