Keski-ikäinen, näkymätön nainen

Olet menettänyt särmäsi, siitä se johtuu. Ei ulkonäöstäsi. Vai kuvitteletko, että yksikään ihminen kävelee vaikka tämän naisen päälle (joka on sinua merkittävästi vanhempi):

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/08/14/ce/0814cec5612bbe00dad7bfe7460b2e7f.jpg

Poolopaita muuten vaan tekee kaksoisleuasta näkyvämmän. V-aukko taas häivyttää sitä. Jos olet noin neuroottinen ulkonäkösi suhteen, kannattaa ehkä vähän opiskella aihetta ettei vasiten rumenna itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä ihan totta. Useimmat naiset jotenkin putoavat kuvasta 35 ikävuodesta eteenpäin. Olen 31-vuotias mies, ja jotenkin vaikea kuvitella, että 41-vuotiaana seurustelisin nelikymppisen naisen kanssa.

Jos olet hoikka, fiksu ja lapseton, sinulla on kuitenkin vielä kaikki edellytykset olla haluttava.

Mieli yleensä vanhenee mukana eli kyllä ne oman ikäiset naiset kummasti näyttää hyvännäköisiltä sitten sitä mukaa kun vanhenet.

Toivotaan parasta. Ainahan ihannetilanne olisi, että voisi viehättyä ihan kaikenlaisista ja kaikenikäisistä ihmisistä. Kuitenkin jo nyt huomaa selvästi, miten elämänilo ja nuoruus kaunistaa itseäni viisi vuotta nuorempia naisia verrattuna itseäni viisi vuotta vanhempiin. Vaikka biologialla on tietty merkityksensä, suurelta osin kyse on varmaan työn ja perhe-elämän rasitteista, jotka näkyvät tuon ikäisillä naamassa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelin kun vaatekaupoissa ja monissa muissa paikoissa ei enää saanut palvelua ja tuota näkymättömyyttä. Minua valistettiin, että se kuuluu keski-ikäisten naisten elämään.

Onpa outoa, mä saan parempaa palvelua kuin nuorempana. Tässä yks päivä kävin ostamassa uudet lenkkarit ja muitakin urheiluvermeitä, nuori miesmyyjä kantoi kaiken eteeni, esitteli ja oli mahdottoman ystävällinen, minä vaan istuin ja sovitin. Ruokakaupoissa kassat ovat suorastaan yliystävällisiä. Vaatekaupoista puhumattakaan. Käytkö jossain halpaketjujen kaupoissa, siellä nyt ei varmaan kukaan saa hyvää palvelua, eihän siellä ole myyjiäkään. Mene vaatekauppaan, jossa myydään laatua ja kyllä pelaa palvelu. Vanhemmilla ihmisillä on paljon enemmän rahaa käytettävissä kuin nuorilla opiskelijoilla tai lapsiperheellisillä, joten melko typeriä myyjiä, jos keski-ikäisiä eivät viitsi palvella. Mulla on kyllä pelkästään hyvää sanottavaa asiakaspalvelusta tämän ikäisenä.

En muutenkaan ymmärrä koko näkymättömyyskäsitettä. Kyllä mä ihan näkyvä olen miehelleni ja lapsilleni, äidilleni, sukulaisille, ystäville, asiakkailleni. Kenelle muulle mun pitäs jotenkin näkyä? En todellakaan kaipaa mitään huomiota miehiltä, olen onnellinen avioliitossani ja rakastan miestäni. Joskus joku mies flirttaa ja eihän siinä mitään. Jokunen päivä sitten seisoin ja jonotin vuoroani palvelutiskille, joku ikäiseni mies tarjosi istuintaan. Toisena päivänä itseäni vähän vanhempi mies tarjoutui kantamaan kauppakassini autoon. Autoa katsastaessani minua ehkä n. 15 v nuorempi mies heitti vitsiä, jutteli ja selitti kaiken katsastuksen tuloksesta, sanoipa vielä, että mentäiskö tän jälkeen lounaalle? Ihan normaaliahan tuollainen on, kohteliaisuutta ja sitähän saa ihan vanhatkin naiset osakseen. Ei se mihinkään tiettyyn ikään lopu, muuttuu vain kohteliaammaksi verrattuna niihin ällöttäviin huuteluihin ja ehdotuksiin, joita nuorena sai osakseen. Tietysti jos kulkee naama norsun veellä, niin kukapa sellaiselle mitään edes uskaltaa puhua.

Mun äiti on 80 v ja edelleen saa papoilta huomiota, sekä vanhemmilta (joita ei tietysti kovin paljon ole) että nuoremmilta. Olisipa moni ottanut vaikka puolisokseen, mutta äitini on viihtynyt yksin isän kuoleman jälkeen jo yli 10 v.

