Miks mulla tulee aina todella huono omatunto rahan käytöstä? :(
Olen 28-vuotias nainen, sinkku ja vakituisessa työssä. Tienaan ihan mukavasti ja vuokran, ruuan, vaatteiden, auton kulujen jne. jälkeenkin säästöön jää kuussa noin 500-1000 e. Rahahuolia ei siis ole ja säästöt karttuvat tasaisesti.
Ongelmana on kuitenkin ihan hirveän huono omatunto rahankäytön suhteen. Aina kun ostan itselleni esimerkiksi kengät, vähän parampaa juustoa tai käyn vaikka leffassa, iskee kamala morkkis. Tuntuu jotenkin, etten ansaitse sitä elintasoa ja tavaraa, joihin kuitenkin rahani riittävät. Morkkiksen saattaa aiheuttaa ihan pienikin juttu, vaikka erikoiskahvi tms. Monesti minua alkaa ahdistaa ja en välttämättä tahdo edes pitää tai käyttää ostamaani tavaraa, jos se on "liian hieno".
Luulen, että tämä liittyy lapsuuteeni, jonka vietin erittäin köyhissä oloissa. Asuttiin kaupungin halvimmissa vuokrataloissa, syötiin lähinnä puuroja ja vellejä, kuljettiin reikäsissä ja vanhoissa vaatteissa. Tuntuu, että nämä ajat on jättäneet jäljet, enkä osaa nauttia kuluttamisesta. Päähäni on jotenkin jäänyt, että rahan käyttäminen on pahasta ja aina pitää etsiä halvinta vaihtoehtoa.
Mitä ihmettä voin tehdä tälle ajatusmallille? :( Voiko rahaa oppia käyttämään ilman äärimmäisen huonoa omatuntoa?
Kommentit (23)
Siirrä tietty määrä joka kuukausi säästötilille (määritä itse se summa, useita satasia ehkä?) ja anna lupa itselle näihin törsäilyihin ja hemmotteluihin tietyn rahasumman verran kuukaudessa.
Onko kyse siitä, että pelkäät jos sinulle tulisikin joskus eteen uudestaan köyhyystilanne ja sitten saattaisit muistella että pitikin ostaa silloin ja silloin sitä kallista juustoa ja ne kalliit housut.
Miksi tätä aloitusta on alapeukutettu? En oikeesti ymmärrä aina alapeukutuksia. Kirjoittakaa kommentteja mieluummin kuin vain alapeukutatte. Ap:lla on harmillinen tilanne.
Mulla sama juttu, köyhistä oloista olen. Aina piti kituuttaa. Vieläkin etsin sitä halvinta paitaa tai rainbow juustoa tms.. Harmittaa että esim äiti asuu vieläkin köyhyysrajan alapuolella enkä mielelläni esim hänelle kerro ostamistani asioista välttääkseni hänelle tulevaa pahaa mieltä.
No köyhä lapsuus tekee joko sen, että aikuisena rahat polttaa näpeissä ja ostetaan sitten senkin edestä kallista kamaa, tai sitten tietynlainen köyhäilymoodi jää vain päälle niin kuin varmuuden vuoksi.
Mitäpä jos laitat itsellesi viikottaisen tuhlailubudjetin? Lasket siis paljonko voisit realistisesti tuhlata ilman hätää, MUTTA käytätkin siitä tuhlailubudjetista vain puolet.
Näin saat kokemuksen tuhlailusta, mutta myös kokemuksen säästämisestä, koska et kuitenkaan laita kaikkea tuhlailubudjettia menemään kerralla. Näin siis sorkit pikkaisen pihiluontoasi vastaan, mutta samalla huono omatunto ei ylly liikaa kolkuttamaan, kun voit myös "säästellä" tuhlausvaroja.
Kuun lopussa voit tsekata paljonko tuhlailubudjettia on vielä jäljellä ja päättää sitten, jätätkö sen edelleen kasvamaan, jotta voit hankkia myöhemmin jotain isompaa vai tuhlaatko loputkin budjetista kiitokseksi hyvin suoritetusta tuhlailubudjetissa pysymisestä.
Vierailija kirjoitti:
No köyhä lapsuus tekee joko sen, että aikuisena rahat polttaa näpeissä ja ostetaan sitten senkin edestä kallista kamaa, tai sitten tietynlainen köyhäilymoodi jää vain päälle niin kuin varmuuden vuoksi.
Mitäpä jos laitat itsellesi viikottaisen tuhlailubudjetin? Lasket siis paljonko voisit realistisesti tuhlata ilman hätää, MUTTA käytätkin siitä tuhlailubudjetista vain puolet.
Näin saat kokemuksen tuhlailusta, mutta myös kokemuksen säästämisestä, koska et kuitenkaan laita kaikkea tuhlailubudjettia menemään kerralla. Näin siis sorkit pikkaisen pihiluontoasi vastaan, mutta samalla huono omatunto ei ylly liikaa kolkuttamaan, kun voit myös "säästellä" tuhlausvaroja.
