Näkökulma vapaaehtoiseen lapsettomuuteen: yksinolon tarve

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette liian varovaisisa. Ette anna vain elämän kuljettaa. Koskaan et muuttua saa? Muutut kuitenkin ellet tahdo muumioitua.

Jokainen valitsee sotansa. Kaikki muuttuu ja menee eteenpäin, siihen ei kukaan voi vaikuttaa. Mutta minä myös haluan tiettyä pysyvyyttä. Ja tärkeimpänä on se oma identiteetti ja itse. Ihminen ei ole enää sama lapsien jälkeen kuin ennen, vaikka niin luulee. Muutos on paljon rajumpi kuin esimerkiksi ajan kanssa tuleva muutos jota ei juuri huomaa ja jonka voi helposti liittää itseensä.

Jep. Ihan niin kuin kaikki muutos olisi samanarvoista! Hyvää muutosta on sellainen, joka vie elämää lähemmäs omia arvoja, ja huonoa sellainen, joka vie niistä pois päin. Kyllä heroiinin rännittäminen tai sharia-lain alaisuuteen muuttaminen estäisivät myös muumioitumista hyvin tehokkaasti, mutta aika harva kokisi ne hyväksi muutokseksi.

Ilmeisesti joillekuille lisääntyminen on sitten niin "luonnollista" muutosta, ettei sitä tarvitse sen kummemmin miettiä? -16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Vapaaehtoisesti lapsettomille on täysin yhdentekevää, miten lisääntyjät kokevat oman vanhemmuutensa. Oleellista on vain se, miten kukin meistä kokisi sen itse.

Lasten hankkiminen on väärä valinta ei siksi, ettet pitäisi siitä, vaan siksi, että toisen pakottaminen elämään, sen väistämättömiin kärsimyksiin ja vääjäämättömään kuolemaan se on julma ja eettisesti kestämätön teko. Lisääntyjille oikea rangaistus olisi kuolemantuomio tai elinkautinen vankeusrangaistus. -16

Minä en ole noin jyrkkä että ketään olisin rankaisemaan lähdössä, mutta ymmärrän kyllä hyvinkin tuon ajatuksen omakohtaisesti, että elämä on niin täynnä kärsimystä ja kuolemaa, että minulla tämä on hyvinkin suuri syy siihen etten ole hankkinut lapsia. Joo, on ilon hetkiäkin, mutta minusta kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo tekee silti elämän sellaiseksi, mitä en itse haluaisi elää, enkä halua tehdä uusia eläjiä tällaiseen maailmaan. 

Ei elämässä tarvitse edes olla mitenkään erityisen paljon kärsimystä. Ei minunkaan elämässäni ole. Asia on vain niin, että hankkimalla lapsen tulee aiheuttaneeksi n. 80–90 vuoden mitalta erilaisia pienempiä ja isompia kärsimyksiä ja lopulta vakavia sairauksia ja toisen ihmisen kuoleman. Sen sijaan siitä, ettei joku synny, ei koidu mitään haittaa, koska ei ole ketään, jolle tuo haitta voisi koitua. Lapsen hankkiminen on julmin teko, jonka ihminen voi tehdä, ja rangaistuksen tulisi olla sen mukainen. -16

Eikö elämän myönteiset puolet sitten paina vaakakupissa mitään? Itse ajattelen niin että kärsimys ja kuolema on vaakakupissa toisella puolella, mutta toisella puolella on kaikki ilot ja koetut oivallukset ja kokemukset, kauneus, rakkaus - kaikki mikä jäisi kokematta jos ei olisi edes syntynyt. Ja vaikka omassa elämässäni on ollut kohtuupaljon myös kärsimystä (mm. paniikkihäiriötä ja masennusta) niin kyllä se vaakakuppi menee silti sille puolelle että olen tyytyväinen että minut on tänne synnytetty elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Koska se vaan on ihaninta mitä on ja haluamme, että kaikki saavat kokea tämän onnen.

Onko se sille lapselle ihanaa, jos äitinä on poissaoleva ja sosiaalisesti kyvytön ihminen?

(Enkä tarkoita nyt ap:ta tai muita kirjoittajia, ihan vaan itseäni)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Vapaaehtoisesti lapsettomille on täysin yhdentekevää, miten lisääntyjät kokevat oman vanhemmuutensa. Oleellista on vain se, miten kukin meistä kokisi sen itse.

