Ei juma, anoppi on ostanut selkäni takana vaunut ja tulee tänään pitämään jotain luovutusseremoniaa

Kannattaa nyt vaan ottaa ja aika äkkiä ne vaunut vaihtuu maattaviin rattaisiin, kun on pienemmät ja ketterämmät.

Vierailija kirjoitti:

No tule sitten kertomaan, mitkä vaunut anoppi hommasi, jooko? kiinnostaa oikeasti.

a) Bugaboo Buffalot

b) Hartan Xperiat

c) Emmaljunga Vikingit

d) Ne, mitkä ap halusikin ja mistä mies oli äidilleen vinkannut

e) Firkon LX Special Swingit

Tuossa noita ap:n ja "ap:n" vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, etten ostanut mieluisia, uusia vaunuja, vaan kelpuutin miehen sukulaisen vanhat vaunut.

No voi jeesuskristus. Pitäisiköhän sun mennä terapiaan purkamaan tätä murhenäytelmää?

Taidatte oikein nauttia, kun kerrankin elämässänne tapahtuu edes jotain missä voitte esittää prinsessauhria.

"Missään ei myöskään ole tutkittu, että se kännykkä olisi yhtään sen enempää matalasti koulutettujen kourassa. Eli ihan omaa mutuhöttöä..."

Ei,mutta sen päiväkodin  hoitajan kädessä ei ole kännykkää ! 

Vierailija kirjoitti:

"Missään ei myöskään ole tutkittu, että se kännykkä olisi yhtään sen enempää matalasti koulutettujen kourassa. Eli ihan omaa mutuhöttöä..."

Ei,mutta sen päiväkodin  hoitajan kädessä ei ole kännykkää ! 

Päiväkodin tätillä on kontollaan 8-14 taaperoa...

Muistan, kuinka itse kiihdyin pariksi viikoksi, kun anoppi oli ostanut odotettavalle, vielä syntymättömälle tyttärelle vaaleanpunaiset NameIt:n vauvojen pörröhaalarin, kun itse olisin osatanut valkoisen P.oP:n haalarin (ja ilman mitään typeriä "nallekorvia" hupussa). Verenpaineeni olis varmaan ap:n tilanteessa ylittänyt rajan, jossa olisin joutunut saikulle.

Odottavan äidin mieli on herkkä, eikä sen kustannuksella sovi leikkiä. Nyt oma äksyily anopilleni tuntuu kyllä täysin naurettavalta, mutta silloin pidin sitä haalaria melkein kunnianloukkauksena. Anopin tarkoitus oli vilpitön ja hyvä, mutta minun suhtautuminen lapsellista. Toisaalta, mulla on ollut varaa hankkia kaikki mitä lapselle tarvitsen ihan uutena. En ole hankintoihin miestäni kaivannut.

" Luovutusseremonia " :D

Siellä anoppi heiluu hirvensarvet päässä ja teurastaa hamstereita joiden verellä uudet lastenvaunut pyhitetään nahkamuumille. Äiti ja kaikki muut ovat valkoiset hupulliset kaavut päällä hymisten " Onnn Nonn noon NooNN DOlores EsDoresss... " samalla kun jokainen juo hamsterinverta lehmänkallosta....

Mukana on tietenkin 10 patarummun hakkaajaa takomassa sitä pinkeää siankalvoa  samalla mumisten " Extsaturas tempres ommomon.... "

Ja sitten kahville " ottaako kukaan voileipäkakkua? "

T: Keskiviivan Mies.

Anoppi on ehkä itse ollut tosi tiukilla kun itse on saanut esikoisensa ja olisi kovasti toivonut että olisi saanut apua sukulaisiltaan. Siihen aikaan ei ehkä ollut niin paljon valinnanvaraa eikä muutenkaan ihmiset olleet niin valikoiva kuin nykyään joten anoppi ei ymmärrä että teille olisi ollut tärkeää saada itse valita vaunut. Kamalaa olisi kyllä munkin mielestä jos en saisi itse valita vaunuja mutta yritä jotenkin kuitenkin esittää ilahtunutta. Onhan anoppi kuitenkin hyvää tarkoittanut ja ison rahan laittanut vaunuihin. Joku jo ehdottikin että käytätte anopin ostamia vaunuja kun menette hänen luokseen kyläilemään ja muuten itse valittuja ja ostettuja vaunuja.

jospa se on ostanut nätit vaunut. oha ne aika kalliita joten aika kiva lahja! yhessä blokissa jota mä luen on esitelty super kauniit vaunut. tosin ne eivät ole kovin käytännölliset ku ovat valkoset. mutta kauniit ovat. www.westendmum.fi/2017/02/15/stylish-mum-nro-2/

Itse olisin vaan ollut tyytyväinen jos anoppi olisi ostanut vaunut. En voi ymmärtää naisia. Siinä säästää ison summan rahaa. Eksällä oli sama kompleksi kuin tämän ketjun naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Apua. Kuolisin jos anoppi tekis jotain tollasta! Mun anopilla on huonoin maku koko universumissa. Tulis jotkut nallekuosiset punavihreäruutuiset vuodelta 86.

