Muuten ok mies, mutta hankala tavoittaa kun omistaa vain pöytäkoneen ja netittömän kännykän

Vierailija kirjoitti:

Kenellä nykyään on enään pöytäkone. Haha.

Esim. sillä joka harrastaa pelaamista 

Ehkä mies on ollut netti/someaddikti ja huomannut riippuvuuteensa ja halunnut siitä vapaaksi. Minusta olisi ihanaa tapailla miestä, jonka ei tarvitsisi tuijotella puhelintaan minun seurassani vaan voisi keskittyä olemaan minun kanssani. Ehkä AP koskeekin kiusalliseksi oman riippuvuuteensa, kun hän koko ajan miehen seurassa on kiinni puhelimessan ja miehellä ei ole omaa, jota hän voisi raplata samoin.

Ehkä mies on jopa sanonut jotain asiasta, koska kokee APn puhelinriippuvuuden häiritsevän yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan ap ostaa hänelle lahjaksi älypaskan ja tehdä siihen valmiiksi Google-tilin ja WhatsApp-tilin. Katsotaan sitten, liittyykö Faceen mieliksesi ja viitsiikö edes käyttää koko kännykkää.

Itse sain lahjaksi silloiselta seurustelukumppanilta älypuhelimen ja joo, olen käyttänyt jonkin verran WhatsAppia, mutta lähinnä vain pitääkseni yhteyttä ulkomailla asuviin/oleviin. Faceen nyt en tietenkään liittynyt, enkä mene puhelimella nettiin koska se on niin epäergonominen lituska. Edelleen hoidan tavanomaisen yhteydenpidon (puhelut, tekstiviestit) tuttaviin vanhalla kännykällä, jota on vaikeampi vakoilla ;-)

Huhhuh. "Annan sinulle tämän puhelimen, johon tein valmiiksi tilisi, jotta voi halutessani paremmin tavoittaa sinut". Onko mitään vahvempaa JSS-signaalia annettavissa miehelle? Tuohan haisee kontrollihalulle mailien päähän.

Kyllä puhelimia ostetaan laajasti lahjaksi toisille, esimerkiksi joulun alla. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Eikä siinäkään, että ostaa puhelimen ja sanoo, että ostin sen siksi että toivoisin, että voisimme viestitellä WhatsAppissa (tai Snapissa, tai missä hyvänsä).

En itse pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Se on sitten eri asia, onko lahja mieluinen. Sitähän tässä oli tarkoitus testata, että auttaisiko ap:n ongelmaan.

Totta kai puhelimia annetaan lahjaksi, ei sitä kukaan kiistä. Fiksu ei kuitenkaan tee niin, ei ainakaan etukäteen sopimatta lahjan saajan kanssa millaisen puhelimen antaa. Puhelin on niin henkilökohtainen kapine, että siitä päättäminen ja sen valitseminen on parempi jättää itse kunkin omaksi asiaksi. Jos minä saisin pyytämättä puhelimen, johon kaikenlisäksi olisi minulta kysymättä perustettu minulle jotain tilejä, en kyllä ilahtuisi yhtään. 

Mistäs aiemmin älypuhelinta käyttämätön tietäisi, millainen puhelin olisi hänelle hyvä? Tuskin asia edes kiinnostaa.

Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka sopivat etukäteen lahjasta. Silloin yksi lahjan tärkeä ominaisuus, yllätysmomentti, jää pois.

Toisaalta tuollaiselle ap:n kuvaamalle miehelle puhelin ei välttämättä ole ollenkaan henkilökohtainen kapine. Sellainen se on vain juuri näille, jotka ovat loputtoman ihastuneita älykännykkänsä räpläämiseen. Muille se voi olla vain väline, jolla pidetään tarvittaessa yhteyttä. Ei identiteetin jatke.

Kyllä lahjapuhelimeen voi valmiiksi perustaa tilejä, kunhan ei käytä niissä toisen oikeaa nimeä. Perustaa Google-tilin keksityllä nimellä.

Eihän kenenkään ole pakko pitää lahjasta eikä sitä käyttää. Minä olen saanut paljonkin lahjoja, jotka on jääneet käyttämättä. Sellaista elämä on. Puhelinta ei ole myöskään pakko ostaa lahjaksi, mutta sen voi ostaa, jos haluaa. Ihminenhän saa käyttää omia rahojaan vapaasti.

Pienistä asioista ei kannata tehdä isoja ongelmia, kun ne eivät sitä ole.

Ihanan holhoava asenne sinulla. Mistäs se älypuhelimen omistamaton tietää minkä haluaa, annanpa lahjaksi minkä itse haluan, kun pitää olla sitä yllätysmomenttia  :-)  Mikäs siinä, jos ap. tajuaa pitää naamansa kiinni eikä vingu, kun mies ei sitä pyytämätöntä yllätyspuhelinta käytä. Epäilenpä, että noin ei käy. 

Holhoava asenne jatkuu vaan (mihinkä se loppuisikaan), lahjapuhelimeen voi valmiiksi perustaa tilit palveluihin, joihin lahjanantaja katsoo että lahjansaajan tulee liittyä... Mitäpä sitä pienestä asiasta ongelmaa tekee, pientähän se on että joku toinen päättää mihin palveluihin ja millä valenimellä liityt  :-)  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan ap ostaa hänelle lahjaksi älypaskan ja tehdä siihen valmiiksi Google-tilin ja WhatsApp-tilin. Katsotaan sitten, liittyykö Faceen mieliksesi ja viitsiikö edes käyttää koko kännykkää.

