Vauva 2kk, esikoisen uhma-ikä pahimmillaan ja vaimo räjähtelee, apua
Olen huolissani vaimosta. Tiedän, että hän on tosi kovilla kun teen pitkää päivää töissä ja sekä esikoinen että kuopus valvottavat öisin. Kuopus roikkuu 247 tississä ja esikoinen saa hirveitä uhmaraivareita mitättömistä asioista. Yövalvomisten lisäksi esikoinen pomppaa sängystä ylös kukonlaulun aikaan. Nyt vaimolla on myös isompi projekti meneillään, joka liittyy hänelle rakkaaseen harrastukseen, mutta tämä projekti syö hänestä ne viimeisetkin mehut. Olen sanonut, että jättäisi koko homman sikseen kun se niin stressaa, mutta ei ota kuuleviin korviinsa.
Tänään kaikki tämä ilmeisesti kärjistyi. Esikoinen alkoi raivota, koska ei saanut lupaa ottaa kaapista suklaata ja oli nukkumaanmenoaika. Raivostui totaalisesti ja löi minua. Vaimo käski toistuvasti esikoista tulla pyytämään minulta anteeksi lyömistään, mutta tämä ei totellut. Sitten vaimo tarrasi esikoisen kädestä kiinni vauva tississä roikkuen ja raahasi esikoisen luokseni ja pakotti pyytämään anteeksi. Ei totellut vieläkään. Vaimo kilahti, kiroili ja lukittautui yksin vessaan. Huusi oven läpi esikoiselle että mene nyt idiootti pyytämään anteeksi. Esikoinen alkoi itkeä tosissaan ja hakkasi vessan ovea. Sitten tuli hetken rauhoittuminen ja oli hampaidenpesun aika, vaimo yritti pestä esikoisen hampaita, mutta tämä tappeli taas vastaan. Vaimo kilahti taas ja yritti pestä väkisin esikoisen huutaessa ja rimpuillessa. Sitten vaimo juoksi ulos, hyppäsi autoon ja kaasutti pois, kännykkä jäi kotiin. Esikoinen meni paniikkiin ja huusi äitiä, sain ihme kyllä rauhoittumaan ja nukahtamaan.
Onko tällainen käytös ihan normaalia jotain synnytyksen jälkeistä olotilaa vai mitä tämä on? Onko yleistäkin? Vaimo tuli puolen tunnin päästä takaisin kotiin, sanoi vain ettei jaksa enää tätä paskaa arkea ja meni sänkyyn.
Kommentit (80)
Näin siinä käy kun halutaan kaikki. Kivitalo, kakarat, perseen kuvailu (harrastus sekin), omaa aikaa ja aifouni.
"Mies" nostetaan nurkasta näyttelyesille kun rouva tarvitsee jotain. Nyt "ei kestä vittu arkea" jota on vinkunut viimeiset kolme vuotta? Kas kun se elämä on erilaista sen valkoisen somemaailman toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kolme lasta vuodessa , ja kilahtelin univelan ja väsymyksen takia ,useinkin. Ihan tervejärkisiä lapsia nyt. Tosin myöskin hieman räjähteleviä , liekö opittua. mutta voihan sitä itsehillintää nytkin opettaa kun ovat isompia:-)
Älyttömiä nämä lastensuojeluun -yhteys tyyppiset kommentit täällä.
Äiti tarvitsee unta ,unta ja unta. Ja hiukan omaa aikaa välillä, sauna ,lenkki , ravintola. Ihan mikä itselle hyvä. Ei kukaan jaksa arkea jos ei nuku eikä ole hetkenkään taukoa, koskaan. Ja parisuhdettakin pitäisi vielä ehtiä hoitaa ....aina joskus. Ei äiti ole mikään kone , vaan ihminen jolla on tarpeet. Tietenkään ihan kaikkia ei voi tyydyttää pikkulapsivaiheessa.
Minä en huolehtinut omista tarpeistani silloin ollenkaan kun lapset olivat pieniä , niin oma terveys kärsi pitkäaikaisesti.Ihan hyvä kirjoitus muuten, mutta kyllä ne lapset aina kärsivät äidin räjähtelystä, etkä voi tietää miten ovat tuon kokeneet, ja kuinka tuo räjähtelevyys voi olla oire esim. ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta.