Itse valitsisin modernit ja minimalistiset.

Hah, meille anoppi hommasi just tuollaiset. Hienovaraisesti sitten ilmaistiin että meillä oli kyllä vähän toisenlaiset suunnitelmissa. Otettiin ne sitten vastaan ja käytettiin parvekkeella nukuttamiseen 😆

Ja meillä meni juuri toisinpäin... Löysin itse mukavanoloiset, edulliset käytetyt vaunut. Puhuin sitten miehelleni, että ostetaan nuo, hyvät ja halvat. Mutta mies kielsi, anoppi oli kuulema päättänyt että ostaa ensimmäiselle lapsenlapselleen vaunut.

No eihän niitä vaunuja koskaan tietenkään tullut. Ei ollut vaunuja kun menin synnyttämään eikä ollut vaunuja kun kotiuduimme.  

Mutta tää sama homma toistui sitten sitterin kanssa - näin kaupan seinällä myynti-ilmoituksen, kerroin miehelleni, että tuon voisi ostaa - ja kas, anoppi oli kuulemman juuri ottanut puheeksi, että hänpä ostaa sellaisen sitterin. Ei sitäkään koskaan tullut... 

Mä oisin kyllä ollut ihan tyytyväinen, ois tullut millaiset vaunut tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ap olisi halunnut vaunut ja turvakaukalon samaa sarjaa, että on helppo kulkea esim kaupoilla? Siis semmoiset missä turvakaukalo kloksautetaan vaunuihin kiinni?

Tai entäs jos ap halusi, että vaunuilla on helppo mennä vaikka metsässä lenkillä ja anoppi ostanut cityvaunut pyörivillä renkailla? Entäs jos ap halusi ehdottomasti heittoaisan ja sen kokoiset vaunut, että on helppo säilyttää eteisessä? Tai sellaiset, että mahtuvat näppärästi autoon eli menevät helposti, nopeasti ja pieneksi kasaan.

Ei anoppi voi tietää millaiset vaunut ovat heille sopivat. Vaunut valitaan käyttötarpeen mukaan. Esimerkiksi meillä ei olisi ollut mitään käyttöä pyöriville renkaille koska kuljemme metsässä lenkillä ja siellä pitää olla hyvät ja tukevat renkaat.

Ja kyllä se ulkonäkökin on ihan äärimmäisen tärkeä. Itse olen ihmisenä vähän homsantuu, mitä tulee pukeutumiseen, en meikkaa enkä stressaa vaatteista. Mutta vaunut pitää olla mieleiset. Mulla on kaksi lasta ja olen noita samoja vaunuja katsellut nyt yli 7-vuotta, joista molempien lasten vauva-aikoina 2 vuotta joka päivä. Ne on huomattavasti näkyvämpi asuste, kuin vaikka käsilaukku, puhumattakaan siitä, että työntämisen pitää olla ergonomista. Todellakin vaunujen pääasiallinen työntäjä päättää, millaiset vaunut vauvalle. Jos on oikeasti tarvetta parveke- tai mummolavaunuille, niin tosi hyvä. Mutta kaupungissa monella ei tällaista tarvetta ole. Ja kaupungin pienissä asunnoissa lähes kaikilla lapsiperheillä on jo ennestään pulaa säilytystilasta, joten mitään ylimääräistä tavaraa ei mahdu säilytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää tätä nykyajan kiittämättömyyttä. Ennen tuommoinen olis ollut mitä suurin lahja nykyään vaan täyttä paskaa ja näinpoispäin. TEIDÄN ei tarvitse nyt tuhlata penninlatia lastenvaunuihin! Ihan sama, nyt mut varmaan kivitetään koska kukaan ei saa edes yrittää olla kohtelias ja auttaa. 

Olen sun kanssa ihan samaa mieltä!  Mä en ymmärrä tuommosta käytöstä. Nykyajan nuoret aikuiset on näköjään ihan pilalle hemmoteltuja. Jos 90-luvulla olisi kumman tahansa vanhemmilta saanut vaunut lahjaksi niin se olisi ollut niin iso ja hieno juttu, että oksat pois. Ei tuommosia lahjoja munkaan tuttavapiirissä saaneet kuin varakkaiden vanhempien lapset.