Kuun lopussa voit tsekata paljonko tuhlailubudjettia on vielä jäljellä ja päättää sitten, jätätkö sen edelleen kasvamaan, jotta voit hankkia myöhemmin jotain isompaa vai tuhlaatko loputkin budjetista kiitokseksi hyvin suoritetusta tuhlailubudjetissa pysymisestä.
Kiitos hyvästä neuvosta :) tätä voisin kokeilla. On tosiaan ristiriitaista, kun työpaikallekin on pukeuduttava siististi ja fiksusti. Sinne ei kelpaa tokmannin viiden euron tunikat (joita mieluusti ostaisin) vaan jo pukukoodi edellyttää laadukkaamman tavaran ostamista. Toinen juttu on tietenkin kaikki illanistujaiset, joissa laitetaan ravintolaillallisiin kymmeniä euroja. En voi olla miettimättä, millaisen määrän ruokaa sillä saisi Lidlistä.
Ja sille joka ehdotti oman asunnon ostamista - idea on muuten hyvä, mutta työni luoteen vuoksi en uskalla vielä sitoutua moiseen. Paikka on melko "tuulinen", eli rahaa tulee, mutta hommat voi loppua kuin seinään.
-AP
Minulla vähän sama ongelma. En ole lähtöisin varsinaisesti köyhistä oloista, mutta hyvin nuukailevasta suvusta, ja se on tarttunut minuunkin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, eikä ole lapsia elätettävänä, joten toimeentulomme on ihan hyvä, vaikka mitään huippupalkkaa ei kumpikaan kisko. Silti vahdin haukkana kaikkia ruokaostoksiammekin, että ei kai tuohon juusto- tai leipäpakettiin vain ole tuhlattu liikaa rahaa, että olisi pitänyt sekin säästää pahan päivän varalle.
Siihen auttaa budjetointi. Varaa kauppaostoksiin ja laskuihin sekä vuokraan x euroa, säästöön y euroa, vaatteisiin z euroa ja asuntosäästöön tai harrastuksiin jotain. Voit vaikka avata omat tilit jokaista käyttötarkoitusta varten. Kun tiedät, paljonko sinulla on varaa käyttää ja paljonko saat käyttää, se helpottaa omaa oloa. Tiedät, ettet kuitenkaan käytä rahaa enemmän kuin on varaa.
Käy muutaman kerran jollain hyvällä, kokeneella elämäntaidonvalmentajalla. Tuo rajoittava uskomuksesi on purettavissa ja muutettavissa.
Mä en kyllä ymmärrä miksi pitäisi ehdoin tahdoin tuhlailla? Helposti se johtaa siihen että sitten sitä rahaa ei olekaan kun hullannut siitä tuhlailusta..
Tarinassasi on niin paljon erilaisen viestin antavia sigaaleja että on pakko olla keksitty. Ei ole uskottavaa että olisi ihminen joka kokisi kuten esität ja siksi ainut selitys on keksitty tarina.
Lapsuutta kuvaava osuus ei ole millään lailla uskottava vaan olet ympännyt mukaan kaikki kliseet.
Tarinasi opetus on se että on vaikea keksiä uskottavaa tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama ongelma. En ole lähtöisin varsinaisesti köyhistä oloista, mutta hyvin nuukailevasta suvusta, ja se on tarttunut minuunkin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, eikä ole lapsia elätettävänä, joten toimeentulomme on ihan hyvä, vaikka mitään huippupalkkaa ei kumpikaan kisko. Silti vahdin haukkana kaikkia ruokaostoksiammekin, että ei kai tuohon juusto- tai leipäpakettiin vain ole tuhlattu liikaa rahaa, että olisi pitänyt sekin säästää pahan päivän varalle.
En ymmärrä että mikä ongelma tässä on? Voisiko ajatella että vaikka itse ajattelisit ja alkaisit purkaa asiaa ja että mitä haluat ja mitä et halua.
Luuletko että olet kypsä ajattelemaan ihan itse? Vai pitääkö olla joku ammattiauttaja laittamassa päähäsi ajatuksia mitä hän haluaa kun et itse siihen pysty?
Vierailija kirjoitti:
Käy muutaman kerran jollain hyvällä, kokeneella elämäntaidonvalmentajalla. Tuo rajoittava uskomuksesi on purettavissa ja muutettavissa.
Voi minun puolestani käydä vaikka millä poppamiehellä kun vaan veronmaksajalla ei ole mitään osuutta kustannuksiin.
En muuten käyttäisi sanaa omatunto koska se antaa täysin väärän kuvan. Kyse on siitä ettet ole täysin sinut itsesi kanssa. Et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet.
Älä käytä sanaa tuhlata.
Sinulla on tarpeita. Vaatetus on tärkeää siksi, että se pitää lämpimänä ja säädyllisenä. Mutta sen jälkeen tulee mut arvot. Sinulla on tarve jakkupuvulle, jossa tulet otetuksi ammattilaisena.
