Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä käytännöllistä olisit ollut kiva tietää ennen kuin vauva syntyi?
21.03.2017 |
Siis tarkoitan, mitä opit vauva-ajasta tms?
Meille tulossa jo toinen mutta haluaisin yhä tietää muiden vinkkejä.
Itse opin tosi paljon vähän "myöhässä". Esim vauvattamista, hankkia paremman kantokassin tai liinan, ostaa varoille pulloja (vain niitä venttiilillisiä) ja yöpukuja (puklaavan vauvan kanssa niitä EI voi olla liikaa) ja että mikrosterilointilaite on turha jos käyttää rintapumppua koska ne osta pitää keittää kuitenkin, jumppapallo helpottaa öistä rauhoittamista, oikea liina vauvujen eteen on oikeasti hyvä keksintö (puklurätti tilalla ei pysy tuulessa) jne. Lista on loputon. Miten teillä muilla?
Kommentit (33)
En mä oikeastaan mitään tiennyt, mulla oli lauma tätejä, kaksi mummoa ja kavereita, joilta sain neuvoja. Mutsin neuvot oli surkeimmat, muilla, varsinkin mummoilla, parhaimmat.
Aika paljon maalaisjärjellä menin. Kietaisupotkupukuihin ihastuin ikihyviksi. Ne oli näppäriä puolipotkuhousujen kanssa. Anoppi toi minulle 70-luvun paitoja, jotka oli selästä auki....hän oli pikkuisen ulapalla nykyvaatetuksesta.
Imetyksestä sain parhaat neuvot oikeastaan mummilta, joka lohdutti, että jos se ei suju, niin kyllä se lapsi vastikkeellakin kasvaa ja esikoinen on aina se harjoituskappale. Toinen mummi tiesi apteekin rasvasta ja imetyskumeista, kun serkkuni oli käyttänyt niitä mummilla vierailulla. Rintani olivat arat ja menivät ruvelle ilman kumia. Eka lapsi tuli sitten osittaisimetettyä, ensin rintaa ja sitten korviketta päälle. Toisen lapsen ja seuraavien kanssa ei ollut imetysongelmia, olin kuin paraskin palkintolehmä.
Senkin olisi joku voinut kertoa, että valmiiden soseiden tekeminen sauvasekoittimella on pässinhelppoa ja halpaa, kun vauva ei syö kovin paljon.
Eikä tutti meillä tosiaan vienyt lapsen imetystä kaaokseen, tutti annettiin uniselle vauvalle, että ei tarvinnut istua tissi suussa. Sitä vartenhan se on keksitty!
Markkinaviidakossa ensikertalaisella menee sormi suuhun, että mitä rompetta vauva todella tarvitsee: no meille ei ostettu mitään desinfiointilaitetta, konttauskypärää, hyppykiikkua, vaipparoskista,pullonlämmitintä.. tarpeellisimmat olivat vaatteet, tutit, pari pulloa, pukluliinat, talkki, rasva, kuomurattaat, sitteri, amme ja vauvansänky, koska en halunnut nukkua vauvan kanssa kuin ekat 4 kk, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyyn. (Lahjaksi saatu hoitolaukkukin jäi käyttämättä, kun kätsempi oli kantaa tavarat repussa. Rintareppu jäi myös melkein käyttämättä, kun selkävikani ei digannut sitä.) Myöhemmin myös hommattiin leikkikehä, että pääsi vessaan.
Tädit ja toinen mummoni varsinkin neuvoivat, että vauvaa ei nukuteta keinuttelemalla, eikä opeteta nukuttamiseen muualla kuin rattaissa, ei ikinä syliin. Se oli hyvä neuvo. En ole heijannut yhtäkään lastani sylissä uneen ja kaikki ne on nukutuksi saaneet. Yksikään ei ole myöskään valvottanut vuotta kauempaa, paitsi satunnaisesti. Esikoinen kärsi taaperona kauhukohtauksista.
Lasten sairauksista olisi voinut tulla enemmän neuvoja. Esim. kuumekouristusta en tuntenut ollenkaan.
