Lue keskustelun säännöt.
Miten olet selvinnyt masennuksesta yksin?
22.03.2017 |
Vai oletko?
Mä oon nyt niin pahassa pisteessä monen päällekkäisen erittäin pahan tilanteen takia, etten vaan jaksa. En jaksa hakea apua, tuntuu että kynnys on liian korkea. Kuin olisin kaivon pohjalla ja ei voimia kavuta ylös edes köysitikkaita pitkin.
Kommentit (23)
Päivä kerrallaan. Oletan että aika auttaa kaikkiin niihin tapahtumiin, joiden seurauksena olen tässä jamassa. En ole puhunut lääkärissä koskaan masennuksesta enkä siten syönyt lääkkeitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos:) Rakkaani kuoli, meni työpaikka, ei ole ketään, enkä jaksa ketään....olen ja haluan olla vaan yksin, mutta ahdistaa ihan kauheasti. En pysty nukkumaan, enkä mitään. Jos joku osaa neuvoa ja auttaa, niin hyvä, mutta kai mun ite pitäis nyt jotenkin tästä nousta, mut kun tuntuu ettei ole niitä voimia vaan. ap.
Mä jaksoin kymmenen vuotta kunnes romahdin. Sen seurauksena nyt toista vuotta sairaslomalla/kuntoutustuella ja hyvään suuntaan toipumassa säännöllisen hoidon, lääkityksen ja terapian takia. Hae apua nopeasti, ei mene elämä hukkaan. Masennus on kamalaa. Tsemppiä!
Vinkkejä sinulle: keitä tee- tai kahvikupillinen ja käy ulkona kävelyllä. Auttaa <3
Riippuu tilanteesta. Jos on työpaikka mennyt, laskut kasaantuu, vuokrat maksamatta ja häätö sekä ulosotto uhkaa, on pakko tehdä jotain, ITSE!! Ja apua on saatavilla, sitä pitää vain vaatimalla vaatia. Pitää pyytää joku läheinen avuksi, jos ei tse jaksa. Ja irti alkoholista!
Jos taas materiapuoli kunnossa (esim. pärjää työmarkkinatuella, eikä ole velkaa ym.) on "helpompaa", kun voi taistella pelkästään oman mielensä kanssa.
Sain minäkin lääkityksen, kun ikuisessa väsymyksessä nukuin kellon ympäri, suihku ei houkutellut ja liikunta oli kauhistus. Onneksi laihduin kuitenkin, jotkut lihoo. Ja normaalisti hengittäessä keuhkot vaan vinkui. Kaikki arvot hyvät. Masennus.
En tiedä mitä tapahtui, mutta aloin inhota itseäni ja heikkouttani. Lähdin ulos ja kävelin, joka päivä pitemmälle jne. Sieltä se sitten löytyi, se joku mikä potki liikkeelle ja pakolla paranemaan. Menin uhallakin julkisille paikoille, vaikka paniikkihäiriö puristi kurkusta ja hiki valui otsalla. Sisukkuus auttoi, en antanut periksi. Mutta minulla onkin jo pienestä saakka ollut sisimmässäni kaksi eri persoonaa, jotka taistelevat keskenään. Olisinko bipo? Vaikeeta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle: keitä tee- tai kahvikupillinen ja käy ulkona kävelyllä. Auttaa <3
Haluaisin, mutta en saa mentyä. Kauhea ilmakin, joka masentaa lisää. Ehkä huomenna. Tiedän, että tarkoitit hyvää ja ehkä huomenna sitten<3. ap.
Rakkaasi on edelleen olemassa henkimaailmassa ja näette vielä. Hänen elämänsä oli suunniteltu menevän näin. Sinulla on elämää vielä jäljellä, älä lannistu! Sure ja itke, ahdistus ja sureminen kuuluu ikävöintiin.
Työpaikka menee monelta tällä hetkellä. Et voi maailmantaloudelle mitään. Hakeudu ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalle ja etsi töitä. Tämä voi olla myös mahdollisuutesi tehdä elämänmuutos. Mieti, millaista työtä oikeasti haluaisit tehdä? Opiskele uusi ammatti. Matkustele. Muuta muualle asumaan.
Liiku rankasti tai mene vain kävelemään pihalle. Stressi ja masennus laukeavat todistetusti liikunnalla. Muista onnitella itseäsi, kun olet jaksanut liikkua. Liikunta tuo sinulle paremmat yöunet. Kun pääset nukkumaan, olosi paranee.
Syö mitä mielesi tekee. Muista syödä kalaa. Lohta, silakoita. Kalaöljy toimii masennukseen.
Älä huoli, asioilla on tapana järjestyä. Kesä tulee kuten aina ennenkin. Hyvää maaliskuun jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle: keitä tee- tai kahvikupillinen ja käy ulkona kävelyllä. Auttaa <3
Haluaisin, mutta en saa mentyä. Kauhea ilmakin, joka masentaa lisää. Ehkä huomenna. Tiedän, että tarkoitit hyvää ja ehkä huomenna sitten<3. ap.