Mutta, sinä olet tehnyt parhaasi omalla jaksamisellasi ja olet varmasti ollut paras äiti mitä lapsillesi voi olla. En tarkoita tätä minään syyllistävänä kirjoituksena, vaan sellaisena että lapsille räjähtely ei ole normaali toimintatapa eikä sitä tule "normalisoida". Äidin väsymys, paha mieli, ja vuorovaikutustapa esikoisensa kanssa tulisi ehdottomasti muuttaa. Ja se alkaa ihan siitä miehen panostuksesta ja lyhemmistä työpäivistä.
No siis joo, pointtini oli ehkä enemmän juuri se ,että tämä äiti tarvitsee enemmän tukea ,unta ja omaa aikaa ,ettei ylilyöntejä tulisi.
Ja näille lastensuojelun tarve-kommenteille se ,että jos äiti väsyneenä räjähtelee , niin ei se mikään syy ole soittaa lastensuojeluun.
Se oli todellakin pelkkää selviämistä ,päivästä toiseen silloin. En muista ensimmäisistä parista vuodesta mitään.
Nyt lapseni ovat iloisia , ulospäinsuuntautuneita ja ikänsä mukaan kehittyneitä. Mutta räjähtävät tosiaan nopeastikin ,sitä tässä yritetään oppia hillitsemään, itse kukin.
Ne ,jotka täällä heti ensimmäisenä tuomitsevat väsyneen äidin käytöksen tai "itse olet tilanteesi aiheuttanut" kommentoijat,
Eivät ilmeisesti itse ole koskaan olleet vastaavassa tilanteessa ,tai lähelläkään sitä.
Ei tarvitse olla kuin univelka ja siihen päälle lapsen korvatulehduskierre ,niin maailma alkaa näyttää aika erilaiselta. Mutta se ei kestä ikuisuutta.
T.kolme lasta vuodessa saanut
Hetkinen, mies ja nainen ovat yksissä tuumin päättäneet hankkia kaksi lasta noin pienellä ikäerolla ja sitten mies siinä omalla päätöksellä vaan tekee pitkää päivää. Vaimo tuo vihaista uhmista selvittämään välejä isän kanssa samalla imettäen, isä ei ota tilanteesta minkäänlaista koppia, istua nötköttää vaan haavi auki ja kädet taskuissa. Olisi todella koomista, jos ei olisi mahdollista, että tuo on jonkun arkea. Sitten äiti laittaa itsensä jäähylle, isä ei taaskaan ota tilanteesta koppia, eikä ota minkäänlaista vastuuta *omista* lapsistaan, ei tarjoudu hoitamaan esikoisen iltahommia loppuun, ei tee yhtään mitään. Ota nyt hyvä mies kädet pois taskuista ja suorista itsesi. Menkää vaikka perheneuvolaan. Paha univaje vastaa myrkytystilaa, luultavasti vaimo siellä kotona törmäilee ovenpieliin nukkumattomuuttaan. Aikuisen vastuuta nyt sinne, minne se kuuluu. Tuollaisessa tilanteessa kunnon vanhempi ei istu koneella "olemassa huolissaan" vaan huolehtii oman perheensä asioista ihan oikeasti.
Tai mies ei enää osallistu kun kaikki mitä tekee on päin veetä!!! Rinsessa leikkii kyt leikkinsä loppuun minkä on aloittanut.
Jos miehenne raivoaisi teille palstamammoille samalla tavalla, repisi ja raahaisi teitä käsistä, lukittautuisi vessaan ja katoaisi autolla, niin sekin olisi mammoille varmaan ihan ok, koska mies oli nyt vain vähän uupunut ja joskus pikkaisen keittää hyvälläkin miehellä yli?
Puolustelette omaa väkivaltaanne puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan, kun nyt vähän väsyttää?
Olette todella sairaita.
Tääl ei selvästikkään ole moni ihmisiä jotka olis kokenut pitkäaikaisen univajeen. Helppo se on huudella ja syytellä, jos itsellä ei ole tietoakaan siitä mitä jatkuva unenpuute (jo vuodenkin aikana) tekee mielelle.
