Lue keskustelun säännöt.
En pysy ystäväni puheen perässä.
25.03.2017 |
Eilen hän jälleen soitti pitkän puhelun ja se meni multa jokseenkin ohi. Hän on masentunut, mutta en tiedä liittyykö siihen. Aloittaa kertomaan jotain asiaa, mutta selvittää yksinkertaisen asian tavattoman pitkän kaavan kautta, tipun matkasta aina ja unohdan sen alkuperäisen asian, kun se lopulta olikin joku ihan muu juttu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tätä ongelmaa mulla ei ole kenenkään muun kanssa. Häntä tympäsi kovasti kun oli lääkärilleenkin joutunut selvittämään asiat kolme kertaa enen kuin meni jakeluun. Olen tosi uupunut puheluiden jälkeen.
Kommentit (10)
Mikä kumma se on niissä ihmisissä ja sitten moittivat kun joutuvat selittämään asiat moneen kertaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on Porin läheltä oleva kaveri, jonka ajatus on tosin ihan kirkas, mutta puhetapa ihan supersatakuntalainen. Hän syljeskelee puhetta hirveää vauhtia kuin konekivääristä. Sanatkin tulevat vain puolikkaina. Aluksi oli tosi vaikeaa saada selvää hänen puheestaan mutta nykyään olen tottunut siihen.
Olen itse samanlainen rönsyilijä. Suu ei vaan ehdi mukaan siihen, mitä korvien välissä tapahtuu. Inhoan puhelimessa puhumista. Nyt on yllättäen löytynyt ystävä, jonka kanssa on helppo puhua. En oikein tiedä miksi. Hän osaa kuunnella, mutta myös esittää pälätykseni väliin kysymyksiä tai tarkennuksia. On jotenkin niin samalla aaltopituudella, että ei tule tunnetta vääntää kaikkea rautalangasta. Häntä on myös kiva kuunnella, koska tunnen hänet niin hyvin. Osaan kuvitella, minkälaisia ilmeitä hänellä on, vaikka en näe häntä. Livenäkin puheeni on pomppivaa, mutta minusta saa tylyn vaikutelman, jos alan kovasti kontrolloida sitä. Olen siis oma sekasortoinen itseni ja mitalit niille, ketkä jaksavat keskittyä. Kirjallinen ilmaisu on paljon helpompaa.
Kirjallinen ilmaisu on hyvin selkeää muuten puheissaan rönsyilevälle ystävälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on rönsyilevä. Raivostuttava kuunnella. Unohdan tosi usein, mikä jutussa oli se tärkein muistettava asia. Tarina alkaa jostakin ja matkan varrella hänen on pakko saada kertoa kaikki mitä siihen suinkin vain liittyy. Tuskastuttavaa. Pilkun kohdalla tarinoissa hän toteaa merkitsevästi 'no' ja jatkaa...
Ja kun ei saa sanaa väliin. Mitenköhän onnistuisin keskeyttämään, huutamallako vai iskemällä luurin korvaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikki ajatuksenjuoksu puetaan sanoiksi. Kaikki mitä mielessä liikkuu, oksennetaan ulos tyyliin:' mitäs miun sit piti sannoo...'. Maratonin juoksulta tuo kuuntelijasta tuntuu. 5km ei ole vielä mitään..
Edellinen
Tuntuu tutulta. Eräs tuttavani kertoo kaikki asiansa pitkän kaavan mukaan ja pomppii asiasta toiseen. Minkäänlaista kommenttia en ehdi väliin sanoa ja tuskin ne tuttavaani kiinnostaisikaan. Tunnin puhelusta on max. 10 minuuttia asiaa ja loput rönsyilyä. Puhelun jälkeen tuntuu kuin olisin tehnyt viiden kilometrin juoksulenkin.