Sitten sinun pitää pakottaa itsesi ulos. <3 Ota paitaa ja housua kaapista, etsi takki ja lenkkarit.
Ei sinne tarvitse tälläytyä. Riittää, että pesee naaman ja laittaa vähän kosteusvoidetta. Kukaan ei kommentoi mitenkään. <3
Kun saat vaatteet etsittyä ja puettua, niin ei ole enää niin iso kynnys lähteä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi.
Olen menettänyt työni, joten tiedän, kuinka kamala tilanne on.
Minua auttoivat nuo osan miinuspeukuttamat liikunta ja esim. E-EPA -kalaöljy, joka vaikuttaa aivoihin.
Kävellessä (vähintään 20 minuuttia) endorfiinit lähtivät (väkisin!) liikkeelle ja vointini koheni yllättävän nopeasti.
Kalaöljy OIKEASTI tepsi muutamassa viikossa ja mielialani parani.
Olin itsetuhon partaalla, mutta lainasin kirjastosta liudan kirjoja, jotka auttoivat minua eli liikuntaa, ravintoa ja mielialaa käsitteleviä, joita luin. Tiedän tietenkin, että kaikkia ei kiinnosta lukeminen ja esittämäni ratkaisut voivat tuntua järjettömiltä, mutta niistä oli hyötyä.
Masennuslääkkeitä en uskaltanut silloin kokeilla, mutta osa saa apua niistä. Unilääkkeetkin voivat olla tarpeellisia, koska väsyneenä ei jaksa kukaan.
Toivotan sinulle parempaa vointia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä sinulle: keitä tee- tai kahvikupillinen ja käy ulkona kävelyllä. Auttaa <3
Haluaisin, mutta en saa mentyä. Kauhea ilmakin, joka masentaa lisää. Ehkä huomenna. Tiedän, että tarkoitit hyvää ja ehkä huomenna sitten<3. ap.
Sitten sinun pitää pakottaa itsesi ulos. <3 Ota paitaa ja housua kaapista, etsi takki ja lenkkarit.
Ei sinne tarvitse tälläytyä. Riittää, että pesee naaman ja laittaa vähän kosteusvoidetta. Kukaan ei kommentoi mitenkään. <3
Kun saat vaatteet etsittyä ja puettua, niin ei ole enää niin iso kynnys lähteä. <3
Jos olet paljon sisällä etkä käy ulkona kuin todella harvoin, niin naama saattaa näyttää ummehtuneelta tai nuhjuiselta. Kuitenkin jo yksi reipas puolen tunnin lenkki tekee naamasta paljon raikkaamman. Kannattaa käydä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla ei ole lenkkareita, niin mene ulos tennareilla tai joillain muilla kengillä. Tilaa itsellesi jostain urheilukaupasta lenkkarit. Jos olet epävarma koosta/olet kahden vaiheilla, katso kokotaulukkoja ja mittaa kumpikin jalkasi. Laita A4-paperi seinää, tuolin reunaa tms vasten, laita viivotin isovarpaan eteen ja piirrä viiva siihen, sitten mittaat lukeman paperin alareunasta viivaan asti ja vertaa niitä kokotaulukkoon.
Kokemusta on masennuksesta, mutta varmasti en tietenkään osaa sanoa, auttaako jotain toista sama kuin itseäni. Mutta kokeillaan.
Itse yritin pitkään niin, että käyn mielessäni läpi tiettyjä tapahtuneita asioita, yritän käsitellä tunteitani, oli jopa peri ihmistä joiden kanssa puhua. Jossain vaiheessa kävin ammattilaisen luona juttelemassa. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Olin väsynyt, nukuin kellon ympäri, lihoin ja laihduin vuorotellen, ahdisti, asiat jäivät hoitamatta, koti oli sotkussa, en päässyt oikein edes asunnosta ulos, roskatkin jäivät viemättä...
Sitten päätin kokeilla sellaista vaihtoehtoa, jota ei koskaan suositella. Tämä on "itseä niskasta kiinni" -menetelmä, omien tunteiden unohtaminen, ulkoisiin asioihin keskittyminen jne. Tietenkään tämä menetelmä ei toimi pidemmän päälle, mutta voi olla se keino, jolla pääsee alkuun. Eli huvitti tai ei, niin suihkussa käynti, siivoaa, lähtee lenkille, kuuntelee iloista musiikkia, syö terveellisesti, hoitaa rästihommia yms. Aluksi se oli sitä, että itkien harjasi takkuista tukkaa ja lattialla kontaten yritti siivota. Mutta se kuitenkin helpottaa, kun hetkeksi pistää vaikeimmat asiat (tunnepuolen) sivuun ja keskittyy ulkoisiin asioihin, koska sitten kokee ainakin saavansa jotakin aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen selvinnyt yksin, hetki kerrallaan. En hakenut apua, koska halusin kuolla. Mitä järkeä on hakea apua, jos tarkoituskin on kuolla pois.
