33veenä toinen lapsi

Esikoinen 21 v. Toinen 36 v. ja kolmas 38 v. Paremmin meni vanhempana kaikki.

Niin, eikä sanottu vanhaksi enkä kokenut itseäni vanhaksi. t. edellinen

32 vuotiaana sain toisen lapsen ja 40 vuotiaana neljännen. Kukaan ei ole sanonut vanhaksi, mutta ehkäisystä joku naapuri (mies) kolmatta odottaessani huomautti. Itse teki sitten yli 40 vuotiaana ainakin pari lasta.

No jo on sinullakin ongelmat. Miksi annat muiden mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi, etkä elä elämääsi omien tuntemustesi mukaan? Totta kai parikymppisenä lapsensa tehnyt vakuuttelee kaikille, että juuri hänen ratkaisunsa on paras mahdollinen.

Tuohan on juuri hyvin tyypilline ikä saada toinen lapsi. Minäkin sain ja tuttavapiirissä oli monta samanikäistä odottajaa, monet vasta ensisynnyttäjiä.

Eka 33v ja toinen 35v. En koe itseäni liian vanhaksi saamaan vielä kolmatta 40v tai vähän yli.

Ei ole muiden määriteltävissä milloin on liian vanha. Jos lapsen haluaa niin miksi ei. Jos olet pk seudulta (mitä vahvasti epäilen) löydät varmasti leikkipuistoista tai perhekahviloista samassa tilanteessa olevia ikäisiäsi äitejä.

Ensimmäisen lapsen sain 33-vuotiaana, toisen 38-vuotiaana. Kukaan ei ole sanonut vanhaksi, enkä koe itse olevani vanha.

Et ole vanha. Olen samanikäinen ja vauva on tervetullut.

Voisi luulla, että kokemasi halveksunta on johtunut enemmän "hauskanpidosta eri miesten" kanssa kuin iästä, jossa sitä "hauskaa" harjoitit. 

Mutta mistäpä sitä mistään tietää?

Sain pari kk sitten esikoisen ja olen kohta 36. Kukaan ei ole kutsunut vanhaksi, ei edes neuvolassa tms. Perhevalmennuksessa ja ultran ja neuvolan odotushuoneissa roppakaupalla nelikymppisiäkin.

Joo, ymmärrän sua ap. Mä haluaisin kolmannen lapsen, mutta olen kanssa kohta 32 v. Tuntuu siltä, että ikä alkaa jo ihan eri lailla painaa kuin pari vuotta sitten. Mulle vissiin jysähti joku ikäkriisi 30-vuotiaana + selälle kävi pieni onnettomuus. Mietin, että jos nyt jo tuntuu parhaiden päivien olevan takana, miltä sitten tuntuu esim. kymmenen vuoden päästä. Varmaan tähän ikäkriisiin vaikuttaa myös se, että puolison vanhempi sairastui kahteen eri syöpään juuri 60 v. täytettyään  ja oma vanhempani on alkanut osoittaa muistisairauden merkkejä samassa iässä. Kuolevaisuuden rajat ovat lyhyessä aikaa tulleet selviksi. Kyllä kolmenkymmen paremmalla puolella alkaa olla jo kovasti keski-ikäistyvä ja nelikymppisenä on ihan varmasti keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärrän sua ap. Mä haluaisin kolmannen lapsen, mutta olen kanssa kohta 32 v. Tuntuu siltä, että ikä alkaa jo ihan eri lailla painaa kuin pari vuotta sitten. Mulle vissiin jysähti joku ikäkriisi 30-vuotiaana + selälle kävi pieni onnettomuus. Mietin, että jos nyt jo tuntuu parhaiden päivien olevan takana, miltä sitten tuntuu esim. kymmenen vuoden päästä. Varmaan tähän ikäkriisiin vaikuttaa myös se, että puolison vanhempi sairastui kahteen eri syöpään juuri 60 v. täytettyään  ja oma vanhempani on alkanut osoittaa muistisairauden merkkejä samassa iässä. Kuolevaisuuden rajat ovat lyhyessä aikaa tulleet selviksi. Kyllä kolmenkymmen paremmalla puolella alkaa olla jo kovasti keski-ikäistyvä ja nelikymppisenä on ihan varmasti keski-ikäinen.

Mä täytin just 40, ja epäilemättä olen keski-ikäinen. Mutta mitä sitten? Olen terve, olen onnellinen ja saatanpa olla raskaanakin.

No minä koen itseni nyt 34 vuotiaana vanhaksi. En siis lainkaan jaksa kaikkea yhtä hyvin kuin muutama vuosi sitten ja rasituksesta palautumiseen menee kauemmin. Mutta eihän kaikilla ole näin. Nukkuminen on sen verran tärkeää nykyään, että ei kiitos toista lasta :D

Toinen lapsi 35-vuotiaana. Ja kolmas ehkä toiveissa vielä. Eipä ole kukaan koskaan sanonut vanhaksi missään tilanteessa.