auttakaa mitä pitäis tehä....
en tiedä kuuluuko tää tänne mutta kirjoitan nyt kumminkin.elikkä ongelmani on sellainen että ahdistun sairaalassa.meille ollaan suunnittelemassa uutta vauvaa ja etukäteeen jo kauhulla ajattelen aikaa kun minun täytyy olla synnyttäneiden osastolla se pari päivää.meillä on ennestään 4 lasta ja joka kerta on sairaalassa ollut yhtä tuskaa.elikkä minulle tulee tosi huono olo kun mitään ei voi tehdä oikein itse kun kaikki pitää pyytää joltain ja omaa rauhaa ei ole.ja ikävöin hirveeesti aina kotiin.viimeks tilanne meni siihen et kun vauva oli syntyny niin olin osastolla 2 päivää ja itkin koko ajan eipä tullu mistään mitään.ei maistunu ruoka enkä tehny muuta kuin nukuin ja hoidin vauvan ja koko ajan toivoin et loppus jo tää kärsimys ja pääsis kotiin ja kun kotiin pääsin niin kaikki asiat oli heti hyvin olin pirtee ja iloinen itteni heti.mitä teen nyt jos uusi vauva saa alkunsa ja sama toistuu taas,miten kestän sen sairaalassa olon ???? auttakaa.onko muilla vastaavia kokemuksia.
Kommentit (5)
Ihanaa, että suurperheitä vielä perustellaan! Täällä yksi ihailija, joka ei saa yhtä enempää lapsia mutta olisi halunnut!
En itse ole kovasti tuntenut tuota samaa tunnetta kuin sinä mutta veljeni inhoaa kovasti sairaaloita, joten ymmärrän, että tilanne voi olla erittäin vaikea. Mieleeni tulisikin, kun olet jo synnyttänyt 4, kysyä, oletko harkinnut kotisynnytystä? Olisiko se mahdollista? Silloinhan pitäisi järjestyä kätilö kotiin ja riittävät olosuhteet, riskejä on enemmän kuin sairaalaolosuhteissa, mutta jos uskaltaisit ottaa selvää, mitkä mahdollisuudet ja riskit ovat alkuun ja harkita asiaa?
Minusta tuo poliklinikkasynnytys, mitä tuossa ehdotettiin toisen vastaajan toimesta, kuulostaa hienolta idealta sekin, ellet koe sitäkin liian laitosmaisena ympäristönä.
Joka tapauksessa iso halaus ja voimia!
Kovasti on käynyt mielessä kotisynnytyskin, mutta ehkä sittenkin parempi poliklinikalla..?! Mulla kun vielä istukan lopullinen sijainti paikka (nyt edessä kohdun suulla, mutta vaikuttaisi vähän nousseen viimeisen ultran mukaan) ole varmaa. Kurja juttu.
Minun mielestäni sairaala on ihan ok työpaikkana, mutta tuo siellä oleskelu ahdistaa muuten ; ). En osaa oikein olla aloillani ja etenkin levoton ympäristö ahdistaa! Esikoisen synnyttyä päädyin osastolle, jossa kauhea hulina toisen osaston remontin vuoksi, eli kahden osaston porukka oli sullottu yhteen osastoon! Yläkerrasta kuului aamusta yöhön kova poraus.. ei lasten vaan porakoneen.. sekä muuta kilkettä, kalketta ja kolinaa kovaan ääneen. Lisäksi ajan kohta oli maaliskuu, jolloin tuppaa noita muksuja tulemaan aika paljon ja niinhän niitä tulikin! Totesin, että siellä ei kestä olla, ja pakkasin heti kimpsuni kun pystyin - tasan kaksi vuorokautta synnytyksestä. Olisivat halunneet pitää vielä minut siellä vielä pidempäänkin (kuten yleensä on tapana ensisynnyttäjällä ja erityisesti tällä tapauksella olisi ollut tarvis), mutta kun lapsi oli ok, niin eivät voineet väkisinkään siellä pitää..
Ja tämä vaiva ei nyt muuten liity pelkästään synnytyksiin ; ) sama ahdistus iski koipileikkauksen yhteydessä. Ja nyt kun viime viikolla olin vuorokauden sairaalassa. Aivan kauhiaa. Jos ei olisi ollut muidenkin hyvinvointi kyseessä, olisin varmaan valehdellut olevani elämäni kunnossa vain päästäkseni pois. Ellen peräti karannut ; ) jos siis jalat vaan olisivat kantaneet.
Kait sitä vain pitää sitten koittaa kestää ja sulkea muu maailma ulkopuolelleen. Helpommin sanottu, kuin tehty. Vinkkejä otetaan vastaan..
- Tiina -
Itselläni ollut samaa ongelmaa, joka johtuu lähinnä paniikkihäiriöstäni. Olenkin ollut kahdessa synnytyksessä vain yhden yön, eli lääkäri on tarkistanu vauvan heti seuraavana päivänä synnytyksestä ja olen päässyt heti kotiin. Onneksi on ollut siis kaikki ok vauvan ja minun kohdalla. Edellisessä synnytyksessä toivoin polikliinista synnytystä, eli sitä, että olisi tarvinnut olla vain kuusi tuntia synnytyksen jälkeen sairaalassa. No sitten jouduin kuitenkin valinnan eteen; joko luomusynnytys eli ilman puudutteita tai sitten spinaali, jota olin myös toivonut. Valitsin kuitenkin spinaalin, joka esti polikliinisen synnytyksen. Seurantaa pitää olla siis kauemmin.
Jos siis koet, että pystyt/uskallat synnyttää ilman puudutteita, on polikliininen synnytys mahdollinen. Se kannattaa kuitenkin edeltä käsin ottaa neuvolassa puheeksi.
Nyt viidettä odottelen ja toivon, että kaikki menee niin hyvin, että seuraavana päivänä synnytyksestä pääsemme kotiutumaan.
itse sain olla 2hengen huoneessa, ryhmähuoneessa olisi pälli levinnyt. Aika myllerrystä oli psyykkisesti synnytyksen jälkeinen aika. Vähällä oli etten itsekin masentunut sairaalassa, odotin kotiin pääsyä kuin kuuta nousevaa. Kotiin kun pääsin niin eipä se ollutkaan helppoo olla yksin siellä. Mies oli töissä ja mä yksin " tissinä" toimin. Esikoinen kun on niin kaikki uutta ja ihmeellistä.. mut poinnti oli että perhehuonehan olis astetta mukavampi kun siellä saa olla koko perheen kanssa :)
Periaatteessa mä lienen huono neuvomaan, kun mulla ei lapsia ole vielä yhtään.. Mutta katsopa linkittämältäni sivulta polikinikkasynnytys..
Se vois olla sulle hyvä vaihtoehto! +++++++onnea!!
http://www.vauvat.net/vaihtoehdot.htm
glemei *vauvakuumepuolelta vierailulla*