Voiko Asperger johtua kasvatuksesta?

Mietin samaa adhd:n kanssa. Psykologi olisi laittanut minut testeihin, mutta en lähtenyt, koska en tunne saavani siitä hyötyä. Sain kuitenkin paljon vinkkejä, jolla "järjestää" omaa arkea. Netistä voi myös lukea hyviä vinkkejä, jotka auttavat sekasorron keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että myös mielenterveysongelmiin on joku fyysinen syy jossain kohti ihmisessä. Siis voisivat pohjimmaltaan olla jotain kemiallisia tai hormonaalisia tai ehkä jopa jotain bakteeriperäisiä oireita ihmisessä.

Katsoin juuri telkkarista, miten esimerkiksi toksoplasma vaikuttaa rotan aivoihin niin, että se rupeaa käyttäytymään uhkarohkeasti siksi, että jäisi paremmin kissan saaliiksi ja virus leviäisi sitten paremmin eteenpäin.

 

Tosiaan! On myös etanoissa viihtyvä virus, mikä saa etanan käyttäytymään niin, että se on saaliin silmiin. menee aukioilla ja päässä vilkkuu huomiota herättävästi jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiiriini kuuluvalla lapsella on tutkimukset menossa, aspergerista kysymys, paitsi että eihän sellaista diagnoosia taideta enää nykyään antaa.

Olen ymmärtänyt, että vanhempien ja lapsen kommunikaatiota tutkitaan todella paljon diagnoosia tehdessä, ja prosessi on varsin rankka vanhemman kannalta. Totta kai neurologinen poikkeavuus vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan, ja kukapa rakastava vanhempi ei miettisi, onko omalla toiminnallaan ja omilla kasvatusperiaatteillaan ehkä pahentanut lapsen ongelmia.

Tällä palstalla aina viljellään myyttiä, että adhd johtuu rajojen puutteesta. Mutta useammin taitaa olla kysymys siitä, että vanhemmat vaativat erityislapseltaan kohtuuttomia, koska eivät ole selvillä hänen kyvyistään.

Ai jaa. Teinipojallani on AS. Kävimme koulupsykologilla, joka teki kognitiiviset testit ja tutki jollain testeillä yhtenä päivänä AS-piirteitä, me vanhemmat täytimme pari kyselyä. Pääsimme neurologille, joka ihan paperille kirjattujen tietojen perusteella teki diagnoosin. Ei todellakaan ollut rankka prosessi ja jos kommunikaatiota välillämme tutkittiin, se kyllä tehtiin aivan hienovaraisesti. Näin siis aivan kunnallisella puolella.

Itse asiaan: poika on ollut "erikoinen" aina, ihan vauvasta lähtien.

Tuossa iässä tutkimukset ovat jo kevyitä, koska teineille ei anneta niiden perusteella erityisopetusta tai terapiaa.

Lapsilla prosessi on paljon pidempi, yleensä 1-2 viikkoa osastotutkimuksia autismiyksikössä tai lastenpsykiatrisella osastolla, sisältäen toimintaterapeutin, puheterapeutin, yleislääkärin, lastenpsykiatrin ja neurologin arviot JA 1-2 viikkoa erilaisia omahoitajan kanssa tehtyjä tehtäviä JA geenitestit, unitutkimus, mahd. aivokuva.

Ok, en ole asiaan perehtynyt. Huvittaa vaan, kun jossain sanotaan, että testit ovat aina hyvin perusteellisia, eivätkä vanhemmat voi vaikuttaa niiden tuloksiin (jos joku vaikka väkisin haluaa diagnoosin lapselleen): minulle ainakin jäi vaikutelma, että ihan omilla sanomisillani oli iso merkitys. Tutkimukset tehtiin, kun lapsi oli 11-vuotias. Syksyllä voi olla, että pääsee toimintaterapiaan (on silloin 14-v.). Ehkä näissä on paikkakuntakohtaisiakin eroja.

