Miksi vanhemmat eivät osta itse kalliita lahjoja lapsilleen?
Miksi vanhemmat vaativat sukulaisia ostamaan kalliit lahjat lapsille tai vähintäänkin osallistumaan niihin?
Tuli vaan mieleen tuosta "jos lapsi haluaa 800 euron puhelimen, niin lapsi myös saa 800 euron puhelimen" -puolustelusta näpäyttelyketjussa.
Samassa ketjussa tuli myös ilmi, että pienikään rahasumma ei riitä, vaikka muuta kasvotusten sanottaisiinkin. Rahaa pitää siis oikeasti sijoittaa ihan tuntuvasti joulu-, synttäri- ym. lahjoihin. tai muuten arvostellaan selän takana "noloudesta".
Miksi te ihan oikeasti ette säästä, ja osta itse niitä kalliita lahjoja? Miksi te pakotatte muut tuollaiseen lahjakulttuuriin, jos he eivät sellaiseen halua osallistua?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että kalliita lahjoja odottavat ovat itse persaukisia jotka odottavat muiden kustantavan heidän elämänsä. Ketjua johon viittaat en ole lukenut.
Ne joilla on oikeasti varaa ostavat lapsilleen tarvittavat tarvikkeet tarpeen ilmaantuessa eivätkä pyydä muita osallistumaan niihin. Tiedän mm. yhden varakkaan perheen jossa joululahjatkin ovat aina olleet todella vähäisiä, ihan vaan pari lahjaa/lapsi.
Verrokkina köyhät naapurit joiden lapsilla voi olla lahjoja 20-40 pakettia/lapsi.
Sossu kustantaa ja kummit ja mummut loput
Joo, no tuossa ketjussa juurikin oli kyse siitä, että pienituloisten sukulaisten piti osallistua pienituloisen perheen lapsen 800 euron puhelimen hankintaan. Sukulaista, joka ei suostunut osallistumaan kalliiseen lahjaan, haukuttiin katkeraksi ja kateelliseksi.
En ole lukenut tuota mainittua ketjua, mutta ihmettelen kenelle niitä kalliita lahjoja vaaditaan? Ei meidän lapsille ainakaan kukaan muu tuo kalliita (mikä on kallis) lahjoja kuin me vanhemmat. Toiset isovanhemmat tuovat yleensä n. 50 e maksavan lahjan. Isäni ei tuo mitään lahjaa. Iso-mummolta tulee yleensä 20 e, kummeja ei ole, tädin perheeltä ehkä 25 e maksava lahja.
Olisi tosi noloa vaatia jotain kallista lahjaa lapselleen. Itse ollaan tietokoneet ja lumilaudat ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, no tuossa ketjussa juurikin oli kyse siitä, että pienituloisten sukulaisten piti osallistua pienituloisen perheen lapsen 800 euron puhelimen hankintaan. Sukulaista, joka ei suostunut osallistumaan kalliiseen lahjaan, haukuttiin katkeraksi ja kateelliseksi.
Ahaa... Ollaan mekin pyydetty osallistumaan kalliiseen lahjaan. Sekö siis on paha? Lapset ovat siis toivoneet lahjat mieluummin rahana (esim. se 20e) kuin suklaana ja pörrösukkina.
T.4
No en minä ole koskaan törmännyt mihinkään VAATIMISEEN. Ihan olen itse kysynyt sukulais penskojen äideiltä että mitä joulu- tai synttärilahjaa muksu kaipaa, kun en lapsista mitään ymmärrä. Tai sitten on kyllä kysytty HALUATKO osallistua. Toisinaan olen osallistunut, ja toisinaan en. Eikä tee tiukkaakaan sanoa joskus että tällä kertaa ei pysty.
Vaatiminen ja haluatko. Ne on kyllä aikalailla eri asioita.
Ja jos sua oikeasti närästää toi asia, niin kyllä sä voit sanoa että ei kiitos, en osallistu. Eikä tehdä pikku asiasta itselleen ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, no tuossa ketjussa juurikin oli kyse siitä, että pienituloisten sukulaisten piti osallistua pienituloisen perheen lapsen 800 euron puhelimen hankintaan. Sukulaista, joka ei suostunut osallistumaan kalliiseen lahjaan, haukuttiin katkeraksi ja kateelliseksi.
Ahaa... Ollaan mekin pyydetty osallistumaan kalliiseen lahjaan. Sekö siis on paha? Lapset ovat siis toivoneet lahjat mieluummin rahana (esim. se 20e) kuin suklaana ja pörrösukkina.
T.4
Sukulaista oli pyydetty osallistumaan 100 eurolla puhelimeen. Hänellä ei ollut varaa eikä mielellään antanut lahjoja rahassa. Ihmisten mielestä hänen olisi joka tapauksessa pitänyt osallistua vaikka sitten pienemmällä summalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, no tuossa ketjussa juurikin oli kyse siitä, että pienituloisten sukulaisten piti osallistua pienituloisen perheen lapsen 800 euron puhelimen hankintaan. Sukulaista, joka ei suostunut osallistumaan kalliiseen lahjaan, haukuttiin katkeraksi ja kateelliseksi.
