Argh, pää hajoaa huolesta teinin takia. Kaipaan vertaistukea masentuneiden nuorten vanhemmilta

40, niinpä... kun opintoja pidennetään, on myös aamuja, joina teini menee kouluun vasta 12:ksi, ja silloin pitää herätä ja laittautua matkaan omin nokkineen. Pahimmillaan on nukkunut jopa tuosta pommiin! :-O

ap

Vierailija kirjoitti:

40, niinpä... kun opintoja pidennetään, on myös aamuja, joina teini menee kouluun vasta 12:ksi, ja silloin pitää herätä ja laittautua matkaan omin nokkineen. Pahimmillaan on nukkunut jopa tuosta pommiin! :-O

ap

Sanoisin vielä, että ainakin meille korostettiin masennus-hoitotyön alussa, että on ihan turha tehdä mitään sen kummoisempia toimenpiteitä jos unirytmi on keturallaan. Eli sanoivat ihan suoraan, että jos nuori räplää puhelinta tai läppäriä pitkälle puoleenyöhön, niin ei mikään terapia tai keskustelu auta tuosta aiheutuvaan väsymykseen ja siitä johtuviin ongelmiin (vaikeus herätä aamulla, ei jaksa mennä kouluun, väsymys koulutehtäviä tehdessä, ei illalla mieti mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa jne.). Siksi sanoivat, että laitetaan ensin uni kohdilleen, älylaitteet pois ja melatoniinit avuksi, ja aletaan miettiä hoitosuunnitelmaa vasta sitten. Ei ollut siis mikään akuutti itsemurhan vaara, mutta kuitenkin keskivaikea masennus ja lääkäri olisi erittäin mielellään aloittanut lääkityksen, mutta sekä me vanhemmat että lapsi halusimme ensin katsoa onko muusta apua. Ihan jo pelkkä unirytmin saaminen kohdalleen kohensi kyllä kaikkien mielialaa huomattavasti ja nuorikin laittoi koneet kiinni ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä, koska se oli osa yhdessä sovittua hoito-ohjelmaa. Osasin odottaa, että syksyllä voi olla sama ongelma edessä ja siksi olisin sitä yhteisen tapaamisen sopimista toivonut, mutta tilanne on siis taas se, että uniasiat eivät ole kohdillaan, eikä se toinen vanhempi ole kovin oma-aloitteinen siitä huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos teini tarvitsee sairaslomaa, suokaa se hänelle. Kertokaa myös, että on ihan NORMAALIA ahdistua ja oireilla isän syövästä. Se ottaa aikansa, olen kokenut sen itsekin. Kertokaa, että elämä on valintoja. Jos ei nuku riittävästi, ei pysty suoriutumaan arjesta. Elämästä pitää tehdä niin rauhallista ja tylsää, että elimistö saa vireystilansa laskettua uneen.

Prosessoitu ruoka minimiin ja tarvittavat vitamiinilisät ja hivenaineet kehiin, runsaalla kädellä. Käykää vaikka HCA-mittauksessa (esim. monessa Lifen myymälässä), mikä on edullinen ja nopea tapa saada suuntaa sille, mistä voisi olla puutetta. Niitä voi sitten lähteä kokeilemaan. Ellette sitten ole valmiita johonkin parin tonnin mittauspakettiin. Hankkikaa MSM:ää, alfalipoiinihappoa, fosfolipidejä, omega-3, piihappogeeliä, laadukas b-monivitamiini, maitohappobakteerit ja d-vitamiinitason ja ferritiinin mittaus labrassa (d-vitamiinin nosto ainakin tasolle 80-100 ja ferritiini yli viidenkymmenen). 

HUUHAATA!!!!

Meillä teini oli taas pois koulusta yhden tietyn aineen tunnit. Toissapäivänä kyselin että onko missään aineessa jotain mikä ei tunnu etenevän ja sanoi että onhan tuossa tuommoinen isompi tehtävä, mutta kyllä hän sitä tekee. No, taas on sitten poissa että en tiedä onko edennyt. Loppuviikosta tapaaminen kuraattorin kanssa. Nyt on jo kertynyt enemmän poissaoloja kuin koko syksynä, jolloin siis jäi joka jaksosta kursseja kesken ja kertyneiden kurssien määrällä ei todellakaan pääse 3 vuoden suunnitelmalla lukiota läpi. Enkä tietenkään ole asiaa näin sille teinille ilmaissut, en ragea, en moiti. Silti omaa selkäpiitä kylmää, kun tietää miltä ihmisestä tuntuu sitten kun kokee ettei kykene selviytymään töistä, asiat kasaantuvat, eikä tiedä mistä päästä alkaisi tilannetta purkaa. Toivottavasti kuraattorin kanssa nytkähtää jotain eteenpäin, sillä minulta alkaa olla keinot loppu. :/