Eikä olis tullut kuuloonkaan, että joku olis alkanut nillittää, että äiti/ anoppi osti väärän väriset. 

Niin se maailma muuttuu mutta kaikki ei mahdu kyytiin ja jotkut jää asemalle, toiset jäävät ikuisesti menneeseen. Erittäin säälittävää. Koittakaa nyt herätä 2000 luvulle enää ei käytetä pettua ja sikuria.

En nyt kyllä mitenkään pysty pitämään käytöstapojen rappeutumista hyvänä kehityksenä. Mutta itsepä petinne petaatte. Älkää sitten tulko valittamaan kun sukulaiset ei auta. 

No kyllä tässä käytöstavat puuttuvat anopilta. Toisten auttaminen on sitä, et kysytään tarvitsetko apua, ja minkälaista. Anoppi tyydyttää vaan omia tarpeitaan. Ei häntä ap;n mieltymykset kiinnosta. Eikä ennenkään niin vilpitöntä auttamista aina ollut, "käytöstavat" tarkoittivat usein sitä, että on alistuttava toisen kotrollin alle.  Käytöstavat alkavat toisen kunnioittamisesta ja huomioonottamisesta.

Siis mitä ihmeen tarpeita toinen tyydyttää ostaessaan muille kalliin lahjan?! Mistä lähtien se on ollut epäkohteliasta??? Tietysti lahjan ostaja kantaa myös riskin siitä, ettei lahja ole mieluinen, mutta lähtee pikkasen lapasesta väittää että tuo anopin käytös olisi epäkohteliasta! :D

No todellakin on epäkohteliasta ostaa noin iso, olennainen ja kallis arjen käyttöesine piittaamatta pätkääkään siitä, onko se saajalle sopiva. Tuhlausta. Jos oikeasti haluaa ilahduttaa, ostaa sellaista mistä toiselle on oikeasti iloa. Kaikenlainen auttaminen lähtee siitä, että kysyy millaista apua toinen tarvitsee. Muussa tapauksessa auttaminen on "auttamista" eli omien tarpeidensa tyydyttämistä ja toisten kontrollointia ja heidän rajojensa ylittämistä. Suosittua läheisriippuvaisissa piireissä, missä ollaan niin kilttejä ja auttavaisia, vaikka todellisuudessa ollaan katkeria ja täynnä raivoa. Voihan olla että anoppi on oikeasti selvittänyt mistä ap pitää ja silloin kyse on todellakin hienosta, isosta lahjasta. Mut näitä "kilttejä" vähän liikaa nähneenä epäilen.  Sinä et taida tiedää semmoisesta maailmasta. Se ei tarkoita etteikö sellaista olisi. 

Ehkä anopille (kuten ei monelle muullekaan) tulis kuuna päivänä mieleenkään et jotkut vaunut (materia) olis noin tärkeä juttu. Ehkä hän on vaan ajatellut olevansa käytännöllinen? Voisko olla myös mahdollista ettei anoppi ole läpensä paha ja itsekäs hirmu, vaan on oikeasti tarkoittanut hyvää? Ei. Kyllä tässä jotain sairasta on meneillään.

Meidän piireissä (ollaan kaikki korkeastikoulutettuja) ei kukaan valittais tuollaisesta eleestä eikä kukaan ole tuollainen materialisti. Ei tulis mieleenkään et joku voisi tuollaisesta loukkaantua. Nykyään vauva-palstalta olen oppinut että tällainenkin käytös voidaan tulkita pahaksi.

Mä en nyt jaksanut lukea tätä tän pitemmälle vielä, mutta kun näitä tyyppejä on nyt muutama. Miettikää nyt omalle kohdallenne vaikka sitä, että anoppi ostaa sulle sohvan. Ei ollenkaan sellaista sohva mitä itse halua (vaikka tyyliin valkoinen, selkeälinjainen nahkasohva, vaan sellainen kukkakuosinen hirvitys joita oli joskus 90-luvulla kaupat väärällään.) Tai he ostavat sen jopon, kun haluat harrastaa maastopyöräilyä. Tai ostavat monen sadan euron kukkamekon goottitytölle joka ei ikimaailmassa laittaisi sellaista päälleen. Tuollainen käytös ei todellakaan kerro auttamisenhalusta, tai halusta ilahduttaa. Se kertoo vain ja ainoastaan oman maun ja tyylin tuputtamisesta toiselle. Se kertoo siitä, että joku muu kuvittelee tietävänsä paremmin mitä sinä kaipaat.

