Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?
20.03.2017 |
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Kommentit (395)
Minulla ei jostain syystä ole mitään sisäänrakennettua ja tietoista tarvetta jatkaa sukua tai omia geenejäni. Sukuni jatkajaksi minusta ei varsinaisesti edes olisi, koska olen adoptoitu ja siten kukaan läheisistäni ei ole samaa verta kanssani. Omat geenini taas... No jaa. Tuskinpa maailma kaipaa lisää minuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuulostaa minun korvaani tosi surulliselta, että kerrot, ettet keksinyt elämällesi muuta suuntaa ja tekemistä kuin lasten hankinnan. Minusta tuntuu koko ajan, että tekemistä olisi vaikka kuinka, jos vaan töiltä ehtisi kaikkea.
Lisäksi teen jo työtä nuorten parissa (ja olen ennen tehnyt lasten parissa), joten minulla on kyllä runsaasti kokemusta molemmista. Ja osittain sen kokemuksen pohjalta, ja osittain siksi, että minulla vaan ei ole minkäänlaista vauvakuumetta, tarvetta lisääntyä, halua saada omia lapsia tms. olen päätynyt siihen, ettei minun ole hyvä hankkia lapsia. Koen, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna, ja koska minulta puuttuu kokonaan tuo halu, olisi se lapsen kannalta väärin jos hankkisin sellaisen.
No, minä taas en ymmärrä, miksi ihmiset hankkivat lapsia. En ole koskaan ymmärtänyt. Yleensä se johtaa elämänpituiseen velkavankeuteen asuntolainan kautta, tai ainakin orjuuteen korporaation palveluksessa, koska lapsesta on huolehdittava. Enkä halua lapsia, jos olisin niitä tehnyt, olisin varmaan katunut katkerasti ja lapsikin olisi vaistonnut sen ja ollut onneton.
Ihmisten vakuuttelu lasten hankkimisen auvosta kuulostaa minun korviini tekopyhältä selittelyltä, jossa yritetään vain perustella itselle todella huono valinta, usein se on myös ärsyttävän sentimentaalista lässytystä.
Vanhemmat ja lapset myöskin kohtelevat toisiaan hyvin julmasti. On Carl Larsson-perheitä, mutta sitten on myös niitä toisenlaisia perheitä. Ja niitä toisenlaisia perheitä tuntuisi olevan valtaosa.
Minua on henkisesti pahoinpidelty nuorena isäpuolen toimesta, joten en halunnut, että altistan lapsen vastaavalle kohtelulle. En tiedä, kuinka paljon saamani kohtelu muutti minua. Olin sievä, luokkani priimus ja ahkera ja sain koko ajan kuulla olevani ruma, laiska ja typerä sika. Suhtaudun edelleen epäluuloisesti miehiin. Kaameasti käyttäytyvät palstamiehet muistuttavat isäpuoltani.
Olen tyytyväinen lapsettomuudesta, koska sairastuin syöpään enkä halua, että lapsi altistuu sairaudelle. Sairastamani syöpä ei periydy, mutta äidilläni oli syöpä, joten riski on olemassa.
En mä tiedä miksen halua.
En vaan halua. Miks sitä pitäis jotenkin selitellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole halunnut lapsia vuodesta 1988 kun menetin rakkaan ihmisen. Elämä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen, jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Jotkut lapset on ihania toiset kammottavia. Mietin että ehkä sitten joskus kun on asunto maksettu ja toinen tutkinto tehty jne jne. Ehkä vielä joskus pukkaan ilmoille MiniMe:n.
Haluan elää ihan tavallista elämää, minulla on avomies, yksi koira ja olen alanvaihtaja joka opiskelee nyt sairaanhoitajaksi. Tämä riittää, tämä on kivaa ja tästä tykkään. Haluan tehdä töitä ja töiden jälkeen tulla kotiin ilman sen kummempia velvoitteita, haluan matkustella, elää avomieheni ja koiramme kanssa sekä nähdä ystäviämme. En halua lapsiperhe-elämää. Tässä on se syy kaikessa yksinkertaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain yksinkertaisesti halua lapsia, ei mitään sen kummempaa.
Hauskaa, että joillakin on niin suuri tarve väittää, ettei kaikkien päätösten taustalla ole jokin syy. Ihan kuin päätöksesi olla haluamatta lapsia olisi jotenkin huonompi silloin kuin "et vain halua".
Ihan samalla tavalla, kuin se, ettet halua soittaa tuubaa tai kerätä postimerkkejä tai syödä aamiaiseksi läskisoosia, niin haluusi olla lapseton on olemassa syy. Sori, että totuus harmittaa sinua.