N47v., 4 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kertonut minulle että imetys on aluksi hankalaa, työlästä ja voi sattua yms. Vauva huusi ja itki todella paljon synnärillä, aina jos ei saanu olla rinnalla. Kukaan ei kertonut että vauvalle voisi antaa tutin, se tutti ei todellakaan olisi ollut pois imetyksestä kun vauva saattoi olla vaikka neljä tuntia rinnalla ja kun laittoi omaan sänkyyn niin heti alkoi itku.
Eihän hoitajatkaan voineet tuosta tietenkään kertoa kun ollaan niin imetysmyönteisiä että se olisi muka ollut imetyksestä pois. :/ Nämä ei nyt tietysti suoraan kosketa jos odottaa jo toista, mutta nämä nyt tuli mieleen.
Neljä tuntia rinnalla on ihan notmaalia kun vauva käynnistelee maidontuotantoa. Itse olin helkatin kiukkuinen kun vauvalle oli vaan tökätty tutti suuhun osastolla.
Minä taas olisin välillä halunnut nukkua. Minä en ollut jotenkin edes tajunnut että tuttia voisi käyttää, kun en ollut itsekään vauvana sellaista koskaan huolinut. Olisin toivonut että hoitajat olisivat edes ilmaisseet tutin käytön mahdollisuudesta, ei siis suoraan tökätä sitä vauvan suuhun vaan edes maininnut asian. Meille vauvalle ei riittänyt edes se neljä tuntia rinnalla kun sillä oli niin hirveä imuntarve että aina jos otti pois rinnalta niin alkoi itku. En saanut hetkeäkään rauhaa.
No niinhän sitten synnäriltä lähtöpäivänä, kun en ollut käytännössä nukkunut neljään yöhön juuri ollenkaan niin sitten hoitaja mainitsi että vauva saattaa pitää rintaa vain huvituttina että voi kokeilla ihan tuttia sitten kotona. Vähän ehkä kiukkuisella äänensävyllä kysyin huonosti nukkujen öiden jälkeen että miksi tuosta ei voinut sanoa aikasemmin, enhän minä ensisynnyttäjänä tuollaisista mitään tiennyt. No ei kuulemma mainosteta tutteja kun halutaan että äidit imettää... No onnistui meillä kyllä kotona sitten imetys vaikka tuttikin olo käytössä. Itsekin jaksoin paremmin imettää kun imetysten välissä sai nukkua.
Tässä lienee eroja eri laitosten välillä. Meillä puolestaan hoitajat(kin) koitti vauvalle tuttia antaa, jos se rauhottaisi. Tosin meidän esikoinen joutui olemaan ensimmäisen viikon lasten osastolla tulehduksen takia, niin ehkä siellä on eri käytäntöjä (varsinkin kun vauva sai myös luovutettua äidinmaitoa aluksi nenämahaletkun kautta ja myöhemmin pullosta.). Vauva ei kuitenkaan koskaan tuttia huolinut eikä sitä oppinut käyttämään. Enkä varsinaisesti halunnut pakottaakaan.
Ehkä se minut sitten yllätti, että kaikki tutit oli tullut ihan turhaan ostettua mitä etukäteen olin hommannut (onneksi en ollut ostanut kamalan paljoa).
Yllätti tavallaan myös se että se imettämisen alku oli oikeasti niin vaikeaa. Tottakai tiesin että joillakin on imetysvaikeuksia, mutta jostain syystä en uskonut sen koskevan itseäni. "Kyllähän se nyt täytyy sujua kun on maailman luonnollisin asia".
En tiennyt, mikä on sammas tai karsta päässä. Olin paniikissa.
Vierailija kirjoitti:
Hoida asiasi niin että saat nukkua täyden yön säännöllisesti. Univaje on tappaja.
Tosi hyvä neuvo, mitenhän vain toteutuu noin käytännössä? Se neuvo olisikin jo kullan arvoinen.
Itse koin kietaisubodyt parhaaksi alkuvaiheessa (noin koot 50-62). En tykännyt yhtään niistä muutamasta lahjaksi saadusta 62 koon pään yli vedettävästä bodysta. Tämä tosin ei sinänsä yllättänyt, sillä samaa oli moni muukin jo sanonut.
