Voiko Asperger johtua kasvatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Entäs aikuisena aspergerdiagnoosin saaneet, miten perheen vuorovaikutusta silloin arvioidaan  (vai pystytäänkö arvioimaan ollenkaan)? Luulisi aikuisten kohdalla olevan mahdoton arvioida onko kasvatus mennyt päin peppua vai onko kyse oikeasti sisäsyntyisistä piirteistä. Silti aspergerdiagnooseja annetaan aikuisillekin, moni jopa itse aikuisena diagnosoi itselleen sellaisen.

Minä sain diagnoosin vasta aikuisena, koska ketään ei kiinnostanut paneutua ongelmiini silloin, kun olin lapsi. Aspergeria epäiltiin minulla jo puolen vuosikymmentä ennen virallisen diagnoosin saamista, ja sitä epäilivät niin ammattilaiset, keittiöpsykologit kuin minä itsekin.

Diagnoosin muodostaminen alkoi sillä, että juttelin psykologin kanssa. Hän kyseli paljon asioita lapsuudestani, tunteistani, muistoistani, käytöksestäni, sensellaisista. Täytin paljon lappusia, jotka olivat aika samaa netin epävirallisten Asperger-testien kanssa. Minulta käytiin läpi kaikenlaisia materiaaleja lapsuudestani, kuten koulutodistuksia, reissuvihkoja, äitini kirjoittamaa vauvakirjaa. Kaiki siis minun omalla suostumuksellani. Lopuksi käytiin haastattelu, jossa oli minun itseni lisäksi psykologi, psykiatri ja äitini. Äitini siis halusi omaa ystävällisyyttään tulla auttamaan diagnoosin muodostamisessa ja hän vastasi todenmukaisesti niihin kysymyksiin, joita psykiatri esitti lapsuuteni eri vaiheista. Kysymyksissä käsiteltiin mm. luonnettani, käytöstäni, koulumenestystäni, kavereitani, harrastuksiani, yleistä osaamistani ja elintapojani. Diagnoosi olisi kuitenkin saatu aikaan myös ilman äitiäni.

Autismi on monipuolinen juttu. Vaikka joku voikin huonoista kokemuksistaan saada joitakin autisminomaisia piirteitä, niin olisi aika sattuma, jos hän saisi niistä kokonaisen autismi-salaatin. Tämän takia diagnoosi tehdään monipuolisen tutkimuksen pohjalta. Ei ole mitään tiettyä oiretta, joka löytyisi kaikilta maailman autisteilta - minulla itselläni ei ikinä ole ollut pienintäkään ongelmaa sarkasmin, metaforien ja muun kielellisen ilmaisun kanssa, vaikka se onkin yksi stereotyyppisimpiä oireita. Muut oireeni kuitenkin muodostavat selkeän kokonaiskuvan, joka epäilemättä viestii autismista. Samalla tavalla toisista ihmisistä huomataan, jos heillä ei ole tarpeeksi autismiin viittaavia oireita, vaikka heillä olisikin muutama selkeä oire.

T: 5

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, koska autismi on aivojen kehittymishäiriö eikä näinollen sitä voi parantaa paremmalla kasvatuksella. 

Ympäristö ja kasvatus vaikuttaa aivojen kehitykseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, koska autismi on aivojen kehittymishäiriö eikä näinollen sitä voi parantaa paremmalla kasvatuksella. 

Ympäristö ja kasvatus vaikuttaa aivojen kehitykseen...

Homous taas voi aivan varmasti johtua kasvatuksesta.

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Ei voi johtua kasvatuksesta.

Ei varmaan kasvatuksella ainakaan saada esim. matemaattista erityislahjakkuutta kehittymään. Mietin vaan, kun perhetuttujen yhdellä pojalla on aspergerin syndrooma, lievä tosin, mutta on pienestä asti osannut laskea päässään tosi nopeasti moninumeroisten lukujen yhteen - ja vähennyslaskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Aloitushan on tyypillinen ns. vittuilualoitus, jonka tarkoituksena on saada näitä reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Anonyymit keskustelupalstakirjoittelut eivät ole tutkimista.

Pohdittava asia myös koskettaa joitain ihmisiä ihan oikeassa elämässä, joille väkisinkin asiaan tulee henkilökohtainen tuntuma.

Jos lähdetään vastaavasti pohtimaan tällaisten aloitusten motiivia, niin on aika vaikea nähdä, että näillä olisi tarkoitus millään tapaa auttaa kyseisistä asioista kärsiviä ihmisiä.