Erittäin paljon epäilen tuota toimintaterapiaa. Toimintaterapiaa perinteisessä muodossa annetaan lähinnä alle kouluikäisille asseille, jos heillä on motorisia lisäongelmia, mitkä ovatkin yleisiä.

Eiköhän kyse ole ennemminkin coaching-terapiasta tai neuropsykologisesta kuntoutuksesta, ne ovat suosittua ja toimivia muoto teini-ikäisillä asseillakin. Noiden antaja voi toki olla niihin erikoistunut toimintaterapeuttikin.

Vanhempien lausunnoilla on painoarvoa, kun arvioidaan oirehistoriaa. Eli sitä, milloin oireet ovat alkaneet ja millainen varhaislapsuus on ollut. Nämä siis juurikin siksi, että suljetaan pois vanhemmuuden aiheuttamia ongelmia. Autismikirjon häiriöt kun ovat varhaislapsuudessa selvästi erilaisia.

Mielestäni neurologi käytti tuosta jostakin "terapiasta" useampaa nimeä: voi olla juuri noin kuin kirjoitit. Ja ymmärrän minäkin tietysti sen, että vanhemmilta täytyy kysellä asioita esim. varhaisesta kehityksestä jne. Itse vain odotin jotakin pidempiä sairaalatutkimuksia tms., mutta toisaalta tietysti on parempi mitä "kevyemmin" apua saadaan, sillä harva lapsi/nuori varsinaisesti noista riemastuu...

Voi hyvänen aika. Asperger ja autismi ovat geeneistä kiinni lähes aina.

Vierailija kirjoitti:

Toki vanhempi itse on aika sokea omalle kasvatustyylilleen, joten vaikka on mielenkiintoista lukea erilaisia näkökulmia, niin kovin paljon uskottavutta ei ole autistisen lapsen vanhemmalla joka julistaa että meidän perheen tapauksessa kasvatus ei ole vaikuttanut tippaakaan. Kun ei sitä voi varmasti tietää kukaan, että mikä johtuu mistäkin.

Kyse on kahdesta eri asiasta. Autismi on synnynnäinen häiriö, jonka olemassaoloon ei kasvatuksella voi vaikuttaa ja jonka kirjo on laaja hyvin lieväoireisesta lähes toimintakyvyttömään. Autistisen oireilun voimakkuuteen ja muotoihin sen sijaan voi vaikuttaa, kasvattajat (ml. vanhemmat, varhaiskasvatus, koulu) voivat omilla toimillaan joko vähentää tai lisätä oireilua.

Pohjimmiltaan kyse on kahden täysin erilaisen kokemus- ja kommunikointitavan kohtaamisesta, ja autistinen lapsi ei ole se osapuoli, joka kykenee omatoimisesti itselleen vieraaseen tapaan mukautumaan. Empaattinen ja vaistoaan kuunteleva vanhempi sen sijaan saattaa kyetä aivan automaattisesti toimimaan lapsen tarpeisiin sopivalla tavalla, jolloin ongelmat tulevat esiin vasta päiväkodissa tai koulussa. Tällöin kyseenalaistetaan tietysti ensin kotikasvatus, kunnes monien vaiheiden jälkeen päästään diagnoosiin ja vanhempi voi todeta toimineensa koko ajan hyvin pitkälti niin kuin autistisen lapsen kanssa kannattaakin toimia, vaikka itsekin oli ehtinyt jo kyseenalaistamaan kaiken tekemänsä.

Jotkut vanhemmat kykenevät analysoimaan omaa toimintaansa hyvinkin kriittisesti, vaikka hyvin mieluusti nähdään, että vanhemmat vain sulkevat silmänsä tosiasioilta eivätkä ota vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuossa jo sanottiinkin, kasvatuksen aikaansaadut vuorovaikutusongelmat ovat este as-diagnoosin saamiselle.