Sen sijaan yllätti miten nopeasti kietaisubodyt muuttuikin hankalaksi. Koko 68 jo sai ehdottomasti olla pään yli vedettäviä, sillä vauva kiemurteli ja yritti kääntyä vatsalleen ihan koko ajan. Mutta toisaalta tämä lienee hyvin vauvakohtaista ja vaikea on varautua siihen etukäteen. Meillä esimerkiksi oli pienikokoinen tyttö, joka kääntyi ympäri jo alle kolmikuisena. Verrattuna taas vaikka kaverin samanikäiseen tyttöön, joka oli huomattavasti suurempi ja alkoi kääntyillä myöhemmin. Hänellä meni iloisesti koon 74 kietaisubodyt.
Potkuhousut oli myös meillä aika turhia. Tulihan niitä pidettyä kun kerran oli ostettu, mutta mieluummin käytettiin puolipotkuhousuja ja housuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cuplaton ja venttiiliset tuttipullot oli meijän pelastus aikanaan koliikkivauvalle.
Sekä valtavat kasat harsoja puklurätiks.
Myös se että vaa-ti-kaa neuvolassa kunnon tutkimista jos epäilet jonki olevan vinossa.Ite en osannu vaatia tarpeeks ja omien kokeilujen kautta sit maitoherkkyys selvis ja koliikkikin loppu.
N23+3poikaa
Luulin, että vauvan puklut kuuluva asiaan (lensivät kaaressa aina syönnin jälkeen ja lopulta piti aloittaman korvikemaito, kun vauvan paino ei noussut oletetulla tavalla). Seuraavien lasten kohdalla tajusin, että niin raju puklaus ei ollutkaan normalia puklua, vaan nautittu maito tuli lähes kokonaan ulos. Ei ihme, että vauva itkeskeli kovasti, kun varmaan oli nälkäinen. Muut lapset puklailivatkin sitten "normisti" eli ei sellaisia kaariversioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä oikeastaan mitään tiennyt, mulla oli lauma tätejä, kaksi mummoa ja kavereita, joilta sain neuvoja. Mutsin neuvot oli surkeimmat, muilla, varsinkin mummoilla, parhaimmat.
Aika paljon maalaisjärjellä menin. Kietaisupotkupukuihin ihastuin ikihyviksi. Ne oli näppäriä puolipotkuhousujen kanssa. Anoppi toi minulle 70-luvun paitoja, jotka oli selästä auki....hän oli pikkuisen ulapalla nykyvaatetuksesta.
Imetyksestä sain parhaat neuvot oikeastaan mummilta, joka lohdutti, että jos se ei suju, niin kyllä se lapsi vastikkeellakin kasvaa ja esikoinen on aina se harjoituskappale. Toinen mummi tiesi apteekin rasvasta ja imetyskumeista, kun serkkuni oli käyttänyt niitä mummilla vierailulla. Rintani olivat arat ja menivät ruvelle ilman kumia. Eka lapsi tuli sitten osittaisimetettyä, ensin rintaa ja sitten korviketta päälle. Toisen lapsen ja seuraavien kanssa ei ollut imetysongelmia, olin kuin paraskin palkintolehmä.
Senkin olisi joku voinut kertoa, että valmiiden soseiden tekeminen sauvasekoittimella on pässinhelppoa ja halpaa, kun vauva ei syö kovin paljon.
Eikä tutti meillä tosiaan vienyt lapsen imetystä kaaokseen, tutti annettiin uniselle vauvalle, että ei tarvinnut istua tissi suussa. Sitä vartenhan se on keksitty!