Itse sain lahjaksi silloiselta seurustelukumppanilta älypuhelimen ja joo, olen käyttänyt jonkin verran WhatsAppia, mutta lähinnä vain pitääkseni yhteyttä ulkomailla asuviin/oleviin. Faceen nyt en tietenkään liittynyt, enkä mene puhelimella nettiin koska se on niin epäergonominen lituska. Edelleen hoidan tavanomaisen yhteydenpidon (puhelut, tekstiviestit) tuttaviin vanhalla kännykällä, jota on vaikeampi vakoilla ;-)

Huhhuh. "Annan sinulle tämän puhelimen, johon tein valmiiksi tilisi, jotta voi halutessani paremmin tavoittaa sinut". Onko mitään vahvempaa JSS-signaalia annettavissa miehelle? Tuohan haisee kontrollihalulle mailien päähän.

Kyllä puhelimia ostetaan laajasti lahjaksi toisille, esimerkiksi joulun alla. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Eikä siinäkään, että ostaa puhelimen ja sanoo, että ostin sen siksi että toivoisin, että voisimme viestitellä WhatsAppissa (tai Snapissa, tai missä hyvänsä).

En itse pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Se on sitten eri asia, onko lahja mieluinen. Sitähän tässä oli tarkoitus testata, että auttaisiko ap:n ongelmaan.

Totta kai puhelimia annetaan lahjaksi, ei sitä kukaan kiistä. Fiksu ei kuitenkaan tee niin, ei ainakaan etukäteen sopimatta lahjan saajan kanssa millaisen puhelimen antaa. Puhelin on niin henkilökohtainen kapine, että siitä päättäminen ja sen valitseminen on parempi jättää itse kunkin omaksi asiaksi. Jos minä saisin pyytämättä puhelimen, johon kaikenlisäksi olisi minulta kysymättä perustettu minulle jotain tilejä, en kyllä ilahtuisi yhtään. 

Mistäs aiemmin älypuhelinta käyttämätön tietäisi, millainen puhelin olisi hänelle hyvä? Tuskin asia edes kiinnostaa.

Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka sopivat etukäteen lahjasta. Silloin yksi lahjan tärkeä ominaisuus, yllätysmomentti, jää pois.

Toisaalta tuollaiselle ap:n kuvaamalle miehelle puhelin ei välttämättä ole ollenkaan henkilökohtainen kapine. Sellainen se on vain juuri näille, jotka ovat loputtoman ihastuneita älykännykkänsä räpläämiseen. Muille se voi olla vain väline, jolla pidetään tarvittaessa yhteyttä. Ei identiteetin jatke.

Kyllä lahjapuhelimeen voi valmiiksi perustaa tilejä, kunhan ei käytä niissä toisen oikeaa nimeä. Perustaa Google-tilin keksityllä nimellä.

Eihän kenenkään ole pakko pitää lahjasta eikä sitä käyttää. Minä olen saanut paljonkin lahjoja, jotka on jääneet käyttämättä. Sellaista elämä on. Puhelinta ei ole myöskään pakko ostaa lahjaksi, mutta sen voi ostaa, jos haluaa. Ihminenhän saa käyttää omia rahojaan vapaasti.

Pienistä asioista ei kannata tehdä isoja ongelmia, kun ne eivät sitä ole.

Jos joku minulle ostaisi älypuhelimen kysymättä lahjaksi, suhde loppuisi siihen.

Juu, aivan varmasti. Onhan kyseessä sen verran hirveä teko, että ilman muuta suhde loppuu heti :D

 Anonyymina netissä on aina helppo mahtailla.

En koe suhteen lopettamista "mahtailuksi". Tapailusuhde on sitä paitsi helppo lopettaa, ja sellaisen aikana olisi vähintäänkin hälyttävää, jos toinen ostaisi tuollaisia lahjoja. Jos taas on oltu pidempään yhdessä, oletan toisen tuntevan minut sen verran hyvin, että ymmärtää olla sitä älykääpiöpuhelinta tyrkyttämättä. Jos ei ymmärrä, en todellakaan halua sellaisen ihmisen kanssa olla.

Mahtailua onkin se, että lyö rumpua etukäteen anonyymina kommenttipalstalla siitä, kuinka toimisi jos - vaikka sinulle ei kukaan ole arvaamatta älypuhelinta lahjaksi ostanut.

Olisin minäkin vielä pari vuotta sitten tuollaista väittänyt ja ollut kovin varma asiastani. Kunnes tutustuin ja ihastuin mieheen, vietimme aikaa yhdessä, hän tiesi etten pidä älypuhelimista - ja osti silti minulle lahjaksi älypuhelimen. Hän halusi, että edes kokeilen. En ottanut tuota elämän ja kuoleman kysymyksenä, vaan kokeilin, koska hän oli sentään kalliin laitteen ostanut.

