Näkökulma vapaaehtoiseen lapsettomuuteen: yksinolon tarve

Vaikeaahan tästä asiasta on puhua, kun ihmisillä on niin tavattoman eri käsitykset esimerkiksi siitä, kuinka paljon ja minkälaista omaa aikaa tarvitsee.

Voisin kysyä joltakin lapsia hankkineelta kaveriltani, saako hän tarpeeksi omaa aikaa pienen lapsen kanssa, ja hän voisi vastata että juu, pari tuntia päivässä ainakin. Mutta se hänen oma aikansa voi olla sellaista, että päivystää lapsen heräämisen varalta, käy kaupassa tai hoitaa suhteita sukulaisiin puhelimitse. Minun omaa aikaani on piirtäminen tai kirjoittaminen flow-tilassa kuulokkeet korvilla, yksin kaupungilla haahuilu ilman puhelinta, elokuvissa käyminen spontaanisti töiden jälkeen tai pitkä kylpy kynttilänvalossa – ja tämän tyyppisiä kokemuksia kaipaan siis joka päivä, enkä ole niistä valmis luopumaan.

Kannattaa siis olla tarkkana, kun kuuntelee muiden kokemuksia. -16

Itsellä sama syy olla hankkimatta lapsia. Minä tosin olen niin erakko, etten voisi ikinä myöskään hankkia miestä. Työpäivinä tarpeellinen sosiaalisuus on mulle vähän liikaakin, loppupäivän tarvitsen totaalista yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Ei siis miestä, lemmikeitä tai lapsia mulle.

Olette kuin tyttäreni, siis suurin osa kirjoittajista, jotka kuvailevat yksinäisyyden tarvettaan. Toinen on, ettei hän ole kovin äidillinen. Itse leikin aivan innoissani nukeilla, nuket olivat minulle äärimmäisen rakkaita, nukenvaunut, rattaat, nukenvaatteet ja kotileikit. Olin niin, niin äitiä jo ihan pikkutyttönä ja barbileikitkin jatkuivat niin kauan kuin kehtasin niillä leikkiä.

Tyttäreni oli toista maata, leikki paljon pienenä, mutta pikkueläimillä, myöhemmin legoilla ja legoista rakentaminen oli samanlainen intohimo kuin itselläni nukkeleikit. Hän kaipasi paljon omaa aikaa jo silloin, omia juttujaan tehden. Hän uppoutui rakenteluihin veljensä kanssa päiväkausiksi loma-aikoina. Aina oli menossa joku mittava rakennusprojekti - he ovatkin molemmat nyt insinöörejä.

En yhtään yllättynyt, kun hän sanoi, ettei usko koskaan haluavansa lapsia, ei ole sillä tavalla kiinnostunut lapsista ja äitiydestä ja oman ajan tarve on edelleen suuri. Olen täysin hyväksynyt tämän. Minusta olisi ihan kamalaa, jos hän alkaisi väenväkisin hankkia lapsia, koska niin kuuluu tehdä tms. ja tulisi onnettomaksi ja ahdistuneeksi. Silloin kokisin epäonnistuneeni äitinä, jos olisin tunkenut hänet muottiin, joka itselleni sopi niin hyvin, mutta hänelle ei.

kansalaialoitteen kannattaja kirjoitti:

Nyt voi kannattaa kansalaialoitetta. 

Jokainen kannatus ja jakaminen on tärkeä, jotta kansalaisaloite saisi riittävästi kannatusta ja julkisuutta. 

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401 

"Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta" 

Kävin allekirjoittamassa, vaikka minusta ikäraja saisi kyllä olla 18. :) Meillä miehelle tehtiin vasektomia vuosia sitten, kun gyneni ei suostunut kirjoittamaan minulle lähetettä sterilisaatioon kun olin juuri täyttänyt 30 "mielesi muuttuu kuitenkin". No, äänestin jaloillani.

Olemme molemmat rauhallisia luontoihmisiä. Viihdymme yksin. Saimme lapsen, joka myös on rauhallinen. Emme ole huomanneet, että olisimme kärsineet vauvan tulosta mitenkään kohtuuttomasti. Minusta tuntuu, että vauva on sellainen kuin perheensäkin, miksi ei teilläkin? Onko miehesikin yksinolosta nauttiva?

