Onko muita jotka ajattelee asioista helposti negatiivisesti?
Siis että ennakoi tulevaisuutta jotenkin negatiivisella mielellä ja aina kamalin vaihtoehto mielessä?
Jotenkin en osaa ajatella että kaikki menee hyvin... pelkään kokoajan että jotain pahaa tapahtuu. En tiedä miksi minulla on tällainen mieli
Kokemuksia asiasta kaivataan tai jos on vinkkejä tällaisesta mielenmaailmasta parantumiseen!
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
No minä ajattelen äärimmäisen rationaalisesti, niin rationaalisesti että jopa pelkään itseäni.
Tarkoitan vaan sanoa sitä, että ehkä se itsensä kusettaminen on mielenterveydellisistäkin syistä joskus ihan viisastakin. Ainakin siihen saakka että löytyy uusi merkitys ja uusi suhteellisuus.
Vierailija kirjoitti:
No minä ajattelen äärimmäisen rationaalisesti, niin rationaalisesti että jopa pelkään itseäni.
Siis siinä mielessä kusettaminen on viisasta että säilyy hengissä eikä tapa itseään.
Minä ajattelen, että ne ihmiset on järkeviä jotka ajattelee aina pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Ajattelepa niitä, jotka eivät usko että mies voisi ikinä pettää,tai niitä jotka ajattelee että tuo luomi on varmaan ihan normaali,ei kannata lääkäriin mennä....
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen, että ne ihmiset on järkeviä jotka ajattelee aina pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Ajattelepa niitä, jotka eivät usko että mies voisi ikinä pettää,tai niitä jotka ajattelee että tuo luomi on varmaan ihan normaali,ei kannata lääkäriin mennä....
Niin, se on jos osaa antaa periksi. Minä en valitettavasti kykene siihen. EI ole aivoihin sellaista kapinetta luotu.
Mutta eikö ole hirveän vaikeaa olla onnellinen hetkessä ja onnellinen elämässä kun kokoajan ennakoi pahaa? En toki haluaisi olla sinisilmäinenkään, mutta negatiivinen ihminen ei ole kovin viehättävä (ts. on raskasta seuraa...)
ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö ole hirveän vaikeaa olla onnellinen hetkessä ja onnellinen elämässä kun kokoajan ennakoi pahaa? En toki haluaisi olla sinisilmäinenkään, mutta negatiivinen ihminen ei ole kovin viehättävä (ts. on raskasta seuraa...)
ap
Minä en tiedä kun en ole koskaan kokenut sellaista.
Mitä ensimmäinen kommentoija tarkoittaa kommentillaan? Voisitko avata?
Minun mielestäni "negatiivinen" ajattelu on tavallaan fiksua (säilymisen ja hyvinvoinnin kannalta), ellei se sitten paradoksaalisesti vaikuta negatiivisesti mieleen ja sairastuta.
"Itsensä kusettaminen" jonka itse miellän haavoittumattomuuden illuusioksi (defenssi) taas on mielestäni typerää, ja uskon sen vaikuttavan negatiivisesti säilymiseen ja hyvinvointiin.
Joskus olen jostain lukenut, että älykkäät ihmiset tuppaavat usein olemaan neuroottisia?
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö ole hirveän vaikeaa olla onnellinen hetkessä ja onnellinen elämässä kun kokoajan ennakoi pahaa? En toki haluaisi olla sinisilmäinenkään, mutta negatiivinen ihminen ei ole kovin viehättävä (ts. on raskasta seuraa...)
ap
Ei minusta. Olen onnellinen onnellisissa hetkissä.
Kyllä, mutta en ole "negatiivinen ihminen" - se ei näy minusta mitenkään.
Valehtelen itselleni, että olen realisti, en negatiivinen. Jatkuva tulevaisuudenpelko on kuitenkin tehnyt minusta melkoisen survivalistin. Yritän innokkaasti varautua kaikkea pahaa vastaan, mikä joskus häiritsee hetkestä nauttimista. Pääosin jatkuva pahanpäivän varalle varautumienen on kuitenkin tuonut pelkkää hyvää elämääni. Vähän mielenrauhaakin.
No minä ajattelen äärimmäisen rationaalisesti, niin rationaalisesti että jopa pelkään itseäni.