Miksi annat lapsesi lyödä,töniä ja potkia muita lapsia
Sinä äiti/isä liikkuuko päässäsi mitä, kun leikkipaikassa tai leikkipuistossa annat 3-4 vuotiaan lapsesi lyödä,töniä,ja potkia muita lapsia niin, että nämä kaatuvat maahan. Hymyilet vain ja piiperrät, " älä nyt, ei saa lyödä,sattuu toista" Parin minuutin jälkeen lapsesi taas terrorisoi koko paikkaa ja tönii ja potkii muita. Oletko itse samanlainen lyötkö ja hakkaatko kotona lapsiasi,puolisoasi,töissä työkavereitasi ja harrastuksissa harrastuskavereita? Millaista tulevaisuuden sekopäätä kasvatatkaan. Minä puutun kyllä, kun näen lapsesi lyövän toisen maahan ja kiellän välittömästi. Lapsesi naamasta näkee, että kieltäminen onkin ihan uusi asia.
Kommentit (23)
Niinpä. Hyvä kysymys jota on itsekin tullut mietittyä kun välillä näitä leikkipuistoterroristeja näkee. Mikä siinä lapsen kasvattamisessa on toisille niin vaikeaa, että edes perusasioita, kuten että ei lyödä ja tönitä saada perille sinne oman kullannupun aivoihin?
Koska lapseni on uniikki lumihiutale.
Monille vanhemmille on vaan tärkeämpää nyplätä puhelintaan, kuin seurata mitä se oma tenava puuhaa. Siinä ehtii hyvin tönimään, lyömään ja satuttamaan muita ja ehkä jopa itseäänkin, kun iskää tai äitiä ei vain kiinnosta oman lapsen tekemiset.
Samaa näkee myös päiväkodeissa. Samat ongelmatapaukset aina satuttamassa muita. Ja vanhemmat eivät lotkauta korvaansakaan kun henkilökunta kertoo kuinka Perttiina on taas lyönyt ja töninyt muita. Luulisi että hävettäisi oman lapsen käytös, mutta ei taida paljon painaa moinen.
Maailma on kova ja kylmä paikka missä vain vahvat selviää. ( viidakon lait ) .
Kyynärpäätekniikka on ehkä vähän paheksuttavaa, mutta toimii.
Pelolla hallitseminen toimii ja sitä käytetään.
Hohhoijaa taas täällä kilttien lasten vanhempien kokoontumisajot. Niinpä vaan minäkin kailotin kiltin esikoisen kanssa joka paikassa "mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeeta joillakin", kunnes syntyi meille luupää jolle ei mene mikään perille eikä todellakaan oppinut millään määrällä toistoja 3-4 vuotiaana. 6 vuotiaana alkoi osoittaa ymmärtämisen ja rauhoittumisen merkkejä... Sitä te ette katsos ymmärrä että lapsi ei välttämättä ole mikään oman itsen jatke joka maagisesti tekee niinkuin toivot, vaan ihan oma ajatteleva ihmisensä, jota ei niin vain "hallita", vaan joka tekeekin miten itse tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa taas täällä kilttien lasten vanhempien kokoontumisajot. Niinpä vaan minäkin kailotin kiltin esikoisen kanssa joka paikassa "mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeeta joillakin", kunnes syntyi meille luupää jolle ei mene mikään perille eikä todellakaan oppinut millään määrällä toistoja 3-4 vuotiaana. 6 vuotiaana alkoi osoittaa ymmärtämisen ja rauhoittumisen merkkejä... Sitä te ette katsos ymmärrä että lapsi ei välttämättä ole mikään oman itsen jatke joka maagisesti tekee niinkuin toivot, vaan ihan oma ajatteleva ihmisensä, jota ei niin vain "hallita", vaan joka tekeekin miten itse tahtoo.
Yllättävää, alapeukkuja mutta ei vastauksia :D vai arvaanko oikein rakentavan vastauksenne: "tyhmä!" ;)
Koska lapseni on vahva ja itsenäinen nainen
Muuten herrantertun äitiin/isään saa tosi hyvin liikettä, kun nostaa hänen lapsensa ilmaan. Kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa taas täällä kilttien lasten vanhempien kokoontumisajot. Niinpä vaan minäkin kailotin kiltin esikoisen kanssa joka paikassa "mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeeta joillakin", kunnes syntyi meille luupää jolle ei mene mikään perille eikä todellakaan oppinut millään määrällä toistoja 3-4 vuotiaana. 6 vuotiaana alkoi osoittaa ymmärtämisen ja rauhoittumisen merkkejä... Sitä te ette katsos ymmärrä että lapsi ei välttämättä ole mikään oman itsen jatke joka maagisesti tekee niinkuin toivot, vaan ihan oma ajatteleva ihmisensä, jota ei niin vain "hallita", vaan joka tekeekin miten itse tahtoo.