Herään tuntia aikaisemmin kuin ennen vauvaa. Vauva kyllä  nukkuu hyvin, mutta aikaa menee aamuisin enemmän vauvan kanssa, vaikka muusta päivän ohjelmasta ei olisi vielä tietoakaan, niin en tahdo jäädä hiippailemaaan vain yöpuvussani kotona. Kotoa lähtemiseen menee aina vähän enemmän aikaa vauvan kanssa.

Olen palannut harrastusteni pariin. Työhön paluustani en ole vielä päättänyt. Rauhallista vauvaammehan hoitaa isä siinä missä äitikin. Rintani sentään muistuttavat, että on aika palata kotiin imettämään, mikä on kyllä luonnollisinta riippuvuutta, mitä voin ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Olette kuin tyttäreni, siis suurin osa kirjoittajista, jotka kuvailevat yksinäisyyden tarvettaan. Toinen on, ettei hän ole kovin äidillinen. Itse leikin aivan innoissani nukeilla, nuket olivat minulle äärimmäisen rakkaita, nukenvaunut, rattaat, nukenvaatteet ja kotileikit. Olin niin, niin äitiä jo ihan pikkutyttönä ja barbileikitkin jatkuivat niin kauan kuin kehtasin niillä leikkiä.

Tämä on hyvä näkökohta. Minä en nimittäin ikinä leikkinyt kotia tai äitiä, olin hirveän pettynyt kun sain vauvanuken lahjaksi koska mielestäni sillä ei voinut leikkiä. Barbeilla kyllä leikin hyvin pitkään, mutta en "hoitanut" niitä vaan leikin monimutkaisia mielikuvitusleikkejä joissa barbiet oli kullankaivajia ja intiaaneja tms. seikkailukirjakamaa. :)

Lemmikeistä muuten vielä: en nyt muista mainitsinko, että meillä on koira. Sekin tuntuu välillä "vaativan" liikaa kun ollaan kahdestaan kotona. Koiramme on luojan kiitos erittäin itsenäistä rotua eikä mikään seurakoira joka haluaisi koko ajan olla minussa kiinni. Mutta silti koen välillä kuormittavana että olen ikään kuin "valmiudessa" koko ajan jos sen vaikka täytyy päästä yllättäen pihalle. Onneksi sillä alkaa olla nyt sen verran ikää että rakko ja suoli toimii kellontarkasti. :)

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat rauhallisia luontoihmisiä. Viihdymme yksin. Saimme lapsen, joka myös on rauhallinen. Emme ole huomanneet, että olisimme kärsineet vauvan tulosta mitenkään kohtuuttomasti. Minusta tuntuu, että vauva on sellainen kuin perheensäkin, miksi ei teilläkin?

Täh? Minä olen ainakin temperamentiltani ihan eri maata kuin vanhempani. Tykkäsin leikkiä yksin, en kestänyt meteliä ja hölötystä ja vihasin antaumuksella kaikkia sukujuhlia, joihin minut pakotettiin. Onneksi vanhemmat huomasivat ajoissa, ettei minua kannata yrittää pakottaa perheen muottiin.

Kokemukseni ansiosta en elättele mitään harhoja siitä, että rauhalliset ja hiljaisuutta arvostavat vanhemmat saisivat rauhallisen ja yksin viihtyvän lapsen. (Jollainen olisi minulle siltikin liikaa.) -16

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Mielestäni kenenkään ei pidä tehdä lapsia ellei niitä halua ja lapsettoman ja lapsellisen elämän eri puolia on hyvä pohtia eikä tehdä päätöksiä pelkän vauvakuumeen tai muun huumassa. 

Mutta ensimmäistä kertaa varsinaiseen lapsellisiin kohdistuvaan vihaan olen törmännyt tällä palstalla, miksi lapsia ei saisi tehdä ja miksi lapsellisten rakkaus lapsiaan kohtaan ja elämänvalinnat ylipäänsä liikuttavat vapaaehtoisesti lapsettomia? Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Minun äitini oli haukkunut minua tuosta, että ei kukaan selväjärkinen ihminen ole tuollainen ja niinpä en tunnistanut tarvettani vaan kuvittelin, että muutun, koska äidin mielestä sellaisia ihmisiä ei oikeasti ole, jotka eivät kykenisi muuttumaan kun lapsia tulee. En pystynyt muuttumaan, nyt kiusaan äitiä kuvailemalla hänelle miten lapseni kärsivät, kosoa HÄN oli niin mulkku ja hän vääntelehtii käsiään, koska minä olen kuulemma niin hirveä vanhempi. Noh, olisi kannattanut miettiä puhuuko totta lapselleen maailmanmenosta, vai kaunisteleeko kakkiea ja haukkuu muka "poikkeavuutta". Siinähän miettii nyt paljonko lapsenlapset kärsivätkään.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama syy olla hankkimatta lapsia. Minä tosin olen niin erakko, etten voisi ikinä myöskään hankkia miestä. Työpäivinä tarpeellinen sosiaalisuus on mulle vähän liikaakin, loppupäivän tarvitsen totaalista yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Ei siis miestä, lemmikeitä tai lapsia mulle.

