Jäin yksinhuoltajaksi ja vanha vuokra-asunto masentaa :(

10kk lapsi on liian pieni vuoroviikkoasumiseen.

Ap: luulen että ongelma ei ole niinkään asunto vaan se että miehesi on tehnyt suorastaan hirviömäisen tempun: antanut sinun kantaa teille vielä toisen lapsen, ja samalla vehtaillut selkäsi takana.

Voit olla vuorenvarma siitä että kaikki tuo paska tulee puremaan äijää vielä niin pahasti: tolta pohjalta ei mitään tervettä parisuhdetta rakenneta.

Nyt vaan niin täysi radiohiljaisuus exän suuntaan kuin kykenet, ja keskityt omaan hiihtoon ja parantelemaan haavojasi. Hirveästi tsemppiä!

Vähän ohi aiheen mutta ei noin pienille vielä viikko-viikko systeemiä. Yleensä lastenvalvojat ei sellaista edes vahvista alle 3-vuotiaille. Olen töissä lastenpsykiatrialla ja kaikki lastenpsykiatrit ovat tästä yksimielisiä.

Tiedän tunteen. Minäkin olin vuosi ennen eroa remontoinut unelmien keittiön. Juuri ne kivitasot ja mielen koneet, mitä halusin.

En joutunut vuokralle, mutta ostin kivan asunnon. Täydellinen muuten, mutta 80 l keittiö....

Minkä kokoinen asunto nyt?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Minäkin olin vuosi ennen eroa remontoinut unelmien keittiön. Juuri ne kivitasot ja mielen koneet, mitä halusin.

En joutunut vuokralle, mutta ostin kivan asunnon. Täydellinen muuten, mutta 80 l keittiö....

Minäkin löysin täydellisen. Ei kuitenkaan ole se johon olin suunnitellut sisustuksen ym. Siellä asuu ex mies ja ruma näätänsä.

Ymmärrän  tunteesi ap!

Aikoinaan kun jäin yh:ksi jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni vuokralle asumaan ja vielä kaupungin asuntoon! Seinissä oli nyrkin mentäviä reikiä, kaappien ovet rikki (asunto alle 1v vanha), jääkaappia ja uunia en pystynyt edes koskemaan vaan äitini tuli desinfioimaan ne mun puolestani:O Ei olisi uskonut että siinä läävässä oli asunut perhepäivähoitaja...

No toki asuntoa vähän siivottiin ja remontoitiin ennen meidän muuttoamme mutta ahdistavaa tuo oli kauniin omistuskodin jälkeen. Naapurit oli onneksi ihania yh äitejä joten seuraa riitti.  Toisaalta tuo aika oli ihanan vapaata aikaa, saimme tehdä mitä  tahdoimme.

Onneksi tuo vaihe kesti vain 3v ja pääsimme rakentamaan omaa taloamme.

Miksi jäit asumaan lähelle ex-miestä? Onko teillä yhteishuoltajuus? Saatko elareita? Vaikka asunto olisi ollut miehesi omistuksessa, teillä on yhteisiä lapsia, joten vaadi mieheltä oikeutettu osuus kolmion hinnasta. Vaikka se olisi vain tuhansia euroja, se on hyvä alku esim. Osa-omistuasuntoon. Mielekäs asunto nyt ensi-sialle, ei exän lähellä asuminen.

Kysy vuokranantajalta, että saatko remontoida asuntoa, esimerkiksi maalata seiniä, kaappien ovia jne. Että saisit asunnosta enemmän oman näköisesi.

Ymmärrän kyllä hyvin ahdistuksesi, minullekin koti on sellainen mikä pitää olla mieluinen ja viihtyisä ja onneksi pystyinkin muutaman vuoden säästämisen jälkeen ostamaan oman kodin minulle ja lapsille.

Muovimatosta saa hyvän, kun ottaa siivousfirman pesemään ja vahaamaan sen. Heillä on kunnon myrkyt, joilla lattian väri kirkastuu/vaalenee ja ammattilaisen tekemää vahausta on helppo ylläpitää. Kauniisti kiiltävä muovimatto on helppohoitoinen ja oikeasti nätti. 

Sille, että kaikki on kulunutta, ei oikein mitään voi. Tiedän tunteen, kun itse muutin täysin uudesta asunnosta työn perässä toiseen kaupunkiin ja päädyin muuten erinomaiseen asuntoon (sijainti, koko, vuokra), mutta pinnat ovat alkuperäisessä kunnossa eli 90-luvulta. Minulla auttoi, kun siivousfirma kävi jynssäämässä paikat. Ei se tietenkään kuluneisuutta pois vie, mutta paransi omaa mieltäni, kun tiesin, että vaikka on nuhjuista, on kuitenkin varmasti puhdasta.

Hommaa raikkaita tekstiilejä ja kiinnitä huomiota valaistukseen. Ja minulla kyllä aika auttoi eli nyt 1,5 vuotta tässä asunnossa asuneena, en enää kiinnitä huomiota kuluineisiin pintoihin kuin satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jäin vuodenvaihteessa yksinhuoltajaksi mieheni löydettyä uuden naisen. Asuimme aiemmin kivassa rivarikolmiossa, jonka olimme remontoineet mieleiseksemme. Nyt minun piti muuttaa nopeasti lähelle entistä kotiani, jotta saamme arjen kulkemaan lasten kanssa hyvin. Lapset ovat 3 v. ja 10 kk.