Onneksi aikuisella yleensä on fyysinen ja henkinen ylivoima 3-4-vuotiaaseen nähden. Jos lapsi lyö toisia, eikä mikään määrä toistoja mene perille, sitten sinä kuljet käsivarren mitan päässä lapsen perässä ja estät fyysisesti häntä vahingoittamasta toisia. Jos tämä ei sinulle sovi, etsitte paikan, jossa ei toisia ole.
T. Luupäitä kasvattanut minäkin.
Koska meidän PiiaPetterin pitää saada ilmaista tunteitaan vapaasti ja teidän UrpoOnnikin pitää oppia, että maailma on kova paikka heikoille.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa taas täällä kilttien lasten vanhempien kokoontumisajot. Niinpä vaan minäkin kailotin kiltin esikoisen kanssa joka paikassa "mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeeta joillakin", kunnes syntyi meille luupää jolle ei mene mikään perille eikä todellakaan oppinut millään määrällä toistoja 3-4 vuotiaana. 6 vuotiaana alkoi osoittaa ymmärtämisen ja rauhoittumisen merkkejä... Sitä te ette katsos ymmärrä että lapsi ei välttämättä ole mikään oman itsen jatke joka maagisesti tekee niinkuin toivot, vaan ihan oma ajatteleva ihmisensä, jota ei niin vain "hallita", vaan joka tekeekin miten itse tahtoo.
Kyllä jokainen ymmrtää sen, että lapset ovat erilaisia ja kaikille ei mene kerralla perille. Kysymys olikin nyt siitä, että estetä vahingoittamasta toisia lapsia vaan lässytetään kerta toisensa jälkeen, että ei nyt saisi niin tehdä kun kaveriin sattuu, mutta tätä lässytystä jatketaan ja samalla sitä toista lasta satutetaan koko ajan!
Kyllä meilläkin oli poika kovapäinen, mutta pidin huolen, että siinä monta kertaa komentaessani hän ei päässyt satuttamaan ja käymään käsiksi toisiin. Seisoitko sinä vieressä ja sanoit toisten lasten vanhemmille, että ei tuo meidän lapsi usko, että nyt vaan pitää teidän lasten kestää.
Ja mä olen se paska mutsi joka sanoi eräälle pikkupojalle aika kovaan sävyyn, kun ei millään tehonnut puhe. Heitti mun tytön silmille koko ajan hiekkaa. Samoin loppui päiväkodissa yhden pojan jatkuva potkiminen. Aika vihaisesti sanoin.
Mulla oli loistava naapuri. Sen poika oli tosi villi ja kiusasi aina muita. Äiti varotti jos ei totellut vei monta kertaa huutavan pojan kotiin. Kyllä siitä kasvoi asiallinen ja hyvinkäyttäytyvä nuori. Notan todella hattua hänen äidilleen. Aina jaksoi puuhastella kaikkea villin poikansa kanssa. Metsäretkiä, pulkkamäkeä, patikointia Suomenlinnassa jne.
Koska kasvatan lapsistani alfa-uroksia. Olisi väärin opettaa heitä ottamaan muita huomioon sillä tässä maassa pärjäävät vain röyhkeät. Niin työelämässä kuin myös naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa taas täällä kilttien lasten vanhempien kokoontumisajot. Niinpä vaan minäkin kailotin kiltin esikoisen kanssa joka paikassa "mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeeta joillakin", kunnes syntyi meille luupää jolle ei mene mikään perille eikä todellakaan oppinut millään määrällä toistoja 3-4 vuotiaana. 6 vuotiaana alkoi osoittaa ymmärtämisen ja rauhoittumisen merkkejä... Sitä te ette katsos ymmärrä että lapsi ei välttämättä ole mikään oman itsen jatke joka maagisesti tekee niinkuin toivot, vaan ihan oma ajatteleva ihmisensä, jota ei niin vain "hallita", vaan joka tekeekin miten itse tahtoo.
