Lue keskustelun säännöt.
Olen pitkä ja hoikka nuori nainen joka ei ole ikinä haukkunut ylipainoisia, mutta saan itse jatkuvasti heiltä haukkuja.
21.03.2017 |
Olen mm: luikku, luuviulu, kukkakeppi, tikku, kanankoipi jne.
Aina saa lehdistä lukea kuinka lihavia hakukutaan, mutta monikaan ei myönnä sitä, että usein ylipainoiset ovat itse vielä pahempia haukkujia. Näin ainakin minun kohdallani.
Kommentit (37)
Eva Merao kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa lukemaan tämän!
“BUT THIN PEOPLE GET SHAMED, TOO.”
Arguably, thin shaming is related to thin privilege - a kind of lashback effect. Thin, even very thin bodies, are prized and splashed all over TV, movies, and magazines, and it rightfully pisses some people off. People who, instead of directing their anger at a society that privileges thin bodies over fat bodies, direct their anger at thin people.
There are two things to address here. The first is that being told to go eat a sandwich or being forced to take in a baggy pair of pants is not oppression. Privilege is institutional; it doesn’t always resolve to the individual level. Privileged people have problems. They might even experience some of the same problems oppressed people have. But in no way do they experience the oppression of the underprivileged.
Secondly, thin shaming is in no way comparable to what fat people go through. Fat people get food-policed at an entirely different level. There are fat taxes in the name of ‘reducing obesity.’ There are school lunch programs and food-policing in public schools in the name of reducing the population of fat people. Fat children are ritually abused by their parents and doctors, the people they’re supposed to be able to trust before anyone else in the world, forced on diets, sent to fat camps. Fat parents are getting denied custody simply for the size of their bodies, and prospective parents the right to adopt due to the size of their bodies. Fat women are being denied the same access to contraceptive, fertility, and pregnancy services. Fat employees are penalized and all but ordered to starve themselves in order to get the best rate on their employee insurance plan. And don’t even get me started about shopping while fat. Sure, something might be baggy on you, but at least you can still cover yourself. Fat people can’t make too-small clothes bigger.
This blog is one tiny corner of the internet that doesn’t talk about thin people’s problems. Everywhere, all over the place, people are talking about thin hurt feelings. Thin love. Thin hopes and aspirations. Thin success and failure. Everywhere else you’re the lead character in all the stories worth reading or watching. That is thin privilege.
Joo, tämä thin privilege on ehkä hirveintä sontaa mitä olen ikinä kuullut. Sen kun lähtee lenkille ja jättää roskaruuan vähemmälle jos ei nyt löydy kaupasta sopivan isoja vaatteita eikä perse mahdu lentokoneen penkkiin, sillä saa itselleenkin nämä laihat etuoikeudet ja voi lopettaa ulisemisen netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eva Merao kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa lukemaan tämän!
“BUT THIN PEOPLE GET SHAMED, TOO.”
Arguably, thin shaming is related to thin privilege - a kind of lashback effect. Thin, even very thin bodies, are prized and splashed all over TV, movies, and magazines, and it rightfully pisses some people off. People who, instead of directing their anger at a society that privileges thin bodies over fat bodies, direct their anger at thin people.
There are two things to address here. The first is that being told to go eat a sandwich or being forced to take in a baggy pair of pants is not oppression. Privilege is institutional; it doesn’t always resolve to the individual level. Privileged people have problems. They might even experience some of the same problems oppressed people have. But in no way do they experience the oppression of the underprivileged.
Secondly, thin shaming is in no way comparable to what fat people go through. Fat people get food-policed at an entirely different level. There are fat taxes in the name of ‘reducing obesity.’ There are school lunch programs and food-policing in public schools in the name of reducing the population of fat people. Fat children are ritually abused by their parents and doctors, the people they’re supposed to be able to trust before anyone else in the world, forced on diets, sent to fat camps. Fat parents are getting denied custody simply for the size of their bodies, and prospective parents the right to adopt due to the size of their bodies. Fat women are being denied the same access to contraceptive, fertility, and pregnancy services. Fat employees are penalized and all but ordered to starve themselves in order to get the best rate on their employee insurance plan. And don’t even get me started about shopping while fat. Sure, something might be baggy on you, but at least you can still cover yourself. Fat people can’t make too-small clothes bigger.