Minusta on vastuutonta tehdä lapsia tähän maailmaan. Tai ainakin tähän maahan ja tilanteeseen. Tykkäisin kyllä lapsista mutta en halua että he joutuvat rämpimään täällä ja kärsimään tämän maan poliitikkojen virheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lasten kanssa oleminen on yksinkertaisesti vittumaista, ja ajatuskin siitä, että joutuisi toistakymmentä vuotta sietämään sellaisten ilonpilaajien seuraa tuntuu todella ahdistavalta. Olen ollut läheisteni lapsiperhearjessa paljon tukena, ja vaikka lapsissa on eroja, niin yhtäkään en ole vielä kohdannut, jonka kanssa viettäisin aikaa mieluummin kuin yksikseni.
En vain halua... raskaus, synnytys, vauvavuosi, taaperovuosi, murrosikä.. aina vaan uutta rankkaa vaihetta toisensa perään. Olen töistä aivan loppu, en todellakaan jaksaisi pitää jotain rumbaa kotona vielä töiden jälkeenkin! En ymmärrä kuka jaksaa, minusta ei ole siihen. Kun tulen töistä kotiin, haluan lösähtää sohvalle ja katsoa sarjaa ja laittaa aivot narikkaan, en todellakaan kaipaa lisää vastuuta elämääni.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen verran itsekäs ja epäkypsä kaveri että lapsi ei tule kysymykseenkään, mulla on kyllä koira jota en vaihtais mihinkään ja jota hemmottelen/hoidan päivittäin. Tykkään ja haluan ''rakentaa'' omaa, olla minä ja minä vain. Vauvan/lapsen itku on ehkä maailman karmivin ja ahdistavin ääni.
Olen masentunut ja elän toimeentulotuen varassa. Kumppanin löysin vasta yli kolmekymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole löytynyt hyvää / varsinkaan luotettavaa kumppania. Enkä ymmärrä, miksi jotkut vaikuttavat tekevän lapsia monen ihmisen kanssa. Miksi se lapsi täytyy saada "koko kylän kanssa"? Pösilöitä kommentteja kyllä saa, jos kertoo ettei halua lapsia : esim. Vihaatko ??lapsia...Ei, en todellakaan
Olen itsekeskeinen ja mukavuudenhaluinen. Mutta totta puhuen, toiset haluaa ja toiset ei halua sekaantua lapsiperheiden leikkiin. Voin mä olla vaikka surkee ihminen.
No vaikka siksi etten tahdo olla raskaana, synnyttää, hoitaa vauvaa, taaperoa, leikki-ikäistä tai kouluikäistä, kasvattaa teiniä enkä huolehtia aikuistuneiden lasten pärjäämisestä elämässä. En myöskään tahdo lapsenlapsia. Olen tyytyväinen elämääni ja avioliittooni, tästä ei puutu mitään, etenkään tekemistä. Kakkavaippojen vaihtelun, wilman seurailun yms. tilalla minulla on mukavia harrastuksia. Teen myös vapaaehtoistyötä.
Taidamme olla erilaisia ihmisiä. Ajattele! Kaikki eivät olekaan samanlaisia kuin sinä, eivät pidä samoista asioista, arvosta samoja asioita tai halua elämältään samoja asioita!
Haluan ehkä yhden lapsen joskus 26-36v. Välillä kyllä mietin, että haluankohan sittenkään oikeasti... että haluanko edes sitä yhtä aidosti. En missään nimessä tule tekemään lasta, ellen ole siitä aivan satavarma. Sen kuitenkin tiedän, että yhtä enempää en halua. Ei ole aikaa, voimia eikä rahaa useammalle lapselle.
Ei vaan tunnu yhtään omalta jutulta ja ajatus vaan inhottaa. Raskaus kuulostaa ja näyttää ihan kamalalta. En voisi kuvitella, että joku olio kasvaisi sisälläni. Imetys ei innosta, tisseihin sattuu pelkkä ajatus. Kasvatuksesta ei tulisi yhtään mitään. Ei kestäisi hermo.
Itse nautin elämästä, jossa saan olla ja elää niin kuin haluan. Haluan nukkua pitkään tai valvoa pikkutunneille, syödä kun haluan, jos ei tee mieli mennä ulos niin en mene, haluan pystyä lähtemään kauppaan tai muualle nopeallakin aikataululla suunnittelematta, haluan matkustella vapaasti ilman riippakiviä, minulla on rahalle parempaakin käyttöä kuin vaipat ja lastenvaatteet (vaikka jälkimmäisistä jotkut kieltämättä on söpöjä), olen aika ääniherkkä, joten jatkiva huuto korvanjuuressa ärsyttäisi ihan liikaa....
Onhan näitä syitä roppakaupalla. Ja taas kun yritän listata lapsiperhe-elämän hyviä puolia omalta kannaltani niin en kyllä vaan keksi.
Puuttuu halu saada lasta. En osaa kuvitella, miltä tuntuisi haluta lasta tai mitä siinä edes haluaa? Vauvaa? Raskaana olemista? Jonkin tietyn ikäistä lasta? Mikä on se "lapsi", jota halutaan, kun nehän kasvavat ja muuttuvat koko ajan?
Olen opettaja, joten syytä ei liene tarpeellista perustella.