Ahaa... Ollaan mekin pyydetty osallistumaan kalliiseen lahjaan. Sekö siis on paha? Lapset ovat siis toivoneet lahjat mieluummin rahana (esim. se 20e) kuin suklaana ja pörrösukkina.
T.4
20 euroa on kuulemma nolo raha antaa. Etkö tiennyt?
Mä ihmettelen myös miksi joku ei voi osallistua lahjaan rahana? Mä olen hemmetin huono keksimään lahjoja ihmisille, joskus tressaan sitä päiväkausia etä mitä sille appiukolle nyt keksisi, oon aina todella tyytyväinen jos hääkutsussa on tilinumero tai pyydetään osallistumaan kimppalahjaan, ei tarvi kierrellä kaupassa etsimässä sopivaa ja paketoida, vaan raha tilille ja juhlimaan:)
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen myös miksi joku ei voi osallistua lahjaan rahana? Mä olen hemmetin huono keksimään lahjoja ihmisille, joskus tressaan sitä päiväkausia etä mitä sille appiukolle nyt keksisi, oon aina todella tyytyväinen jos hääkutsussa on tilinumero tai pyydetään osallistumaan kimppalahjaan, ei tarvi kierrellä kaupassa etsimässä sopivaa ja paketoida, vaan raha tilille ja juhlimaan:)
No lähinnä kai ongelma on siinä, jos siihen painostetaan. Eli se ei ole enää vapaaehtoista. Ei kelpuuteta mitään muuta kuin rahaa, ja sitten sitä rahaakin pitää antaa reilusti.
Meiltä ei ole koskaan vaadittu mitään, emmekä me ole vaatineet keneltäkään koskaan mitään. Kun sukulaiset kyselevät lahjatoivomuksia, niin annan vaihtoehtoja halvasta max 50 euroon asti. Saavat sitten itse päättää, mihin on varaan. Mieheni sisko ostaa lapsellemme noin kympin lahjan (ovat pienituloisia), siskoni taas saattaa ostaa yli sadalla eurolla mekkoja.
Jaa a, meillä menee kyllä niin päin että isovanhemmat kysyvät mitä lapsi tarvitsee synttärilahjaksi, sanon että esim pipon. Mulle nauretaan että eihän pipoa nyt voi lahjaksi ostaa!!! Saa jonkun monen sadan euron vempeleen. Miksi sitten kysyvät..
Meillä jouluisin jaetaan joulupukit jokaiselle. Eli yksi ihminen ostaa vain yhden lahjan sille ihmiselle, jolle toimii joulupukkina. Lahjabudjetti on enintään 50 €. Ei tulisi kuuloonkaan sälyttää 800 €:n hankintoja joulun varjolla sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen myös miksi joku ei voi osallistua lahjaan rahana? Mä olen hemmetin huono keksimään lahjoja ihmisille, joskus tressaan sitä päiväkausia etä mitä sille appiukolle nyt keksisi, oon aina todella tyytyväinen jos hääkutsussa on tilinumero tai pyydetään osallistumaan kimppalahjaan, ei tarvi kierrellä kaupassa etsimässä sopivaa ja paketoida, vaan raha tilille ja juhlimaan:)
No lähinnä kai ongelma on siinä, jos siihen painostetaan. Eli se ei ole enää vapaaehtoista. Ei kelpuuteta mitään muuta kuin rahaa, ja sitten sitä rahaakin pitää antaa reilusti.
Juu se on tietysti eriasia! En nähnyt edellistä viestejä ennen kuin kirjoitin omani, mutta yleisesti mitä olen seurannut tätä palstaa niin ihmiset pitävät tilinumeron laittamista ahneena ja junttina ja mun mielestä se on hyvä että ei tarvi lahjasta tressata:) koska ne jotka eivät osaa lahjoja antaa voivat antaa sen rahana ja ne jotka tykkäävät voivat ostaa sen lahjan mutta sitten nää lahjanaostajat ovat kuitenkin näreissään että toisille tarjotaan helpompi vaihtoehto. En ymmärrä:)
Onneksi emme tunne tuollaisia ihmisiä. Ihan itse ostamme lapsellemme kaikki kalliit tavarat. Toinen isoäidistä haluaa välillä kustantaa lapsillemme vähän kalliimpia leluja, mutta koskaan emme ole vaatineet häntä tekemään niin. Muut sukulaiset sitten ostavat tai jättävät ostamatta, ihan oman halunsa tai varallisuutensa mukaan.
Häälahja rahana on niin wt, yksi pariskunta oli kuvaillut ihannehäämatkansa kutsuun ja pyysi siihen rahaa. Koskaan eivät matkalle meneet, taisi mennä rahat hiustenpidennyksiin ja ikeaan tms.
Emme ole koskaan vaatineet ketään ostamaan kalliita lahjoja lapsillemme. 800 euron puhelin on naurettava ostos lapselle, kenelle tahansa! Saa sitä toivoa, mutta ei sitä tarvitse saada.