Vierailija kirjoitti:

Juu minäkin olen kadonnut. Aikaisemmin päät kääntyivät, tietä annettiin etenkin Keski-Euroopassa. Kunnes huomasin, että nuoret miehet sekä muualla että täällä lähes kävelevät päälle - kun en ajoissa väistä sivummalle. En väistä muuten; kuljen suoraan eteenpäin. Nuorten on väistettävä minua. Että siinä mielessä minusta on hyvää vauhtia tulossa näkymätön, mutta äkäinen vanha nainen.

Toinen mistä huomaa tulleensa todella keski-ikäiseksi: iäkkäämmät miehet ovat alkaneet katsoa perään! Mitä ihmeen signaalia lähetän noin 55-65 vuotiaille miehille? Etenkin niille, jotka pukeutuvat muodikkaasti, nuorekkaasti? Lue= em. tyypit pyrkivät kaikin keinoin näyttämään nuorekkailta. He pyrkivät epätoivoisesti testaamaan miehekkyyttään, ehkä seksikkyyttäänkin.

On vaikea olla nainen. Siitä saakka, kun tulin äidiksi, jäin kotiin, vietin kukkeimmat vuoteni kotona lasten kanssa. Nyt olen näkymätön.

On vaikeaa olla nainen, jos koko olemassaolo perustuu pelkästään muiden katseisiin. Jos et meinannut jokaisen niiden katsojan kanssa mennä sänkyyn, niin mitä väliä pitävätkö he sinua seksikkäinä tai kauniina? Nainen on niin paljon muutakin kun ulkonäkönsä ja jos ei ole, niin surullista on se, eikä se rapistuva ulkonäkö.

Kivaa, jos joku tykkää olla katsottavana, mutta ehkä pidemmän päälle olisi parempi löytää muita ilon aiheita kuin olla se muiden päätösvallassa katsottavana oleva kohde.

Ihmisten pitäisi olla yhtä huolestuneita älystään ja terveydestään, kun nyt ovat seksikkyydestään miesten edessä.

Aina voi lohduttautua sillä, että olet sentään joskus saanut huomiota, aniharva mies saa osakseen minkäänlaista huomiota koskaan. Paitsi negatiivista. Nainen voi nuorena valita millaisen miehen haluaa, mies ottaa kenet saa tai jää yksin. Mies myös vanhenee 5 v nopeammin kuin nainen ja kuolee paljon nuorempana. Revi siitä. Ketä naista kiinnostaa tavallinen keski-ikänen mies? Niin. Ei ketään. Naiset ajattelee, että viiskymppinen mies on impotentti ja sydänsairas, kohtaa kupsahtaa. Näinhän joka paikassa hoetaan. Miehen elämä on ohi 50-v, naisella alkaa uusi elämä siinä iässä. Ja tosihan sekin on, että nainen saa miehen aina kun haluaa, kumppaniksi tai vain seksiin. Naisella on valta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä ihan totta. Useimmat naiset jotenkin putoavat kuvasta 35 ikävuodesta eteenpäin. Olen 31-vuotias mies, ja jotenkin vaikea kuvitella, että 41-vuotiaana seurustelisin nelikymppisen naisen kanssa.

Jos olet hoikka, fiksu ja lapseton, sinulla on kuitenkin vielä kaikki edellytykset olla haluttava.

Mieli yleensä vanhenee mukana eli kyllä ne oman ikäiset naiset kummasti näyttää hyvännäköisiltä sitten sitä mukaa kun vanhenet.

Toivotaan parasta. Ainahan ihannetilanne olisi, että voisi viehättyä ihan kaikenlaisista ja kaikenikäisistä ihmisistä. Kuitenkin jo nyt huomaa selvästi, miten elämänilo ja nuoruus kaunistaa itseäni viisi vuotta nuorempia naisia verrattuna itseäni viisi vuotta vanhempiin. Vaikka biologialla on tietty merkityksensä, suurelta osin kyse on varmaan työn ja perhe-elämän rasitteista, jotka näkyvät tuon ikäisillä naamassa.

Joo, mun mieli ei ainakaan ole pysynyt iän mukana :D. Kyllä vaan ne 25-35-v miehet on mieleeni, 40+ ei kiinnosta tippaakaan. Harva mies on nuorenakaan komea, seksikkyydestä puhumattakaan. Tuntuu, että kaikki yli 40 v miehet on jotenkin alakuloisia ja masentuneita, väsähtäneitä ja oikeesti ihan tosi rupsuja. Naisilla sentään meikki ja vaatteet auttaa, mutta miehet on mitä on. Niinkauan kuin nuoria miehiä saan, harrastan seksiä, sen jälkeen loppuu. Ainakin luulen niin.

