Konmaritin ikävät ihmiset elämästäni ja yksin jäin
Ei ole oikeastaan yhtään ystävää jäljellä. Veljeenikin katkaisin välit. Olen melko erakoitunut nyt.
Muille käynyt samoin? Kuinka pärjäätte kun ei ole ketään kenen kanssa mennä kahvilaan, baariin, leffaan, syömään?
Kommentit (5)
Sen siitä saa kun käyttäytyy hysteerisesti. Aina pitää jotain muotioikkuja seurata.
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun käyttäytyy hysteerisesti. Aina pitää jotain muotioikkuja seurata.
Epäilen että ap poisti juuri tämän tyyliset tyypit. Uusia ystäviä tulee vastaan kyllä sitten kun olet valmis ja myös yksinoloa tarvitaan välillä.
Vaikka marittaisi kaikki peilit taloudestaan, sitä omaa vinoa naamaa ei pysty marittamaan.
Ymmärrän, että jotkut ihmissuhteet vievät niin paljon energiaa, että niistä täytyy luopua. Mutta jos alkaa etsimään täydellisiä ystäviä ja sukulaisia, niitä ei löydy. Ei sen enempää kuin täydellistä itseä.
Marittamisen ongelma on siinä, että kaikki asiat maailmassa valjastetaan pyörimään oman navan ympärille, tuottamaan iloa itselle. Ja elämä ihmissuhteineen taas on vastavuoroista, ja onnellisimpia ovat ne, joilla on kyky iloita toisten puolesta. Mutta ehkä nämä asiat voi oppia jostakin uudesta muotikirjasta, kun on aikansa selvitellyt päätään tyhjässä kämpässä.
Konmarittakaa nyt, hyvät ihmiset, helvettiin koko se Konmaritus -ideakin elämästänne ja samalla koko tuon sanankin käyttö.
Ei 'säteile iloa' enää koko se hömpötys.
Kirjakin lensi jo roskalaatikkoon meillä.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Erilaisista harrastus- ja yhdistysporukoista uusia tuttuja myös saa helposti, jos on sellaisia vailla.