Olen tajunnut jotain olennaista sisustamisesta

Vierailija kirjoitti:

Sisustaminen on sairautta.

Onhan se nyt ihan helvetin pakkomielteistä että vähän selailet sisustusblogeja tai avotakkaa ja sulle tulee olo että ois kiva vähän maalata jotain kalkkimaalilla. Sit sä näet sitä kalkkimaalia ihan joka paikassa. Sit sä selailet kaiket illat nettiä että mistä sitä saa ostaa, mikä olis paras merkki, mikä ois kaikista ihanin sävy. Ja sit ollaan jo pisteessä että sun on PAKKO saada kalkkimaalia, muuten sä et voi olla onnellinen.

Olen tajunnut että koti juuri on näyttämö ja olemme kuin näyttelijät lavalla kuten Shakespeare taannoin asian ilmaisi. Kotini on täynnä trendihärpäkkeitä, juuri vesikrassia ja kymmeniä muita yrttejä ja jopa saviruukussa kasvatettua perunaa, mutta myös epätrendikkäitä huonekaluja koska ne henkii ettei aikuisena ole pakko olla massateini. Vanhan ja uuden yhdistelmällä saa kotiin hyvää särmää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti sisustaa lavastusta?? Nuoret? Ei lavastuskoteja näy meidän +50 "piireissä". Onneksi.

Itse satsaan yksityiskohtiin, joissa silmä lepää. Sisustuksessa on sukupolvieroja. Itse olen + 50, siskoni +60 ja tyttäreni +20. Tykkäämme toistemme kodeista, mutta eniten omistamne ;)

Kuulostaa hyvältä.

Itse olen aina rakastanut oikeastaan samoja juttuja; varjoja, puun muotoja, mielikuvitusta. luonnon värejä. Eri tavoin nuo ovat aina olleet kodeissani läsnä: eri aikoina, eri muotoina, eri väreinä. Elämäni tärkeät asiat ovat aina olleet läsnä, mennettä nykyisyydessä kun se on tarpeen.

Nyt kun olen 50+, on kotini sen näköinen kuin haluan; muuttumisessaan kuitenkin vapaa. On huvittavaa ja iloista huomata, miten tyttäreni kumpikin omilla tavoillaan toteuttavat samantapaisia makuja vaikka toisaalta täysin toisia. Ja huvittavaa ja jotenkin turvallista on tajuta, että äitini ja isäni sisustuksessa (jota vstaan aikanaan niin kuvittelin kapinoivani) on samantapaisia ajatuslinjoja, vaikka toisin tulkittuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodin ei tarvitse näyttää yleisesti hyvältä ja tyylikkäältä. Riittää, että siellä on itselle tärkeitä ja kauniita elementtejä. Sen ei tarvitse olla lavastettu näyttämö tai pilkulleen viilattu. Se on tarkoitettu elämistä varten.

Tuossa tulikin ne tärkeimmät.

Millään muulla ei ole väliä kuin omalla viihtyvyydellä.

Se vaan on välillä vaikea muistaa kun joutuu kohtaamaan ihmisiä jotka arvostelevat naama nurpallaan toisten koteja. Heidän seurassaan alkaa helposti kuvittelemaan että koti pitäisi lavastaa miellyttämään vieraita ihmisiä, varsinkin niitä arvostelijoita 😛😒

Näitä arvostelijoita on ikävä kohdata omassa kodissa.

"Onpa outo tapetti"

"tykkäättekö te tuosta lampusta" (järkyttynyt ilme kasvoilla) "Siis tykkääkö sun mieskin tuosta"

"teidän kannattaisi...." ja tähän jatkoksi hirveästi sisustusvinkkejä ja kuosiohjeita.. 😒

Sitten kun sanoo että meidän perhe kyllä viihtyy täällä ja tykkää näistä jutuista, niin saa osakseen outoja katseita "kukin tyylillään, emmä kyllä pystyis..."-kommentteja.

Olen aika boheemi ihminen ja monet pitävät tyyliäni erikoisena tai outona.

Itse en kestäisi sitä tyyliä jota minulle yritetään tuputtaa, mutta en todellakaan kehtaa mainita sitä tuputtajille sillä arvostelisin samalla heidän kotejaan. Omaa tyyliään yrittävät siis minulle syöttää.

Tähtään kuluneeseen efektiin sisustuksessa. Seinät olen maalannut rosoisiksi japanin lastoilla. Seinä paranee vain vanhetessaan, kun kuluu tai "naarmuuntuu". Sohvat on hyvälaatuista nahkaa, joka sekin paranee vanhetessaan, sopii efektiseiniin. Huonekalut on puuta suurimmaksi osaksi, olen niitäkin maalannut vanhannäköisiksi, helppo tuunata uudestaan.

