Onko täällä yksineläviä koiran omistajia?

Mun mielestä ihan ymmärrettävää ja myös hyvä, että pohtii etukäteen, kuinka paljon vaivaa on. Kyllä mua ainakin se lenkitys välillä kyrsii, vaikka koiria aina ollutkin. Mukavalla ilmalla lenkitykset ihan parasta, mutta toki osa lenkeistä on sitä rutiininomaista pakkopullaa. Mutta siihenkin tottuu :)

Vierailija kirjoitti:

On. Ota myös huomioon, että tuo 3xpvä on aikuisen koiran lenkitystahti. Meillä koiraa vietiin ekat kuukaudet n.puolen tunnin välein ulos ja lisäksi siivottiin n.1-3kakkaa ja 5-20pissaa sisältä jokapäivä, sitten lenkitykset 6-7krt pvä ja nyt 10kk iässä käy 4 kertaa päivässä ulkona.

Omasta mielestäni oli paljon raskaampi kuin vauva.

Koiria voi ottaa toki myös aikuisena, itsellä ollut kodinvaihtajia / rescueita ja sisäsiistejä jo tullessaan (toki ei kaikki ole). Useamman koiran omistanut, enkä siis ikinä tuollaista rumbaa kokenut. Vaikea verrata noita omia koiria vauvaan.. Ei lähellekään yhtä haastavaa, onneksi.

Jokunen pointti ei-koiranomistajalta (meillä 2 kissaa):

Tukiverkko voi tässäkin olla tarpeen. Jos sinulla on pitkät, työpäivää pidentävät työmatkat, tunnetko lähikulmilla ketään luotettavaa teiniä, joka voisi käydä koirasi kanssa lenkillä päivällä, kun sinä olet poissa kotoa? 

Jos lähdet työ- tai lomamatkalle, jonne et voi ottaa koiraa mukaan, onko tuttuja, joiden luokse voit viedä koiran tai jotka asuvat niin lähellä, että voivat ilman vaivaa käydä koiraa hoitamassa ja sen kanssa lenkeillä kun olet poissa. Koiranomistajakavereilla kyseessä on yleensä aina samat, koirille tutut naapurit. 

Vietätkö mökkilomia? Millaista olisi koiran elämä mökillä? Mitä eläimiä ympäristössä on?

Onko sinulla riittävästi tilaa koiralle? Se on joskus ollut susi joka on jolkottanut laumassa isolla reviirillä, eli ei isoa koiraa pieneen asuntoon. 

Ja siitä lenkittämisestä, tapahtui se kuinka monta krt/ pvä tahansa (koiran iästä riippuen): kyllä sydäntäni riipaisee kun katson kotimme vieressä olevaan puistoon pimeänä marraskuisena aamuna, kun räntää tulee poikittain ja koiria pissatetaan nopeasti ennen töihin lähtöä. Ihminen seisoo pussi kädessä kakkaavan koiran vieressä ja odottaa koiran pökälettä. Ei käy kateeksi sen enempää ihmistä kuin koiraakaan. 

Kadun jatkuvasti, melkein päivittäin. Koiran kanssa asuminen on kuitenkin elämäntapa enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Yksin koiraa ottaessa kannattaa miettiä löytyykö itseltä aikaa. Jos käy jatkuvasti arkisin kahvilla, elokuvissa tai vaikka harrastaa jotain säännöllisesti niin ei kannata, koira on kuitenkin laumaeläin ja joutuu olemaan yksin jo työpäivän ajan. Jos nauttii matkustelusta tai käy työmatkoilla, onko joku joka katsoo koiraasi tämän ajan? Vaikka etukäteen kuvittelet että paikka löytyisi niin oletko valmis luopumaan menoistasi jos koiraa ei jostain syystä voikkaan laittaa hoitoon kyseiseen paikkaan (eroahdistus, ei pidä lapsista, ei osaa kävellä hihnassa yms.)?

Mutta ei se arki ainakaan itsellä ole niin raskasta. Ennen töitä ja töiden jälkeen parinsadan metrin pikapissatukset ja kun olen saanut ruuan ja muut kotihommat tehtyä niin pidempi lenkki. Joskus leikitään, joskus temppuillaan mutta omalle kohdalle on osunut niin helppo yksilö että mitään ei ole pakko tehdä eikä koira hypi seinillä. Itsellä ei myöskään ole tarvetta käydä arkisin töiden jälkeen missään ja yhtälailla ilman koiraa makaisin kotona illat. Rodun valinta on tärkeässä osassa kun miettii omaa arkea, kuinka paljon on valmis lenkkeilyttämään, jaksaako koiraa harjata ja trimmailla viikottain, haluatko että tulee toimeen muiden koirien kanssa, haluatko että koiraa voi juoksuttaa vapaana?

Suurimman ongelmat sitten pentuajan raskauden jälkeen ovat olleet omat sairastumiset. Siinä on tiettyä jännitystä kun noro jyllää pahimmillaan ja koittaa selviytyä talon nurkalle koiran kanssa ilman että päästää itse mitään ulos.