Itse sain yli vuoden jälkeen nukkua ensinmäisen yön vaajaa 2kk sitte. Nykyään saan nukkua yleensä 3 yötä putkeen heräämättä lapsen takia. 4 yöstä viikosta edelleen herääilee. Tosin herätys on jo klo 6 aamusta joka päivä. Ja mulla on sentään ollut mies apuna paljon. Ei yöllä mutta päivällä. Ja silti olin mieleltäni sekoamassa. Joka päivä oli yhtä itkua itsellä ku pitää vaa painaa ja yö kun alko lähestyy tuli jo pakokauhu valmiiksi kun tiesi että tänä yönäki nousen vähintään 12 kertaa ylös kurkku suorana huutavan vauvan avuksi joku rauhoittuu hyvällä säkällä 20 minuutissa. Ja siitä herää taas 10minan päästä ja uusi rumpa. Miettikää itse tälläistä yli vuosi! Ja kokeilkaas. Tulkaa vasta sitte huutelemaa että hullujen huoneelle joutas jne. Kenenkään ihmisen psyyke ei kestä tuollaista.
En puolusta naisen tekoja ja toimintapoja ollenkaan. Mutta ymmärrän täysin miksi käyttäytyy noin. Kuka vaan siinä vaiheessa kun on loppuunpalanut on äkäinen ja pahaolopurkautuu ulos.
Ole mies nyt apuna vaimollesi. Esikoinen on selvästi raskas. Sinuna ottaisin iltaisin vastuun hänestä täysin niin vaimo saa ainakin siitä levon. Onko teillä varaa palkata hoitaja vaikka 1-2 päiväksi viikossa. Ehkäpä jopa yöksikin välillä? Vaimosi tarvitsee nyt ennen kaikkea unta ja lepoa. Tuo kuulostaa jo todella kärjistyneeltä. On kurjaa, että toinen joutuu noin loppuun palaneeksi ennen ku ongelmas ruvetaan hoitamaan. Ennelta ehkäisy olisi tässäkin ollut paras vaihtoehto koko perheelle. Ihmis mieltä ei kannata koskaan ajaa loppuun asti!
Ota ihan aikuisen vastuu niistä lapsistasi silloin kun olet kotona. Älä tyydy vain tekemään sitä mitä vaimosi pyytää, vaan hoida niitä lapsiasi ihan oma-aloitteisesti, sekä vie roskat, laita tiskit koneeseen yms. jokapäiväisiä hommia ennen kuin vaimosi ennättää niistä sanomaan. Ja kun teet jotain, tee se loppuun asti, äläkä jätä viimeistelyä vaimollesi.
Kun tulet lasten kanssa ulkoa, laita ne märät ulkovaatteet asianmukaisesti kuivumaan.
Kun viet roskat, laita roskikseen uusi pussi (paitsi jos viet roskat samalla kun lähdet töihin. Silloin ei tarvitse sitä uutta pussia jäädä säätämään).
Kun laitat tiskit koneeseen, laita kaikki tiskit (ja kone pyörimään, jos se tulee riittävän täyteen), ja kerää myös pöydältä mahdolliset roskat sekä pyyhi pöytä.
Nämä voivat tuntua pikkujutuilta sinusta, mutta ei välttämättä vaimostasi.
Vierailija kirjoitti:
Tai mies ei enää osallistu kun kaikki mitä tekee on päin veetä!!! Rinsessa leikkii kyt leikkinsä loppuun minkä on aloittanut.
Ei osallistu omien lastensa hoitamiseen ihan vain kostoksi ja kettuillakseen? Jos mies nyt vaan lakkaisi olemasta lapsiaikuinen ja olisi ihan oikea aikuinen ja loisi suhteen omiin lapsiinsa siitä huolimatta, että vaimo napotti, kun mies puki lapselle paidan väärin päin tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa, soitat poliisille että vaimosi on seonnut, tekevät lasun puolestasi. Lasten kanssa turvakotiin.
Alapeukuttajien mielestä on ihan ok, kun äityli pahoinpitelee lasta henkisesti ja fyysisesti?
Wt-palsta tämä tosin onkin , ja murhaajaäideille riittää päänsilittäjiä.
AP:n vaimo ei ole murhannut yhtään ketään, vaan jaksamisensa äärirajoilla yrittää tehdä kaikkea, ja AP seisoo tumput suorina vieressä ja raportoi kaiken palstalle, jossa sinun kaltaisesi oksennus oksentaa koko jutun päälle.
Äidin virhe: yrittää tehdä kaiken yksin.
AP:n virhe: odottaa että joku käskee mitä pitäisi tehdä nyt, ei tartu toimeen itse: iltapalan laitto, hampaiden pesu, konfliktin ratkaisu.
Sinun virheesi: naisviha, ihmisviha ylipäätään. Et varmaan itseesikään suhtaudu kovin ystävällisesti.
Kokeile olla itsellesi kiltimpi, ehkä jossain vaiheessa sinulta alkaa löytyä ymmärrystä myös muille.