Ikinä en oppinut älykännykästä tykkäämään enkä sitä alituiseen mukana kantamaan, mutta suhde ei lahjaan tai sen vähäiseen käyttöön kaatunut, vaan myöhemmin aivan muihin asioihin. Siksi näille suhteen lopettamisuhkauksille voi aina hymähdellä. Realismi puuttuu täysin.

Koska kaikkihan toimivat täysin samoin kuin sinä.

Suurin osa, elleivät kaikki. Jos mies, johon olet ihastunut, ottaa kätesi käsiisi ja katsoo silmiin ja sanoo, että haluaa antaa sinulle lahjan. On paketoinut sen kauniisti ja kortissa lukee jotain, joka saa sinut säilyttämään kortin vielä senkin jälkeen, kun suhde on päättynyt. Ja kaikki on laitettu valmiiksi, että käyttöönotto olisi mahdollisimman helppoa. Koska hän tietää, että sinulla ei riitä aika eikä kiinnostus puljata g-mailin tai tilien kanssa. Ostettu anonyymi prepaid-liittymä, jotta mikään ei liitä sinua henkilönä laitteeseen ja sen käyttöön.

Miksi tuosta pitäisi suhde katkaista? Turhaa leuan louskutusta.

Eipä kai tarvitse suhdetta katkaista. Minä olisin sanonut, että kiitos mutta en käytä tälläisiä. Parempi, että palautat kauppaan että saat rahasi takaisin.

Minulla on älypuhelin ja kannettava ja tabletti. Kaikissa käytettävissä netti. Olen facessa ja instassa ja missälie, mutta ei minuakaan saa työpäivän aikana kiinni, koska TEEN TÖITÄ.

Mulla on mies joka tykkää hankkia teknisiä vempeleitä ja suu vaahdossa selittää niitä sitten mulle. Ja loukkaantuu, kun en ole yhtä innostunut. Enkä sitten käytä niitä.

Joulua ennen sivulauseessa totesin, että alkaa luuri olla jo aika vanha ja takkuilee, pitäis ehkä hommata uusi. Ja sitten huomasin erheeni kun miehen silmät alkoi kiilumaan. Erehtyi parka vielä sanomaan, että äläpäs osta mitään ennen joulua... Sanoin suoraan, että ostan puhelimeni itse ja jos sellainen tulisi joulupaketista niin saattaisin ärsyyntyä aika pahasti. Mies loukkaantui hetkeksi, mutta ymmärsi.

On vaan asioita jotka täytyy tehdä ihan itse. Ja ihmiset on erilaisia, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Ja miten se mies, jos se ei puheluihin eikä viesteihin vastaile, vastailisi yhtään sen paremmin mihinkään muihinaan juttuihin? Ihan yhtä lailla ne muut jutut vaatii laitteeseen tarttumista.

Harvinaisen fiksu mies. Pidä ihmeessä siitä kiinni. Varo vaan ettei ole sinulle liika fiksu. Hienoa kun joku ei ole somen orja nykyään. Vähän niinkuin oma mieheni, nykyään meidän neljän lapsen isä. Omaa hyvät perustelut aiemmin mainituille puutteille. Hän on 100% läsnä silloin kun aikaa on. Itsessä pikku vikaa mitä someen tulee..

Kuinkahan me nykyiset olemme edes olemassa?

Ennen ei ollut sitä pöytäkonettakaan, suurimmalla osalla ei myöskään lankapuhelinta.

Kirjeet kulki tiuhaan, tosin niidenkään vauhti ei päätä huimannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan ap ostaa hänelle lahjaksi älypaskan ja tehdä siihen valmiiksi Google-tilin ja WhatsApp-tilin. Katsotaan sitten, liittyykö Faceen mieliksesi ja viitsiikö edes käyttää koko kännykkää.

Itse sain lahjaksi silloiselta seurustelukumppanilta älypuhelimen ja joo, olen käyttänyt jonkin verran WhatsAppia, mutta lähinnä vain pitääkseni yhteyttä ulkomailla asuviin/oleviin. Faceen nyt en tietenkään liittynyt, enkä mene puhelimella nettiin koska se on niin epäergonominen lituska. Edelleen hoidan tavanomaisen yhteydenpidon (puhelut, tekstiviestit) tuttaviin vanhalla kännykällä, jota on vaikeampi vakoilla ;-)

Huhhuh. "Annan sinulle tämän puhelimen, johon tein valmiiksi tilisi, jotta voi halutessani paremmin tavoittaa sinut". Onko mitään vahvempaa JSS-signaalia annettavissa miehelle? Tuohan haisee kontrollihalulle mailien päähän.

Kyllä puhelimia ostetaan laajasti lahjaksi toisille, esimerkiksi joulun alla. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Eikä siinäkään, että ostaa puhelimen ja sanoo, että ostin sen siksi että toivoisin, että voisimme viestitellä WhatsAppissa (tai Snapissa, tai missä hyvänsä).

En itse pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Se on sitten eri asia, onko lahja mieluinen. Sitähän tässä oli tarkoitus testata, että auttaisiko ap:n ongelmaan.

