Hei ajokortiton nainen, miksi et ole hommannut ajokorttia?

En uskalla ajaa autoa. Ja silmissä sen verran hajataittoa, että haittaisi ajamista. Pitäs kokoajan olla tarkkana " kumpaa tietä ajaa". 😳

Mun parisuhteessa toisen osapuolen (mieheni) kortittomuus taas aiheuttaa jopa jonkun asteista kriisiä. Kun opiskelimme ja asuimme suurella paikkakunnalla, jossa julkinen liikenne oli sujuvaa, ajokortittomuutta ei huomannut mitenkään. Eihän meillä silloin ollut edes varaa autoon. Valmistumisen jälkeen muutimme pienelle paikkakunnalle töiden perässä ja minä kortillisena hankin auton työmatkan vuoksi (20 km/suunta). Tämä on johtanut tilanteeseen, että olen mieheni yksityinen autokuski esim. kun lähdemme opiskelu kaupunkiimme juhlimaan ja tapaamaan kavereitamme. Automaattisesti siis minä ja AINA minä huolehdin, että olen seuraavana päivänä ajokunnossa. Lisäksi jos yhtään on tiedossa suurempi määrä ostoksia, minä käyn hoitamassa asian, koska minulla on auto. Täällä julkinen liikenne on siis todella avutonta, vaikka asumme n. 1,5 km päässä "keskustassa." Mies ei suostu hankkimaan korttia, vaikka rahatilanne sallisikin, koska "hyvinhän tämäkin toimii." Mutta kun ei toimi! Ärsyttää, että minä olen joku herran yksityiskuljettaja ja välillä saa muistuttamalla muistuttaa häntä osallistumaan esim. yhteisten reissujen bensakustannuksiin, vakuutukset yms. huoltokustannukset hoidan itse. Anteeksi avautuminen, oli vähän off topic.

Vierailija kirjoitti:

 Jos tulee tarve tai halu lähteä esimerkiksi johonkin kauemmas, kun on auto niin menet rattiin ja lähdet, ihan milloin haluat ja mihin haluat.

Mulle tulee toisinaan halu lähteä vähän kauemmas kaljalle kuin tuohon lähiräkälään. Ehkä en kuitenkaan mene autolla.

Rahaa ei aikanaan ollut, enkä kokenut silloin asiaa tärkeäksi. Nyt elinikäinen sairaus estää, tai lähinnä siihen päivittäin käytettävät kolmiolääkkeet. Olen lisäksi säikky ja keskittymiskykyni on kehno. Asun kaupungin keskustassa hyvien liikenneyhteyksien kyljessä, kavereilla on autoja, puolisolla on kortti, eli elämä sujuu kyllä näinkin. Ympäristö kiittää, sanon itselleni. Silti harmittaa välillä. Olisi ihanaa tuntea se vapaus. Ajaa autoa, mennä sillä minne tahtoo, kauaskin.

Mielestäni auto on ennemminkin stressi kuin vapautta tuova asia. Pitää käydä vähän väliä katsomassa, että onko ikkunat lyöty paskaksi ja naarmutettu kylkiä. Asunto pitää valita sen mukaan, että siihen saa auton parkkiin johonkin lähelle. Pitää huolehtia, että vakuutukset on maksettu, renkaat vaihdettu ja käytetty katsastuksessa. Tulee teknisiä ongelmia, niin pitää viedä huoltamolle ja miettiä, että kannattaako nyt rempata vai ostaa kokonaan uusi auto. Haluaa autosta eroon, niin pitää vääntää siitä kauppaa. Pitää jännittää lähteekö auto aamulla käyntiin pakkasella ja/tai muistaa laittaa se lämmitykseen.

Sanoisin, että paljon huolettomampaa on vapautta halutessaan hypätä junaan, laivaan tai lentokoneeseen ja mennä mihin lystää. Auto mukana ulkomailla on aikamoinen stressi sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee tarve tai halu lähteä esimerkiksi johonkin kauemmas, kun on auto niin menet rattiin ja lähdet, ihan milloin haluat ja mihin haluat.

Jos ei ole, niin alat selvitellä juna- ja bussiaikatauluja ja suunnittelet liikkumisesi niiden mukaan. Ja entä jos mukana on enemmän matkatavaraa, miten sitten?

Voisin muuten vastata kysymykseesi, mutta en oikein osaa kuvitella, mikä olisi se tilanne, että minulle tulisi tarve tai halu lähteä johonkin kauemmas niin että mukana on enemmän matkatavaraa. Siis niin paljon enemmän, ettei se julkisilla kulje kätevästi. Viimeksi taisi olla muutto, mutta sen hoiti muuttofirma.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset on mestareita selittämään kun ei ole jotain, miten sitä ei sitten tarvitsekaan :D

Kuitenkin suurin osa näistäkin kortittomista jos ajaisi sen kortin ja hankkisi auton niin jonkin ajan kuluttua ei ikinä haluaisi luopua vapaaehtoisesti. Minäkin aikanaan selittelin itselleni, että ei sitä ajokorttia tarvitse, bussilla pääsee ja taksilla viimeistään jne.