This blog is one tiny corner of the internet that doesn’t talk about thin people’s problems. Everywhere, all over the place, people are talking about thin hurt feelings. Thin love. Thin hopes and aspirations. Thin success and failure. Everywhere else you’re the lead character in all the stories worth reading or watching. That is thin privilege.
Ja minä kun luulin, että suomalaisilla olisi vähän enemmän järkeä päässä kuin pahviaivoisilla jenkeillä, etteivät hypellä näihin järjettömiin SJW juniin.
Jos tosissaan on asiat niin huonosti, että olet syönyt itsesi niin lihavaksi, että pomokin jo puuttuu peliin, lääkärit kieltää e-pillerit liian suurten riskien takia eikä kaupastakaan löydy sopivan kokoisia vaatteita niin LAIHDUTA, laihduta herranjumala! Ei se netissä itkeminen auta mitään vaan terveellinen ruoka ja liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Moni lihava ei oikeasti ymmärrä, että joku voisi loukkaantua esim.luuviulu-sanasta.
Kun luuviulutteluun reagoi ottamalla katsekontaktin ja sanomalla "läskitiinu", menee viesti lopulta perille. Harvalle tarvitsee paria kertaa useammin toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jännä juttu, kun hoikalle ihmiselle on ihan ok sanoa, että hyi miten laiha sä oot, mutta lihavalle ei saa sanoa että hyi miten lihava sä oot.
Itse vastailisin todennäköisesti samalla tavalla takaisin jos joku alkaisi ääneen minulle vartaloani arvostelemaan.
Sekin on jännä jos lihoo parikymmentä kiloa lääkkeiden/itsekurin puutteen takia niin kukaan ei sano että "sinä se vaan paisut" mutta jos laihtuu parikymmentä kiloa niin kommenttia tulee "sinä se vaan kuihdut ja kuihdut, kohta mitään oo jäljellä" että niin :D
ite siis olen lihonnut 20kg ja laihtunut 20kg ja huomasin tuon
Tämä! Ja laihduttaessa on itselläni ollut (etenkin pullukat) sukulaiset huolehtimassa jo muutaman kadonneen kilon jälkeen, ettei vain lähde liikaa ja mene yli. Samaan aikaan edes sairaalloisesti ylipainoisen kohdalla kukaan ei avaa suutaan, vaikka kaikki näkevät, että paino nousee jatkuvasti.
Minä olin töissä kerran paikassa jossa esimies asemassa oleva arvosteli syömisiäni joka päivä ja jokaisella tauolla. "syöppä nyt kuule ihan kunnolla! Ai laihdutatko sinä kun et syö pullaa?? Ai nyt sinä syötkin pullaa, mistä nyt tuulee?? Miksi otit vain kaksi perunaa? Ota sitten edes kunnolla salaattia. Etkö pidä kalasta? No mikset syö sitä? Otapa pala kakkua." lopulta alkoi selittää muulle miten minulla on anoreksia :) olin ihan tavallinen hoikka 18 vuotias, joka söi mitä halusi ja teki mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eva Merao kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa lukemaan tämän!
“BUT THIN PEOPLE GET SHAMED, TOO.”
Arguably, thin shaming is related to thin privilege - a kind of lashback effect. Thin, even very thin bodies, are prized and splashed all over TV, movies, and magazines, and it rightfully pisses some people off. People who, instead of directing their anger at a society that privileges thin bodies over fat bodies, direct their anger at thin people.
There are two things to address here. The first is that being told to go eat a sandwich or being forced to take in a baggy pair of pants is not oppression. Privilege is institutional; it doesn’t always resolve to the individual level. Privileged people have problems. They might even experience some of the same problems oppressed people have. But in no way do they experience the oppression of the underprivileged.