Totta kai puhelimia annetaan lahjaksi, ei sitä kukaan kiistä. Fiksu ei kuitenkaan tee niin, ei ainakaan etukäteen sopimatta lahjan saajan kanssa millaisen puhelimen antaa. Puhelin on niin henkilökohtainen kapine, että siitä päättäminen ja sen valitseminen on parempi jättää itse kunkin omaksi asiaksi. Jos minä saisin pyytämättä puhelimen, johon kaikenlisäksi olisi minulta kysymättä perustettu minulle jotain tilejä, en kyllä ilahtuisi yhtään. 

Mistäs aiemmin älypuhelinta käyttämätön tietäisi, millainen puhelin olisi hänelle hyvä? Tuskin asia edes kiinnostaa.

Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka sopivat etukäteen lahjasta. Silloin yksi lahjan tärkeä ominaisuus, yllätysmomentti, jää pois.

Toisaalta tuollaiselle ap:n kuvaamalle miehelle puhelin ei välttämättä ole ollenkaan henkilökohtainen kapine. Sellainen se on vain juuri näille, jotka ovat loputtoman ihastuneita älykännykkänsä räpläämiseen. Muille se voi olla vain väline, jolla pidetään tarvittaessa yhteyttä. Ei identiteetin jatke.

Kyllä lahjapuhelimeen voi valmiiksi perustaa tilejä, kunhan ei käytä niissä toisen oikeaa nimeä. Perustaa Google-tilin keksityllä nimellä.

Eihän kenenkään ole pakko pitää lahjasta eikä sitä käyttää. Minä olen saanut paljonkin lahjoja, jotka on jääneet käyttämättä. Sellaista elämä on. Puhelinta ei ole myöskään pakko ostaa lahjaksi, mutta sen voi ostaa, jos haluaa. Ihminenhän saa käyttää omia rahojaan vapaasti.

Pienistä asioista ei kannata tehdä isoja ongelmia, kun ne eivät sitä ole.

Jos joku minulle ostaisi älypuhelimen kysymättä lahjaksi, suhde loppuisi siihen.

Juu, aivan varmasti. Onhan kyseessä sen verran hirveä teko, että ilman muuta suhde loppuu heti :D

 Anonyymina netissä on aina helppo mahtailla.

En koe suhteen lopettamista "mahtailuksi". Tapailusuhde on sitä paitsi helppo lopettaa, ja sellaisen aikana olisi vähintäänkin hälyttävää, jos toinen ostaisi tuollaisia lahjoja. Jos taas on oltu pidempään yhdessä, oletan toisen tuntevan minut sen verran hyvin, että ymmärtää olla sitä älykääpiöpuhelinta tyrkyttämättä. Jos ei ymmärrä, en todellakaan halua sellaisen ihmisen kanssa olla.

Mahtailua onkin se, että lyö rumpua etukäteen anonyymina kommenttipalstalla siitä, kuinka toimisi jos - vaikka sinulle ei kukaan ole arvaamatta älypuhelinta lahjaksi ostanut.

Olisin minäkin vielä pari vuotta sitten tuollaista väittänyt ja ollut kovin varma asiastani. Kunnes tutustuin ja ihastuin mieheen, vietimme aikaa yhdessä, hän tiesi etten pidä älypuhelimista - ja osti silti minulle lahjaksi älypuhelimen. Hän halusi, että edes kokeilen. En ottanut tuota elämän ja kuoleman kysymyksenä, vaan kokeilin, koska hän oli sentään kalliin laitteen ostanut.

Ikinä en oppinut älykännykästä tykkäämään enkä sitä alituiseen mukana kantamaan, mutta suhde ei lahjaan tai sen vähäiseen käyttöön kaatunut, vaan myöhemmin aivan muihin asioihin. Siksi näille suhteen lopettamisuhkauksille voi aina hymähdellä. Realismi puuttuu täysin.

Koska kaikkihan toimivat täysin samoin kuin sinä.

Suurin osa, elleivät kaikki. Jos mies, johon olet ihastunut, ottaa kätesi käsiisi ja katsoo silmiin ja sanoo, että haluaa antaa sinulle lahjan. On paketoinut sen kauniisti ja kortissa lukee jotain, joka saa sinut säilyttämään kortin vielä senkin jälkeen, kun suhde on päättynyt. Ja kaikki on laitettu valmiiksi, että käyttöönotto olisi mahdollisimman helppoa. Koska hän tietää, että sinulla ei riitä aika eikä kiinnostus puljata g-mailin tai tilien kanssa. Ostettu anonyymi prepaid-liittymä, jotta mikään ei liitä sinua henkilönä laitteeseen ja sen käyttöön.

Miksi tuosta pitäisi suhde katkaista? Turhaa leuan louskutusta.

Kuten jo mainitsin, ja kuten joku muukin kirjoitti, oletan puolisoni tuntevan minut niin hyvin, että tietää, että viimeinen asia maailmassa mitä haluan on älypuhelin, koska olisin takuulla kertonut sen selvin sanoin. Jos hän SIITÄ HUOLIMATTA sellaisen väkisin ostaisi lahjaksi, se osoittaisi sellaista piittaamattomuutta tunteistani ja halua muuttaa sitä, millainen olen, etten haluaisi sellaisen ihmisen kanssa olla suhteessa. Ymmärrätkö? Kaikille nämä asiat eivät ole yhdentekeviä ja kaikki lahjat "ihania ja romanttisia".

