Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia jos eron jälkeen ei halua nähdä exää, eikä ketään exän (sinänsä kivoista) sukulaisista?
25.03.2017 |
Ja jos lisäksi näkee / haluaa nähdä exänsä mustavalkoisesti huonossa valossa unohtaen kaikki hyvät ajat?
Kommentit (8)
On normaalia, ja ero tapahtunut ilmeisesti oikeista syistä. Olisi sairasta jäädä roikkumaan vanhaan, varsinkin jos menneessä on tapahtunut väkivaltaa, pettämistä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, ja ero tapahtunut ilmeisesti oikeista syistä. Olisi sairasta jäädä roikkumaan vanhaan, varsinkin jos menneessä on tapahtunut väkivaltaa, pettämistä tms.
Ok, kiitos. Oli paljon pettämistä ja lisäksi henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä hyvät ajat?
Seurusteluaika, häiden suunnittelu, esikoisen odotus, pari ihanaa ulkomaanmatkaa yms. Sitten alkoikin huonot ajat. Exän mukavat sukulaiset, joiden kohtaamista ei enää siedä.
ap
Ei ero ole mikään pikkuasia.
Ihmisille on luontaista sitoutua kumppaniin, ja sitoutuminen ei ole pelkkä päätös vaan biologinen ja neurologinen fakta: kumppanin läsnäolo stressitilanteessa tasaa pulssia, ja ihmiset mm. jakavat muistitehtäviä kumppaniensa kanssa; yksi tietää mitä jääkaapissa on ja tarvitseeko ostaa lisää, toinen taas on perillä talouden työkaluista.
Oikea ero on repivää ja tuskallista vaikkei olisikaan riitoja sinänsä: erotessa ihminen menettää palan itseään, sen kumppaniin sitoutuneen osan nimittäin.
Ja sit ihmetellään että miten se nyt tolleen pahalla muistelee eikä halua Pentti-enoani treffata :D
Jos hengataan yhdessä ja muistellaan hyviä aikoja, sitä eroa ei tapahdu, tapahtuu vain hengailutavan muutos. Ei päästä eteenpäin, ei tule elämään tilaa uusille asioille ja ihmisille.
Eivät ne repivät tunteet ole niin vaarallisia. Ne kannattaa elää läpi, surra kun on sen aika ja sitten siirtyä eteenpäin. Muutos on elämän perustila.
Mutta se mikä on vaarallista on että roikutaan siinä löysässä hirressä, haikaillaan toisen perään ja kärsitään ne erotuskat viimeistään siinä vaiheessa kun ex löytää uuden. Tai jätetään ne erot vaan käsittelemättä, ja kannetaan niitä suhteiden ongelmia aina vaan uusiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen päätynyt samaan, minun exällä on alkoholiongelma ja henkistä väkivaltaa.
Luulen että oon kuitenkin niiden hyvienkin aikojen aikana paljon tukahduttanut huonoja tunteita, ja työntänyt sivuun. Loman, jonka muistan lapsen kanssa ihanana rantalomana, mies itse asiassa aloitti vetämällä koomakännin. Mökkireissu ystävien kanssa sisälsi ambulanssin kutsumisen. Silloinkin kun oli kivaa, taustalla häälyi joko muisto edellisestä kännistä tai pelko seuraavasta.
Ajattelin että ehkä sinulla on samaa.
Koin valtavan vapautuksen tunteen kun käytiin taajse sen kaiken, myös hänen sinänsä ok sukulaiset. Haluan irti siitä miehestä, enkä minkään laista riippuvaisuutta, enkä hänelle enää mitään otetta, en edes kuulla hänestä. Hän vei liian kauan energiani, nyt en anna eenää yhtään.
Yritin pitää yhteyttä eron jälkeen ex-miehen sukulaisiin ja he minuun. Sain jopa tukea heiltä. Yhteydenpito muuttui kuitenkin pikkuhiljaa teennäiseksi ja vaivaantuneeksi ja yhteydenpito jäi. Surin kyllä eroa ihmisistä, jotka olivat olleet minulle tärkeitä.
On.