Markkinaviidakossa ensikertalaisella menee sormi suuhun, että mitä rompetta vauva todella tarvitsee: no meille ei ostettu mitään desinfiointilaitetta, konttauskypärää, hyppykiikkua, vaipparoskista,pullonlämmitintä.. tarpeellisimmat olivat vaatteet, tutit, pari pulloa, pukluliinat, talkki, rasva, kuomurattaat, sitteri, amme ja vauvansänky, koska en halunnut nukkua vauvan kanssa kuin ekat 4 kk, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyyn. (Lahjaksi saatu hoitolaukkukin jäi käyttämättä, kun kätsempi oli kantaa tavarat repussa. Rintareppu jäi myös melkein käyttämättä, kun selkävikani ei digannut sitä.) Myöhemmin myös hommattiin leikkikehä, että pääsi vessaan.
Tädit ja toinen mummoni varsinkin neuvoivat, että vauvaa ei nukuteta keinuttelemalla, eikä opeteta nukuttamiseen muualla kuin rattaissa, ei ikinä syliin. Se oli hyvä neuvo. En ole heijannut yhtäkään lastani sylissä uneen ja kaikki ne on nukutuksi saaneet. Yksikään ei ole myöskään valvottanut vuotta kauempaa, paitsi satunnaisesti. Esikoinen kärsi taaperona kauhukohtauksista.
Lasten sairauksista olisi voinut tulla enemmän neuvoja. Esim. kuumekouristusta en tuntenut ollenkaan.
N47v., 4 lasta.
Muuten tosi hyvä teksti, mutta tuota nukuttamisjuttua en tajunnut. Että mitä haittaa olisi muka vauvan keinuttamisesta tai syliin nukahtamisesta. Kyllä meillä vauva nukahti syliin ensimmäisen 3-4 kk. Nukuttiin perhepedissä 8kk. Sen jälkeen vauva siirtyi nukkumaan pinnasänkyyn. Yöheräily jatkui tasan nin kauan kun imetin ja loppuivat siis vuoden iässä kun lopetin imettämisen. Sen jälkeen on nukkunut täysiä öitä. Vaikka ensimmäisiä kuukausia nukkui useinkin mun sylissä sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä oikeastaan mitään tiennyt, mulla oli lauma tätejä, kaksi mummoa ja kavereita, joilta sain neuvoja. Mutsin neuvot oli surkeimmat, muilla, varsinkin mummoilla, parhaimmat.
Aika paljon maalaisjärjellä menin. Kietaisupotkupukuihin ihastuin ikihyviksi. Ne oli näppäriä puolipotkuhousujen kanssa. Anoppi toi minulle 70-luvun paitoja, jotka oli selästä auki....hän oli pikkuisen ulapalla nykyvaatetuksesta.
Imetyksestä sain parhaat neuvot oikeastaan mummilta, joka lohdutti, että jos se ei suju, niin kyllä se lapsi vastikkeellakin kasvaa ja esikoinen on aina se harjoituskappale. Toinen mummi tiesi apteekin rasvasta ja imetyskumeista, kun serkkuni oli käyttänyt niitä mummilla vierailulla. Rintani olivat arat ja menivät ruvelle ilman kumia. Eka lapsi tuli sitten osittaisimetettyä, ensin rintaa ja sitten korviketta päälle. Toisen lapsen ja seuraavien kanssa ei ollut imetysongelmia, olin kuin paraskin palkintolehmä.
Senkin olisi joku voinut kertoa, että valmiiden soseiden tekeminen sauvasekoittimella on pässinhelppoa ja halpaa, kun vauva ei syö kovin paljon.
Eikä tutti meillä tosiaan vienyt lapsen imetystä kaaokseen, tutti annettiin uniselle vauvalle, että ei tarvinnut istua tissi suussa. Sitä vartenhan se on keksitty!
Markkinaviidakossa ensikertalaisella menee sormi suuhun, että mitä rompetta vauva todella tarvitsee: no meille ei ostettu mitään desinfiointilaitetta, konttauskypärää, hyppykiikkua, vaipparoskista,pullonlämmitintä.. tarpeellisimmat olivat vaatteet, tutit, pari pulloa, pukluliinat, talkki, rasva, kuomurattaat, sitteri, amme ja vauvansänky, koska en halunnut nukkua vauvan kanssa kuin ekat 4 kk, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyyn. (Lahjaksi saatu hoitolaukkukin jäi käyttämättä, kun kätsempi oli kantaa tavarat repussa. Rintareppu jäi myös melkein käyttämättä, kun selkävikani ei digannut sitä.) Myöhemmin myös hommattiin leikkikehä, että pääsi vessaan.
