Lue keskustelun säännöt.
Viikko takana uudessa työpaikassa, huominen ahdistaa!
26.03.2017 |
Koko iltapäivä on mennyt ahdistuksen kourissa eikä huomisaamu tunnu lainkaan inspiroivalta. En osaa vielä tehdä mitään itsenäisesti, en ole tavannut puoliakaan tulevista kollegoista ja tunnen olevani 3-vuotias pahimmassa kyselyiässä. Vanhassa hommassani leipääntyneenä olin sentään itsevarma,osasin hommat hyvin ja tiesin tarkkaan mitä tein. Kuinkahan kauan tätä ahdistusta riittää?
Kommentit (21)
Pari-kolme kuukautta niin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari-kolme kuukautta niin helpottaa.
Voi ei! Olin vähän nopeampaa toivonut.
Hampaiden kiristelyä...
Ap
On hyvä että kyselet nyt, kun olet uusi. Oudompaa olisi jos tekisit kysymättä, jos et tiedä jotain. Kaikilla on ollut joskus uusi työpaikka ja tuskin kukaan on hypännyt siihen ilman alkuopettelua.
On tosiaankin parempi, että kyselet nyt oikeasti sydämesi kyllyydestä.
Voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että on paljon hankalampaa kysyä 5 vuoden päästä asiasta, jota on tottunut tekemään jollain oikeaksi luulemallaan tavalla ja joka on oikeastaan aina hieman askarruttanut - muttei tullut aikoinaan kysyttyä.
Onnea uuteen työhön. Ole armollinen itsellesi ja muista ettei kukaan odota sinun osaavan vielä kaikkea. Ole avoimin mielin ja kysy rohkeasti niin kuin olet tehnytkin.
Pystytkö sanomaan mikä sinua ahdistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa tehdä työtä, joka ahdistaa. Minä ainakin nautin elämästä ihan joka päivä. Ihanaa viikkoa kaikille 😊
On suuria karkeuseroja siinä, miten täysin uusi työntekijä PEREHDYTETÄÄN työhön.
Fiksuimmissa paikoissa ollaan valmistauduttu uuteen työntekijään ja sopeutuminen käy siksi nopeammin.
Paikoissa joissa uusi työntekijä joutuu kyselemään muiden naureskellessa ettei täällä kukaan ole "mitään perehtymiskansiota kysellyt" ja "käytäntö opettaa parhaiten" ovat niitä joissa tahalleen vaikeutetaan työhön sisälle pääsemistä ja siitä kumpuaa juuri tuo ahdistus. Uusi työntekijä joutuu elämään epävarmuudessa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Järkevimmissä työpaikoissa ei työntekijän tarvitse ahdistua ja kysellä kuin "kolme vuotias".
Hänet perehdytetään kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea uuteen työhön. Ole armollinen itsellesi ja muista ettei kukaan odota sinun osaavan vielä kaikkea. Ole avoimin mielin ja kysy rohkeasti niin kuin olet tehnytkin.
Pystytkö sanomaan mikä sinua ahdistaa?
Juuri se,etten vielä pysty tekemään kyseistä työtä itse vaan seurailen, kyselen, tarkastelen ja katselen. En siis osaa/voi vielä tehdä konkreettisesti työtä ja toki uuden tiedon tulva ja uuden talon tavat, joita en siis vielä viikossa ole sisäistänyt. Tunnen oloni epävarmaksi ja se ahdistaa. En tunne olevani oma itseni vaan sivusta seuraaja enkä voi ottaa vastuuta työpaikallani, kuten olen tottunut tekemään. Se ahdistaa.
Ap
Tiedän tapauksen, missä työjärjestyksen antamista pantattiin jopa kuukauden koska oli kollegalla tarve päteä kun uusi työntekijä joutui kyselemään asioita jotka olisivat selvinneet heti ensimmäisellä viikolla asiallisesti annetusta viikkosuunnitelmasta.
Pätijä naureskeli kuinka "hänelläkin oli aikoinaan ekat viikot niin helvettiä että meinasi lopettaa sen jälkeen kun ei opastettu ja oltiin niin veemäisiä että ahdisti mennä töihin".