Eivät ole. Asperger-diagnoosin voi saada, vaikka kasvatus olisikin ollut huonoa. Eihän se nyt kävisi järkeen, etteikö Asperger-ihminen muka voisi syntyä huonoon perheeseen, siis haloo! Diagnosointiprosessissa ei vain katsota, mitä oireita ihmisellä on, vaan myös se, mistä oireet luultavimmin johtuvat. Huonon kasvatuksen saanut Asperger-henkilö voidaan edelleen diagnosoida oikein Asperger-henkilöksi, kun ammattitaitoinen diagnosoija asiaan perehtyy. Ja huonon kasvatuksen saanut, neurotyypillinen ihminen ei saa Asperger-diagnoosia.

Virheelliset diagnoosit ovat asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidemmälle tiede on kehittynyt, sitä useammat ennen kasvatuksen aiheuttamina pidetyt oireet ja sairaudet on pystytty todistamaan luonteeltaan synnynnäisiksi ja/tai fysiologiaan perustuviksi. Ennen Viagran keksimistä erektiohäiriö oli aina päässä. Skitsofrenia oli äidin syytä kuten myös autismi. Lukihäiriö oli laiskuutta.

Samoin ennen uskottiin, että kasvatuksella voi muuttaa tytön pojaksi ja toisinpäin. Tuli kokeiltua esim. peniksensä menettäneiden vauvojen kanssa. Ylläri: ei niistä tullut tyttöjä vaikka kuinka kasvatettiin. Silti jotkut vielä uskovat, että homouskin voidaan "parantaa", vaikka todellisuudessa ihmiset ovat sukupuoleltaan ja suuntautumiseltaan ihan sellaisia kuin ovat ja sillä piste.

Uusimpia havaintoja on, että pakko-oireisilta ihmisiltä ilmeisesti puuttuu aivoistaan jotakin tiettyä proteiinia, mikä aiheuttaa pakko-oireet, joita tähän asti on siis pidetty kasvatuksesta johtuvina psykiatrisina tiloina.

Ap sanoo tässä vain viattomasti pohdiskelevansa. Sopii tiedostaa, että nämä viattomat pohdinnat ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat autismin kirjon häiriötä potevien vanhemmille suurta kipua. Vielä 80-luvulla autistien ja aspergereiden äitejä kiusattiin ja nöyryytettiin leimaamalla heidät tunnekylmiksi vanhemmiksi, jotka ovat tuhonneet lapsensa. Aiheutetun tuskan määrä on sanoinkuvaamaton.

Ympäristö toki muokkaa aivoja. Useimmiten kyseessä on tuolloin esim. äidin hormonitoiminta ja sairaudet raskauden aikana, ympäristömyrkyt ja hormonihäiritsijät, ravinto jne. Esimerkiksi autismin, adhd:n ja oppimisvaikeuksien lisääntyminen saattaa johtua ympäristömme muutoksista. Esimerkiksi miesten siittiöiden määrä on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä; ei olisi ihme, vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi ihmisten aivoissakin.

Aika mustavalkoista ajattelua. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Neurobiologinen alttius ei poista psyykkisen altistuksen mahdollista vaikutusta.

Toki ihmiselle voidaan aiheuttaa kaltoinkohtelulla kaikenlaisia oireita. Mitään neurologista sairautta ei voi kuitenkaan aiheuttaa kasvatuksella. Ennen diagnoosia suljetaan pois kaltoinkohtelun mahdollisuus. Jos asperger johtuisi kasvatuksesta, miksi sitten perheissä voi olla vaikka viisi tervettä lasta ja yksi asperger?

En ymmärrä kysymystä. Miksi ei voisi olla? Lapset ja niiden kasvatus eivät ole toistensa klooneja samasta perheestä huolimatta. Ihmisten - vanhempien - mielenterveys ja elämä ovat dynaamisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että myös mielenterveysongelmiin on joku fyysinen syy jossain kohti ihmisessä. Siis voisivat pohjimmaltaan olla jotain kemiallisia tai hormonaalisia tai ehkä jopa jotain bakteeriperäisiä oireita ihmisessä.

Katsoin juuri telkkarista, miten esimerkiksi toksoplasma vaikuttaa rotan aivoihin niin, että se rupeaa käyttäytymään uhkarohkeasti siksi, että jäisi paremmin kissan saaliiksi ja virus leviäisi sitten paremmin eteenpäin.