Ja sekö ei ole piittaamattomuutta kumppanin tunteista, kun hän toivoo, että toinen edes kokeilisi älypuhelimen käyttöä?

Ai niin. Unohdin, että vain naisella voi olla tunteet ja vain mies voi olla piittaamaton niistä.

Niin tosiaan, on MIESVIHAA jos nainen ei halua älypuhelinta, vaikka mies haluaa naisen haluavan!

Passiivisaggressiiviset palstamammat! Läpy läpy!

Onneks et yritä tavoitella mun miestä, sillä ei oo edes sitä pöytäkonetta, pelkkä netitön luuri vain :)

Kamalia naikkosia :/

On elämä pienestä kiinni joillakin. Onneksi olen itse oppinut matkan varrella suurpiirteisyyttä niin etten mieti lahjoja minälähtöisesti, vaan otan ne vastaan antajan motiivin pohjalta. Jos hän on selvästi tarkoittanut hyvää, en heitä lahjaa hänen naamaansa. Enkä muutenkaan, sillä en hyväksy väkivaltaa ilman perusteltua syytä, jollainen lahjanantaminen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan ap ostaa hänelle lahjaksi älypaskan ja tehdä siihen valmiiksi Google-tilin ja WhatsApp-tilin. Katsotaan sitten, liittyykö Faceen mieliksesi ja viitsiikö edes käyttää koko kännykkää.

Itse sain lahjaksi silloiselta seurustelukumppanilta älypuhelimen ja joo, olen käyttänyt jonkin verran WhatsAppia, mutta lähinnä vain pitääkseni yhteyttä ulkomailla asuviin/oleviin. Faceen nyt en tietenkään liittynyt, enkä mene puhelimella nettiin koska se on niin epäergonominen lituska. Edelleen hoidan tavanomaisen yhteydenpidon (puhelut, tekstiviestit) tuttaviin vanhalla kännykällä, jota on vaikeampi vakoilla ;-)

Huhhuh. "Annan sinulle tämän puhelimen, johon tein valmiiksi tilisi, jotta voi halutessani paremmin tavoittaa sinut". Onko mitään vahvempaa JSS-signaalia annettavissa miehelle? Tuohan haisee kontrollihalulle mailien päähän.

Kyllä puhelimia ostetaan laajasti lahjaksi toisille, esimerkiksi joulun alla. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Eikä siinäkään, että ostaa puhelimen ja sanoo, että ostin sen siksi että toivoisin, että voisimme viestitellä WhatsAppissa (tai Snapissa, tai missä hyvänsä).

En itse pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Se on sitten eri asia, onko lahja mieluinen. Sitähän tässä oli tarkoitus testata, että auttaisiko ap:n ongelmaan.

Totta kai puhelimia annetaan lahjaksi, ei sitä kukaan kiistä. Fiksu ei kuitenkaan tee niin, ei ainakaan etukäteen sopimatta lahjan saajan kanssa millaisen puhelimen antaa. Puhelin on niin henkilökohtainen kapine, että siitä päättäminen ja sen valitseminen on parempi jättää itse kunkin omaksi asiaksi. Jos minä saisin pyytämättä puhelimen, johon kaikenlisäksi olisi minulta kysymättä perustettu minulle jotain tilejä, en kyllä ilahtuisi yhtään. 

Mistäs aiemmin älypuhelinta käyttämätön tietäisi, millainen puhelin olisi hänelle hyvä? Tuskin asia edes kiinnostaa.

Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka sopivat etukäteen lahjasta. Silloin yksi lahjan tärkeä ominaisuus, yllätysmomentti, jää pois.

Toisaalta tuollaiselle ap:n kuvaamalle miehelle puhelin ei välttämättä ole ollenkaan henkilökohtainen kapine. Sellainen se on vain juuri näille, jotka ovat loputtoman ihastuneita älykännykkänsä räpläämiseen. Muille se voi olla vain väline, jolla pidetään tarvittaessa yhteyttä. Ei identiteetin jatke.

Kyllä lahjapuhelimeen voi valmiiksi perustaa tilejä, kunhan ei käytä niissä toisen oikeaa nimeä. Perustaa Google-tilin keksityllä nimellä.

Eihän kenenkään ole pakko pitää lahjasta eikä sitä käyttää. Minä olen saanut paljonkin lahjoja, jotka on jääneet käyttämättä. Sellaista elämä on. Puhelinta ei ole myöskään pakko ostaa lahjaksi, mutta sen voi ostaa, jos haluaa. Ihminenhän saa käyttää omia rahojaan vapaasti.

Pienistä asioista ei kannata tehdä isoja ongelmia, kun ne eivät sitä ole.

Jos joku minulle ostaisi älypuhelimen kysymättä lahjaksi, suhde loppuisi siihen.

Juu, aivan varmasti. Onhan kyseessä sen verran hirveä teko, että ilman muuta suhde loppuu heti :D

 Anonyymina netissä on aina helppo mahtailla.

En koe suhteen lopettamista "mahtailuksi". Tapailusuhde on sitä paitsi helppo lopettaa, ja sellaisen aikana olisi vähintäänkin hälyttävää, jos toinen ostaisi tuollaisia lahjoja. Jos taas on oltu pidempään yhdessä, oletan toisen tuntevan minut sen verran hyvin, että ymmärtää olla sitä älykääpiöpuhelinta tyrkyttämättä. Jos ei ymmärrä, en todellakaan halua sellaisen ihmisen kanssa olla.

