Miten menee 1977 syntyneillä?

Vastaan äitini puolesta, hän kuoli 10 vuotta sitten.

Oma tilanteeni on suht erilainen...

Vierailija kirjoitti:

Oma tilanteeni on suht erilainen...

No kerro minkälainen.

Yliopisto-opinnot jäi kesken yli 10 vuotta sitten. En saanut gradua aikaiseksi.

Olin töissä kirjastossa, kunnes sieltä vähennettiin väkeä. Ihan hyvä niin, en olisikaan jaksanut olla siellä kauempaa paapomassa hulluja ja narkkareita ja katsomassa, ettei ne hajota paikkoja. Poliisit sai soittaa loppuvaiheessa joka päivä.

TE-keskuksessa neuvottiin hakemaan lähihoitajakoulutukseen. En hakenut.

Miehen kanssa menee ihan hyvin. Käydään marjassa ja sienessä. Tehdään pitkiä kävelyitä koiran kanssa. Katsotaan Netflixiä ja HBO:ta.

Vierailija kirjoitti:

40 v tuli jo täyteen. Elämässä on ihan mukava vaihe menossa. Minulla on mielekäs työ, aviomies ja kaksi teiniä. Tienaan hyvin ja matkustan paljon. Säästän myös osakkeisiin ja rahastoihin. Asuntolainaa jäljellä vielä n. 8 vuotta, pihalla on uusi velaton auto. Vanhemmat ovat vielä hyväkuntoisia kuusikymppisiä. Minulla on hyviä ystäviä ja terveyteni on hyvä. Kaikki on hyvin just nyt, ja olen kiitollinen kaikesta mitä olen elämältä saanut.

Muuten sama mutta asuntolainaa ei ole.

Lisää?

Up

Vähän eri meininki täällä kuin ap:lla, pitäisi käydä ostamassa raskaustesti :D

Onnellinen avoliitto, kutsumusammatti, lapsia kaksi leikki-ikäistä, omistusasunnosta vielä sata tonnia velkaa. Eli ei ole valmis tämä elämä, eikä toivottavasti ole vielä pitkään aikaan.

Kiitos kysymästä, hyvin.

Parisuhteessa ja työelämässä. Asunto maksettu ajat sitten ja jotain on sukanvarressakin. Tuumin, että kannattaisiko vielä kouluttaa itsensä jollekin muulle alalle.

Minulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, akateeminen koulutus ja vakityö, onnellinen avioliitto kaltaiseni miehen kanssa, okt Helsingin kehyskunnassa, mökki Saimaalla, velkaa ei ole kummallakaan euroakaan. Ei valittamista. En ole vielä edes täyttänyt 40. :)

avioliitossa, kaksi alle kouluikäistä. Töitä, hyvä koulutus. Asuntolainaa vähäsen. Ei tukiverkkoja, omat vanhemmat jo kuolleet, olen itse suvun vanhin. Arki uuvuttaa, en usko että tulen koskaan enää kuntoon

Asuntolaina joku vuosi sitten vasta otettu, velaton auto, vakkarityö, kivat ulkoilmaharrastukset, paljon kotieläimiä, ei lapsia ( oma valinta ). Mies ikävä kyllä sairauseläkkeellä ja se vaikuttaa tällä hetkellä kaikkeen myös minun elämässä. Välillä ahdistaa ja tulevaisuus pelottaa. Muuten olen ihan tyytyväinen itseeni ja elämäni on ihan ok, koska olen aina halunnut asua maalla ja työskennellä hoitoalalla. Sosiaalista elämää ei hirveästi ole, koska olen vuosien mittaan alkanut viihtymään entistä enemmän vain kotosalla. Ulkonäkö aavistuksen jo rapistunut, mutta jotenkin ei sekään hirveästi paina, koska en mikään kaunotar ole ollutkaan.

Lapsenlapsien kans touhuilen ja otan rennosti, sauväkävelen, jumppaan ja käyn ahkerasti bingossa.

Töitä on juuri sopivasti.

Asiat on hyvin.

Juuri 40 tuli täyteen. Lapset ovat alakoulu ja päiväkoti-ikäisiä. Omat vanhemmat yli 70-vuotiaita jo pitkään eläkkeellä olleita. Lasten jälkeen jouduin työttömäksi, miehellä on töitä. Koti on velaton.

12 vastausta, ja vain yksi kertoo ettei ole työelämässä. Moni mainitsee vakityön, vieläpä hyvän sellaisen. Itsellänikin on tosi mukava, koulutusta vastaava työ.

En tiedä, lieneekö sattumaa. Mutta olen monta kertaa miettinyt, että oma ikäluokkani on työelämässä sattunut onnellisiin väliinputoajiin. Meitä kymmenen vuotta vanhemmat valmistuivat lamaan, samoin kymmenen vuotta nuoremmat.

Pohdiskelee nro 8.

Minäkin vastaan äitini puolesta. Hän kuoli 20 vuotta sitten.

Me valmistuimme silloin kun Nokia oli voimissaan ja meidät vakinaistettiin silloin kun työvoimapulaan uskottiin. Meillä oli hyvä tuuri.

Kohtuupalkkainen vakityö, rivariasunnosta velkaa enää melko vähän, autovelkaa jäljellä muutama kk. Äiti saattohoidossa, isä hyväkuntoinen. Olen vuosia ollut yh, eksän kanssa ei tartte onneksi enää koko aikaa tapella. Pitkäaikainen miesystäväkin on mutta emme asu yhdessä. Lapset jo isoja koululaisia, vanhempi menee yläkouluun ja nuorempi neljännelle. 

Ruuhkavuosia elän vielä, tosi vähän on aikaa itselle, aika menee töissä, ruoanlaitossa, kodinhoidossa ja lasten harratuksissa.

Asiat voisi olla huonomminkin.

YT-neuvottelujen takia potkut pitkäaikaisesta työpaikasta. Pakkomuutto töiden perässä vieraalle paikkakunnalle jossa ei ole ystäviä tai tuttuja. Työtehtävät jotka eivät vastaa osaamista. Ei perhettä. Varallisuus OK.

Huonommin menee siis kuin vaikka kolmekymppisenä tai edes 35 v. Jos ajattelee mitä elämä voisi olla 10 v päästä, luultavasti on edelleen menty huonompaan suuntaan kun myös terveysvaivat ovat alkaneet.