Secondly, thin shaming is in no way comparable to what fat people go through. Fat people get food-policed at an entirely different level. There are fat taxes in the name of ‘reducing obesity.’ There are school lunch programs and food-policing in public schools in the name of reducing the population of fat people. Fat children are ritually abused by their parents and doctors, the people they’re supposed to be able to trust before anyone else in the world, forced on diets, sent to fat camps. Fat parents are getting denied custody simply for the size of their bodies, and prospective parents the right to adopt due to the size of their bodies. Fat women are being denied the same access to contraceptive, fertility, and pregnancy services. Fat employees are penalized and all but ordered to starve themselves in order to get the best rate on their employee insurance plan. And don’t even get me started about shopping while fat. Sure, something might be baggy on you, but at least you can still cover yourself. Fat people can’t make too-small clothes bigger.
This blog is one tiny corner of the internet that doesn’t talk about thin people’s problems. Everywhere, all over the place, people are talking about thin hurt feelings. Thin love. Thin hopes and aspirations. Thin success and failure. Everywhere else you’re the lead character in all the stories worth reading or watching. That is thin privilege.
Ja minä kun luulin, että suomalaisilla olisi vähän enemmän järkeä päässä kuin pahviaivoisilla jenkeillä, etteivät hypellä näihin järjettömiin SJW juniin.
Jos tosissaan on asiat niin huonosti, että olet syönyt itsesi niin lihavaksi, että pomokin jo puuttuu peliin, lääkärit kieltää e-pillerit liian suurten riskien takia eikä kaupastakaan löydy sopivan kokoisia vaatteita niin LAIHDUTA, laihduta herranjumala! Ei se netissä itkeminen auta mitään vaan terveellinen ruoka ja liikunta.
Itse käyttämäsi iskusana "SJW" on peräisin juurikin mainitsemastasi USA:sta ja sitä viljelee äärioikeisto.
Yksilö voi tehdä haluamiaan päätöksiä omien elintapojensa suhteen ja laihduttaa halutessaan, mutta sitä ei voi yksilöltä vaatia. KEHON KOSKEMATTOMUUS ja ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS menevät sinun henkilökohtaisten asenteidesi, mielihalusi ja vihasi edelle. Tai oikeammin niiden ehdottomasti pitäisi mennä, mutta valitettavasti yhteiskunnassamme teillä on valta määritellä, millainen ihminen saa olla. Sitä epätasa-arvoa ei tietenkään ole niin helppo havaita jos on itse etuoikeutettu.
Samalla tavalla kuin rasistit leimaavat rasismin uhreja "liian herkkänahkaisiksi", sinä syytät yksilöä yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta.
Nämä ylipainoiset hoikkia sairaiksi ja anorektikoiksi haukkuvat tekevät niin mm. siksi, että sillä saisi itsensä vaikuttamaan normaalilta. Se on yhdenlainen tapa pettää itseään, vähän samaan tapaan kuin vaatekokojen pienentämisestä rutisevat. Viimemainittuun sorruin itsekin, kunnes laihduin 10 kg ja huomasin, että kas, koko 38 mahtuukin mulle kumminkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa heittäytyä marttyyriksi tai alkaa lesoo turhasta !
Ei kyllä käsitä logiikkaa. Vähän kuin ketjupolttaja tulisi haukkumaan siitä, että polttamattomalla ei olekaan keuhkoahtaumatautia tai että alkoholisti ilkamoisi, että toinen ei olekaan juonut taloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eva Merao kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa lukemaan tämän!
“BUT THIN PEOPLE GET SHAMED, TOO.”
Arguably, thin shaming is related to thin privilege - a kind of lashback effect. Thin, even very thin bodies, are prized and splashed all over TV, movies, and magazines, and it rightfully pisses some people off. People who, instead of directing their anger at a society that privileges thin bodies over fat bodies, direct their anger at thin people.
There are two things to address here. The first is that being told to go eat a sandwich or being forced to take in a baggy pair of pants is not oppression. Privilege is institutional; it doesn’t always resolve to the individual level. Privileged people have problems. They might even experience some of the same problems oppressed people have. But in no way do they experience the oppression of the underprivileged.