Jokuneennn kirjoitti:

Niin ja vielä vanhan tuominen sisustukseen. Vintagesenkit ja lipastot jne. on myös in.

Ha ha ha! Meille ei tarvitse erikseen "tuoda sisustukseen vanhaa," koska kaikki on jo ennestään ajan hampaan natustelemaa ja jopa jyrsimää. Umpipuuta ja vanhaa, kuten me asukkaatkin!

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti sisustaa lavastusta?? Nuoret? Ei lavastuskoteja näy meidän +50 "piireissä". Onneksi.

Itse satsaan yksityiskohtiin, joissa silmä lepää. Sisustuksessa on sukupolvieroja. Itse olen + 50, siskoni +60 ja tyttäreni +20. Tykkäämme toistemme kodeista, mutta eniten omistamne ;)

70-vuotiaat sisustavat lavastuskoteja. On Aarikkaa, joka ei sovi perintökalusteisiin. Arabian kipot ja kannut hyllyjen päällä-katseita odottaen, Iittalan tarrat laseissa-aina, rumia kukkatauluja-pääasia että on tauluja paljon, onhan se ollut 60 vuotta sitten arvokkuuden merkki. Kultaketjut ja sormukset makuuhuoneen pöydälle somistettuna, Kalevala korut seassa. Hellkkarin ruma raanu tai ryijy paraatiseinällä, koska sen arvo nousi 20 vuotta sitten. Swarovskin pieni lasitipi kirjahyllyssä, koska merkki, tietosanakirja-sarja kirjahyllyssä, jota ei ole tarvittu, Harlekiineillä täytetty hyllyjen loppuosat, koska kirjallisuus kertoo viisaudesta. Kahvit tarjoillaan Pentikin kupeista, asettiliinana Marimekon sininen kukkaservetti, sokeri sekoitetaan kuppiin hopealusikalla, koska hopea, huomaa ihmetellä. Kahvi keitetään tietysti beigellä Moccamasterilla, milläs muullakaan, masteri pomppaa keittiöstä silmään.  Pöydässä pellavaliina, koska arvokas, vaikkakaan ei sovi keittiöön ja kahvittelun jälkeen liina on pestävä ja silitettävä. Huoh. Joskus ajattelee, että miksi jotkut vanhukset ei rohkene olla omia itseään. Ei kiinnosta museo, vaan ihmiset ja tunnelma.

Toinen ääripää on nuoret ja keski-ikäiset OKV, persoonaton. Mutta kun muoti. Tosiasiassa tylsyys.

Vierailija kirjoitti:

Miesten sisustukseen kuuluvat muhkurainen kulahtanut sohva jolla on epämukava istua ja maata, paskanruskea nahkainen "työtuoli" jonka päällys tarttuu ihoon kiinni ja ylisuuri sekä ylikallis telkkari/näyttö, minimikoko 55 tuumaa. (Unohtamatta ihokarva- ja pölykerroksia nurkissa...) Mitä enemmän turhan tekniikan takia joutuu pikavippi- ja ulosottokierteeseen, sitä hienompi koti on.

:D Oman mieheni kohdalla täsmää aika hyvin! Sohva on kauhea ilmaiseksi saatu tekonahkaräviskä. Telkkari iso ja kallis.

Sisustus pitäisi olla kuin istuvat farkut, muovautuu vanhetessaan. Usein myös kulumalla tulee hyvännäköiseksi. Pitäisi myös kestää käyttöä. Valitettavan usein sisustus on nykyään kuin polyesterhousut, ei jousta ja hiostaa. Repeilee.

Asukkaiden näköinen, aidosti persoonallinen koti on baras - On monta monta monta hyvää tyyliä.

Mun sisustus ei juurikaan muutu ajan kuluessa, koska pitkän linjan oma tyyli ja persoona. Lisäksi mulla on niin paljon tunnearvon omaavaa kalustoa ja perintöjuttuja, joista en luovu.

Mulla on melko tyhjä koti koska haluan että on puhdasta ja pölytöntä, mutten varsinaisesti rakasta siivoamista. Maailman turhinta puuhaa on pölyjen pyyhkiminen!! Kysymys ei ole siitä, ettenkö uskaltaisi sisustaa, vaan allergiat ja muut sairaudet määrää... pölytöntä on oltava. Siksi olen miettinyt tarkkaan jokaisen esillä olevan esineen.

Juuri sen verran tavaraa esillä että jaksan ylläpitää puhtautta.

Jollakin voi olla hienoja tavaroita kotona, mutta paksu pölykerros ja lika tekevät tavaroista ja koko kodista kamalan. Yök! Sohvakin voi olla hieno mutta niin likainen, ettei siihen viitsi istua! Ja hiekka, joillakin on hiekkaa lattialla, miettikää, siinä on katupölyä! Älyttömän epäterveellistä!