Miten joku voi kokea epäonnistuvansa työhaastattelussa?

On ihan eri asia olla työhaastattelussa paikkaan, jonka todella haluaa saada kuin sinun kertomassasi tapauksessa, jossa lopputuloksella ei ole niin väliä. Tottakai jännittää tilanne, jonka perusteella rakennat tulevaisuutesi seuraaviksi vuosiksi. Voin sanoa, ettei minuakaan jännitä tippaakaan olla työpaikkahaastattelussa paikassa, jota en koe kovin kiinnostavana, mutta jännittää hulluna, jos kerran vuodessa saan kutsun työhaastatteluun paikassa, joka vastaa ammatillisia unelmiani ja on muutenkin superkiinnostava.

Ainakin silloin, kun ei osaa vastata mitään nokkelaa älyttömiin kysymyksiin. Minulta on kysytty mm. miten muuttaisit tätä työtä - siis mitä, kun en tiedä, miten sitä tehdään alunperinkään. Toisessa paikassa kysyttiin, miten suhtaudun muutokseen.

Viimeisimmässä haastattelussa olin, kun ikää minulla oli 53 vuotta. Kyseessä oli määräaikainen projektityö, joka päättyi runsaan vuoden päästä. Eiköhän sielläkin napsahtanut kysymys, missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua. Teki mieli vastata, että toivottavasti hengissä.

Sanoo jotain, minkä haastattelija tulkitsee väärin ja oikein naama venähtää.

Etkö oikeasti pysty käsittämään että ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin silloin, kun ei osaa vastata mitään nokkelaa älyttömiin kysymyksiin. Minulta on kysytty mm. miten muuttaisit tätä työtä - siis mitä, kun en tiedä, miten sitä tehdään alunperinkään. Toisessa paikassa kysyttiin, miten suhtaudun muutokseen.

Viimeisimmässä haastattelussa olin, kun ikää minulla oli 53 vuotta. Kyseessä oli määräaikainen projektityö, joka päättyi runsaan vuoden päästä. Eiköhän sielläkin napsahtanut kysymys, missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua. Teki mieli vastata, että toivottavasti hengissä.

Kun opiskeli ja haki kesätöitä, niin moni firma haki pelkillä avoimilla hakemuksilla kesätyöntekijöitä ja pyydettiin kertomaan, mitä työtä haluaisi tehdä. Mistä sen tietää, kun he eivät taida itsekään tietää, mitä kesätyötehtäviä heillä on. Ja haastattelussa tuo kysymys, jolla testataan, odottaako työpaikalta sitä, mitä se todellisuudessa on, vaikka ei tiedä yksityiskohtia. Tuli välillä skitsofreninen olo.

Minä jännitän sitä, saammeko toisistamme realistisen kuvan. Periaatteessa asennoitumiseni on kyllä tuo sama kuin sinulla, en yritä vaikuttaa miltään muulta kuin juuri siltä, mitä olen. 

Mutta esimerkiksi viimeksi kun työllistyin, koetin haastattelussa kertoa jotain oppimis- ja työskentelytavoistani sekä millainen perehdytys olisi hyvä. Tuntuu, että sanomani meni ihan ohi ja kuuroille korville. Ainoa, mikä työnantajaa tuntui kiinnostavan, oli tekninen osaamiseni. Eivätkä he osanneet tuoda esiin joitakin asioita, jotka minun olisi ollut hyvä tietää ennen omaa päätöstäni.

Työhaastattelun tarkoitus on tosiaan antaa itsestään realistinen kuva tuoden kuitenkin esiin lähinnä hyvät puolet, joten epäonnistuminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä ettei niitä hyviä puolia saada esiin esimerkiksi siksi että jännitys/päänsärky/introverttius/huono muisti aiheuttaa jäätymisen. Muuten hyvä puhuja voi antaa itsestään huonon kuvan koska on tunti aikaisemmin saanut tietää että ystävä on tehnyt itsemurhan.

Olin haastattelussa viime kuussa. Kysyin itse enemmän kysymyksiä kuin tämä toimari, joka minua haastatteli. 😲

Kahden kysymyksen jälkeen istui siinä hetken hiljaa ja sanoi, että mitähän mun pitäisi sulta nyt kysyä. No voi vittu en tiedä ajattelin päässä, mutta aloin sitten kysyä työnkuvasta.

Koko homma kesti ehkä vartin. Ärsytti, koska 1. eli rekrytointifirman haastis oli todella haastava (spesifejä kyssiä hommaan liittyen) ja sitte homma kusi tähän jäiseen äijään.

Vaikeaa oli yksin höpöttämällä tuoda vahvuuksia esiin.

Vierailija kirjoitti:

On ihan eri asia olla työhaastattelussa paikkaan, jonka todella haluaa saada kuin sinun kertomassasi tapauksessa, jossa lopputuloksella ei ole niin väliä. Tottakai jännittää tilanne, jonka perusteella rakennat tulevaisuutesi seuraaviksi vuosiksi. Voin sanoa, ettei minuakaan jännitä tippaakaan olla työpaikkahaastattelussa paikassa, jota en koe kovin kiinnostavana, mutta jännittää hulluna, jos kerran vuodessa saan kutsun työhaastatteluun paikassa, joka vastaa ammatillisia unelmiani ja on muutenkin superkiinnostava.