Ammattilainen etenee urallaan ja varmistaa paikkaansa yhteiskunnassa.
Sitten se kahvi. Sinä voit maksaa siitä. Tiedäthän, että kahvilassa et maksa vain kahvin raaka-aineista vaan myös osan jonkun palkkaa. Sinä työllistät.
Sen sijaan viiden euron halparätit voi jättää kauppaan (niitäkin tarvitsee tietysti määränsä, koska tarvitaan oloasuja) koska niiden eettisyyden kanssa on vähän niin ja näin.
Opettele rahankäyttöä. Mutta käytä sitä, säästä sitä, sijoita sitä, sido omaisuuteen. Raha on käyttövoimaa, ei itsetarkoitus. Se on työkalu joka auttaa sinua olemaan sinä ja elämään omannäköistä elämää.
Siinä menee aikansa.
Itse kanssa jostain oppinut asenteen, että halvinta mahdollista jotenkuten välttävää voi ostaa tosi tarpeeseen. Mutta kyllä sitä ajan myötä ja itselleen järkeilemällä pääsi moodiin että voi ostaa kerralla laadukkaamman, kestävämän ja kaikki ne haluamansa ominaisuudet. Tuleehan se pidemmän päälle halvemmaksikin kun samaa ei tavitse olla joka vuosi ostamassa vaan se kallimpi toimii pidempään.
Olen myös oppinut vastaamaan kyselijöille, lähinnä miehelleni (pihistelyyn taipuvainen hänkin) että maksoi mitä maksoi, mutta tämä on tarkoitukseensa hyvä.
Vielä kun saisi äijän tajuamaan, että perhesovusta kannattaa maksaa hotelliyön verran eikä aina roikkua reissussa sukulaisten nurkissa. Voisi saada levänneen ja hyväntuulisen matkakumppanin ihan pikkurahalla :)
Minä olen jo vähän oppinut käyttämään rahaa, vaikka edelleenkin tulee ostokatumus aina kun rahaa on kulunut tavallista enemmän. Joku uusi vaate saattaa joutua viikoksi kaapin perille, kunnes pääsen yli sen ostamisen aiheuttamasta häpeästä.
Ostoksia enemmän tuntuu tuhlailulta käyttää rahaa matkoihin, palveluihin ja huvituksiin, kun niistä ei jää mitään konkreettista. Itsekkäältäkin se tuntuu, kun en voi kustantaa vähävaraisia lähisukulaisia seurakseni.
Mulla on sama tilanne sillä erotuksella, että opiskelen ja olen siis oikeasti vähän siellä köyhä(hkön) puolella. Poden huonoa omatuntoa siitä, etten säästä, vaikka järjellä ymmärrän ettei opintotuesta monikaan onnistu millään säästämään lantin lanttia. Ajattelen, että tulorajojen sisällä voisin käydä töissä enemmänkin - tällä hetkellä työskentelen vain kesät, eli siitäkään ei jää juuri säästöjä, kun pitää maksaa vuokra ilman tukia vielä ainakin ensi kesän.
Joka kerta kun käyn vaikka leffassa tai kahvilla mietin, että ei perkele, tämänkin olisi voinut laittaa säästöön. Toisaalta yritän rauhoitella mieltäni sillä, että käyn juomassa todella harvoin ja silloinkin kun käyn, juon yleensä vaan pohjat jotain halpaa kotona enkä osta baarissa mitään :D monihan voi kuluttaa opiskeluaikana tosi paljon rahaa juomiin yms. Niin että ehkä se kahvilla käyminen on kuitenkin vähän terveellisempi ja halvempikin tapa nauttia elämästä kuin jokaviikkoinen ryyppääminen?
En tiedä. Silti välillä inhottaa ajatella, ettei säästöjä kerry.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä aloitusta on alapeukutettu? En oikeesti ymmärrä aina alapeukutuksia. Kirjoittakaa kommentteja mieluummin kuin vain alapeukutatte. Ap:lla on harmillinen tilanne.
Ne alasormetti varmaan siitä syystä, et ap kerto itse syyn toiminnalleen tai että pitävöt sitä pinnallisena ongelmana.
Sinulla on nyt oivallinen tilaisuus eettiseen ja ympäristötietoiseen kuluttamiseen. Osta vain sitä mitä tarvitset. Jätä epäeettisesti hikipajoissa tuotetut tokmannin vaatteet hankkimatta ja osta laadukkaita, kestäviä ja ennen kaikkea kunnollisissa työoloissa tuotettuja asioita. Käytä vain hyvä materiaaleja, joista on iloa pitkään. Vältä keinokuitukankaita, joista lähtee mikromuovia vesistöihin.
Kun otat eettisyyden ja kestävyyden lähtökohdiksi, voit saada paremman omantunnon. Samalla voit kartuttaa säästötiliä pahan päivän varalle.
Mikset osta omaa asuntoa? Silloin omaisuutesi karttuu ja joko pihistelet tai sovit itsesi kanssa kk-kulutusbudjetin