Vastapainoksi: Miksi haluat/halusit lapsia?
Itsellä ei viellä ole mutta haluan lapsia koska pidän lapsista valtavasti. Haluaisin että kotona olisi aina lapsi paikalla. He ovat niin aitoja ja hassuja. Kun vauva alkaa ymmärtää ympäristöstä asioita on kaikki ihmeellistä ja uutta, monien vuosien ajan riittää ihmeteltävää. Ei ole mitään niin ihana kuin lapsen hymy, lämpö ja tuoksu. Haluaisin kasvattaa tasapainoisen lapsen josta tulisi iloinen ja sosiaalinen teini, teini, jonka näkisin kasvavan aikuiseksi, itsenäiseksi ja onnelliseksi. :) Yksinkertaisesti kaikki mikä liittyy lapsen kasvattamiseen kiehtoo ja tuntuun lämpöisen mukavalta, se että olisi joku joka rakastaisi sua aina, vaikka tapahtuisi mitä lapsi rakastaa aina vanhempaansa. Vaikka toki tiedostan sisaruksien lapsiarkea katsoessa ettei kaikki ole aina ihanaa, tulee haasteita ja pahaa mieltä puolin toisin, mutta se kun rakkaus kantaa ja yhdessä kaikesta puhutaan ja selvitään on jotain tosi hienoa seurata jo vierestä. Haluan kokea sen kaiken. :)
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
että olisi joku joka rakastaisi sua aina, vaikka tapahtuisi mitä lapsi rakastaa aina vanhempaansa.
Anteeksi OT, mutta tuo ei ole totta. Lapsi ei todellakaan aina rakasta vanhempaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että olisi joku joka rakastaisi sua aina, vaikka tapahtuisi mitä lapsi rakastaa aina vanhempaansa.
Anteeksi OT, mutta tuo ei ole totta. Lapsi ei todellakaan aina rakasta vanhempaansa.
No normaalissa perheessä kyllä rakastaa, ehkä ei missään raiskareiden ja hakkaajien kanssa...
"Lapsen rakkaus ja kiintymys vanhempaan on sitkeää ja kestää paljon. Näin kertoo kertoo Oulun yliopiston psykologian lehtori, emerita Eeva-Liisa Kronqvist"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että olisi joku joka rakastaisi sua aina, vaikka tapahtuisi mitä lapsi rakastaa aina vanhempaansa.
Anteeksi OT, mutta tuo ei ole totta. Lapsi ei todellakaan aina rakasta vanhempaansa.
No normaalissa perheessä kyllä rakastaa, ehkä ei missään raiskareiden ja hakkaajien kanssa...
"Lapsen rakkaus ja kiintymys vanhempaan on sitkeää ja kestää paljon. Näin kertoo kertoo Oulun yliopiston psykologian lehtori, emerita Eeva-Liisa Kronqvist"
Lehtori voi sanoa mitä sanoo, mutta minä tiedän, että en vanhempiani rakasta. He eivät ole raiskanneet eivätkä hakanneet minua.
Kai tähän ketjuun saa myös tulla lapsettomat onnelliset irvailemaan, vähän niinku vastapainoksi?
Sosiaalisen paineen vuoksi. Tiedän, typerää. Aikuistuin myöhään, raskauduin vahingossa nuorena.