 

Tosiaan! On myös etanoissa viihtyvä virus, mikä saa etanan käyttäytymään niin, että se on saaliin silmiin. menee aukioilla ja päässä vilkkuu huomiota herättävästi jotakin.

Ihmisen toksoplasmatartunnan ja skitsofrenian puhkeamisen välillä on joidenkin tutkimusten mukaan yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidemmälle tiede on kehittynyt, sitä useammat ennen kasvatuksen aiheuttamina pidetyt oireet ja sairaudet on pystytty todistamaan luonteeltaan synnynnäisiksi ja/tai fysiologiaan perustuviksi. Ennen Viagran keksimistä erektiohäiriö oli aina päässä. Skitsofrenia oli äidin syytä kuten myös autismi. Lukihäiriö oli laiskuutta.

Samoin ennen uskottiin, että kasvatuksella voi muuttaa tytön pojaksi ja toisinpäin. Tuli kokeiltua esim. peniksensä menettäneiden vauvojen kanssa. Ylläri: ei niistä tullut tyttöjä vaikka kuinka kasvatettiin. Silti jotkut vielä uskovat, että homouskin voidaan "parantaa", vaikka todellisuudessa ihmiset ovat sukupuoleltaan ja suuntautumiseltaan ihan sellaisia kuin ovat ja sillä piste.

Uusimpia havaintoja on, että pakko-oireisilta ihmisiltä ilmeisesti puuttuu aivoistaan jotakin tiettyä proteiinia, mikä aiheuttaa pakko-oireet, joita tähän asti on siis pidetty kasvatuksesta johtuvina psykiatrisina tiloina.

Ap sanoo tässä vain viattomasti pohdiskelevansa. Sopii tiedostaa, että nämä viattomat pohdinnat ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat autismin kirjon häiriötä potevien vanhemmille suurta kipua. Vielä 80-luvulla autistien ja aspergereiden äitejä kiusattiin ja nöyryytettiin leimaamalla heidät tunnekylmiksi vanhemmiksi, jotka ovat tuhonneet lapsensa. Aiheutetun tuskan määrä on sanoinkuvaamaton.

Ympäristö toki muokkaa aivoja. Useimmiten kyseessä on tuolloin esim. äidin hormonitoiminta ja sairaudet raskauden aikana, ympäristömyrkyt ja hormonihäiritsijät, ravinto jne. Esimerkiksi autismin, adhd:n ja oppimisvaikeuksien lisääntyminen saattaa johtua ympäristömme muutoksista. Esimerkiksi miesten siittiöiden määrä on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä; ei olisi ihme, vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi ihmisten aivoissakin.

Aika mustavalkoista ajattelua. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Neurobiologinen alttius ei poista psyykkisen altistuksen mahdollista vaikutusta.

Toki ihmiselle voidaan aiheuttaa kaltoinkohtelulla kaikenlaisia oireita. Mitään neurologista sairautta ei voi kuitenkaan aiheuttaa kasvatuksella. Ennen diagnoosia suljetaan pois kaltoinkohtelun mahdollisuus. Jos asperger johtuisi kasvatuksesta, miksi sitten perheissä voi olla vaikka viisi tervettä lasta ja yksi asperger?

En ymmärrä kysymystä. Miksi ei voisi olla? Lapset ja niiden kasvatus eivät ole toistensa klooneja samasta perheestä huolimatta. Ihmisten - vanhempien - mielenterveys ja elämä ovat dynaamisia asioita.

Neurologinen poikkeavuus on rakenteellinen poikkeama hermostossa, ei mikään välittäjäaineista johtuva kemiallinen epätasapainotila. Se on siis synnynnäinen, ei kasvatuksen tai kaltoinkohtelun tulos. En ole koskaan kuullut, että edes päähän kohdistunut väkivalta tekisi kenestäkään autistin tai aspergerin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että myös mielenterveysongelmiin on joku fyysinen syy jossain kohti ihmisessä. Siis voisivat pohjimmaltaan olla jotain kemiallisia tai hormonaalisia tai ehkä jopa jotain bakteeriperäisiä oireita ihmisessä.