Secondly, thin shaming is in no way comparable to what fat people go through. Fat people get food-policed at an entirely different level. There are fat taxes in the name of ‘reducing obesity.’ There are school lunch programs and food-policing in public schools in the name of reducing the population of fat people. Fat children are ritually abused by their parents and doctors, the people they’re supposed to be able to trust before anyone else in the world, forced on diets, sent to fat camps. Fat parents are getting denied custody simply for the size of their bodies, and prospective parents the right to adopt due to the size of their bodies. Fat women are being denied the same access to contraceptive, fertility, and pregnancy services. Fat employees are penalized and all but ordered to starve themselves in order to get the best rate on their employee insurance plan. And don’t even get me started about shopping while fat. Sure, something might be baggy on you, but at least you can still cover yourself. Fat people can’t make too-small clothes bigger.
This blog is one tiny corner of the internet that doesn’t talk about thin people’s problems. Everywhere, all over the place, people are talking about thin hurt feelings. Thin love. Thin hopes and aspirations. Thin success and failure. Everywhere else you’re the lead character in all the stories worth reading or watching. That is thin privilege.
Ja minä kun luulin, että suomalaisilla olisi vähän enemmän järkeä päässä kuin pahviaivoisilla jenkeillä, etteivät hypellä näihin järjettömiin SJW juniin.
Jos tosissaan on asiat niin huonosti, että olet syönyt itsesi niin lihavaksi, että pomokin jo puuttuu peliin, lääkärit kieltää e-pillerit liian suurten riskien takia eikä kaupastakaan löydy sopivan kokoisia vaatteita niin LAIHDUTA, laihduta herranjumala! Ei se netissä itkeminen auta mitään vaan terveellinen ruoka ja liikunta.
Jos ylipaino on todellakin niin ongelmallisella tasolla, ettei normaalista perusarjestakaan tule mitään, ratkaisuksi tuskin riittää pelkkä tukeva ote niskasta - ainakaan omin voimin ilman asiantuntija-apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lihava ei oikeasti ymmärrä, että joku voisi loukkaantua esim.luuviulu-sanasta.
pitää olla jo aivoissakin aika iso kasa ihraa jos ei älyä :D
Hoikkuus ja jopa laihuus (naisella) on kuitenkin yhteiskunnassa äärimmäisen ihailtu ominaisuus ja lihavuus taas äärimmäisen halveksuttua. Eihän kukaan paheksu blondivitsejäkään samalla tavalla kuin n......-vitsejä.
Niin, tällä tavallahan ne pullukat sen perustelevat. Mutta kannattaa muistaa, että ylipainoiset alkavat olla enemmistöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eva Merao kirjoitti:
Suosittelen kaikki thin privilege -koolaidia juoneille tätä: https://www.reddit.com/r/fatlogic/
Eva Merao kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eva Merao kirjoitti:
Suosittelen aloittajaa lukemaan tämän!
“BUT THIN PEOPLE GET SHAMED, TOO.”
Arguably, thin shaming is related to thin privilege - a kind of lashback effect. Thin, even very thin bodies, are prized and splashed all over TV, movies, and magazines, and it rightfully pisses some people off. People who, instead of directing their anger at a society that privileges thin bodies over fat bodies, direct their anger at thin people.
There are two things to address here. The first is that being told to go eat a sandwich or being forced to take in a baggy pair of pants is not oppression. Privilege is institutional; it doesn’t always resolve to the individual level. Privileged people have problems. They might even experience some of the same problems oppressed people have. But in no way do they experience the oppression of the underprivileged.
Secondly, thin shaming is in no way comparable to what fat people go through. Fat people get food-policed at an entirely different level. There are fat taxes in the name of ‘reducing obesity.’ There are school lunch programs and food-policing in public schools in the name of reducing the population of fat people. Fat children are ritually abused by their parents and doctors, the people they’re supposed to be able to trust before anyone else in the world, forced on diets, sent to fat camps. Fat parents are getting denied custody simply for the size of their bodies, and prospective parents the right to adopt due to the size of their bodies. Fat women are being denied the same access to contraceptive, fertility, and pregnancy services. Fat employees are penalized and all but ordered to starve themselves in order to get the best rate on their employee insurance plan. And don’t even get me started about shopping while fat. Sure, something might be baggy on you, but at least you can still cover yourself. Fat people can’t make too-small clothes bigger.
