Olen maannut KOKO päivän.
Välillä olen käynyt syömässä ja vessassa, mutta muuten olen ollut makuuhaavoja hankkimassa. Olen katkeroitunut, masentunut ja yksinäinen. Ulkona pilkahtelee aurinko, mutta mun tekee mieli vain velloa itsesäälissä ja riidellä. Mulla ei ole itselläni voimaa repäistä itseäni tästä pohjamudasta irti. Pääsisinpä töihin niin ei tarvitsisi masentua kotona.
Kommentit (37)
Huh, olen pyöräillyt, nussinut, ryypännyt, kokannut, saunonut, pessyt pyykkiä ja nyt alkaa vihdoinkin väsyttää. Seitinohuet päiväkännit vaativat veronsa. Hyv' yöt'
Siis olen minäkin kokopäivätöissä, nyt on vaan vapaapäivä. Odotan maanantaita...
Ap
Sama juttu. Olen maannut kotona sängyssä koko päivän. Tunti sitten nousin ylös ja otin kupin kahvia. Ruoka ei edelleenkään maistu. Voisi lähteä pienelle kävelylle. Sää vaikuttaisi olevan melko raikas. Onneksi flunssa alkaa hellittää.
Mulla viikonloput menee useimmiten tuon kaavan mukaan, toisena päivänä tosin yritän harrastaa jotain liikuntaa. Parisuhteen löytymisen vaikeus on lamaannuttanut, en vaan enää pysty keksimään hyviä puolia yksinolosta, kun kaipaisin läheisyyttä, sitä että saa hemmotella toista hyvällä ruoalla ja välillä tehdä yhdessä asioita kodin ulkopuolella. Viikot vielä menevät, mutta viikonloput ovat yhtä tuskaa. Ei ole lapsiakaan, joiden takia olisi pakko kestää liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
On se laiskan elämä helppoa
Miksi pitäisi tehdä jotain vain todistaakseen olevansa ahkera? Minusta laiskuudessa ei ole mitään pahaa.
Tein aamupalaa, luin kirjaa. Kävin kävelylenkillä ja ihastelin aurinkoista taivasta ja bongailin lintuja hieman. +8C.
Pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa ja lukenut.
Vielä aion tehdä jalkahoidon ja kuoria kasvot plus naamio. Sen jälkeen katselen elokuvaa tai sarjoja.
En juo enkä polta.
Sama! Paitsi en ole masentunut tai katkeroitunut, yksinäinen kylläkin. Töissäkäyvä olen myös, ja joskus on seuraa viikonloppuisin. Mutta kun ei ole, niin lauantai menee nykyisin maatessa. Tänään heräsin n. kasilta, kävin ylhäällä, tulin sänkyyn lukemaan ja nukahdin n. 3 tunniksi. Söin, luin ja nukahdin taas pariksi tunniksi. Edellisenä iltana laitoin muuten ennen kymmentä nukkumaan...En ymmärrä mistä tätä unta riittää.
Osaan kyllä olla ja nauttia yksinolosta, mutta nykyisin tuntuu että tarvisin jonkun syyn nousta viikonloppuisin ylös, johon liittyisi siis toinen ihminen. Joku jonka kanssa sopia lounastreffit tms. Kaikki läheiset asuu toisella paikkakunnalla...
Vierailija kirjoitti:
Tein aamupalaa, luin kirjaa. Kävin kävelylenkillä ja ihastelin aurinkoista taivasta ja bongailin lintuja hieman. +8C.
Pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa ja lukenut.
Vielä aion tehdä jalkahoidon ja kuoria kasvot plus naamio. Sen jälkeen katselen elokuvaa tai sarjoja.
En juo enkä polta.
Tuota minäkin haluaisin tehdä, ja teinkin joskus, mutta en vaan saa enää aikaiseksi. Tai tuo ainainen väsymys kanssa häiritsee. T. 9
Legendaarinen Spede sanoi aikoinaan: "Jos ei uni tule silmään, pitää maata väkisin." Oletko sinäkin väkisinmakaaja?
Vierailija kirjoitti:
Mulla viikonloput menee useimmiten tuon kaavan mukaan, toisena päivänä tosin yritän harrastaa jotain liikuntaa. Parisuhteen löytymisen vaikeus on lamaannuttanut, en vaan enää pysty keksimään hyviä puolia yksinolosta, kun kaipaisin läheisyyttä, sitä että saa hemmotella toista hyvällä ruoalla ja välillä tehdä yhdessä asioita kodin ulkopuolella. Viikot vielä menevät, mutta viikonloput ovat yhtä tuskaa. Ei ole lapsiakaan, joiden takia olisi pakko kestää liikkeellä.