Täällä toinen samanlainen. :)

Itse asiassa hämmästelen vähän niitä yksinäisyyttä tarvitsevia, jotka kuitenkin pystyvät elämään/asumaan yhdessä miehen kanssa. Minä en kykenisi kuvittelemaan olevani yksin, jos saman katon alla kuitenkin olisi joku toinen (se mies).

Olen siis ihan totaaliyksineläjä. Vain se pitää pään kunnossa, kun kodin ulkopuolella töissä ja vapaalla on kuitenkin koko ajan kontaktissa muihin.

Vähän harmittaakin tämä suuri yksin olemisen tarpeeni, kun periaatteessa kuitenkin pidän lapsista ihan hirveästi. Valitettavasti en vain voi niitä itse hankkia. Voisin kutsua itseäni vaikka "vastentahtoisesti ja olosuhteiden pakosta -velaksi".  :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Vapaaehtoisesti lapsettomille on täysin yhdentekevää, miten lisääntyjät kokevat oman vanhemmuutensa. Oleellista on vain se, miten kukin meistä kokisi sen itse.

Lasten hankkiminen on väärä valinta ei siksi, ettet pitäisi siitä, vaan siksi, että toisen pakottaminen elämään, sen väistämättömiin kärsimyksiin ja vääjäämättömään kuolemaan se on julma ja eettisesti kestämätön teko. Lisääntyjille oikea rangaistus olisi kuolemantuomio tai elinkautinen vankeusrangaistus. -16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Mielestäni kenenkään ei pidä tehdä lapsia ellei niitä halua ja lapsettoman ja lapsellisen elämän eri puolia on hyvä pohtia eikä tehdä päätöksiä pelkän vauvakuumeen tai muun huumassa. 

Mutta ensimmäistä kertaa varsinaiseen lapsellisiin kohdistuvaan vihaan olen törmännyt tällä palstalla, miksi lapsia ei saisi tehdä ja miksi lapsellisten rakkaus lapsiaan kohtaan ja elämänvalinnat ylipäänsä liikuttavat vapaaehtoisesti lapsettomia? Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

En tajua miten se voi sun persettä kutittaa, jos joku on tätä mieltä omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa hämmästelen vähän niitä yksinäisyyttä tarvitsevia, jotka kuitenkin pystyvät elämään/asumaan yhdessä miehen kanssa. Minä en kykenisi kuvittelemaan olevani yksin, jos saman katon alla kuitenkin olisi joku toinen (se mies).

Ei tuo ole koskaan aiheuttanut ongelmia, kun kumppanina on joku, joka tarvitsee itsekin yksinoloa ja osaa kunnioittaa toisen tarpeita. Minua ei häiritse se, että toinen vaikka tiskaa keittössä samalla kun itse kirjoittelen makuuhuoneessa. Siitä satunnaisesta astian kolahduksesta tulee itse asiassa erittäin kotoisa ja turvallinenkin olo.

Ja vähemmän yllättäen sitä haluaa olla sen kanssa, jota rakastaa. -16

Päätin tänään että minusta tulee VELA. En ymmärrä mikä tarve ihmisillä on lisätä ihmis määrää maapallolla. Kenelläkään ei mielelstäni ole oikeutta synnyttää kuolevalle planeetalle ihmisiä kuolemaa. Saatan kumota päätöksen jos voitan esim. lotossa ja pystyn takaamaan lapselleni erittäin varakkaan elin ynpäristön. On turhaa tuottaa tänne taas yksi naama heräämään klo7 joka aamu rikastuttamaan miljardi yhtiöitä ja haaveilemaan paremmasta

Olette liian varovaisisa. Ette anna vain elämän kuljettaa. Koskaan et muuttua saa? Muutut kuitenkin ellet tahdo muumioitua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Koska se vaan on ihaninta mitä on ja haluamme, että kaikki saavat kokea tämän onnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Vapaaehtoisesti lapsettomille on täysin yhdentekevää, miten lisääntyjät kokevat oman vanhemmuutensa. Oleellista on vain se, miten kukin meistä kokisi sen itse.