Toki vanhempi itse on aika sokea omalle kasvatustyylilleen, joten vaikka on mielenkiintoista lukea erilaisia näkökulmia, niin kovin paljon uskottavutta ei ole autistisen lapsen vanhemmalla joka julistaa että meidän perheen tapauksessa kasvatus ei ole vaikuttanut tippaakaan. Kun ei sitä voi varmasti tietää kukaan, että mikä johtuu mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Aloitushan on tyypillinen ns. vittuilualoitus, jonka tarkoituksena on saada näitä reaktioita.

Ehkä sellaisen henkilön mielestä, jonka näkemyksen mukaan muu maailma pyörii oman navan ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Anonyymit keskustelupalstakirjoittelut eivät ole tutkimista.

Pohdittava asia myös koskettaa joitain ihmisiä ihan oikeassa elämässä, joille väkisinkin asiaan tulee henkilökohtainen tuntuma.

Jos lähdetään vastaavasti pohtimaan tällaisten aloitusten motiivia, niin on aika vaikea nähdä, että näillä olisi tarkoitus millään tapaa auttaa kyseisistä asioista kärsiviä ihmisiä.

Kyllä minua ainakin auttaa, koska olen itsekin näitä asioita pohtinut joten on mielenkiintoista keskustella aiheesta muidenkin kanssa.

T:asperger

Satsasin ajatuksella lapseni sosiaalisuuteen tosi paljon, mutta vähitellen huomasin tilanteiden kuormittavan lastani herkästi liikaa. Näin päin meillä, lapseni on oma ihana itsensä, kasvatus ei ole muovannut hänestä aspergeria, hän on mitä on, kaikin puolin oma itsensä. Tällainen keskustelu, että autismi olisi vanhempien aikaansaamaa, on minustakin äitinä tosi loukkaavaa luuloa. Erityislapsen vanhemmat ovat todella lujilla, ja kestävät monenlaisten paineiden ristitulessa. He ehkä jaksaisivat tehtävässään paremmin, jos saavat yhteisössä tukea, eikä kaikkea kyseenalaisteta vanhempien omaksi aikaansaannokseksi. Aspergerista on olemassa paljon tietoa, varsinkin englanniksi. Suosittelen lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Anonyymit keskustelupalstakirjoittelut eivät ole tutkimista.

Pohdittava asia myös koskettaa joitain ihmisiä ihan oikeassa elämässä, joille väkisinkin asiaan tulee henkilökohtainen tuntuma.

Jos lähdetään vastaavasti pohtimaan tällaisten aloitusten motiivia, niin on aika vaikea nähdä, että näillä olisi tarkoitus millään tapaa auttaa kyseisistä asioista kärsiviä ihmisiä.

Kyllä minua ainakin auttaa, koska olen itsekin näitä asioita pohtinut joten on mielenkiintoista keskustella aiheesta muidenkin kanssa.

T:asperger

Olen samaa mieltä, ja itsekin asperger. "Mielensäpahoittajavanhempien" vuoksi ei pidä jättää lapsen vuorovaikutussuhteita tutkimatta, koska "puutteellinen koti" voi aiheuttaa/pahentaa asperger-oireita, mutta autisminkirjon häiriötä ne eivät kuitenkaan saa aikaan, kuten sanottu. Ammattilaiset eivät tutki kiusallaan! Minunkin kohdalla tilanne on se, että uskon "puutteellisen kodin" pahentaneen synnynnäistä autismikirjon häiriötä, joten aihe on mielenkiintoinen.

Mitä pidemmälle tiede on kehittynyt, sitä useammat ennen kasvatuksen aiheuttamina pidetyt oireet ja sairaudet on pystytty todistamaan luonteeltaan synnynnäisiksi ja/tai fysiologiaan perustuviksi. Ennen Viagran keksimistä erektiohäiriö oli aina päässä. Skitsofrenia oli äidin syytä kuten myös autismi. Lukihäiriö oli laiskuutta.

Samoin ennen uskottiin, että kasvatuksella voi muuttaa tytön pojaksi ja toisinpäin. Tuli kokeiltua esim. peniksensä menettäneiden vauvojen kanssa. Ylläri: ei niistä tullut tyttöjä vaikka kuinka kasvatettiin. Silti jotkut vielä uskovat, että homouskin voidaan "parantaa", vaikka todellisuudessa ihmiset ovat sukupuoleltaan ja suuntautumiseltaan ihan sellaisia kuin ovat ja sillä piste.

Uusimpia havaintoja on, että pakko-oireisilta ihmisiltä ilmeisesti puuttuu aivoistaan jotakin tiettyä proteiinia, mikä aiheuttaa pakko-oireet, joita tähän asti on siis pidetty kasvatuksesta johtuvina psykiatrisina tiloina.

