Vela, seurusteletko/voisitko seurustella lapsellisen miehen/naisen kanssa

Kyllä voisin, kunhan minulta ei odotettaisi osallistumista lapsiarkeen.

Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsia. Emme olisi koskaan menneet yhteen, jos olisin halunnut lapsia tai jos mies olisi halunnut lisää lapsia. Toiveemme siis osui yksiin kun rakastuimme.

Miehen lapset oli jo yli 10v kun tapasimme ja otimme lasten takia alussa hyvin rauhallisesti ja muutimme yhteen 2v seurustelun jälkeen. Lapset kävivät noin joka toinen viikonloppu ja viikolla miten halusivat. Yritin antaa heille aina aikaa isän kanssa myös ilman minua, mutta toki olin kotonakin. Lomailla saivat välillä myös keskenään.

Tyttö muutti meille parin vuoden jälkeen lukioajaksi, poika jäi asumaan äidilleen. Olen lapsille perheen toinen aikuinen, isän vaimo. Nykyään lapset on jo aikuisia ja olen heille se kolmas vanhempi, joka kyllä tukee tarvittaessa. Lapset tietää missä asioissa soittavat isälleen, äidilleen tai minulle. :) 

En ole koskaan kyseenalaistanut omaa velauttani, enkä alkanut haluamaan omia lapsia. Ei olisi minulta pois, jos heitä ei olisi. Avioeroa tehdessään mieskin sanoi ääneen, että ihmetteli eniten sitä, kuinka vähän hän kaipasi lapsiaan. Emme nytkään ole ns. perinteisiä vanhempia, jotka loukkaantuisivat jos lapset eivät tule kyläilemään pyhinä tai jouluna tms. Kaikki perheessämme saavat tehdä kuten hyvältä tuntuu. Tervetulleita ovat, mutta omasta tahdostaan.

Meistä tuskin tulee myöskään vauvakuumeisia isovanhempia. Mieheni on kuulemma oman osuutensa vaipoista vaihtanut. Joskus hoidamme sisarusteni lapsia, mutta useammin minä yksin ja minäkin vain harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seukannut yli kolme vuotta lapsellisen miehen kanssa. En ole tavannut lapsia kertaakaan eivätkä ne edes tiedä mun olemassaolostani. Lapset eivät vaikuta seurusteluumme muuten kuin siten, että miesystäväni viettää joka toisen pitkän viikonlopun heidän kanssaan, ja minä vietän tuolloin lastuaikaa itsekseni. Homma toimii. Ei pidä tehdä lapsien olemassaolosta ongelmaa.

Voitte lähteä pidenmäksikin aikaa matkoille ilman, että lapset aiheuttaa ongelmia? Voitte vapaasti hetken mielijohteesta mennä vaikka jonkun artistinkeikalle, jos se on lapsiviikonloppuna ilman ongelmia? Voitte osallistua esim. häihin molemmat jos ne on lapsiviikonloppuna ilman ongelmia? Lasten äiti joustaa?

No kyllä minä olen valmis joustamaan lapsiviikonloppujen takia, joten ei keikalle pääsemättömyys juuri silloin ole mikään ongelma. Lapsiviikonloput on lapsille pyhitettyjä ja kaikki muu vapaa-aika minulle. Tyydyn kyllä tuohon. Keikoille ja matkustamaan pääsee milloin tahansa muulloin kuin lapsiviikonloppuina, kunhan työasiat ja muut velvollisuudet huomioidaan. Ei miehen tarvitse olla minun käytettävissäni 100 % ajasta, jotta tuntisin itseni tärkeäksi.

Joudut tyytymään vähempään?

Mitä on vähempään tyytyminen? Minusta on luonnollista, että ihmisellä on pakollisia velvoitteita, enkä odota, että joku jättää ne kaikki hoitamatta ollakseen minun kanssani. En todellakaan huolisi miestä, joka hylkää lapsensa kokonaan naisen takia. Sitä paitsi minä saan nauttia miesystäväni seurasta huomattavasti enemmän kuin hänen lapsensa, jotka itseasiassa joutuvat tyytymään vähempään kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seukannut yli kolme vuotta lapsellisen miehen kanssa. En ole tavannut lapsia kertaakaan eivätkä ne edes tiedä mun olemassaolostani. Lapset eivät vaikuta seurusteluumme muuten kuin siten, että miesystäväni viettää joka toisen pitkän viikonlopun heidän kanssaan, ja minä vietän tuolloin lastuaikaa itsekseni. Homma toimii. Ei pidä tehdä lapsien olemassaolosta ongelmaa.