This blog is one tiny corner of the internet that doesn’t talk about thin people’s problems. Everywhere, all over the place, people are talking about thin hurt feelings. Thin love. Thin hopes and aspirations. Thin success and failure. Everywhere else you’re the lead character in all the stories worth reading or watching. That is thin privilege.
Ja minä kun luulin, että suomalaisilla olisi vähän enemmän järkeä päässä kuin pahviaivoisilla jenkeillä, etteivät hypellä näihin järjettömiin SJW juniin.
Jos tosissaan on asiat niin huonosti, että olet syönyt itsesi niin lihavaksi, että pomokin jo puuttuu peliin, lääkärit kieltää e-pillerit liian suurten riskien takia eikä kaupastakaan löydy sopivan kokoisia vaatteita niin LAIHDUTA, laihduta herranjumala! Ei se netissä itkeminen auta mitään vaan terveellinen ruoka ja liikunta.
Itse käyttämäsi iskusana "SJW" on peräisin juurikin mainitsemastasi USA:sta ja sitä viljelee äärioikeisto.
Yksilö voi tehdä haluamiaan päätöksiä omien elintapojensa suhteen ja laihduttaa halutessaan, mutta sitä ei voi yksilöltä vaatia. KEHON KOSKEMATTOMUUS ja ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS menevät sinun henkilökohtaisten asenteidesi, mielihalusi ja vihasi edelle. Tai oikeammin niiden ehdottomasti pitäisi mennä, mutta valitettavasti yhteiskunnassamme teillä on valta määritellä, millainen ihminen saa olla. Sitä epätasa-arvoa ei tietenkään ole niin helppo havaita jos on itse etuoikeutettu.
Samalla tavalla kuin rasistit leimaavat rasismin uhreja "liian herkkänahkaisiksi", sinä syytät yksilöä yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta.
Minä olen vasemmistolainen ja viljelen kyllä SJW-sanaa siinä missä aika moni muukin vasemmistolainen eli äläpä olkinukkeile siinä. Onko asenteesi muuten samanlainen alkoholin, huumeiden ja tupakoinninkin suhteen vai onko ylipaino jotenkin erillinen näistä? Vähintään yhtä vaarallinen kuitenkin, todennäköisesti vaarallisempikin kuin nuo muut, koska niin yleistä. Tässä kun ei ole kyse mistään ulkonäöstä vaikka kuinka ummistaisi silmänsä ja uskottelisi itselleen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tää Zara "kohu", kun niiltä ei löydy isoimpia kokoja ollenkaan. Kuinka monta kohua on tullut ettei esim Tarjoustalossa ole alle 38 kokoja?? Miksei laihat ole kohuje arvoisia :D
Odottakaas, kun tulee ikää. Olen 51-vuotias entinen kilpaurheilija, ja harrastan edelleen omaksi ilokseni paljon liikuntaa. Olen hoikka ja samoissa mitoissa kuin 20-vuotiaana. Arvatkaa, kuinka paljon minulle kuittaillaan siitä, etten ole vartaloltani "normaali" keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä käsitä logiikkaa. Vähän kuin ketjupolttaja tulisi haukkumaan siitä, että polttamattomalla ei olekaan keuhkoahtaumatautia tai että alkoholisti ilkamoisi, että toinen ei olekaan juonut taloaan.
Ei kun ketjupolttaja haukkuu tupakoimatonta nipottajaksi ja sanoo, että kaikki me kuollaan kumminkin. Alkoholisti väittää, että toiset ei osaa rentoutua ja nauttia elämästä. Sama itsepetos kuin lihavaa joka haukkuu hoikkaa luisevaksi tai anorektikoksi. Vika siis peilataan muihin.
Sekin on jännä jos lihoo parikymmentä kiloa lääkkeiden/itsekurin puutteen takia niin kukaan ei sano että "sinä se vaan paisut" mutta jos laihtuu parikymmentä kiloa niin kommenttia tulee "sinä se vaan kuihdut ja kuihdut, kohta mitään oo jäljellä" että niin :D
ite siis olen lihonnut 20kg ja laihtunut 20kg ja huomasin tuon