Tädit ja toinen mummoni varsinkin neuvoivat, että vauvaa ei nukuteta keinuttelemalla, eikä opeteta nukuttamiseen muualla kuin rattaissa, ei ikinä syliin. Se oli hyvä neuvo. En ole heijannut yhtäkään lastani sylissä uneen ja kaikki ne on nukutuksi saaneet. Yksikään ei ole myöskään valvottanut vuotta kauempaa, paitsi satunnaisesti. Esikoinen kärsi taaperona kauhukohtauksista.
Lasten sairauksista olisi voinut tulla enemmän neuvoja. Esim. kuumekouristusta en tuntenut ollenkaan.
N47v., 4 lasta.
Muuten tosi hyvä teksti, mutta tuota nukuttamisjuttua en tajunnut. Että mitä haittaa olisi muka vauvan keinuttamisesta tai syliin nukahtamisesta. Kyllä meillä vauva nukahti syliin ensimmäisen 3-4 kk. Nukuttiin perhepedissä 8kk. Sen jälkeen vauva siirtyi nukkumaan pinnasänkyyn. Yöheräily jatkui tasan nin kauan kun imetin ja loppuivat siis vuoden iässä kun lopetin imettämisen. Sen jälkeen on nukkunut täysiä öitä. Vaikka ensimmäisiä kuukausia nukkui useinkin mun sylissä sohvalla.
Niin no, meillä vauva alkoi nukkua kokonaisia öitä 3kk:n iässä kun ei opetettu nukahtamaan syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoida asiasi niin että saat nukkua täyden yön säännöllisesti. Univaje on tappaja.
Tosi hyvä neuvo, mitenhän vain toteutuu noin käytännössä? Se neuvo olisikin jo kullan arvoinen.
Kumppanikin voi välillä valvoa vauvan kanssa ja syöttää vaikka korviketta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä oikeastaan mitään tiennyt, mulla oli lauma tätejä, kaksi mummoa ja kavereita, joilta sain neuvoja. Mutsin neuvot oli surkeimmat, muilla, varsinkin mummoilla, parhaimmat.
Aika paljon maalaisjärjellä menin. Kietaisupotkupukuihin ihastuin ikihyviksi. Ne oli näppäriä puolipotkuhousujen kanssa. Anoppi toi minulle 70-luvun paitoja, jotka oli selästä auki....hän oli pikkuisen ulapalla nykyvaatetuksesta.
Imetyksestä sain parhaat neuvot oikeastaan mummilta, joka lohdutti, että jos se ei suju, niin kyllä se lapsi vastikkeellakin kasvaa ja esikoinen on aina se harjoituskappale. Toinen mummi tiesi apteekin rasvasta ja imetyskumeista, kun serkkuni oli käyttänyt niitä mummilla vierailulla. Rintani olivat arat ja menivät ruvelle ilman kumia. Eka lapsi tuli sitten osittaisimetettyä, ensin rintaa ja sitten korviketta päälle. Toisen lapsen ja seuraavien kanssa ei ollut imetysongelmia, olin kuin paraskin palkintolehmä.
Senkin olisi joku voinut kertoa, että valmiiden soseiden tekeminen sauvasekoittimella on pässinhelppoa ja halpaa, kun vauva ei syö kovin paljon.
Eikä tutti meillä tosiaan vienyt lapsen imetystä kaaokseen, tutti annettiin uniselle vauvalle, että ei tarvinnut istua tissi suussa. Sitä vartenhan se on keksitty!
Markkinaviidakossa ensikertalaisella menee sormi suuhun, että mitä rompetta vauva todella tarvitsee: no meille ei ostettu mitään desinfiointilaitetta, konttauskypärää, hyppykiikkua, vaipparoskista,pullonlämmitintä.. tarpeellisimmat olivat vaatteet, tutit, pari pulloa, pukluliinat, talkki, rasva, kuomurattaat, sitteri, amme ja vauvansänky, koska en halunnut nukkua vauvan kanssa kuin ekat 4 kk, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyyn. (Lahjaksi saatu hoitolaukkukin jäi käyttämättä, kun kätsempi oli kantaa tavarat repussa. Rintareppu jäi myös melkein käyttämättä, kun selkävikani ei digannut sitä.) Myöhemmin myös hommattiin leikkikehä, että pääsi vessaan.