Sama juttu täällä, yksinäistä on viikonloput :/
t. mies
Täällä myös. Pesin sentään koneellisen pyykkiä, mutta siinä kaikki. Muuten makoillut, syönyt jotain muroja ja banaania vain. En keksi mitään tekemistä viikonloppuisin, tuntuu niin tyhmältä mennä yksin yhtään minnekään. Tulen perjantaisin illalla kotiin ja seuraavan kerran on kontaktia ihmisiin maanantaiaamuna.
Alan epäillä olevani masentunut, parisuhteen puute varmaan päällimmäisenä tekijänä. Oon kokeillut kaikkea, nettideitistä sokkotreffeihin, kaverinkavereihin tutustumista, tuntemattomalle smalltalkkaamista, baareja, tapahtumia, seurakuntaa, vapaaehtoistyötä, harrastuksia... En jaksa enää. Kello tikittää ja elämä menee ohi, enkä näköjään saa kertaakaan kokea mitä se on, kun välittää jostakusta ja hän tuntee samoin.
Sama täällä. En ole vielä keksinyt riittävän hyvää syytä nousta ylöskään.
Vierailija kirjoitti:
Alan epäillä olevani masentunut, parisuhteen puute varmaan päällimmäisenä tekijänä. Oon kokeillut kaikkea, nettideitistä sokkotreffeihin, kaverinkavereihin tutustumista, tuntemattomalle smalltalkkaamista, baareja, tapahtumia, seurakuntaa, vapaaehtoistyötä, harrastuksia... En jaksa enää. Kello tikittää ja elämä menee ohi, enkä näköjään saa kertaakaan kokea mitä se on, kun välittää jostakusta ja hän tuntee samoin.
Tuo viimeinen lause on ihan kuin mun ajatuksista...9
Jaa.
Mä olen käynyt joogassa, patikoinut metsissä 8 kilometriä, syönyt ulkona, saunonut, lukenut dekkaria, tehnyt illaksi ison salaatin ja nyt makoilen täs läppärin alla.
Vielä pitää sanoa että kyllähän minäkin olisin jonkun suhteen varmasti löytänyt jos olisin sen 20 v vanhemman juopon sieltä baarista ottanut mukaani (jostain syystä nuorempana mua lähesty tuon tyyppiset miehet) mutta kun olen "nirso" ja haluan miehen joka on samalla aaltopituudella...Ja kun kattoo vierestä tuttujen parisuhteita niin oikeasti olen mieluummin yksin kuin vaan jonkun kanssa, se yksinäisyys vaan on alkanut puskea pintaan..
Vierailija kirjoitti:
Jaa.
Mä olen käynyt joogassa, patikoinut metsissä 8 kilometriä, syönyt ulkona, saunonut, lukenut dekkaria, tehnyt illaksi ison salaatin ja nyt makoilen täs läppärin alla.
Jaa. Hienoa. Olen kateellinen. Ai, miksen vaan tee jotain samaa? Siihen kun osaisin vastata, niin en makaisi täällä. En ole edes pesulle päässyt.
Ap
Sama täällä - paitsi että en ole katkeroitunut, masentunut tai yksinäinen (vaikka yksineläjä olenkin). Töissä on tosi hektistä tällä hetkellä ja ensi viikonloppuna järjestän isot juhlat, joten tänään ja huomenna vedän lonkkaa, katson sängyssä läppäriltä leffoja ja sarjoja ja nousen vain vessaan ja hakemaan ruokaa/juotavaa. :)
Täytyy ladata akkuja välillä, jotta jaksaa painaa arkena ja olla vähän sosiaalinen perhonenkin.
N77
Hyvä, että on muitakin, jotka voivat nukkua koko päivän.
Heräsin ennen kahdeksaa. Kävin hakemassa Hesarin, jota lueskelin sängyssä. Sitten kävin taas nukkumaan.
Suunnittelin aamulla, että olisin käynyt kuntosalilla tai kävelyllä. Mutta ei, minä vain nukuin. Saunavuorokin olisi ollut, mutten mennyt sinnekään, kun äsken vasta heräsin.
Välillä ollut parempia aikoja ja olen harrastanut liikuntaa tms. Sitten ion taas ollut tällaisia päiviä kuin tänään.
Sama! Tosin töitä on, joten sillä luvalla saan maata tänään... Puuh.