Jatkoi siis seuraavalle ja laittoi inhottavuuden kiertämään.
Tuollaista siis jos joutuu puupäiden työkaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On suuria karkeuseroja siinä, miten täysin uusi työntekijä PEREHDYTETÄÄN työhön.
Fiksuimmissa paikoissa ollaan valmistauduttu uuteen työntekijään ja sopeutuminen käy siksi nopeammin.
Paikoissa joissa uusi työntekijä joutuu kyselemään muiden naureskellessa ettei täällä kukaan ole "mitään perehtymiskansiota kysellyt" ja "käytäntö opettaa parhaiten" ovat niitä joissa tahalleen vaikeutetaan työhön sisälle pääsemistä ja siitä kumpuaa juuri tuo ahdistus. Uusi työntekijä joutuu elämään epävarmuudessa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Järkevimmissä työpaikoissa ei työntekijän tarvitse ahdistua ja kysellä kuin "kolme vuotias".
Hänet perehdytetään kunnolla.
Juuri näin. Omassa työpaikassani ei moista perehdytystä annetu. Vihaan työympäristöäni!
Pari vuotta sitten aloitin uudessa paikassa... ohjelmat ei toimineet, it-osaston heppu oli pois ja pieni toimisto. "Pientä" stressiä aiheutti se että töiden opetteluun oli aikaa kuukausi ja sen jäljeen jäisin yksin - lähimmät kollegat ulkomailla ja yksi 300 km päässä. No, niin vaan opin hommat kuukaudessa ja työ oli mukavaa ja sopivan haasteellista. Vaan yt-neuvottelujen myötä sekin työ on historiaa ja nyt ollaan työttömänä, uudet hommat odottaa reilun kk päästä. Taas lähdetään nollasta, ihan uusi ala ja järjestelmät sekä ihmiset vaikka työ sinänsä onkin tuttua niin kaikki muuttuu... ekat viikot on rankkoja, tiedän jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kollegat vaikuttavat tosi mukavilta, opastavat ja avustavat niin paljon kuin ehtivät. Mutta työtkin on hoidettava, niin ettei kukaan voi ainoastaan yksityisenä kouluttajana minulle toimia. Ja kun tulee ns tyhjä hetki, en todellakaan osaa tehdä oma-alotteisesti mitään. Tällainen rooli on minulle todella outo ja toki sisimmässäni pelkään, että uudet kollegani pitävät minua puupäänä kun en heti tajua tiettyjä hommia (joita en siis vielä käytännössä ole tehnyt)
Ap
No mieti että olet onnekas jo siksi että sinulla on työ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suuria karkeuseroja siinä, miten täysin uusi työntekijä PEREHDYTETÄÄN työhön.
Fiksuimmissa paikoissa ollaan valmistauduttu uuteen työntekijään ja sopeutuminen käy siksi nopeammin.
Paikoissa joissa uusi työntekijä joutuu kyselemään muiden naureskellessa ettei täällä kukaan ole "mitään perehtymiskansiota kysellyt" ja "käytäntö opettaa parhaiten" ovat niitä joissa tahalleen vaikeutetaan työhön sisälle pääsemistä ja siitä kumpuaa juuri tuo ahdistus. Uusi työntekijä joutuu elämään epävarmuudessa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Järkevimmissä työpaikoissa ei työntekijän tarvitse ahdistua ja kysellä kuin "kolme vuotias".
Hänet perehdytetään kunnolla.
Juuri näin. Omassa työpaikassani ei moista perehdytystä annetu. Vihaan työympäristöäni!
Sama juttu minun työpaikassani (kohta entisessä). Ei minkäänlaista perehdytystä, ei esitelty muille työntekijöille jne. Sitten kyseltiin että mitä, etkö sä muka tiedä mistä joku juttu löytyy tai miten siinä-ja-siinä tilanteessa toimitaan. Jouduin kyselemään työtavoista teini-ikäiseltä kesätyöntekijältä, joka nautti ylemmyydentunteesta kun "oikea" työntekijä ei tiennyt edes sitä mitä hän! Ja kuukausia myöhemmin sain kuulla että muut työntekijät (joiden kanssa en juuri ollut tekemisissä omissa tehtävissäni) olivat kummastelleet että kuka hitto minä oikein olen, kun ei oltu esitelty eikä kerrottu mitään uudesta työntekijästä, vaikka näin oli kuulema tapana... Koita siinä sitten viihtyä töissä, tehokkuudesta nyt puhumattakaan. Ihme touhua.