Voitte lähteä pidenmäksikin aikaa matkoille ilman, että lapset aiheuttaa ongelmia? Voitte vapaasti hetken mielijohteesta mennä vaikka jonkun artistinkeikalle, jos se on lapsiviikonloppuna ilman ongelmia? Voitte osallistua esim. häihin molemmat jos ne on lapsiviikonloppuna ilman ongelmia? Lasten äiti joustaa?

No kyllä minä olen valmis joustamaan lapsiviikonloppujen takia, joten ei keikalle pääsemättömyys juuri silloin ole mikään ongelma. Lapsiviikonloput on lapsille pyhitettyjä ja kaikki muu vapaa-aika minulle. Tyydyn kyllä tuohon. Keikoille ja matkustamaan pääsee milloin tahansa muulloin kuin lapsiviikonloppuina, kunhan työasiat ja muut velvollisuudet huomioidaan. Ei miehen tarvitse olla minun käytettävissäni 100 % ajasta, jotta tuntisin itseni tärkeäksi.

Eli joudut tinkimään lasten eduksi?

No eiköhän joustaminen ole parisuhteessa luonnollista muutenkin.

Meillä lapset eivät ole ihan joka toinen viikonloppu, hieman harvemmin. Vastaan silti :)

Miten yhteiselonne sujuu? Hyvin, tehdään yhdessä kaikkia ihan tavallisia juttuja.

Oletko paikalla kun lapset ovat? Tietysti, tämä on meidän kaikkien koti.

Oletko pystynyt muodostamaan suhteen lapsiin? Olen, meillä on oikein hyvä suhde. Leikitään yhdessä, jutellaan, ulkoillaan ja halitaan.

Pidätkö lapsista? En pidä lapsista enempää kuin aikuisista tai toisin päin. Pidän tietyistä ihmisistä, mukaan lukien puolisoni lapset.

Millaisessa roolissa koet olevasi? Äitipuolen/ turvallisen aikuisen roolissa. Olen läsnä, olen hyvä puoliso miehelleni ja lapsille turvallinen ja luotettava aikuinen.

Oletko kyseenalaistanut omaa vela-elämäntapaasi? En tiedä mitä tarkoitat tällä. En ole mikään vela. En vain koe haluavani synnyttää omia lapsia tähän maailmaan, niinkuin en esim. koe tarvetta hankkia moottorivenettä.

Toivoisitko, ettei kumppanillasi olisi lapsia? En minä osaa toivoa tällaista, lapset kuuluvat jo elämäämme niin luontevasti. Nautin ehdottomasti kaksin vietetystä lapsivapaasta ajasta, mutta nautin suunnattomasti myös lasten kanssa puuhailusta ja kokonaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin seurustella, sillä olen hyvin lapsirakas. En silti halus omia biologisia lapsia.

Vela N28

Sama juttu täällä :) Ihmiset turhan usein luulee, että jos ei lapsia halua, niin niitä vihaa. Mulla ei ole koiraa, elefanttia, kilpikonnaa, helikopteria eikä kesämökkiä, mutta en minä niitäkään silti vihaa.

En halua koskaan seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia. Inhoan lapsia, enkä voi sille mitään. N38

Exäni on seurustellut pitkään nuoremman lapsettoman naisen kanssa, joka hyvin läheinen lapsilleni. Jotenkin aina odotin, että heidän puoleltaan tulisi lapsille vielä sisaruksia. Muutama kuukausi sitten toinen lapsista alkoi kysellä, että eikö heille voisi tulla pikkusiskoa (kaverinsa juuri saanut). Vastasin siihen jotain tyyliin "Ei äiti enää tässä iässä, mutta eihän sitä tiedä, jos isälle jonain päivänä vielä tulisikin." Lapsi tähän sitten vain ilmoitti, ettei kuulemma äitipuolensa koskaan saa omia lapsia. En sitten tiedä, onko tämä totta ja onko kyse lapsettomuudesta vai vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Toivottavasti jälkimmäisestä, jos totta on.