Lasten hankkiminen on väärä valinta ei siksi, ettet pitäisi siitä, vaan siksi, että toisen pakottaminen elämään, sen väistämättömiin kärsimyksiin ja vääjäämättömään kuolemaan se on julma ja eettisesti kestämätön teko. Lisääntyjille oikea rangaistus olisi kuolemantuomio tai elinkautinen vankeusrangaistus. -16

Minä en ole noin jyrkkä että ketään olisin rankaisemaan lähdössä, mutta ymmärrän kyllä hyvinkin tuon ajatuksen omakohtaisesti, että elämä on niin täynnä kärsimystä ja kuolemaa, että minulla tämä on hyvinkin suuri syy siihen etten ole hankkinut lapsia. Joo, on ilon hetkiäkin, mutta minusta kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo tekee silti elämän sellaiseksi, mitä en itse haluaisi elää, enkä halua tehdä uusia eläjiä tällaiseen maailmaan. 

Ei elämässä tarvitse edes olla mitenkään erityisen paljon kärsimystä. Ei minunkaan elämässäni ole. Asia on vain niin, että hankkimalla lapsen tulee aiheuttaneeksi n. 80–90 vuoden mitalta erilaisia pienempiä ja isompia kärsimyksiä ja lopulta vakavia sairauksia ja toisen ihmisen kuoleman. Sen sijaan siitä, ettei joku synny, ei koidu mitään haittaa, koska ei ole ketään, jolle tuo haitta voisi koitua. Lapsen hankkiminen on julmin teko, jonka ihminen voi tehdä, ja rangaistuksen tulisi olla sen mukainen. -16

Eikö elämän myönteiset puolet sitten paina vaakakupissa mitään? Itse ajattelen niin että kärsimys ja kuolema on vaakakupissa toisella puolella, mutta toisella puolella on kaikki ilot ja koetut oivallukset ja kokemukset, kauneus, rakkaus - kaikki mikä jäisi kokematta jos ei olisi edes syntynyt. Ja vaikka omassa elämässäni on ollut kohtuupaljon myös kärsimystä (mm. paniikkihäiriötä ja masennusta) niin kyllä se vaakakuppi menee silti sille puolelle että olen tyytyväinen että minut on tänne synnytetty elämään. 

Eivät paina, koska nämä asiat eivät ole lainkaan symmetrisiä. Se, että vältetään kärsimyksen syntymistä, on aina hyvä asia. Se, että joku ei saa kokea hyviä asioita, koska jää syntymättä, ei ole huono asia, koska ei ole ketään, joka voisi jäädä näistä asioista paitsi. Lisää tästä epäsymmetriasta tuolla: https://francoistremblay.wordpress.com/2013/02/11/benatars-asymmetry/ Epäsymmetrian ymmärtäminen on välttämätöntä moraalisen toiminnan kannalta.

Toisaalta voit myös miettiä, että onko oikein ilmoittaa toinen ihminen salaa realityohjelmaan, jossa hän saa elää viiden vuoden ajan  miljonäärin elämää ja sitten tapetaan, eikä ohjelmasta pääse pois. Useimmat sanoisivat, ettei se ole oikein, vaikka miljonäärielämäntapa olisi kuinka mukavaa ja kuolema kuinka kivuton. -16

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Haluavat saada toisetkin osalliseksi siitä lapsiperhe-elämän kurjuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olette liian varovaisisa. Ette anna vain elämän kuljettaa. Koskaan et muuttua saa? Muutut kuitenkin ellet tahdo muumioitua.

Minusta itse asiassa näyttää pikemminkin siltä, että äidit ne muumioituvat jos jotkut. Mielenkiintoisista, itsenäisistä naisista tulee yhtäkkiä keskiluokkaisia arkimatameja. Näin kärjistäen. Ikään kuin naiset äidiksi tultuaan muuttuisivat enemmän toistensa kaltaisiksi. Sen huomaa esim. siitä, että kaksi naista joilla on lapsi voivat tulla yhtäkkiä juttuun keskenään vaikka ennen lasten saamista olisivat inhonneet toisiaan. Poikkeuksiakin tietysti varmasti on, tämä oli vaan tämmöinen yleistys.

Muutos on väistämätöntä, mutta kaikki muutos ei ole hyvästä. Ja on hyvä tiedostaa, millaisia muutoksia ei missään nimessä tulisi kestämään ja vältellä niitä viimeiseen saakka jos se kerran on mahdollista.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama syy olla hankkimatta lapsia. Minä tosin olen niin erakko, etten voisi ikinä myöskään hankkia miestä. Työpäivinä tarpeellinen sosiaalisuus on mulle vähän liikaakin, loppupäivän tarvitsen totaalista yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Ei siis miestä, lemmikeitä tai lapsia mulle.

Tarkoitit varmaan lemmikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut lapsen tehneet kokevat tarpeelliseksi vakuuttaa lapsettomalle, että lapsi kannattaa hankkia? Onko tämä joku biologinen tarve lajin säilymisen kannalta?