Mahtailua onkin se, että lyö rumpua etukäteen anonyymina kommenttipalstalla siitä, kuinka toimisi jos - vaikka sinulle ei kukaan ole arvaamatta älypuhelinta lahjaksi ostanut.

Olisin minäkin vielä pari vuotta sitten tuollaista väittänyt ja ollut kovin varma asiastani. Kunnes tutustuin ja ihastuin mieheen, vietimme aikaa yhdessä, hän tiesi etten pidä älypuhelimista - ja osti silti minulle lahjaksi älypuhelimen. Hän halusi, että edes kokeilen. En ottanut tuota elämän ja kuoleman kysymyksenä, vaan kokeilin, koska hän oli sentään kalliin laitteen ostanut.

Ikinä en oppinut älykännykästä tykkäämään enkä sitä alituiseen mukana kantamaan, mutta suhde ei lahjaan tai sen vähäiseen käyttöön kaatunut, vaan myöhemmin aivan muihin asioihin. Siksi näille suhteen lopettamisuhkauksille voi aina hymähdellä. Realismi puuttuu täysin.

Koska kaikkihan toimivat täysin samoin kuin sinä.

Suurin osa, elleivät kaikki. Jos mies, johon olet ihastunut, ottaa kätesi käsiisi ja katsoo silmiin ja sanoo, että haluaa antaa sinulle lahjan. On paketoinut sen kauniisti ja kortissa lukee jotain, joka saa sinut säilyttämään kortin vielä senkin jälkeen, kun suhde on päättynyt. Ja kaikki on laitettu valmiiksi, että käyttöönotto olisi mahdollisimman helppoa. Koska hän tietää, että sinulla ei riitä aika eikä kiinnostus puljata g-mailin tai tilien kanssa. Ostettu anonyymi prepaid-liittymä, jotta mikään ei liitä sinua henkilönä laitteeseen ja sen käyttöön.

Miksi tuosta pitäisi suhde katkaista? Turhaa leuan louskutusta.

Kuten jo mainitsin, ja kuten joku muukin kirjoitti, oletan puolisoni tuntevan minut niin hyvin, että tietää, että viimeinen asia maailmassa mitä haluan on älypuhelin, koska olisin takuulla kertonut sen selvin sanoin. Jos hän SIITÄ HUOLIMATTA sellaisen väkisin ostaisi lahjaksi, se osoittaisi sellaista piittaamattomuutta tunteistani ja halua muuttaa sitä, millainen olen, etten haluaisi sellaisen ihmisen kanssa olla suhteessa. Ymmärrätkö? Kaikille nämä asiat eivät ole yhdentekeviä ja kaikki lahjat "ihania ja romanttisia".

Ja sekö ei ole piittaamattomuutta kumppanin tunteista, kun hän toivoo, että toinen edes kokeilisi älypuhelimen käyttöä?

Ai niin. Unohdin, että vain naisella voi olla tunteet ja vain mies voi olla piittaamaton niistä.

Niin tosiaan, on MIESVIHAA jos nainen ei halua älypuhelinta, vaikka mies haluaa naisen haluavan!

Passiivisaggressiiviset palstamammat! Läpy läpy!

Ei voi siis toisen mieliksi edes kokeilla, ja vasta sen jälkeen todeta, että ei ole minun juttu?

Ahdasta on joidenkin elämä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia naikkosia :/

On elämä pienestä kiinni joillakin. Onneksi olen itse oppinut matkan varrella suurpiirteisyyttä niin etten mieti lahjoja minälähtöisesti, vaan otan ne vastaan antajan motiivin pohjalta. Jos hän on selvästi tarkoittanut hyvää, en heitä lahjaa hänen naamaansa. Enkä muutenkaan, sillä en hyväksy väkivaltaa ilman perusteltua syytä, jollainen lahjanantaminen ei ole.

Kerro miten tämä hypoteettinen lahjanantaja on "tarkoittanut hyvää" tässä tapauksessa, jossa lahjan saaja on selvästi kertonut, mitä ei ainakaan halua lahjaksi, ja toinen silti tyrkyttää juuri sitä?

Miten netittömän puhelimen omistaja varaa hotelleja matkustaessa, selvittää aikatauluja, varaa teatterilippuja jne. Minkä takia turhaan hankaloittaa tahallaan elämää, kun netin ja puhelimen avulla saa asiat helposti hoidettua? En kyllä tuollaisen henkilön kanssa seurustelisi, aika kapeaa elämää täytyy elää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia naikkosia :/

On elämä pienestä kiinni joillakin. Onneksi olen itse oppinut matkan varrella suurpiirteisyyttä niin etten mieti lahjoja minälähtöisesti, vaan otan ne vastaan antajan motiivin pohjalta. Jos hän on selvästi tarkoittanut hyvää, en heitä lahjaa hänen naamaansa. Enkä muutenkaan, sillä en hyväksy väkivaltaa ilman perusteltua syytä, jollainen lahjanantaminen ei ole.