Minäkin olen keski-ikäinen. Erotun myös katukuvassa ikätovereista ja vähän nuoremmistakin (näin arvioisin naiset joiden mukana on lapsia jotka kutsuvat heitä äidiksi) myönteisesti. Miehet availevat ovia kuten ennenkin, muutam viikko sitten tuntematon vanhempi herrasmies nosti hattua kadulla ja tervehti "koska rouva on niin kaunis".

Mistä tämä johtuu? Minulla on ylipainoa eikä vartaloni ole lähtökohtaisestikaan kaunismuotoinen vaan semmoinen suora pötkylä. Ylipainosta huolimatta tissit ovat b-kuppia ja lapasmallia. Kasvoni ovat meikittä harmaat ja mitäänsanomattomat ja minulla on taipumusta tummiin silminalusiin vaikka nukkuisin miten hyvin. Naamaa rumentaa myös näkyvä arpi. Minulla on myös mt-ongelma jonka takia välillä itkeskelen ja nukun huonosti. Sellaiset lähtökohdat.

Minulla on myös hyvä ryhti. Minulla on keskivertoa nätimmät vaatteet koska panostan pukeutumiseen. Esimerkiksi eilen terapeuttitapaamiselle pukeuduin pastellinsävyiseen paitapuseroon,tummaan hameeseen, puseroon sointuvaan silkkihuiviin ja helmikorviksiin. Päällysvaatteena kamelinruskea villakangastakki ja hameen väriin sointuva laukku. Tyylikkäät aurinkolasit piilottivat itkettyneisyyden. Hiukset laitoin ranskalaiselle letille kun olivat päässeet vähän rasvoittumaan piehtaroidessani ongelmissani. En ollut menossa "mihinkään", mutta minulla oli tilaisuus valita pukeudunko nätisti vai ankeasti, ja valitsin nätin. Miksi en olisi?

Ongelmistani huolimatta minulla on positiivinen elämänasenne. Uskon, että edessäni tulee olemaan vielä parempiakin aikoja. Pidän maailmaa kauniina ja kiinnostavana paikkana jossa on paljon hyviä ihmisiä. Pidän itsestäni niin hyvää huolta kuin jaksan, hemmottelenkin. Suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisen ystävällisesti, vastaan kohteliaisuuksiin hymyllä ja kiitoksella, en itseni vähättelyllä. En kulje seinänvieruksia pitkin enkä koita sulautua asvalttiin vaan tarvittaessa otan oman tilani, en peräänny heti jos joku yrittää puhua päälle enkä kyyristele muiden katseiden alla. En ole luonnonkaunis, mutta kaunis kuitenkin, jopa vähän seksikäs. Olen aika varma siitä että tämän viehättävyyskysymyksenkin ratkaisee sekä omissa että muiden silmissä asenne. Ihmiset eivät reagoi ulkonäköön vaan laajemmin siihen miten näytämme suhtautuvan itseemme. Jos ajattelet olevasi kulunut, näkymätön ja tylsä, se heijastuu olemukseen monin tavoin ja muutkin ajattelevat alitajuisesti helposti samansuuntaisesti. Jos ajattelet itsestäsi myönteisemmin ja näytät sen myös käytökselläsi ja siinä miten itseäsi kohtelet, muutkin reagoivat siihen.

Ei kai kukaan aikuinen ihminen ole kiinnostuntu jostain ihmeen huomiosta? en mä ainakaan edes huomaa muita ihmisiä. Elämässähän on niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa, työ, perhe, ystävät, opiskelu, harrastukset....en kyllä ehdi mietiskellä, oonko näkymätön vai en, ihan sama. Suurin osa muista ihmisisstä on mulle kyllä näkymättömiä.

Itselläni on suurinpiirtein fetissi keski-ikäisistä naisista, eivät todellakaan ole minulle näkymättömiä. On ollut nuoresta lähtien, nyt alan kyllä jo kohta itsekin lähestyä keski-ikää.

Olin näkymätön nelikymppisestä saakka. Kun erosin seksittömästä liitosta ja aloin taas voida hyvin, tulin taas näkyväksi. Nyt minulla on komea uusi mies, saan paljon seksiä, ja minut taas huomataankin. Ja olen 50.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi lohduttautua sillä, että olet sentään joskus saanut huomiota, aniharva mies saa osakseen minkäänlaista huomiota koskaan. Paitsi negatiivista. Nainen voi nuorena valita millaisen miehen haluaa, mies ottaa kenet saa tai jää yksin. Mies myös vanhenee 5 v nopeammin kuin nainen ja kuolee paljon nuorempana. Revi siitä. Ketä naista kiinnostaa tavallinen keski-ikänen mies? Niin. Ei ketään. Naiset ajattelee, että viiskymppinen mies on impotentti ja sydänsairas, kohtaa kupsahtaa. Näinhän joka paikassa hoetaan. Miehen elämä on ohi 50-v, naisella alkaa uusi elämä siinä iässä. Ja tosihan sekin on, että nainen saa miehen aina kun haluaa, kumppaniksi tai vain seksiin. Naisella on valta.