Se harrastus on muuten se viimeinen henkireikä tälle äidille. On täysin loogista pitää siitä kiinni vaikka olisikin tiukilla.
AP: nyt pitkä katse sinne peiliin. Mitä sinä voit tehdä helpottaaksesi tilannetta?
"Kehottaa vaimoa luopumaan harrastuksesta." ei kelpaa koska se ei ole asia josta sinä päätät.
AP, eikö niin, että passiivisaggressiivisesti et tee mitään lastesi kanssa, niin ei tule tehtyä virheitäkään? Eikö niin, että tämä välttely suojelee itsetuntoasi? Olet salaa tyytyväinen siellä koneella, että "hähhähhää, enpäs ollut ainakaan minä se, jolta proppu paloi"? Tämän varmistat sillä tekemättömyydelläsi?
Voisit uudelleenmääritellä tilanteesi ymmärtämällä, että laiminlyömällä lapsiasi teet jo vakavan virheen. Jos vaimo ei tekisi tuota kaikkea myös sillon, kun sinä olet kotona, lapsenne olisivat täysin heitteillä. Uskalla nyt jo liata kätesi, osallistu ja menette sinne perheneuvolaan. OK?
You idiots! This is a keksitty story! Avoid all Texas' news right now and remember the flying frying pan day, great day in your country's history.
Vierailija kirjoitti:
Ota ihan aikuisen vastuu niistä lapsistasi silloin kun olet kotona. Älä tyydy vain tekemään sitä mitä vaimosi pyytää, vaan hoida niitä lapsiasi ihan oma-aloitteisesti, sekä vie roskat, laita tiskit koneeseen yms. jokapäiväisiä hommia ennen kuin vaimosi ennättää niistä sanomaan. Ja kun teet jotain, tee se loppuun asti, äläkä jätä viimeistelyä vaimollesi.
Kun tulet lasten kanssa ulkoa, laita ne märät ulkovaatteet asianmukaisesti kuivumaan.
Kun viet roskat, laita roskikseen uusi pussi (paitsi jos viet roskat samalla kun lähdet töihin. Silloin ei tarvitse sitä uutta pussia jäädä säätämään).
Kun laitat tiskit koneeseen, laita kaikki tiskit (ja kone pyörimään, jos se tulee riittävän täyteen), ja kerää myös pöydältä mahdolliset roskat sekä pyyhi pöytä.
Nämä voivat tuntua pikkujutuilta sinusta, mutta ei välttämättä vaimostasi.
En enää ihmettele palstamammojen ulinaa kotitöistä ja uupumisesta, jos jopa pöydän pyyhiminen ja uuden roskapussin laittaminen edellisen tilalle on "säätämistä" ja noin kamalan vaivalloista. Eihän sitä makaamiseltaan millään ehdi sellaisia tekemään.
Tuntuu että vaimo ei oikeastaan huuda lapselle vaan miehelle, mutta mies ei "kuule".
Vierailija kirjoitti:
AP, eikö niin, että passiivisaggressiivisesti et tee mitään lastesi kanssa, niin ei tule tehtyä virheitäkään? Eikö niin, että tämä välttely suojelee itsetuntoasi? Olet salaa tyytyväinen siellä koneella, että "hähhähhää, enpäs ollut ainakaan minä se, jolta proppu paloi"? Tämän varmistat sillä tekemättömyydelläsi?
Voisit uudelleenmääritellä tilanteesi ymmärtämällä, että laiminlyömällä lapsiasi teet jo vakavan virheen. Jos vaimo ei tekisi tuota kaikkea myös sillon, kun sinä olet kotona, lapsenne olisivat täysin heitteillä. Uskalla nyt jo liata kätesi, osallistu ja menette sinne perheneuvolaan. OK?
Perheneuvolassa kannattaa mainita väkivaltaisesta äidistä, jos aloittaja sinne vaimonsa saa.
Vierailija kirjoitti:
Mgtow-miehenä en voi sanoa muuta kuin että jaxuhalit vaan sinne.
Taas yksi vauvapalstalla roikkuva "mgtow-mies". Vinkki: Demi on kans aika hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ihan aikuisen vastuu niistä lapsistasi silloin kun olet kotona. Älä tyydy vain tekemään sitä mitä vaimosi pyytää, vaan hoida niitä lapsiasi ihan oma-aloitteisesti, sekä vie roskat, laita tiskit koneeseen yms. jokapäiväisiä hommia ennen kuin vaimosi ennättää niistä sanomaan. Ja kun teet jotain, tee se loppuun asti, äläkä jätä viimeistelyä vaimollesi.