Kerro miten tämä hypoteettinen lahjanantaja on "tarkoittanut hyvää" tässä tapauksessa, jossa lahjan saaja on selvästi kertonut, mitä ei ainakaan halua lahjaksi, ja toinen silti tyrkyttää juuri sitä?

Lahjanantaja on ehkä moneen kertaan ollut tilanteessa, jossa tämä lahjoistakieltäytyjä on soittanut hänelle ja pyytänyt äkkiä etsimään netistä tietoa jonkin kaupan aukioloajasta tai jonkin yrityksen puhelinnumeron, kun itsellään ei ole kännykkää, jolla pääsisi nettiin eikä raaski soittaa maksulliseen numerotiedusteluun.

Tai lahjanantaja on voinut joutua lainaamaan omaa kännykkäänsä toisen ilmaisiin nettipuheluihin, Skypeen tai WhatsAppiin tai mitä niitä ikinä onkaan. Tai lahjoista kieltäytyjä on pyytänyt kumppaninsa mieluummin hoitamaan jonkun asian, koska "sä pääset sillä puhelimella nettiin". Jakamaan valokuvia, ihan mitä tahansa.

Lahjanantajalla on varmasti missä tahansa tapauksessa omista lähtökohdistaan hyvä motiivi ostaa lahja. Ja jokaisella on oikeus ostella rahoillaan mitä haluaa. Lahjaa ei ole pakko käyttää, jos ei sille ole käyttöä. Nämä kaksi seikkaa, oikeus ostaa ja oikeus olla käyttämättä, liittyvät subjektin vapaaseen valintaan.

Vain naiset voivat tehdä asioista näin vaikeita, ja mikä tahansa iso tai pieni kysymys voi olla Suuri Periaatteellinen Kysymys. Joillakin naisilla on perustava vaikeus tunnistaa yksilön erillisyyttä ja vapautta, subjektiviteettia. Tällöin mies on naisen kontrollissa parisuhteessa ja saa ostaa vain sellaisia lahjoja, kuin nainen haluaa. Mies ei saa päättää, mitä omilla rahoillaan ostaa, koska väärä valinta uhkaa naisen identiteettiä. Mikä tahansa asia saattaa uhata naisen identiteettiä, koska hänellä ei ole kykyä käsittää itseään muista erilliseksi subjektiksi. Naisen onnellisuus riippuu siis siitä, miten mies käyttäytyy.

Olen itsekin nainen, mutta tunnistan naisten vaikeuden subjektiviteettiin, ja uskon syyn olevan paitsi hormoneissa, myös laiskassa ajattelussa. Se on vastuun ottamattomuutta omasta elämästä.

Nainen kuitenkin tuntee pienen kaiherruksen sisällään, intuitiivisesti tajuaa, että hän ei ehkä olekaan universaalisti oikeassa oletuksissaan ja vaatimuksessaan siitä, kuinka Häntä tulee kaiken aikaa huomioida erityisellä tavalla. Siksi hän tarvitsee alituiseen komppausta kanssasisarilta. Nämä palstat ovat sitä varten, komppausta. Eivät siksi, että ajattelu avartuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia naikkosia :/

On elämä pienestä kiinni joillakin. Onneksi olen itse oppinut matkan varrella suurpiirteisyyttä niin etten mieti lahjoja minälähtöisesti, vaan otan ne vastaan antajan motiivin pohjalta. Jos hän on selvästi tarkoittanut hyvää, en heitä lahjaa hänen naamaansa. Enkä muutenkaan, sillä en hyväksy väkivaltaa ilman perusteltua syytä, jollainen lahjanantaminen ei ole.

Kerro miten tämä hypoteettinen lahjanantaja on "tarkoittanut hyvää" tässä tapauksessa, jossa lahjan saaja on selvästi kertonut, mitä ei ainakaan halua lahjaksi, ja toinen silti tyrkyttää juuri sitä?

Lahjanantaja on ehkä moneen kertaan ollut tilanteessa, jossa tämä lahjoistakieltäytyjä on soittanut hänelle ja pyytänyt äkkiä etsimään netistä tietoa jonkin kaupan aukioloajasta tai jonkin yrityksen puhelinnumeron, kun itsellään ei ole kännykkää, jolla pääsisi nettiin eikä raaski soittaa maksulliseen numerotiedusteluun.

Tai lahjanantaja on voinut joutua lainaamaan omaa kännykkäänsä toisen ilmaisiin nettipuheluihin, Skypeen tai WhatsAppiin tai mitä niitä ikinä onkaan. Tai lahjoista kieltäytyjä on pyytänyt kumppaninsa mieluummin hoitamaan jonkun asian, koska "sä pääset sillä puhelimella nettiin". Jakamaan valokuvia, ihan mitä tahansa.

Lahjanantajalla on varmasti missä tahansa tapauksessa omista lähtökohdistaan hyvä motiivi ostaa lahja. Ja jokaisella on oikeus ostella rahoillaan mitä haluaa. Lahjaa ei ole pakko käyttää, jos ei sille ole käyttöä. Nämä kaksi seikkaa, oikeus ostaa ja oikeus olla käyttämättä, liittyvät subjektin vapaaseen valintaan.