No huh loppua odotellessa.

Tottakai miehet saavat huomiota.

Ja tiedän paljonkin 50+ miehiä, joilla on alkanut uusi seksielämä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana minulla oli aina kirkasta huulipunaa ja värjätyt hiukset, väsyin siihen. Ja nykyään meikki ei edes auta! leuan allakin on sellainen pussi, ettei kehtaa käyttää muita kuin poolopaitoja. Olen saamari vieköön kalkkuna :(

Ap

Noh noh, sinulla on jonkinlainen ikäkriisi menossa ja ehkä hieman huono itsetunto. Taatusti olet monen 3-kymppisen miehen mielestä viehättävä ja seksikäs. Itse yleensä näkee peilistä vain ne omat kriittiset kohdat.

Täytin äskettäin 38 ja alan nyt ymmärtää niitä keski-ikäisiä naisia, jotka värjäävät hiuksensa sokkiväreillä,

hakevat vaatteensa nuortenosastolta, ottavat botoxia otsaan ja rääkyvät tekonaurua terasseilla!

Viiden vuoden sisällä olen itsekin varmaan samassa jamassa.. takerrun nuoruuden murusiin. 

Mies on naisille näkymätön koko ikänsä, aatteleppa sitä. Paitsi jos oot komea ja rikas.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelin kun vaatekaupoissa ja monissa muissa paikoissa ei enää saanut palvelua ja tuota näkymättömyyttä. Minua valistettiin, että se kuuluu keski-ikäisten naisten elämään.

Tätä en ole kokenut vaan ihan päin vastoin. Kaupassa minut huomataan aina ja saan hyvää palvelua. Paljon paremmin ja helpommin kuin nuorena. Ehkä onnistun näyttämään siltä, että minulla on rahaa ja ja haluan myös ostaa jotakin, en tiedä. Tai sitten mä vaan olen niin määrätietoisen ja itsevarman näköinen omassa keski-ikäisen naisen olemuksessani muutamine harmaine suortuvineni, että mut huomataan.

Mutta meikkikin kyllä auttaa. Piirsin itselleni näkyvämmät kulmat ja laitoin huulipunaa ja huomasin heti kuinka muutamien miesten päät kääntyivät. 

Vanhempana kannattaa satsata vaatteisiin ja hyvään ryhtiin. 

Ikääntyminen (oma)  tuntuu täällä huolettavan monia,siksi nämä  tällaiset  keskustelut täällä ovatkin aina yhtä suosittu ja jatkuvasti taattu kestopuheenaihe tällä palstalla....

Huulipuna piristää!

Oletko aina ollut luonteeltasi itseäsi vähättelevä ja alakuloisuuteen taipuva? Jos et, niin voisikohan tuossa olla jo kyse jostain perimenopaussiin liittyvästä mielialaoireesta? Käy lääkärillä juttelemassa ja selvitä että kaikki on ok.

Yritä löytää elämääsi iloa, ulkoile, liiku, tapaa rakkaita ihmisiä. Pidä huoli että syöt terveellisesti ja monipuolisesti. Kuuntele mielialaa piristävää musiikkia, katso elokuvia jotka antavat toivoa paremmasta. Mene meikki- ja vaateneuvontaan ideakuvien kanssa, millaista tyyliä tavoittelet ja millaisena itsesi tahtoisit nähdä. Muuta suuntasi kohti parempaa tulevaisuutta.

Suhtaudu itseesi samalla lämmöllä kuin suhtaudut muihinkin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tehtävä on olla nuori, kaunis ja hedelmällinen. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Kuten miehenkin, ei keski-ikäinen, harmaantunut, kaljamahainen lerppamuna. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Huvittavia nämä takaisin sivaltavat ämmät. Aina kun jotain naisesta sanoo, mistä he eivät pidä, niin joku sisäinen pakko ajaa heidät esittämään samaa miehistä. Vaikeneminen on aivan mahdoton vaihtoehto heille. Antavat itsestään jotenkin angstisen vaikutelman tuollaisella pakkoreagoinnillaan.

Missä sitten  pitäisi näkyillä ollakseen riittävän 'näkyvä'.

Maailman muodin keskusten  ja muotimessujen'cat-walkeilla', missikilpailujen näyttämöllä ja palkintokorokkeella, vaiko naistenlehtien kansikuvissa ? Vaiko peräti  jossain "Sinä&Minä"-tyyppisessä tyttöjen lehdessä kuukauden haastateltavana ?