Kun tulet lasten kanssa ulkoa, laita ne märät ulkovaatteet asianmukaisesti kuivumaan.
Kun viet roskat, laita roskikseen uusi pussi (paitsi jos viet roskat samalla kun lähdet töihin. Silloin ei tarvitse sitä uutta pussia jäädä säätämään).
Kun laitat tiskit koneeseen, laita kaikki tiskit (ja kone pyörimään, jos se tulee riittävän täyteen), ja kerää myös pöydältä mahdolliset roskat sekä pyyhi pöytä.
Nämä voivat tuntua pikkujutuilta sinusta, mutta ei välttämättä vaimostasi.
En enää ihmettele palstamammojen ulinaa kotitöistä ja uupumisesta, jos jopa pöydän pyyhiminen ja uuden roskapussin laittaminen edellisen tilalle on "säätämistä" ja noin kamalan vaivalloista. Eihän sitä makaamiseltaan millään ehdi sellaisia tekemään.
Oliskohan se ongelma kuitenkin siinä että miehille pitää oikein erikseen kertoa että näin perusasiat pitää oikein tehdäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mgtow-miehenä en voi sanoa muuta kuin että jaxuhalit vaan sinne.
Mgtolloilta ei pyydetty kommenttia. Pahoittelen yksinkertaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Ota ihan aikuisen vastuu niistä lapsistasi silloin kun olet kotona. Älä tyydy vain tekemään sitä mitä vaimosi pyytää, vaan hoida niitä lapsiasi ihan oma-aloitteisesti, sekä vie roskat, laita tiskit koneeseen yms. jokapäiväisiä hommia ennen kuin vaimosi ennättää niistä sanomaan. Ja kun teet jotain, tee se loppuun asti, äläkä jätä viimeistelyä vaimollesi.
Kun tulet lasten kanssa ulkoa, laita ne märät ulkovaatteet asianmukaisesti kuivumaan.
Kun viet roskat, laita roskikseen uusi pussi (paitsi jos viet roskat samalla kun lähdet töihin. Silloin ei tarvitse sitä uutta pussia jäädä säätämään).
Kun laitat tiskit koneeseen, laita kaikki tiskit (ja kone pyörimään, jos se tulee riittävän täyteen), ja kerää myös pöydältä mahdolliset roskat sekä pyyhi pöytä.
Nämä voivat tuntua pikkujutuilta sinusta, mutta ei välttämättä vaimostasi.
Tämä on niin totta! Meidän esikoinen oli tosi raskas vauva, ja olin siinä 2-3 kuukauden kohdalla aivan täysin loppu. Jos siinä olisi vielä ollut taapero jaloissa, niin huh huh! Olisin todennäköisesti käyttäytynyt aivan kuin ap:n vaimo. Onneksi mies tajusi missä mennään, ja otti päävastuun aina kun oli kotona, että sain nukkua ja korjata päätä välillä. Pikkuhiljaa alkoi sujua paremmin, ja kun lapsi oli puolivuotias, alkoi jo tuntua siltä että elämä voittaa.
Ap, nyt vaan otat niin paljon vastuuta kuin suinkin jaksat, ja yritätte yhdessä jaksaa sinnitellä tämän hankalan vaiheen yli. Koska se tosiaan on vain vaihe, joka loppuu aikanaan. Tämä on nyt niitä vastamäkiä, joista pappi alttarilla mainitsi. Tukekaa toisianne, niin kohta on taas edessä myötämäki. Kuulostaa siltä, että olet oikein hyvä isä, vähän vain pihalla uuden elämäntilanteen edessä. Tsemppiä koko perheelle, selviätte tästä!
Juuri toi sama tuli mieleen; vaikka se harrastus stressaa juuri nyt, niin se taitaa olla vaimon ainoa ns. oma juttu. Asia jossa ei tarvitse ottaa huomioon miestä eikä lapsia, saa keskittyä omaan harrastukseensa.
Ja sit mies, toki luultavasti hyvää hyvyyttään, sanoo että se pitäis lopettaa. Eli lopettaa kaikki kodin ulkopuolinen elämä, ihan kuin sitä olisi hänellä muutenkaan liikaa tuossa vaiheessa perhe-elämää.
Eli juurikin noin kuin kommentoija sanoi; hoida lapset vaihteeksi niin täysin itse kuin voit.