Mutta, jos tässä kyse vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin suhde on luotu. Hyvä sellainen. Lapset eivät koskaan ole kokeneet olevansa äitipuolelle rasite. Toki heillä on ollut mahdollisuudet lomamatkoihin ym. menoihin, kuten exäni on mahdollistanut myös minulle. Tarkalleen en osaa sanoa, mikä naisen "rooli" on. Ei häntä kukaan äitipuoleksi kutsu, mutta ainakin luotettava ja tärkeä aikuinen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Exäni on seurustellut pitkään nuoremman lapsettoman naisen kanssa, joka hyvin läheinen lapsilleni. Jotenkin aina odotin, että heidän puoleltaan tulisi lapsille vielä sisaruksia. Muutama kuukausi sitten toinen lapsista alkoi kysellä, että eikö heille voisi tulla pikkusiskoa (kaverinsa juuri saanut). Vastasin siihen jotain tyyliin "Ei äiti enää tässä iässä, mutta eihän sitä tiedä, jos isälle jonain päivänä vielä tulisikin." Lapsi tähän sitten vain ilmoitti, ettei kuulemma äitipuolensa koskaan saa omia lapsia. En sitten tiedä, onko tämä totta ja onko kyse lapsettomuudesta vai vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Toivottavasti jälkimmäisestä, jos totta on.

Mutta, jos tässä kyse vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin suhde on luotu. Hyvä sellainen. Lapset eivät koskaan ole kokeneet olevansa äitipuolelle rasite. Toki heillä on ollut mahdollisuudet lomamatkoihin ym. menoihin, kuten exäni on mahdollistanut myös minulle. Tarkalleen en osaa sanoa, mikä naisen "rooli" on. Ei häntä kukaan äitipuoleksi kutsu, mutta ainakin luotettava ja tärkeä aikuinen lapsille.

OT, mutta on pakko sanoa:

tuntui todella hyvältä lukea tällainen viesti. Taidat olla aika hyvä ihminen, päätellen suhteestasi lapsiisi, eksääsi ja eksän nyksään :) Teit päivästäni paremman, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni on seurustellut pitkään nuoremman lapsettoman naisen kanssa, joka hyvin läheinen lapsilleni. Jotenkin aina odotin, että heidän puoleltaan tulisi lapsille vielä sisaruksia. Muutama kuukausi sitten toinen lapsista alkoi kysellä, että eikö heille voisi tulla pikkusiskoa (kaverinsa juuri saanut). Vastasin siihen jotain tyyliin "Ei äiti enää tässä iässä, mutta eihän sitä tiedä, jos isälle jonain päivänä vielä tulisikin." Lapsi tähän sitten vain ilmoitti, ettei kuulemma äitipuolensa koskaan saa omia lapsia. En sitten tiedä, onko tämä totta ja onko kyse lapsettomuudesta vai vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Toivottavasti jälkimmäisestä, jos totta on.

Mutta, jos tässä kyse vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin suhde on luotu. Hyvä sellainen. Lapset eivät koskaan ole kokeneet olevansa äitipuolelle rasite. Toki heillä on ollut mahdollisuudet lomamatkoihin ym. menoihin, kuten exäni on mahdollistanut myös minulle. Tarkalleen en osaa sanoa, mikä naisen "rooli" on. Ei häntä kukaan äitipuoleksi kutsu, mutta ainakin luotettava ja tärkeä aikuinen lapsille.

OT, mutta on pakko sanoa:

tuntui todella hyvältä lukea tällainen viesti. Taidat olla aika hyvä ihminen, päätellen suhteestasi lapsiisi, eksääsi ja eksän nyksään :) Teit päivästäni paremman, kiitos.

Pakko myöntää, että ensimmäiset vuodet enemmänkin pelkäsin heidän hankivan lapsia, koska jouduin itse samalla käsittelemään sen, etten itse enää saisi haluamaani iltatähteä. Itsekäs siis olen minäkin. Hän on kuitenkin lapsilleni ollut alusta asti hyvä, joten en voi kuin kiittää siitä. Ja siksi surettaa, jos syy lapsettomuuteen ei ole oma valinta.

En mä mikään hyvä ihminen ole, mutta alusta asti exän kanssa päätetty laittaa lapset etusijalle, vaikka ero olikin riitaisa. Kyllä siinä vuosien saatossa alkaa toista arvostaa uudella tavalla, kun ei tarvitse asioista tapella ja vääntää. Äitipuolen kanssa olemme etäisesti "hyvänpäiväntuttuja". Olen kai onnekas, kun olen saanut "äitipuolen", joka on mukava.

Äsköinen