Ap sanoo tässä vain viattomasti pohdiskelevansa. Sopii tiedostaa, että nämä viattomat pohdinnat ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat autismin kirjon häiriötä potevien vanhemmille suurta kipua. Vielä 80-luvulla autistien ja aspergereiden äitejä kiusattiin ja nöyryytettiin leimaamalla heidät tunnekylmiksi vanhemmiksi, jotka ovat tuhonneet lapsensa. Aiheutetun tuskan määrä on sanoinkuvaamaton.

Ympäristö toki muokkaa aivoja. Useimmiten kyseessä on tuolloin esim. äidin hormonitoiminta ja sairaudet raskauden aikana, ympäristömyrkyt ja hormonihäiritsijät, ravinto jne. Esimerkiksi autismin, adhd:n ja oppimisvaikeuksien lisääntyminen saattaa johtua ympäristömme muutoksista. Esimerkiksi miesten siittiöiden määrä on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä; ei olisi ihme, vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi ihmisten aivoissakin.

Te aikuisena diagnosoidut, onko diagnoosista ollut millä tavalla hyötyä/haittaa? Minulla on aika tyypillisiä asperger-piirteitä, ja näitä on psykologin kanssa käyty läpi,mutta en tiedä jaksanko tätä sen enempää lähteä miettimään tai diagnoosia hakemaan, kun ei kai se elämääni mitenkään muuttaisi?

Vierailija kirjoitti:

No nykytietämyksellä ollaan sitä mieltä, että autisminkirjon häiriöt johtuvat geneettisestä perimästä ja raskauden aikana saadusta hormonaalisesta (ilmeisesti stressihormonien ja testosteronin yhdistelmän) buustista (minkä takia niitä on enemmän pojilla kuin tytöillä).

Nykytiedon mukaan autisminkirjon häiriöitä ei voi aihetuttaa kasvatuksella eikä vuorovaikutuksen puutteilla. Todella puutteellisellä vuorovaikutuksella (tyyliin 1990-luvun romanialaiset lastenkodit, jossa lapset lukittiin vuosiksi häkkeihin ilman mitään ihmiskontaktia) voidaan kyllä saada aikaan erittääin autisminkaltaisia oireita, mutta ei autismia. Iitse asiassa autisminkaltaisista oireista kärsivien lasten perheen vuorovaikutusta tutkitaan diagnoosiprosessin yhteydessä aika pitkään ja aika monella tavalla. Asperger-diagnoosin yksi edellytys on, että oireet eivät aiheudu puutteellisesta kasvatuksesta tai vanhempien vuorovaikutusongelmista. Jos näyttää siltä, että näissä suhteissa on ongelmia, diagnoosiksi laitetaan jotain muuta (esim pelkästään käytöshäiriö tai vuorovaikutussuhteen häiriö).

Sen sijaan on kyllä ihan varma, että jos lapsella on autisminkirjon häiriö, se kyllä vaikuttaa vuorovaikutukseen sekä lapsen ja vanhempien että ennen pitkää kaikkien perheenjäsenten välillä. mutta tässä on syy-seuraussuhde nyt ihan päinvastoin kuin aapeen ehdotuksessa.

Tämä.

Vielä ei tiedetä, onko autismikirjon häiriön taustalla vaikkapa jotakin raskausaikaista ympäristöaltistusta ja mikä rooli täsmälleen ottaen on geneettisellä alttiudella (kaikki autismilapset eivät synny kumminkaan sukuun, jossa on entuudestaan autisteja).

Mutta se tiedetään suurella varmuudella, että kyse on synnynnäisestä sairaudesta, ei kasvatuksen aikaansaamasta.

Mikä on toki toinen asia kuin se, miten hyvin kasvatus vastaa autismikirjolaisen erityisen tuen tarpeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa näin neurologisesti poikkeavan lapsen vanhempana aina lukea näitä epäilyjä, että josko sittenkin johtuisi kasvatuksesta. En nyt ala asiaa sen enempää perustelemaan, mutta oman lapseni kohdalla ei todellakaan johdu.

Sen sijaan siitä, että asiaa on epäilty ihan koulupsykologien yms. toimesta on ollut lapselle ihan hirvittävän paljon haittaa, koska se on hidastanut oikeanlaisen avun saamista ja vienyt kohtuuttomasti vanhempien voimavaroja tilanteessa, jossa niille olisi tärkeämpääkin käyttöä.

No, lapsella on nyt diagnoosi ja siihen liittyvä riittävä tuki, mutta toivoisin ettei kenenkään erityislapsen ja perheen tarvitsisi kokea vastaavaa.