Katsoin juuri telkkarista, miten esimerkiksi toksoplasma vaikuttaa rotan aivoihin niin, että se rupeaa käyttäytymään uhkarohkeasti siksi, että jäisi paremmin kissan saaliiksi ja virus leviäisi sitten paremmin eteenpäin.

 

Tosiaan! On myös etanoissa viihtyvä virus, mikä saa etanan käyttäytymään niin, että se on saaliin silmiin. menee aukioilla ja päässä vilkkuu huomiota herättävästi jotakin.

Ihmisen toksoplasmatartunnan ja skitsofrenian puhkeamisen välillä on joidenkin tutkimusten mukaan yhteys.

Jännittävää, sittenhän siihen olisi mahdollista kehittää joskus hoito tai rokote.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että myös mielenterveysongelmiin on joku fyysinen syy jossain kohti ihmisessä. Siis voisivat pohjimmaltaan olla jotain kemiallisia tai hormonaalisia tai ehkä jopa jotain bakteeriperäisiä oireita ihmisessä.

Katsoin juuri telkkarista, miten esimerkiksi toksoplasma vaikuttaa rotan aivoihin niin, että se rupeaa käyttäytymään uhkarohkeasti siksi, että jäisi paremmin kissan saaliiksi ja virus leviäisi sitten paremmin eteenpäin.

 

Tosiaan! On myös etanoissa viihtyvä virus, mikä saa etanan käyttäytymään niin, että se on saaliin silmiin. menee aukioilla ja päässä vilkkuu huomiota herättävästi jotakin.

Ihmisen toksoplasmatartunnan ja skitsofrenian puhkeamisen välillä on joidenkin tutkimusten mukaan yhteys.

Jännittävää, sittenhän siihen olisi mahdollista kehittää joskus hoito tai rokote.

Sattuman kauppaa, mutta perinteiset skitsofrenialääkkeet estävät toksoplasman lisääntymisen. Täatä johtuen, aikansa lääkkeitä syöneet ovat voineet parantua.

Vierailija kirjoitti:

Autismi on aivojen rakenteessa. Kasvatus ei vaikuta sen olemassaoloon.

Kasvatus voi kuitenkin vaikuttaa sekä neurotyypillisten että autististen lasten oireisiin. Oikeanlaisella kasvatuksella autistisen lapsen oireet lievenevät. Tietyllä tavalla vääränlaisella kasvatuksella autistiset oireet sen sijaan syvenevät, ja neurotyypillisellekin lapselle saattaa ilmaantua autismille ominaisia oireita, vaikkei varsinaista autismia voikaan puhjeta.

Minä synnyin lievästi autistisena. Aspergerin oireyhtymä oli pieni, melkein huomaamaton tekijä käytöksessäni, mutta vanhempani olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi peppuja ja tarjosivat minulle sen mukaisen kasvatuksen. En saanut mitään apua oireitteni kanssa, enkä saanut sellaista apua ja tukea mitä neurotyypillisetkin lapset tarvitsevat kasvussaan. Oikeassa perheessä olisin kai voinut oppia moniakin sellaisia taitoja, joita minulla ei syntyessäni ollut. Vaan en oppinut. Sen sijaan monet taitoni (esim. kanssakäynnin suhteen) jäivät niin käyttämättä, että olen unohtanut jopa joitain sellaisia taitoja, jotka vielä lapsena osasin. Aivojeni perusrakenne ei ole muuttunut, mutta kykyni käyttää aivojani tietyillä tavoilla on surkastunut. Toisinsanoen oireeni ovat syventyneet.

Oireyhtymäsi ei ainakaan ole vaikuttanut mitenkään taitoosi kirjoittaa elävää kieltä. Ellei sitten positiivisesti. Enpä ole aiemmin lukenut yhtä hurmaavaa ilmaisua niin ikävästä asiasta kuin tuo "vanhempani olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi peppuja".