Hankin sen sitten kuitenkin ja en ole katunut päivääkään. Auto tuo niin paljon vapautta ja helppoutta elämään, että varmasti lähes jokainen aikuinen ihminen ottaisi auton käyttöönsä jos siihen ei ole mitään esim. taloudellisia esteitä.

Minulla ei olisi taloudellista estettä hankkia taas korttia ja pitää autoa, mutta en jaksa sitä, että ajotaitoa ylläpitääkseni minun täytyisi ajaa säännöllisesti. En pidä ajamisesta. Onko se vapautta, että pitää taas lähteä treenaamaan ajamista, vaikka ei yhtään huvittaisi?

Sen myönnän, että joskus kortti olisi kätevä, ja se autokin. Pääsisin sienestämään vähän kauemmas ja helpommin. Tai muuten vain metsään. Mutta tuollaista ajoa on kuitenkin niin vähän, ettei minulla taito pysyisi yllä. Suurimman osan vuotta autolle ei olisi mitään käyttöä. Työmatkat hoituvat kätevämmin bussilla, ja kaupat on lähellä.

Minulla on siis ollut kortti, mutta meni vanhaksi, enkä viitsinyt ruveta uusimaan. Mitään suurta vapauden hurmaa en kokenut ne muutamat kerrat, kun ajoin, vaan jännitin koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni auto on ennemminkin stressi kuin vapautta tuova asia. Pitää käydä vähän väliä katsomassa, että onko ikkunat lyöty paskaksi ja naarmutettu kylkiä. Asunto pitää valita sen mukaan, että siihen saa auton parkkiin johonkin lähelle. Pitää huolehtia, että vakuutukset on maksettu, renkaat vaihdettu ja käytetty katsastuksessa. Tulee teknisiä ongelmia, niin pitää viedä huoltamolle ja miettiä, että kannattaako nyt rempata vai ostaa kokonaan uusi auto. Haluaa autosta eroon, niin pitää vääntää siitä kauppaa. Pitää jännittää lähteekö auto aamulla käyntiin pakkasella ja/tai muistaa laittaa se lämmitykseen.

Sanoisin, että paljon huolettomampaa on vapautta halutessaan hypätä junaan, laivaan tai lentokoneeseen ja mennä mihin lystää. Auto mukana ulkomailla on aikamoinen stressi sekin. 

Kaikesta sitä voi stressiä ottaa jos haluaa. Minä en ole koskaan käynyt erikseen katsomassa, onko autosta ikkunat lyöty paskaksi tai naarmuja kyljissä. (ei ole muuten koskaan ollut).

Kuinka usein vaihdat asuntoa ja mistä niitä katselet jos lähistöllä ei ole yhtään parkkipaikkaa tai kadunvartta missä voisi autoa pitää? En ole tätäkään ongelmaa koskaan suureksi kokenut, aina ei ole ollut vakipaikkaa mutta aina olen auton parkkiin saanut ja yleensä aika lähelle.

Vakuutukset maksetaan ihan samalla tavalla kuin muutkin laskut, kuten vaikka sähkölasku. Ei suurta stressiä tästäkään. Renkaat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, varaa ajan rengasliikkeeseen ja ajaa varattuna aikana paikalle. Rengasliike huolehtii renkaiden säilytyksestä ja ehdottaa tarvittaessa uusimista jos ovat huonossa kunnossa.

Katsastus on joka vuosi samaan aikaan ja siitä voi tehdä itselleen muistutuksen, usein myös esim. katsastusasema voi lähettää muistutuksen tulevasta katsastuksesta. Huolettomasti voi viedä auton korjaamolle katsastushuoltoon ja katsastukseen, korjaavat mahdolliset viat ja katsastavat auton valmiiksi.

Teknisiä ongelmia voi toki tulla, sitten viedään korjaamolle korjattavaksi ja huollon ajaksi usein saa sijaisauton käyttöönsä. Jos pitää pohtia kannattaako korjata, vai ostaako "uusi" auto, niin sitten ajaa jollain muutaman satasen paskalla.

Jos oikeasti ostaa uuden auton niin ei ole tuollaista huolta, takuu kattaa kaikki viat useamman vuoden ajan, itse tarvitsee maksaa vain määräaikaishuollot. Ja vaikka ei ostaisi uuttakaan, niin kunhan ostaa kohtuullisesti ajetun, ei liian vanhan käytetyn niin silloinkaan ei tarvitse tuollaista pohtia.

Autosta pääsee eroon kyllä kun ajaa sen käytettyjä autoja välittävään autoliikkeeseen, ostavat auton varmasti. Toki yksityisesti myymällä voi saada siitä enemmän, mutta ei se eroon pääseminen ole vaikeaa.