Minusta taas on ikävää, kun jokainen anonyymikin pohdinta otetaan henkilökohtaisesti. Oman itsensä vuoksi ei kannattaisi. :) Minusta aloitus oli hyvä, kun se on joskus käynyt itsellänikin mielessä sosiaalista ympäristöäni seuratessa. Yleisen pohdinnan ei pitäisi loukata ketään. Teidän kohdalla ei varmastikaan ole kasvatuksen puutteista kyse, mutta jonkun toisen kohdalla niin voi aivan hyvin olla, joten sen takia asioita on parempi tutkia kuin lyödä lapselle väärä diagnoosi.

Anonyymit keskustelupalstakirjoittelut eivät ole tutkimista.

Pohdittava asia myös koskettaa joitain ihmisiä ihan oikeassa elämässä, joille väkisinkin asiaan tulee henkilökohtainen tuntuma.

Jos lähdetään vastaavasti pohtimaan tällaisten aloitusten motiivia, niin on aika vaikea nähdä, että näillä olisi tarkoitus millään tapaa auttaa kyseisistä asioista kärsiviä ihmisiä.

Kyllä minua ainakin auttaa, koska olen itsekin näitä asioita pohtinut joten on mielenkiintoista keskustella aiheesta muidenkin kanssa.

T:asperger

Niin minustakin - muiden kanssa, joilla on omakohtaista kokemusta tai perusteellisesti omaksuttua tutkimustietoa aiheesta. Itseäni ei ainakaan hyödytä keskustella ihmisten kanssa joilla on mielipiteitä/ajatuksia, jotka eivät perustu oikeastaan mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidemmälle tiede on kehittynyt, sitä useammat ennen kasvatuksen aiheuttamina pidetyt oireet ja sairaudet on pystytty todistamaan luonteeltaan synnynnäisiksi ja/tai fysiologiaan perustuviksi. Ennen Viagran keksimistä erektiohäiriö oli aina päässä. Skitsofrenia oli äidin syytä kuten myös autismi. Lukihäiriö oli laiskuutta.

Samoin ennen uskottiin, että kasvatuksella voi muuttaa tytön pojaksi ja toisinpäin. Tuli kokeiltua esim. peniksensä menettäneiden vauvojen kanssa. Ylläri: ei niistä tullut tyttöjä vaikka kuinka kasvatettiin. Silti jotkut vielä uskovat, että homouskin voidaan "parantaa", vaikka todellisuudessa ihmiset ovat sukupuoleltaan ja suuntautumiseltaan ihan sellaisia kuin ovat ja sillä piste.

Uusimpia havaintoja on, että pakko-oireisilta ihmisiltä ilmeisesti puuttuu aivoistaan jotakin tiettyä proteiinia, mikä aiheuttaa pakko-oireet, joita tähän asti on siis pidetty kasvatuksesta johtuvina psykiatrisina tiloina.

Ap sanoo tässä vain viattomasti pohdiskelevansa. Sopii tiedostaa, että nämä viattomat pohdinnat ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat autismin kirjon häiriötä potevien vanhemmille suurta kipua. Vielä 80-luvulla autistien ja aspergereiden äitejä kiusattiin ja nöyryytettiin leimaamalla heidät tunnekylmiksi vanhemmiksi, jotka ovat tuhonneet lapsensa. Aiheutetun tuskan määrä on sanoinkuvaamaton.

Ympäristö toki muokkaa aivoja. Useimmiten kyseessä on tuolloin esim. äidin hormonitoiminta ja sairaudet raskauden aikana, ympäristömyrkyt ja hormonihäiritsijät, ravinto jne. Esimerkiksi autismin, adhd:n ja oppimisvaikeuksien lisääntyminen saattaa johtua ympäristömme muutoksista. Esimerkiksi miesten siittiöiden määrä on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä; ei olisi ihme, vaikka jotakin merkittävää tapahtuisi ihmisten aivoissakin.

Aika mustavalkoista ajattelua. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Neurobiologinen alttius ei poista psyykkisen altistuksen mahdollista vaikutusta.

Tiivis vastaus: ei voi.

Seuraava kysymys? 

Mä ymmärrän, autismikirjolaista lohduttaisi, kun voisi syyttää jotakuta omista ongelmista. Ja totta kai voi ajatella, että tukea olisi voinut saada lapsena enemmän. Mutta ei autismia kenellekään voi aiheuttaa kasvatuksella. Kuten tuossa jo sanottiinkin, kasvatuksen aikaansaadut vuorovaikutusongelmat ovat este as-diagnoosin saamiselle.