Vain naiset voivat tehdä asioista näin vaikeita, ja mikä tahansa iso tai pieni kysymys voi olla Suuri Periaatteellinen Kysymys. Joillakin naisilla on perustava vaikeus tunnistaa yksilön erillisyyttä ja vapautta, subjektiviteettia. Tällöin mies on naisen kontrollissa parisuhteessa ja saa ostaa vain sellaisia lahjoja, kuin nainen haluaa. Mies ei saa päättää, mitä omilla rahoillaan ostaa, koska väärä valinta uhkaa naisen identiteettiä. Mikä tahansa asia saattaa uhata naisen identiteettiä, koska hänellä ei ole kykyä käsittää itseään muista erilliseksi subjektiksi. Naisen onnellisuus riippuu siis siitä, miten mies käyttäytyy.

Olen itsekin nainen, mutta tunnistan naisten vaikeuden subjektiviteettiin, ja uskon syyn olevan paitsi hormoneissa, myös laiskassa ajattelussa. Se on vastuun ottamattomuutta omasta elämästä.

Nainen kuitenkin tuntee pienen kaiherruksen sisällään, intuitiivisesti tajuaa, että hän ei ehkä olekaan universaalisti oikeassa oletuksissaan ja vaatimuksessaan siitä, kuinka Häntä tulee kaiken aikaa huomioida erityisellä tavalla. Siksi hän tarvitsee alituiseen komppausta kanssasisarilta. Nämä palstat ovat sitä varten, komppausta. Eivät siksi, että ajattelu avartuisi.

Vau. Asia on tosiaan jollekulle lähellä sydäntä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia naikkosia :/

On elämä pienestä kiinni joillakin. Onneksi olen itse oppinut matkan varrella suurpiirteisyyttä niin etten mieti lahjoja minälähtöisesti, vaan otan ne vastaan antajan motiivin pohjalta. Jos hän on selvästi tarkoittanut hyvää, en heitä lahjaa hänen naamaansa. Enkä muutenkaan, sillä en hyväksy väkivaltaa ilman perusteltua syytä, jollainen lahjanantaminen ei ole.

Kerro miten tämä hypoteettinen lahjanantaja on "tarkoittanut hyvää" tässä tapauksessa, jossa lahjan saaja on selvästi kertonut, mitä ei ainakaan halua lahjaksi, ja toinen silti tyrkyttää juuri sitä?

Lahjanantaja on ehkä moneen kertaan ollut tilanteessa, jossa tämä lahjoistakieltäytyjä on soittanut hänelle ja pyytänyt äkkiä etsimään netistä tietoa jonkin kaupan aukioloajasta tai jonkin yrityksen puhelinnumeron, kun itsellään ei ole kännykkää, jolla pääsisi nettiin eikä raaski soittaa maksulliseen numerotiedusteluun.

Tai lahjanantaja on voinut joutua lainaamaan omaa kännykkäänsä toisen ilmaisiin nettipuheluihin, Skypeen tai WhatsAppiin tai mitä niitä ikinä onkaan. Tai lahjoista kieltäytyjä on pyytänyt kumppaninsa mieluummin hoitamaan jonkun asian, koska "sä pääset sillä puhelimella nettiin". Jakamaan valokuvia, ihan mitä tahansa.

Lahjanantajalla on varmasti missä tahansa tapauksessa omista lähtökohdistaan hyvä motiivi ostaa lahja. Ja jokaisella on oikeus ostella rahoillaan mitä haluaa. Lahjaa ei ole pakko käyttää, jos ei sille ole käyttöä. Nämä kaksi seikkaa, oikeus ostaa ja oikeus olla käyttämättä, liittyvät subjektin vapaaseen valintaan.

Vain naiset voivat tehdä asioista näin vaikeita, ja mikä tahansa iso tai pieni kysymys voi olla Suuri Periaatteellinen Kysymys. Joillakin naisilla on perustava vaikeus tunnistaa yksilön erillisyyttä ja vapautta, subjektiviteettia. Tällöin mies on naisen kontrollissa parisuhteessa ja saa ostaa vain sellaisia lahjoja, kuin nainen haluaa. Mies ei saa päättää, mitä omilla rahoillaan ostaa, koska väärä valinta uhkaa naisen identiteettiä. Mikä tahansa asia saattaa uhata naisen identiteettiä, koska hänellä ei ole kykyä käsittää itseään muista erilliseksi subjektiksi. Naisen onnellisuus riippuu siis siitä, miten mies käyttäytyy.

Olen itsekin nainen, mutta tunnistan naisten vaikeuden subjektiviteettiin, ja uskon syyn olevan paitsi hormoneissa, myös laiskassa ajattelussa. Se on vastuun ottamattomuutta omasta elämästä.

Nainen kuitenkin tuntee pienen kaiherruksen sisällään, intuitiivisesti tajuaa, että hän ei ehkä olekaan universaalisti oikeassa oletuksissaan ja vaatimuksessaan siitä, kuinka Häntä tulee kaiken aikaa huomioida erityisellä tavalla. Siksi hän tarvitsee alituiseen komppausta kanssasisarilta. Nämä palstat ovat sitä varten, komppausta. Eivät siksi, että ajattelu avartuisi.

Vau. Asia on tosiaan jollekulle lähellä sydäntä :D

Tapanani on vastata kysymykseen sen kysyjän kehitystason mukaisesti. Joskus joutuu selittämään perusteellisemmin :-)