Teknisesti kunnossa oleva nykyaikainen auto lähtee käyntiin pakkasellakin ilman lämmityksiä ihan normaalisti. En ole tätäkään stressannut, tosin kovalla pakkasella jos parkkipaikka kaukana ei oikein viitsi käydä laittamassa etukäteen käyntiin eikä kovalla pakkasella ole syytä lähteä muutamaan minuuttiin ajamaan heti käynnistyksen jälkeen. Tosin ikkunat pitää kuitenkin usein raaputtaa niin siinä aikana kerkeää käymään sen aikaa että uskaltaa lähteä ajoon.

Ei ollut rahaa nuorena, eikä ole ollut koskaan myöhemminkään niin paljon, että olisi voinut ajaa kortin. Nyt on jo näkökin tosi huono ja elämä kohta ohi, niin turha olisi pienistä tuloista enää autokouluun säästää. Näillä mennään mitä on.

Aviomies kuskaa mut jos tarvii päästä johonkin. Esimerkiksi lähikauppaan tai kaverille kylään. En tykkää kulkea julkisilla. Jos aviomies yrittää kieltäytyä niin heittäydyn marttyyriksi ja sanon että se on sika joka ei halua koskaan auttaa. Aina oon saanut autokyydin eikä tarvii kävellä :-)

Vierailija kirjoitti:

Mun parisuhteessa toisen osapuolen (mieheni) kortittomuus taas aiheuttaa jopa jonkun asteista kriisiä. Kun opiskelimme ja asuimme suurella paikkakunnalla, jossa julkinen liikenne oli sujuvaa, ajokortittomuutta ei huomannut mitenkään. Eihän meillä silloin ollut edes varaa autoon. Valmistumisen jälkeen muutimme pienelle paikkakunnalle töiden perässä ja minä kortillisena hankin auton työmatkan vuoksi (20 km/suunta). Tämä on johtanut tilanteeseen, että olen mieheni yksityinen autokuski esim. kun lähdemme opiskelu kaupunkiimme juhlimaan ja tapaamaan kavereitamme. Automaattisesti siis minä ja AINA minä huolehdin, että olen seuraavana päivänä ajokunnossa. Lisäksi jos yhtään on tiedossa suurempi määrä ostoksia, minä käyn hoitamassa asian, koska minulla on auto. Täällä julkinen liikenne on siis todella avutonta, vaikka asumme n. 1,5 km päässä "keskustassa." Mies ei suostu hankkimaan korttia, vaikka rahatilanne sallisikin, koska "hyvinhän tämäkin toimii." Mutta kun ei toimi! Ärsyttää, että minä olen joku herran yksityiskuljettaja ja välillä saa muistuttamalla muistuttaa häntä osallistumaan esim. yhteisten reissujen bensakustannuksiin, vakuutukset yms. huoltokustannukset hoidan itse. Anteeksi avautuminen, oli vähän off topic.

Miksi ihmeessä olette muuttaneet jonnekin jumalien selän taakse? Minä olen tehnyt kaikille seurustelukumppaneilleni selväksi, etten tule asumaan isojen kaupunkien ulkopuolella, koska en ole valmis romuttamaan elämänlaatuani työn vuoksi.

Sehän se olisikin jos kaikki suomalaiset muuttaisivat nyt rynnäköllä muutamaan "suurempaan" kaupunkiin, jottei vaan tarvitsisi autoa. Monen työkin yksinkertaisesti vaatii auton.

Me ei asuta missään jumalan selän takana, mutta julkiset kulkee silti huonosti, varsinkin työaikoihin nähden. Lisäksi monta lasta ja bussivaihdot, sukulaisille ei pääse julkisilla, yms.

Olisi hienoa jos tuttavissa olisi oikeasti vihreitä, joita ympäristö kiinnostaa ja siksi autoa ei hommata. Todellisuudessa nämä ovat niitä, jotka eivät tarvitse autoa "koska kavereilla ja sukulaisilla on". Ts. soitetaan ilmainen kuski aina kun halutaan esim. kauemmalle uimarannalle tai ostamaan uusi kattolamppu.

Kuljen julkisilla. Autoa oikeasti tarvitsevat vain maalla asuvat. Sopeutumiskyky kertoo älykkyydestä.

Ajakaa ihmeessä ajokortti!

Nythän poistui se kolmosvaihe autokoulusta ja kortti ehkä vähän halpeni.

Minun veljelleni vanhemmat maksoivat autokoulun ja ostivat auton,

"koska hän on poika".

Minulle ei, tytöt eivät tarvitse mitään,

"koska tyttäret eivät jatka sukua".

Torjuvat ja naisvihamieliset vanhemmat siis.

Kyllästyin monet kerrat olemaan aina kaverin/ mieheni kyydissä,

palkkani on huono, koska minä en saanut opiskella koulun jälkeen,

"tyttöjä ei tarvitse kouluttaa".

Nyt 4-kymppisenä päätin vihdoin hommata sen kortin vaikka väkisin.

Ajoin korttia pari vuotta ja maksoin sen osissa,

yhteensä yli 2000€. Sain sen.

Autoon ei tietenkään ole varaa,

ainakaan vielä, mutta onhan se eri tunne kun edes on se kortti.

Ajokortti kuuluu yleissivistykseen.