Tädit ja toinen mummoni varsinkin neuvoivat, että vauvaa ei nukuteta keinuttelemalla, eikä opeteta nukuttamiseen muualla kuin rattaissa, ei ikinä syliin. Se oli hyvä neuvo. En ole heijannut yhtäkään lastani sylissä uneen ja kaikki ne on nukutuksi saaneet. Yksikään ei ole myöskään valvottanut vuotta kauempaa, paitsi satunnaisesti. Esikoinen kärsi taaperona kauhukohtauksista.
Lasten sairauksista olisi voinut tulla enemmän neuvoja. Esim. kuumekouristusta en tuntenut ollenkaan.
N47v., 4 lasta.
Muuten tosi hyvä teksti, mutta tuota nukuttamisjuttua en tajunnut. Että mitä haittaa olisi muka vauvan keinuttamisesta tai syliin nukahtamisesta. Kyllä meillä vauva nukahti syliin ensimmäisen 3-4 kk. Nukuttiin perhepedissä 8kk. Sen jälkeen vauva siirtyi nukkumaan pinnasänkyyn. Yöheräily jatkui tasan nin kauan kun imetin ja loppuivat siis vuoden iässä kun lopetin imettämisen. Sen jälkeen on nukkunut täysiä öitä. Vaikka ensimmäisiä kuukausia nukkui useinkin mun sylissä sohvalla.
Niin no, meillä vauva alkoi nukkua kokonaisia öitä 3kk:n iässä kun ei opetettu nukahtamaan syliin.
Ja mun huonekaverin vauva nukkui kokonaisia öitä jo synnytyslaitoksella. Oletko ihan varma, että kyseessä ei ole vain erot vauvoissa? Nekin kun ovat yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli yllätyksenä kuinka kovia ihmiset oli jakamaan aivan paskoja neuvoja. Ja loukkantumaan, jos en noudattanut niitä neuvoja. Auta armias jos erehdyin vielä sanomaan, että nykyään suositellaan näin koska x ja y, niin sehän oli lähes sodanjulistus. Että sori nyt vaan, kun en antanut sille 2kk vanhalle perunaa, vaan täysimetin 6kk. En tehnyt sitä vittuillakseni. Muutenkin lapsen onnistunut pitkä imetys tuntui olevan monille tosi kova paikka.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas olisin välillä halunnut nukkua. Minä en ollut jotenkin edes tajunnut että tuttia voisi käyttää, kun en ollut itsekään vauvana sellaista koskaan huolinut. Olisin toivonut että hoitajat olisivat edes ilmaisseet tutin käytön mahdollisuudesta, ei siis suoraan tökätä sitä vauvan suuhun vaan edes maininnut asian. Meille vauvalle ei riittänyt edes se neljä tuntia rinnalla kun sillä oli niin hirveä imuntarve että aina jos otti pois rinnalta niin alkoi itku. En saanut hetkeäkään rauhaa.
No niinhän sitten synnäriltä lähtöpäivänä, kun en ollut käytännössä nukkunut neljään yöhön juuri ollenkaan niin sitten hoitaja mainitsi että vauva saattaa pitää rintaa vain huvituttina että voi kokeilla ihan tuttia sitten kotona. Vähän ehkä kiukkuisella äänensävyllä kysyin huonosti nukkujen öiden jälkeen että miksi tuosta ei voinut sanoa aikasemmin, enhän minä ensisynnyttäjänä tuollaisista mitään tiennyt. No ei kuulemma mainosteta tutteja kun halutaan että äidit imettää... No onnistui meillä kyllä kotona sitten imetys vaikka tuttikin olo käytössä. Itsekin jaksoin paremmin imettää kun imetysten välissä sai nukkua.