Lasten hankkiminen on väärä valinta ei siksi, ettet pitäisi siitä, vaan siksi, että toisen pakottaminen elämään, sen väistämättömiin kärsimyksiin ja vääjäämättömään kuolemaan se on julma ja eettisesti kestämätön teko. Lisääntyjille oikea rangaistus olisi kuolemantuomio tai elinkautinen vankeusrangaistus. -16

Minä en ole noin jyrkkä että ketään olisin rankaisemaan lähdössä, mutta ymmärrän kyllä hyvinkin tuon ajatuksen omakohtaisesti, että elämä on niin täynnä kärsimystä ja kuolemaa, että minulla tämä on hyvinkin suuri syy siihen etten ole hankkinut lapsia. Joo, on ilon hetkiäkin, mutta minusta kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo tekee silti elämän sellaiseksi, mitä en itse haluaisi elää, enkä halua tehdä uusia eläjiä tällaiseen maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Koska se vaan on ihaninta mitä on ja haluamme, että kaikki saavat kokea tämän onnen.

Tässä taas tulee esiin se oman itsen ja omien tunteiden laajentaminen muihin ihmisiin. Se, että sinä koet sen olevan ihaninta mitä on, ei tarkoita, että kaikki muut kokevat sen samalla tavalla. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että jokainen kokee asiat eri tavoin. Minulle ihaninta mitä tiedän, on oma rauha. En silti edes yritä väittää, että se on yleismaailmallisesti ihaninta mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Vapaaehtoisesti lapsettomille on täysin yhdentekevää, miten lisääntyjät kokevat oman vanhemmuutensa. Oleellista on vain se, miten kukin meistä kokisi sen itse.

Lasten hankkiminen on väärä valinta ei siksi, ettet pitäisi siitä, vaan siksi, että toisen pakottaminen elämään, sen väistämättömiin kärsimyksiin ja vääjäämättömään kuolemaan se on julma ja eettisesti kestämätön teko. Lisääntyjille oikea rangaistus olisi kuolemantuomio tai elinkautinen vankeusrangaistus. -16

Minä en ole noin jyrkkä että ketään olisin rankaisemaan lähdössä, mutta ymmärrän kyllä hyvinkin tuon ajatuksen omakohtaisesti, että elämä on niin täynnä kärsimystä ja kuolemaa, että minulla tämä on hyvinkin suuri syy siihen etten ole hankkinut lapsia. Joo, on ilon hetkiäkin, mutta minusta kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo tekee silti elämän sellaiseksi, mitä en itse haluaisi elää, enkä halua tehdä uusia eläjiä tällaiseen maailmaan. 

Ei elämässä tarvitse edes olla mitenkään erityisen paljon kärsimystä. Ei minunkaan elämässäni ole. Asia on vain niin, että hankkimalla lapsen tulee aiheuttaneeksi n. 80–90 vuoden mitalta erilaisia pienempiä ja isompia kärsimyksiä ja lopulta vakavia sairauksia ja toisen ihmisen kuoleman. Sen sijaan siitä, ettei joku synny, ei koidu mitään haittaa, koska ei ole ketään, jolle tuo haitta voisi koitua. Lapsen hankkiminen on julmin teko, jonka ihminen voi tehdä, ja rangaistuksen tulisi olla sen mukainen. -16

Vierailija kirjoitti:

Olette liian varovaisisa. Ette anna vain elämän kuljettaa. Koskaan et muuttua saa? Muutut kuitenkin ellet tahdo muumioitua.

Jokainen valitsee sotansa. Kaikki muuttuu ja menee eteenpäin, siihen ei kukaan voi vaikuttaa. Mutta minä myös haluan tiettyä pysyvyyttä. Ja tärkeimpänä on se oma identiteetti ja itse. Ihminen ei ole enää sama lapsien jälkeen kuin ennen, vaikka niin luulee. Muutos on paljon rajumpi kuin esimerkiksi ajan kanssa tuleva muutos jota ei juuri huomaa ja jonka voi helposti liittää itseensä.