No minä suhtaudun kaikkiin työpaikkoihin niin, että töitä ne vain ovat. Vaikka jokin työpaikka olisi superkiinnostava, en osaa olla niin kauhean tohkeissani yhdestään työstä. Ihan normaalisti olin myös siinä haastattelussa, jonka kautta sain urani kannalta todella merkityksellisen duunin, ja ilman muuta haluan kysellä rekrytoijalta siitä työpaikasta sen minkä heistä nyt yleensä voi irti saada. AP

Vierailija kirjoitti:

Sanoo jotain, minkä haastattelija tulkitsee väärin ja oikein naama venähtää.

Ei se haastattelu mikään noitakoe ole. Jos tulee väärinkäsitys, sen voi yleensä korjata. Ihan normaalia vuorovaikutusta. Harvemmin kahden toisilleen vieraan ihmisen ensikohaaminen täysin sulavasti menee. AP

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelun tarkoitus on tosiaan antaa itsestään realistinen kuva tuoden kuitenkin esiin lähinnä hyvät puolet, joten epäonnistuminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä ettei niitä hyviä puolia saada esiin esimerkiksi siksi että jännitys/päänsärky/introverttius/huono muisti aiheuttaa jäätymisen. Muuten hyvä puhuja voi antaa itsestään huonon kuvan koska on tunti aikaisemmin saanut tietää että ystävä on tehnyt itsemurhan.

Ajattelet siis, että haastattelu on jonkinlainen esiintymistilanne? Mielenkiintoista. AP

Vierailija kirjoitti:

Etkö oikeasti pysty käsittämään että ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä?

Tietnkin pystyn. Minua vain kiinnostaa, miksi jotkut tuntuvat ajattelevan työhaastatteluista niin eri tavalla kuin minä. Jotenkin ahdistavaa ajatella, että jollekulle varmaan koko elämä on täynnä mahdollisuuksia "onnistua" ja "epäonnistua". AP

Jospa pääsisin edes sinne työhaastatteluun, niin tuntisin varmaan jo olevani voittaja.

nimim. akateeminen pitkäaikaistyötön

Riippuu vähän siitäkin,paljonko on pelissä. Itsellä esim.se tilanne,että asun paikkakunnalla jossa töitä on vähän ja niistä työpaikoista kova kilpailu. Ei ole mahdollista muuttaa tai opiskella, eli työn saaminen tai saamattomuus vaikuttaa aika paljon tulevaisuuteen. Hankala olla rentona,kun takaraivossa jyskyttää että jos en saa tätä työpaikkaa, joudun todennäköisesti olemaan seuraavat 3 vuotta työttömänä peruspäivärahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelun tarkoitus on tosiaan antaa itsestään realistinen kuva tuoden kuitenkin esiin lähinnä hyvät puolet, joten epäonnistuminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä ettei niitä hyviä puolia saada esiin esimerkiksi siksi että jännitys/päänsärky/introverttius/huono muisti aiheuttaa jäätymisen. Muuten hyvä puhuja voi antaa itsestään huonon kuvan koska on tunti aikaisemmin saanut tietää että ystävä on tehnyt itsemurhan.

Ajattelet siis, että haastattelu on jonkinlainen esiintymistilanne? Mielenkiintoista. AP

No annappa tulla sohvanmyyntipitsaus, täs heti. Ei aikaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitäkin,paljonko on pelissä. Itsellä esim.se tilanne,että asun paikkakunnalla jossa töitä on vähän ja niistä työpaikoista kova kilpailu. Ei ole mahdollista muuttaa tai opiskella, eli työn saaminen tai saamattomuus vaikuttaa aika paljon tulevaisuuteen. Hankala olla rentona,kun takaraivossa jyskyttää että jos en saa tätä työpaikkaa, joudun todennäköisesti olemaan seuraavat 3 vuotta työttömänä peruspäivärahalla.

Ymmärrän, että panokset voivat olla kovat ja pettymys suuri, jos paikkaa ei tule. En kuitenkaan osaa nähdä haastattelua tuossakaan tilanteessa minään suoritumiskysymyksenä. Jos työnantaja pitää jostakusta toisesta enemmän, minkäs minä sille voin? En usko, että saisin työn yhtään sen todennäköisemmn, vaikka kuinka suhtautuisin haastattelutilanteen performanssina, jossa jokaisen vastauksen, eleen ja naurahduksen täytyy olla harkittu ja oikeaan osuva. AP