Jos joku lapsistamme on tarvinnut jotain, johon meillä ei ole ollut varaa, olemme keskustelleet asiasta kummien/ isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa ja he ovat muodostaneet kimppoja ja lapsi on saanut tarvitsemansa. Joskus se ei ole onnistunut ja asia on ratkaisu muuten. Kukaan lahjan antajista ei ole joutunut taloudelliseen kiipeliin sen takia. Ja kyse on ollut nimenomaan tarpeesta.
En tiedä mihin ketjuun ap viittaa, mutta avauksesta tuli vielä mieleen, että yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä. Kaikkea ei voi saada, juuri mitään ei elämässä saa HETI. Vanhempien on vaadittava lapsiltaan perusteluja, varsinkin kun on kyse tavaroista. Eikä perusteluksi riitä, että "kaikilla muillakin on". Jos vanhemmat antavat kaikille lastensa (usein nopeasti ohimeneville) mielihaluille periksi, he tietysti helpottavat omaa elämäänsä ja voivat kuvitella, että heidän lapsensa tavarat saatuaan rakastavat heitä. Oikeasti he vaikeuttavat lastensa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että kalliita lahjoja odottavat ovat itse persaukisia jotka odottavat muiden kustantavan heidän elämänsä. Ketjua johon viittaat en ole lukenut.
Ne joilla on oikeasti varaa ostavat lapsilleen tarvittavat tarvikkeet tarpeen ilmaantuessa eivätkä pyydä muita osallistumaan niihin. Tiedän mm. yhden varakkaan perheen jossa joululahjatkin ovat aina olleet todella vähäisiä, ihan vaan pari lahjaa/lapsi.
Verrokkina köyhät naapurit joiden lapsilla voi olla lahjoja 20-40 pakettia/lapsi.
Aikamoista yleistystä taas. Itse tunnen sekä köyhiä että hyvätuloisia ja kaikenlaisia perheitä siltä väliltä. Itse ollaan varmaan pienituloisten päässä mutta mielestäni ihan ok-tuloisia. En tunne ketään joka vaatisi muilta kalliita lahjoja. En ketään.
Mitä tulee noihin joululahjoihin, olen huomannut että köyhät perheet "panostaa jouluun" koska muuten ei lapset sitten mitään juuri koskaan saakkaan. Hyvätuloisissa ja myös ihan vaan ok-tuloisissa perheissä (kuten meillä) niitä juttuja voidaan ostaa pitkin vuottakin. Joten jouluna ostetaan sitten vaan pari vähän parempaa lahjaa per lapsi.
Ällöttää tämä palsta missä köyhät leimataan AINA tyhmiksi ja elämänhallintaongelmaisiksi. Vaikka tosi monessa köyhässä perheessä on vanhemmat täysin tavallisia jalat maassa- henkisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat vaativat sukulaisia ostamaan kalliit lahjat lapsille tai vähintäänkin osallistumaan niihin?
Tuli vaan mieleen tuosta "jos lapsi haluaa 800 euron puhelimen, niin lapsi myös saa 800 euron puhelimen" -puolustelusta näpäyttelyketjussa.
Samassa ketjussa tuli myös ilmi, että pienikään rahasumma ei riitä, vaikka muuta kasvotusten sanottaisiinkin. Rahaa pitää siis oikeasti sijoittaa ihan tuntuvasti joulu-, synttäri- ym. lahjoihin. tai muuten arvostellaan selän takana "noloudesta".
Miksi te ihan oikeasti ette säästä, ja osta itse niitä kalliita lahjoja? Miksi te pakotatte muut tuollaiseen lahjakulttuuriin, jos he eivät sellaiseen halua osallistua?
Kuule jos et osaa sanoa ei typerille vaatimuksille niin se on ihan oma vikasi. Mä en käsitä miksi yhdenkään lapsen pitää saada 800 euron kännykkä. Ainuttakaan järkevää perustetta asiaa ei ole ja "mä haluun" ei ole koskaan meidän perheessä ollut riittävä peruste moiseen. Mulle on ihan sama mitä sukulaiset selän takana musta valittaa, en välitä.
Olemme mieheni kanssa ihan hyvin tienaavia, mutta meille ei tulisi ikinä mieleen ostaa 800 euron puhelinta edes itsellemme. Miksi joku ostaisi lapselleen niin kalliin puhelimen? Eihän siinä ole mitään järkeä. Tuollaiseen kilpavarusteluun lähteminen on jo hulluutta.
Luulenpa että kalliita lahjoja odottavat ovat itse persaukisia jotka odottavat muiden kustantavan heidän elämänsä. Ketjua johon viittaat en ole lukenut.
Ne joilla on oikeasti varaa ostavat lapsilleen tarvittavat tarvikkeet tarpeen ilmaantuessa eivätkä pyydä muita osallistumaan niihin. Tiedän mm. yhden varakkaan perheen jossa joululahjatkin ovat aina olleet todella vähäisiä, ihan vaan pari lahjaa/lapsi.
Verrokkina köyhät naapurit joiden lapsilla voi olla lahjoja 20-40 pakettia/lapsi.