Mutta niin siinä kävi että pohjalla käytyäni masennus alkoi aika itsestään mennä ohi. Ensimmäinen yllätys oli noin sekunti jolloin ei ollut paha olo ja ahdistus. Vähitellen näitä pieniä hetkiä toistui, ne pitenivät. Noin vuoden päästä masennuksen pahimmasta vaiheesta olin jo ihan kunnossa. ILman lääkkeitä, ilman terapiaa, ilman mitään.
Näin jälkeenpäin että masennus oli mun tapauksessa erittäin rankka henkinen kasvuprosessi, johon mieleni sisäinen viisaus ajoi siinä vaiheessa kun siihen oli voimavaroja (ei esim. vastoinkäymisiä elämässä). Muutuin masennuksen myötä ihan eri ihmiseksi. Olin sitä ennen kova, stressaava ja hermostunut, säälimätön sekä itseäni että muita "luusereita" kohtaan - aika vittumainen tyyppi oikeastaan. Masennuksen jälkeen minusta tuli ymmärtäväisempi, pehmeämpi, opin ottamaan hetki kerrallaan stressaamatta ja nauttimaan pienistä asioista.
Mutta kova koulu se oli, mistä kertonee jotain sekin, että laihduin masennuksen aikana 64 kilosta 44 kiloikseksi. Vain koska en ahdistukseltani välillä pystynyt menemään ruokakauppaan, ja toisaalta välillä en viitsinyt koska halusin vain maata sängyssä syömättä ja juomatta kunnes kuolen.
Avun hakeminen on rankimpia asioita alkuun, mutta jos vaan jotenkin saat itsesi pakotettua esim. soittamaan lääkäriin, niin kyllä se vielä helpottaa! Yksin ei tarvitse yrittää pärjätä.
Täällä toinen masentunut. Olen ollut jo pitkään yksin masentunut, poislukien mieheni, joka ei huomaa tai näe mitään. Peitän sisäisen oloni hyvin. Haluan vain nukkua, haihtua pois. Häivyttää itseni olemattomiin.
Mutta minä elän päivän kerrallaan, mekaanisesti, teknisesti. Jo vuosia näin on mennyt. Esitän tavallista, mutta en naura enkä hymyile. Nyt kuitenkin masennus on pahentunut. Itken päivittän. Joka hetki, mutta niin ettei kukaan näe.
Eilen viimeksi ajattelin "asiat järjestyvät aikanaan" ja "elämä jatkuu". No, viimeiseen kymmeneen vuoteen asiat eivät ole muuttuneet parempaan. En saa työtä. Itsestäänselvää on, että asiat kyllä järjestyvät ja elämä jatkuu - mutta jatkuuko minun elämäni, järjestyvätkö minun asiani. En tiedä.
Otan osaa suruusi. Toivon ja uskon, että pääset masennuksesta yksin yli. Hyviä ohjeita täällä.
Miksi sinun pitäisi pärjätä yksin? Masennuksen yli pääseminen yksin on ainakin itselleni mahdotonta. Eristäytyminen pahentaa vain tilannetta. Aloita soittamalla apua. Soita aika lääkärille omaan terveyskeskukseen, kysy pääsetkö suoraan juttelemaan vaikka psykiatrian sairaanhoitaja n kanssa.
Soita paikalliseen seurakuntaan ja pyydä puhua diakonissa kanssa. Sinun ei tarvitse olla uskonnollinen pyytääksesi heiltä apua. Sinun ei tarvitse muuta sanoa alkuun kuin että et enää jaksa yksin. Olen ihan loppu. Ehkä heiltä joku voi tulla jopa kotiin? Tosin tapaaminen olisi hyvä syy lähteä kotoa.
On myös vertaistukiryhmiä masentuneelle ja omaisen menettäneille. Tässä tuntuu varmasti olevan paljon, mutta sinun ei tarvitse juuri nyt kuin soittaa terveyskeskukseen. Soita nyt heti, päätän siun puolesta niin ei tarvitse edes päätöstä tehdä. Soita ja sano et olet aivan loppu.
Raaka totuus on ettet pärjää yksin!!! Kukaan ei pärjää!! Ja onneksi ei tarvitse!!
(Itse olen ollut eristäytyminen kotonani masennuksen takia kolme kuukautta. Maanantaina kävin lääkärissä, huomenna minulla on aika psykiatrian poliklinikka lle. Viikonloppuna menen vertaisryhmään.)
Älä kärsi yksin, googlaa oma terveysasema nyt ja soita nyt!!!
Yli kymmenen vuotta masennus ollut elämän kumappanina. Välillä on poissa, mutta kun vaikeuksia tulee, niin tulee myös masennus. Varmaan loppuelämä menee näin. Perusjutut hoidetaan kotona, mutta ei mitään muuta jaksa. Joo ja on kokeiltu terveelliset ruokavaliot ja liikunnat, ei auta!
Kerro, mitä on tapahtunut, niin me autetaan