Lue keskustelun säännöt.
Miks mulla tulee aina todella huono omatunto rahan käytöstä? :(
26.03.2017 |
Olen 28-vuotias nainen, sinkku ja vakituisessa työssä. Tienaan ihan mukavasti ja vuokran, ruuan, vaatteiden, auton kulujen jne. jälkeenkin säästöön jää kuussa noin 500-1000 e. Rahahuolia ei siis ole ja säästöt karttuvat tasaisesti.
Ongelmana on kuitenkin ihan hirveän huono omatunto rahankäytön suhteen. Aina kun ostan itselleni esimerkiksi kengät, vähän parampaa juustoa tai käyn vaikka leffassa, iskee kamala morkkis. Tuntuu jotenkin, etten ansaitse sitä elintasoa ja tavaraa, joihin kuitenkin rahani riittävät. Morkkiksen saattaa aiheuttaa ihan pienikin juttu, vaikka erikoiskahvi tms. Monesti minua alkaa ahdistaa ja en välttämättä tahdo edes pitää tai käyttää ostamaani tavaraa, jos se on "liian hieno".
Luulen, että tämä liittyy lapsuuteeni, jonka vietin erittäin köyhissä oloissa. Asuttiin kaupungin halvimmissa vuokrataloissa, syötiin lähinnä puuroja ja vellejä, kuljettiin reikäsissä ja vanhoissa vaatteissa. Tuntuu, että nämä ajat on jättäneet jäljet, enkä osaa nauttia kuluttamisesta. Päähäni on jotenkin jäänyt, että rahan käyttäminen on pahasta ja aina pitää etsiä halvinta vaihtoehtoa.
Mitä ihmettä voin tehdä tälle ajatusmallille? :( Voiko rahaa oppia käyttämään ilman äärimmäisen huonoa omatuntoa?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Älä käytä sanaa tuhlata.
Sinulla on tarpeita. Vaatetus on tärkeää siksi, että se pitää lämpimänä ja säädyllisenä. Mutta sen jälkeen tulee mut arvot. Sinulla on tarve jakkupuvulle, jossa tulet otetuksi ammattilaisena.
Ammattilainen etenee urallaan ja varmistaa paikkaansa yhteiskunnassa.
Sitten se kahvi. Sinä voit maksaa siitä. Tiedäthän, että kahvilassa et maksa vain kahvin raaka-aineista vaan myös osan jonkun palkkaa. Sinä työllistät.
Sen sijaan viiden euron halparätit voi jättää kauppaan (niitäkin tarvitsee tietysti määränsä, koska tarvitaan oloasuja) koska niiden eettisyyden kanssa on vähän niin ja näin.
Opettele rahankäyttöä. Mutta käytä sitä, säästä sitä, sijoita sitä, sido omaisuuteen. Raha on käyttövoimaa, ei itsetarkoitus. Se on työkalu joka auttaa sinua olemaan sinä ja elämään omannäköistä elämää.
Samaa mieltä!
Paitsi viiden euron halparäteistä! Niitä ei tarvitse kukaan! (Tajuan toki että moni niitä ihan taloudellisista syistä joutuu ostamaan) mutta jos on mahdollisuus niin 'oloasuiksikin' kannattaa hankkia 'eettisempää' tuotosta. Se 5€ rätti ei kestä käyttöä joten oloasuihinkin kannattaa laittaa vähän enemmän niin ne kestävät ja näyttävät hyviltä. Ja niitä 'remonttivaatteita' kyllä kertyy niistä vähän laadukkaammistakin oloasuista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätkätyöt ja työttömyys muuttavat kyllä suhtautumista rahaan, kun aina pitää vain säästää ja säästää rahaa varalle. Nyt kun on määräaikaisuus tiedossa, niin voin ostaa taas hetken hyvänmakuista leipää ja juustoa halvempien mauttomien sijaan, mutta kun kuukauden ruokamenot nousee >>:(
No mulla on vähän samankaltainen ongelma, tosin muodostunut näin vanhemmalla iällä.
Syytän pätkätyökulttuuria. Yritän aina säästää mahdollisimman paljon, ja nyt kun ei tarvitsisi enää elää ihan niin tiukasti, en osaa oikein höllätä.
Esimerkiksi kävin tässä taannoin syömässä 10 euron lounasbuffeen, ja harmitti pitkään sen jälkeen moinen tuhlailu. Edellisen kerran sorruin moiseen noin puoli vuotta sitten.
Olen ajatellut, että entä jos sairastun vakavasti? Ok, sitten on säästöjä, joilla selviydyn pahimman yli mutta vastaavasti moni kiva asia on voinut jäädä kokematta kun ei uskalla käyttää rahaa.