Haluavat saada toisetkin osalliseksi siitä lapsiperhe-elämän kurjuudesta.

Juuri tämä! Meillä on vain yksi elämä joten eiköhän jokainen elä sen juuri niin kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää yrittää sanoa että lapset ovat väärä valinta ja elämä on siksi kamalaa, vaikka lapsellinen ei sitä näin edes koe? 

Vapaaehtoisesti lapsettomille on täysin yhdentekevää, miten lisääntyjät kokevat oman vanhemmuutensa. Oleellista on vain se, miten kukin meistä kokisi sen itse.

Lasten hankkiminen on väärä valinta ei siksi, ettet pitäisi siitä, vaan siksi, että toisen pakottaminen elämään, sen väistämättömiin kärsimyksiin ja vääjäämättömään kuolemaan se on julma ja eettisesti kestämätön teko. Lisääntyjille oikea rangaistus olisi kuolemantuomio tai elinkautinen vankeusrangaistus. -16

Minä en ole noin jyrkkä että ketään olisin rankaisemaan lähdössä, mutta ymmärrän kyllä hyvinkin tuon ajatuksen omakohtaisesti, että elämä on niin täynnä kärsimystä ja kuolemaa, että minulla tämä on hyvinkin suuri syy siihen etten ole hankkinut lapsia. Joo, on ilon hetkiäkin, mutta minusta kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo tekee silti elämän sellaiseksi, mitä en itse haluaisi elää, enkä halua tehdä uusia eläjiä tällaiseen maailmaan. 

Ei elämässä tarvitse edes olla mitenkään erityisen paljon kärsimystä. Ei minunkaan elämässäni ole. Asia on vain niin, että hankkimalla lapsen tulee aiheuttaneeksi n. 80–90 vuoden mitalta erilaisia pienempiä ja isompia kärsimyksiä ja lopulta vakavia sairauksia ja toisen ihmisen kuoleman. Sen sijaan siitä, ettei joku synny, ei koidu mitään haittaa, koska ei ole ketään, jolle tuo haitta voisi koitua. Lapsen hankkiminen on julmin teko, jonka ihminen voi tehdä, ja rangaistuksen tulisi olla sen mukainen. -16

Eikö elämän myönteiset puolet sitten paina vaakakupissa mitään? Itse ajattelen niin että kärsimys ja kuolema on vaakakupissa toisella puolella, mutta toisella puolella on kaikki ilot ja koetut oivallukset ja kokemukset, kauneus, rakkaus - kaikki mikä jäisi kokematta jos ei olisi edes syntynyt. Ja vaikka omassa elämässäni on ollut kohtuupaljon myös kärsimystä (mm. paniikkihäiriötä ja masennusta) niin kyllä se vaakakuppi menee silti sille puolelle että olen tyytyväinen että minut on tänne synnytetty elämään. 

Eivät paina, koska nämä asiat eivät ole lainkaan symmetrisiä. Se, että vältetään kärsimyksen syntymistä, on aina hyvä asia. Se, että joku ei saa kokea hyviä asioita, koska jää syntymättä, ei ole huono asia, koska ei ole ketään, joka voisi jäädä näistä asioista paitsi. Lisää tästä epäsymmetriasta tuolla: https://francoistremblay.wordpress.com/2013/02/11/benatars-asymmetry/ Epäsymmetrian ymmärtäminen on välttämätöntä moraalisen toiminnan kannalta.

Toisaalta voit myös miettiä, että onko oikein ilmoittaa toinen ihminen salaa realityohjelmaan, jossa hän saa elää viiden vuoden ajan  miljonäärin elämää ja sitten tapetaan, eikä ohjelmasta pääse pois. Useimmat sanoisivat, ettei se ole oikein, vaikka miljonäärielämäntapa olisi kuinka mukavaa ja kuolema kuinka kivuton. -16

Benatarin argumentaation ovat kyllä filosofit todenneet räikeästi virheelliseksi. Tässä selkeän muotoinen esitys siitä mikä hommassa mättää:

http://demonsanddiscourses.blogspot.fi/2016/05/a-further-exposition-of-…

Ymmärrän täysin! Itselläni on samoja tuntemuksia. Vaikka kovasti tykkäänkin lähipiirini lapsista, olen aivan uuvuksissa jo parin tunnin vierailun jälkeen. Lapset vaan vaatii koko ajan huomiota. Jos ei minulta niin vähintän koko ajan kuuluu: Äiti kato, kato, kato, kato....

Meillä on koira, ja senkin läsnäolo mua välillä rasittaa vaikka se ei puhu, koko ajan se kulkee perässä, ja vallankin jos jotain on syömässä niin se väijyy joka suupalaa. :D