Mitä, jos kokeilisit ensin toisten koirilla;

https://www.pawshake.fi

Mulla on koira ja asun yksin. Näin ei ollut koiraa ottaessa enkä ensimmäiseksi ajatellut, että koiran elinikään saattaa mahtua sellainenkin elämänvaihe, ettei olekaan kahta tai useampaa ihmistä hoitamassa. Ihan hyvin olen kyllä pärjännyt, mutta jos nyt tekisin päätöksen, en ottaisi koiraa yksin asuessani. Mulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että opiskelen yliopistossa ja teen sen ohella keikkatyövuoroja. Omien menojen järjestely on siis helpompaa kuin jos kävisi töissä 8-16.

Omasta mielestäni hankalinta on koiran yksin olon määrän pitäminen kohtuullisena. Jos mulla on aamulla luento ja iltapäivästä alkava työvuoro, joudun välissä kiirehtimään kotiin käyttämään koiraa kunnon lenkillä sen sijaan, että jäisin yliopistolle pariksi tunniksi lukemaan tenttiin ja syömään. Työpäivän tai pidemmän opiskelupäivän jälkeen on aina mentävä ensimmäiseksi kotiin eikä voi mennä suoraan esimerkiksi salille tai kaverin kanssa kahville. Itselläni ei onneksi ole montaa työpäivää viikossa, mutta erityisesti jos tekee täyttä työviikkoa niin kannattaa ottaa huomioon, että työpäivien jälkeen koiraa ei oikein voi pitää enää yksin. Ei siis voi lähteä harrastuksiin, kaupungille jne. 

Etukäteen on hyvä miettiä onko koiralle olemassa luotettavaa hoitopaikkaa. Vaikkei paljoa reissailisi niin silti tulee välillä tilanteita, että koira pitäisi saada edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi hoitoon. Eikä se luotettava hoitajakaan pysty aina ottamaan silloin kuin itsellä olisi tarve.

Sitten on tietenkin ne kulut. Mulle on sattunut koira, jolla on ollut paljon vaivoja ja eläinlääkärireissuja, lisäksi joutui 5-vuotiaana vaihtamaan erikoisruokaan, joka maksaa 80 euroa kuussa. Vuoden alussa iski sitkeä tulehduskierre ja eläinlääkärin on yllättäen mennyt pienellä aikavälillä 700 euroa. 

Mutta kyllä koirasta on paljon iloakin :). En lopulta tiedä, osaisinko edes olla ilman koiraa.

Olen yksinelävä kolmen koiran omistaja ja pentueitakin välillä on. Ei mulle tästä mitään ongelmia ole, mutta minä en ole koskaan ollut menijätyyppi: en matkustele, en välitä käydä iltaisin missään harrastuksissa tms. Joten on ihanaa olla vain töiden jälkeen koirien kanssa kotona. Mitään "tukiverkkoja" mulla ei ole mihin koiraa saisi hoitoon mutta en ole koskaan sellaisia kaivannutkaan. Kipeänäkin olen saanut ihan riittävästi koiria ulkoilutettua. Hätätapauksessa ne pärjää viikkojakin hyvin pienellä. Asun rivitalossa joten tarpeille voi tuollaisissa tapauksissa päästää pihaankin silloin kun ei muuhun pysty.

Itse en luopuisi elämäntavastani millään, mutta kyllä on järkevää miettiä ennen koiran ottoa että sopiiko se omaan elämäntapaan. Tosiaan, jos on täysi työpäivä, niin ei sitä kyllä ole sitä koiraa enää suotavaa jättää yhtään yksin illalla, ei lähteä elokuviin, baariin, harrastuksiin, ei mihinkään. Viikonloppunakaan ei mielellään pitkäksi aikaa koska tosiaan se 9 h päivässä yksin 5 päivää viikossa on jo ihan maksimi yksinoloa varsinkin jos on vain 1 koira jolle ihminen on ainoa seura.

Meillä koira on kahden hengen taloudessa, vaikea tietysti sanoa millaista olisi yksin huolehtia koirasta. Kyllä se aika hankalaa olisi. Olemme onnekkaita sillä olemme saaneet työt ja opiskelut porrastettua niin, että koirallamme tulee todella harvoin yli kuuden tunnin yksinoloa. Koirammme pystyy olemaan ongelmitta yksin 9-10 tuntiakin, mutta sellaista tapahtuu äärimmäisen harvoin. Usein koirallamme on aina jotain seuraa: joko ihminen tai toinen koira, jos on ihan yksin niin silloin tosiaan harvoin yli 6 tuntia. Itse huomaan, että minulla on huono omatunto jos koira joutuu olemaan yksin esim. 8 tuntia. TIEDÄN, että sillä ei ole mitään hätää, nukkuu vaan. Siitä huolimatta surettaa ja harmittaa koiran puolesta. Mieluitenhan koira olisi aina laumansa kanssa. Varahoitopaikat ja muut pitää olla mietittynä. Jos koira on hankalampi tapaus (meillä on näin), ei sitä voi antaa kenelle tahansa hoitoon. Hoitajan täytyy olla erittäin luotettava. Meillä esimerkiksi on koiralla allergioita eikä oikein pidä lapsista (pelkää vähän kun meillä ei lapsia ole). Tämä heti vaikeuttaa hoitopaikan valintaa: lapsiperheeseen en koiraa anna elleivät ole todella tuttuja ja myöskään sellaisille ei voi antaa jotka eivät huolehdi oikeasta ruokinnasta.