Mun anoppi myönsi aikanaan, että oli ajatellut ostaa meille vaunut yllätykseksi. Oli sitten mennyt netistä niitä katselemaan ennen vaunukauppaan menoa ja huomannut, että niitä vaunuja on tosiaan vaikka minkälaisia. Eri värisiä, eri malleja, eri käyttötarkoituksiin. Oli sitten tajunnut ihan itse, että ei todellakaan tiedä millaiset me haluamme ja tarvitsemme. Anoppi sitten päätti osallistua vaunuhankintaan rahalla eli antoi rahat käteen ja käski ostaa itse sellaiset vaunut kuin tarvimme. Mielestäni fiksua anopilta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin vaan ollut tyytyväinen jos anoppi olisi ostanut vaunut. En voi ymmärtää naisia. Siinä säästää ison summan rahaa. Eksällä oli sama kompleksi kuin tämän ketjun naisilla.

Entä jos ne vaunut eivät olisi sopineet teidän kodin hissiin tai auton takakonttiin? Tai kunnolla edes bussiin?

Mutta eihän se sinua olisi haitannut, kun itse et vaunuihin olisi koskenut ollenkaan, vai mitä?

Oikeen kiittämään olet! Tuommoinen äityli ei tarvitse yhtään mitään apuja.

Asiaa tämä kommentti.

Ihme pissiksii täällä naiset jotka ei osaa olla kiitollisia tuollaisesta avusta. Hyvät vaunut kun vaunut vai ottaako niin paljon päähän kun hyvää tarkoittava ihminen onkin anoppi etkä itse päässyt valitsemaan vaunuja. Kasvavaa. Älkää pyytäkää muutakaan apua kun ajatusmaailmaan on tommonen kiittämätön

Vierailija kirjoitti:

Joo, vaunut tosiaan saatiin. Varmasti selvisi sekä miehelle että anopille ilmeestäni, mitä mieltä olen, vaikka sanoin kyllä kiitos. Totesin, että vaunut eivät ole ihan sellaiset mitä tarvitsemme, kun ne ovat leveät ja eikä kääntyviä etupyöriä ole. Homma jäi vähän auki ja huomenna mies saa luvan soittaa äidilleen, että ne voidaan palauttaa ostopaikkaan. Ovat nimittäin oikein postimyynnistä, kuten anoppi useaan otteeseen korosti - ilmeisesti se tarkoitti hänelle, että varmasti ovat laadukkaat.

Vaunut ovat Firkon LX Special Swingit, ja ihan mahdottoman kaukana siitä millaisia olimme ajatelleet. Nämä ovat kuitenkin kokonaiset 13 senttiä leveämmätkin kuin toiset niistä vaunuista, joita ensisijaisesti olemme katselleet. 

Vau, puolalaiset halpisvaunut :)

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako tämän päivän perheen tasa-arvo sitä, että nainen yksin päättää millaiset vaunut lapselle hankitaan ja on päällepäsmärinä oli asia mikä tahansa.

Missä on lapsen isän mielipide? Mitä mieltä hän on asiasta.

Ei ihme, jos miehet lopulta luopuvat mielipiteistään, eivätkä osallistu lastenhoitoon ja kotitöihin, kun kaikki pitää mennä naisen pillin mukaan.

En ymmärrä, miten perheessä on yksistä vaunuista saatu tuollainen sotatila aikaan, eikä puolisot edes pysty keskenään puhumaan. Herää vain kysymys, miksi mies ei uskaltanut kertoa asiasta etukäteen vaimolleen, vaan antoi äidilleen hyväksynnän vaunujen ostoon.

Ei ennusta kovin luottamuksellista suhdetta.

Meillä mies käytti vaunuja yhden käden sormilla laskettavan määrän eli alle 5 kertaa. Minä taas liki joka päivä. Siksi se olin minä joka niistä päätin, niiden piti sopia nimenomaan mulle. Minä niitä perkele käytin. Meidän auto on hommattu miehen tarpeisiin, ei minun vaikka mä sillä ehkä kerran-pari kuussa ajelenkin. Vois olla miehen työajelu mielenkiintoista, jos autona olis pieni kauppakassi. Sais miettiä että mihin kaikki ne työjuttunsa tunkee. Mutta pitää varmaan seuraavan kerran lähteä autokaupoille mukaan ja vaatia tasa-arvoa :) Ei se nyt vaan sovi, että pääasiallinen käyttäjä saa valita millaisen auton tarvii, minunkin pitää päästä sanomaan mielipiteeni. Eikös vaan.