Vierailija kirjoitti:

Oireyhtymäsi ei ainakaan ole vaikuttanut mitenkään taitoosi kirjoittaa elävää kieltä. Ellei sitten positiivisesti. Enpä ole aiemmin lukenut yhtä hurmaavaa ilmaisua niin ikävästä asiasta kuin tuo "vanhempani olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi peppuja".

Kiitoksia :) Kuten sanoinkin myöhemmässä kommentissa, minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia verbaalisen ilmaisun kanssa, vaikka se onkin hyvin tyypillinen oire tälle oireyhtymälle. Olen aina saanut suurta nautintoa asioiden ilmaisemisesta hauskoilla tavoilla. Kiva kuulla, että joku muukin arvostaa taitoani! :)

Vierailija kirjoitti:

Toki vanhempi itse on aika sokea omalle kasvatustyylilleen, joten vaikka on mielenkiintoista lukea erilaisia näkökulmia, niin kovin paljon uskottavutta ei ole autistisen lapsen vanhemmalla joka julistaa että meidän perheen tapauksessa kasvatus ei ole vaikuttanut tippaakaan. Kun ei sitä voi varmasti tietää kukaan, että mikä johtuu mistäkin.

Miksi et usko tutkimukseen tietoo ja faktaa vai onko omat uskomuksesi sinun faktasi? On aika sama mitä vanhemmat sanovat. Autismi tai asperger ei johdu kasvatuksesta vaan on kehityshäiriö. Sanotpa sinä tai jonkun isä tai äiti jotain. Tietty jos mielestäsi maapallon on pannukakku ja uskot omiin totuksiin siis uskomuksiin etkä anna faktalle tai tiedolle painoarvoa, niin silloin mikä tahansa on totta. Se miksi minä vaivaudun vastaamaan on tähän, että omia usomuksiaan levittävät ja väärää tietoa levittävät ihmiset tekevät juuri näiden autisminkirjon häiriötä kantavien lasten vanhempien elämän ikävämmäksi. Olisi hyvä korjata tällaisia virheitä.

Mutta mutta aina on ollut ihmisiä ja on ihmisiä, jotka vannovat omiin uskomuksiinsa kuin totuuksiin - oli kyse joulupukista tai muusta. Pääasia on, että kokeen niiden kautta kai olevansa parempi ihminen kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Se miksi minä vaivaudun vastaamaan on tähän, että omia usomuksiaan levittävät ja väärää tietoa levittävät ihmiset tekevät juuri näiden autisminkirjon häiriötä kantavien lasten vanhempien elämän ikävämmäksi. Olisi hyvä korjata tällaisia virheitä.

Onko vain sattumaa että autistisia piirteitä omaavilla lapsilla on näin itsekeskeiset ja omanapaiset vanhemmat?

Minua kiinnostaisi mieluummin keskustella siitä että miten niiden lasten oireita ja elämää voisi helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miksi minä vaivaudun vastaamaan on tähän, että omia usomuksiaan levittävät ja väärää tietoa levittävät ihmiset tekevät juuri näiden autisminkirjon häiriötä kantavien lasten vanhempien elämän ikävämmäksi. Olisi hyvä korjata tällaisia virheitä.

Onko vain sattumaa että autistisia piirteitä omaavilla lapsilla on näin itsekeskeiset ja omanapaiset vanhemmat?

Minua kiinnostaisi mieluummin keskustella siitä että miten niiden lasten oireita ja elämää voisi helpottaa.

Eikö tässä ketjussa ole jo moneen kertaan tullut esille, että esimerkiksi siten, ettei lisäisi näiden lasten vanhempien taakkaa turhalla syyttelyllä, jolloin heillä olisi enemmän voimia jaksaa sen tavanomaista vaativamman lapsensa kanssa?

Kävit juuri "auttamishaluisena ihmisenä" heittämässä vanhempia taas yhdellä uudella kivellä, varmaan auttaa niitä lapsia tosi paljon.