Vuokra-asuntoni on vanha ja masentava. Vessa on suoraan 70-luvulta. Muovimatot lattialla ja kaapistot kuluneet. En mitenkään voi ajatella tätä kotonani. Olen vielä lasten kanssa kotona, mutta vaikka aloittaisinkin työt pian, en ikinä saa omaa asuntoa, koska palkkani on pieni.

Miten saisin iloa elämään? Vinkkejä lastenhuoneen halpaan sisustukseen? Ihan mitä vaan kannustusviestejä otetaan vastaan!

Lavasta pieni vesivahinko, niin vuokranantaja laittaa uutta ja modernia pintaa.

Vierailija kirjoitti:

Retro on in. Hyvä puoli on ettei tarvitse koko ajan olla sanomassa lapsille että "varovasti nyt". Nyt voit antaa luovuuden ja ilon kukoistaa.

Tämä on kyllä hyvä pointti. Jos kaikki on uutuuden karheaa ja hienoa saat vain stressiä siitä, kun lapsesi laittavat paikkoja uuteen uskoon...

Aika pelottavaa, että teitä toisen henkilön palkan varaan elintasonne rakentaneita on noinkin paljon...

T. Sinkku, jolla oma, just täydellinen asunto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jäi asumaan entiseen asuntoon uuden kumppaninsa kanssa. En paljoa saanut asunnosta, koska en sen maksamiseen voinut osallistua ihmeemmin (äitiysloma ja hoitovapaa). Aika väärin mielestäni, kun nyt tuota ajattelen. Hoidin sentään hänen lapsiaan kotona. Ap

Älä ole tyhmä. Puolet asunnosta kuuluu sinulle eikä sitä vähemmä äitiysloma eikä hoitovapaalla olo. Mene heti kunnan oikeusaputoimistoon.

Mitä ihmettä itket asuntoa kun otat omasi.

Ilmisesti ap ei ollut naimisissa tai sitten hänellä oli täällä niin usein mainostettu avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Aika pelottavaa, että teitä toisen henkilön palkan varaan elintasonne rakentaneita on noinkin paljon...

T. Sinkku, jolla oma, just täydellinen asunto

Vaikeaa on perhettä perustaa jos ei voi yhtään luottaa. No päin p:tä meni mutta on ainakin kaksi ihanaa lasta. Omaa tytärtäni ohjeistan kyllä niin että aina pitää olla valmis elättämään lapsen 100% sekä myös hoitamaan sen 100% yksin. Tämä on oma tilanteeni. Esim. maailmalle ei kannata lähteä edustusvaimoksi tai olla muutenkaan pitkään poissa työelämästä. Ukot tekee mitä lystää ja usein hylkää lapsetkin ja skitsoaa joka eurosta jolla edellisen liiton lapsia pitää tukea. Saatanalliset usein juopot ja työttömät naikkoset rikkoo perheitä minkä ehtii.

Ette siis olleet naimisissa, jos et saanut asunnosta mitään

Muista, että mitään et saa remontoida tai maalata ilman lupaa, jos asut vuokralla.

Miksiköhän vuokranantaja pitää asuntoa 70-luvun kuosissa. Luulen, että odottaa putkiremppaa, jolloin uusii kaiken.

Kysy, jos saat luvan maalata jotain.

Voi tuska miten ihmiset on niin pinnallisia ja materialistisia.. ainut mikä mua harmittaa nykyisessä "läävässä" on se, etten pysty maksamaan omaa vaan makselen vuokraa. Ehkä myös huono seutu. Mutta elämässä ei oo oikeesti mitään väliä jollain keittiön kivitasoilla ja Mielen kodinkoneilla. Keskity lasten kasvattamiseen, nauti elämästä, tapaa uusi mies. Hommaat hienomman kämpän sitten kun siihen on varaa. Mutta sellaiset asiat on edelleen täysin yhdentekeviä oikeesti tärkeiden asioiden rinnalla.

Naiset pitäkää huoli, että teillä olisi ammatti, ja työ jolla elätätte tarvittaessa myös lapset.

Älkää tehkö lapsia menemättä naimisiin. Älkää kantako rahojanne ruokakauppaan, kun mies lyhentää asuntolainaa. Älkää jääkö kotiin kuudeksi vuodeksi.

Näillä mietteillä, kun tuli ero miehestä, pystyin ostamaan minulle ja lapselle oman kivan kodin, ja mies ei voi kiristää minua elareilla -kannatti olla tylsä ja käytännöllinen, epäromanttinen ja itsekäs, ja työorientoitunut.

Tämä ei nyt auta ap:ta, kaikki sympatia hänelle, ja huonoa karmaa exälleen..mutta niille nuorille naisille jotka lukee näitä.

Miten niin et saanut asunnosta juuri mitään? Olitteko naimisissa? Jos olitte, vaadi omaisuuden ositus. Sillä ei ole merkitystä, kuka on lyhennykset maksanut.

Avioliitto on alkujaan tarkoitettu turvaamaan taloudellisesti juuri vaimon asemaa, joka hoitaa lapsia kotona ja mies kartuttaa omaisuuttaan. Juuri tuollaisia tilanteita varten on omaisuuden ositus erotilanteissa.