Meillä on sukulaislapsia, joiden vanhemmat varmaan odottavat, että lapsensa maagisesti alkaisivat toimia toivotulla tavalla. Mitään konkreettista eivät nimittäin tee lastensa estämiseksi. Uhkailevat kyllä, mutta antavat periksi.
Mun kaverin lapsi on just tollanen. Lyö, tönii, kuristaa. Mutta kaverin mielestä lasta ei saa kieltää, ettei lapselta mene itsetunto ja minäkuva pilalle. Eipä siinä ole ollut muuta vaihtoehtoa, kun vähentää tapaamisia radikaalisti.
Itse tuoreena äitinä painin sen kanssa, miten kasvatan lapsestani hyvin käyttäytyvän ja muut huomioon ottavan, mutta sellaisen "joka pärjää" eli saa haluamansa/tarvitsemansa, eikä anna röyhkeämpien kävellä ylitse.
Vierestä kun on nähnyt sen, että jotkut vanhemmat jo tönivät toiset pois tieltä ja ohittelevat, jotta se oma lapsi saa mitä haluaa. Yritä siinä sitten selittää omassa hoidossasi olevalle lapselle, miksei mekin voida ohitella ja sitten jäädään vielä ilman sitä, mitä nyt jonotettiinkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa taas täällä kilttien lasten vanhempien kokoontumisajot. Niinpä vaan minäkin kailotin kiltin esikoisen kanssa joka paikassa "mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeeta joillakin", kunnes syntyi meille luupää jolle ei mene mikään perille eikä todellakaan oppinut millään määrällä toistoja 3-4 vuotiaana. 6 vuotiaana alkoi osoittaa ymmärtämisen ja rauhoittumisen merkkejä... Sitä te ette katsos ymmärrä että lapsi ei välttämättä ole mikään oman itsen jatke joka maagisesti tekee niinkuin toivot, vaan ihan oma ajatteleva ihmisensä, jota ei niin vain "hallita", vaan joka tekeekin miten itse tahtoo.
Yllättävää, alapeukkuja mutta ei vastauksia :D vai arvaanko oikein rakentavan vastauksenne: "tyhmä!" ;)
No vastataan sitten miksi alapeukku. Asenteesta! On totta että lapset ovat yksilöitä ja joku tarvitsee enemmän aikaa oppiakseen mutta se ei tee toisten lyömisestä yhtään sen hyväksyttävämpää. Silti joka kerta pitää tilanteeseen puuttua. Kommenteistasi saa sen käsityksen että "antaa lyödä kun ei kerran usko". Jos tietää että omalla lapsella on taipumusta tällaiseen käytökseen niin sitten tietysti vahditaan vielä tarkemmin ja pysytään lähellä että ehditään puuttua. Ihan sama kauanko kestää oppia! Ei poista vanhemman velvollisuutta kasvattaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin lapsi on just tollanen. Lyö, tönii, kuristaa. Mutta kaverin mielestä lasta ei saa kieltää, ettei lapselta mene itsetunto ja minäkuva pilalle. Eipä siinä ole ollut muuta vaihtoehtoa, kun vähentää tapaamisia radikaalisti.
Lapsiparka. Juuri tuollaisella kasvattamisella tai paremminkin kasvattamatta jättämisellä se itsetunto menee pilalle kun ei sitä oikein kavereita hakkaamalla saa. Eihän se lapsi sitten ymmärrä mikä on vikana kun muut ei halua hänen kanssaan olla kun ei ole kukaan koskaan opettanut miten toisia kohdellaan.
Oikein! Lyöminen ja töniminen on väärin. Pienet lapset voivat toimia näin kun eivät vielä osaa ottaa kontaktia toiseen oikealla tavalla, mutta sitä varten on vanhemmat että tilanteisiin puututaan heti, selvitetään ja ohjataan toimimaan oikein. Lapsi oppii kyllä, nopeastikin kun aikuinen ohjaa ja näyttää mallia ja muistaa kehua onnistumisista. Kyllä minäkin puuttuisin heti jos toisen lapsen vanhempi ei sitä itse tekisi. Samoin hyväksyisin (ja toivoisinkin) että minunkin lapseni toimintaan saisi puuttua jos näin toimisi enkä jostain syystä itse huomaisi.