En erityisemmin jännitä työhaastatteluja, mutta tuntuu kyllä, etten ole niissä kovin hyvin. Viimeks eilen olin haastattelussa ja aina jää kaivelemaan, että "no tonkin oisin voinut paremmin sanoa" ja "olis pitäny". Jotenkin vaikka kuin harjottelen päässäni niin sitten itse haastattelussa ne unohtuu ja jään toistelemaan samoja asioita ja varmaan kuulostan liian epätoivoiselta tai siltä, että mikä tahansa työ kelpaa. Kun joka paikassa kysytään "miksi haluat juuri tämän työn" ja totuus on, että kun on pakko olla joku työ ja rahaa pitäs jostain saada. En mä teiltä työtä oikeesti siksi hae, että unelma on työskenellä teillä ja oon nii hyvä, että aivan varmasti toisin teidän tiimiin sitä ja tätä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, etten oo vielä viiden kuukauden jälkeen saanut töitä ja alkaa olla rahat vähissä tuista huolimatta. Pakko saada jotain ja pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelun tarkoitus on tosiaan antaa itsestään realistinen kuva tuoden kuitenkin esiin lähinnä hyvät puolet, joten epäonnistuminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä ettei niitä hyviä puolia saada esiin esimerkiksi siksi että jännitys/päänsärky/introverttius/huono muisti aiheuttaa jäätymisen. Muuten hyvä puhuja voi antaa itsestään huonon kuvan koska on tunti aikaisemmin saanut tietää että ystävä on tehnyt itsemurhan.

Ajattelet siis, että haastattelu on jonkinlainen esiintymistilanne? Mielenkiintoista. AP

No annappa tulla sohvanmyyntipitsaus, täs heti. Ei aikaa miettiä.

Harrastan improvisaatioteatteria, joten tuo olisi tosi mieleinen haastattelutehtävä. Tavallaan harmi, että myyntityö on minusta oikeassa elämässä niin vastenmielistä. Mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät tuollaisille teennäisille mielikuvitustehtäville lämpene. Tuollaiseen voi vastata kyllä ilman teatteriakin, ja jos sutkin myyntitykin työtä hakee, tuo voi toki olla ihan aiheellinenkin. AP

Vierailija kirjoitti:

En erityisemmin jännitä työhaastatteluja, mutta tuntuu kyllä, etten ole niissä kovin hyvin. Viimeks eilen olin haastattelussa ja aina jää kaivelemaan, että "no tonkin oisin voinut paremmin sanoa" ja "olis pitäny". Jotenkin vaikka kuin harjottelen päässäni niin sitten itse haastattelussa ne unohtuu ja jään toistelemaan samoja asioita ja varmaan kuulostan liian epätoivoiselta tai siltä, että mikä tahansa työ kelpaa. Kun joka paikassa kysytään "miksi haluat juuri tämän työn" ja totuus on, että kun on pakko olla joku työ ja rahaa pitäs jostain saada. En mä teiltä työtä oikeesti siksi hae, että unelma on työskenellä teillä ja oon nii hyvä, että aivan varmasti toisin teidän tiimiin sitä ja tätä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, etten oo vielä viiden kuukauden jälkeen saanut töitä ja alkaa olla rahat vähissä tuista huolimatta. Pakko saada jotain ja pian.

"Miksi haluat tämän työn?" on kyllä suht heikko kysymys, enemmän sellaista rekrytointiargonia, jonka merkitystä kysyjä itsekään tietää. Minusta tuohon kannattaa vastata kuin vastaisi kysymykseen "Minkälaisia odotuksia sinulla on tästä työstä?" eli jos haluat tehdä töitä tiimissä, niin sanot sen, ja jos sinua kiinnostaa etenkin ulkoilma ja käsillä tekeminen, puhu siitä. Tuon kysymyksen perimmäinen tarkoitus kun on kai selvittää, kohtaavatko työnhakijan ja työnantaan käsitykset tästä työtehtävästä. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitäkin,paljonko on pelissä. Itsellä esim.se tilanne,että asun paikkakunnalla jossa töitä on vähän ja niistä työpaikoista kova kilpailu. Ei ole mahdollista muuttaa tai opiskella, eli työn saaminen tai saamattomuus vaikuttaa aika paljon tulevaisuuteen. Hankala olla rentona,kun takaraivossa jyskyttää että jos en saa tätä työpaikkaa, joudun todennäköisesti olemaan seuraavat 3 vuotta työttömänä peruspäivärahalla.

Ymmärrän, että panokset voivat olla kovat ja pettymys suuri, jos paikkaa ei tule. En kuitenkaan osaa nähdä haastattelua tuossakaan tilanteessa minään suoritumiskysymyksenä. Jos työnantaja pitää jostakusta toisesta enemmän, minkäs minä sille voin? En usko, että saisin työn yhtään sen todennäköisemmn, vaikka kuinka suhtautuisin haastattelutilanteen performanssina, jossa jokaisen vastauksen, eleen ja naurahduksen täytyy olla harkittu ja oikeaan osuva. AP

Onko sulla nyt jotain hampaankolossa. Ei kukaan varmaan perfomanssia vedä, paitsi näyttelijät. Hulluhan se on joka menee haastatteluun vähätellen.