Vierailija kirjoitti:
On suuria karkeuseroja siinä, miten täysin uusi työntekijä PEREHDYTETÄÄN työhön.
Fiksuimmissa paikoissa ollaan valmistauduttu uuteen työntekijään ja sopeutuminen käy siksi nopeammin.
Paikoissa joissa uusi työntekijä joutuu kyselemään muiden naureskellessa ettei täällä kukaan ole "mitään perehtymiskansiota kysellyt" ja "käytäntö opettaa parhaiten" ovat niitä joissa tahalleen vaikeutetaan työhön sisälle pääsemistä ja siitä kumpuaa juuri tuo ahdistus. Uusi työntekijä joutuu elämään epävarmuudessa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Järkevimmissä työpaikoissa ei työntekijän tarvitse ahdistua ja kysellä kuin "kolme vuotias".
Hänet perehdytetään kunnolla.
No riippuu varmaan vähän työpaikasta ja ilmapiiristäkin. Minä kyselen vieläkin ihan reippaasti niin kuin kolmevuotias vaikka olen ollut talossa yli 8 vuotta. Koko ajan tulee uusia asioita ja jos jotain hommaa ei ole hetkeen tehnyt, ei välttämättä muista, miten se tehtiin. Meidän työpaikalla kukaan ei katso kieroon kyselijää.
Tuo on ehkä turhin piirre ja silti niin inhimillistä. Pelätään ja liioitellaan muiden ajatuksia itsestä, jotka ehkä todellisuudessa ovat täysin puhtaat ja hyvät. Pärjäisi kaikessa paljon paremmin, jos olisi itsevarma ja keskittyisi omaan oppimiseen, eikä muiden mielipiteisiin.
Tuttu tunne. Mullakin eka viikko takana uusia työtehtäviä, tosin samassa firmassa aloitin jo syksyllä, eli talo on tuttu. Silti meni tämä viikonloppu työjuttuja miettiessä ja tänään olen ollut tosi pahalla päällä ja ahdistunut alkavasta työviikosta. Henkilö, jonka mua pitäis auttaa ja perehdyttää, on tosi kiireinen, eikä häntä saa kiinni millään jos on jotain kysyttävää. Muilta on turha kysyä, kun eivät hekään tiedä. Tiedän, että jossain vaiheessa tämä helpottaa, mutta nämä alkuvaiheet on kyllä aina stressaavia.
Auttaisiko jos kertoisit esimiehellesi tai kollegoille, miten sinusta tuntuu oudolta kun et pysty toimimaan itseohjautuvasti ja oma-aloitteisesti. Voisitko saada työparin joka voisi ohjata sinua alussa? Toivottavasti sinut perehdytetään kunnolla työhön. Kerro, mitä et osaa ja missä tarvitset muiden tukea.
Epävarmuus ja kuormituksen kokeminen on tunne kaikille uudessa työssä ja työyhteisössä.
Tsemppiä ap ja iloa työpäivääsi huomenna :-)
Tuttu tunne..tosin tänään ei ole ahdistanut yhtää. :) aloitin siis tammikuussa uudessa työpaikassa ja sairastelin pitkään niin vei enemmän aikaa kotoutua..väliin mahtui myös talviloma ja itkin sunnuntaina kun piti taas lähteä töihin. Uudessa työpaikassani työkuvani on vaativampi kuin edellisessä yms.
Mutta nyt siis jo helpottaa ja olen päässyt rutiineihin joten kuten kiinni.
Tsemppiä! Aikaa se saattaa viedä, että kaiken sisäistää ja oppii. 👍 voit myös muistella kuinka vaikeaa oli entisessä työpaikassa alku..