Ajatteletteko, että työkavereillanne on jotain sutinaa keskenään, jos he viihtyvät hyvin toistensa seurassa?
Olen todella sosiaalinen luonteeltani ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Olen jokunen kuukausi sitten ystävystynyt miespuolisen työkaverini kanssa, joka on suunnilleen ikäiseni. Olemme molemmat perheellisiä, eikä välillämme ole mitään muuta kuin kaveruutta. Nyt olen kuitenkin ruvennut miettimään, että kuvitteleekohan jotkut työkavereistamme, että meillä on jotain sutinaa kun viihdymme niin hyvin toistemme seurassa. Menen välillä tämän miehen kyydillä kotiin, kun asumme lähekkäin ja muutenkin käymme lounailla yhdessä yms. Itse olen pitänyt tätä täysin normaalina, kunnes viime viikolla yksi työkavereistamme heitti sen suuntaisen vitsin, että välillämme olisi muka jotain. Vaikka se olikin vitsi, niin se pisti miettimään asiaa. Itselleni ei ole tullut mikään muu kuin kaveruus pieneen mieleenikään, vaikka tämä mies onkin työpaikkamme naisten mielestä todellinen komistus. Viime aikoina tämä mies on myöskin ruvennut vähän niin kuin salailemaan sitä, että kuljemme usein yhtä matkaa kun taas itse en näe siinä mitään kummallista/salattavaa.
Kommentit (25)
Joo ajattelen. Vaikka itsellänikin on vastakkaista sukupuolta olevia työkavereita niin ajattelen silti jos jotkut ovat aina kahdestaan.
Mutta teidän tilanteesta.. Mies saattaa olla ihastunut ja siksi salailee vähän liikkumisianne. Se voi tapahtua myös ajattelematta jos seurasi tuntuu liian hyvältä, vaarallisilla vesillä liikkumiselta..
En ajattele. Ajattelen aivan muita asioita kuin kenellä on sutinoita tai muita kutinoita. Voit kuittailla ihmettelijöille että työkaverisi on jonossa numero 5 kun laitat ukon kiertoon. Kun kerran olet tyytyväinen nykymenoon niin fine. Aikuiset ihmiset saavat touhuta mitä huvittaa kunhan eivät satuta muita.
En yleensä. Paitsi kerran, kun nämä perheelliset työkaverukset istuivat pikkujouluissa sylikkäin. Muutenkin viihtyivät yhdessä.
Kiitos kommenteistanne. Se on kyllä jännä juttu, että itse pidin tilannetta täysin normaalina siihen saakka, kun kollega heitti sen vitsin. Istumme yleensä kokouksissa vierekkäin ja käymme syömässä yhdessä, mutta emme yleensä kahdestaan vaan isommalla porukalla. Itse en ole nähnyt tarvetta salailla sitä, että lähdemme yhtä matkaa, mutta ehkä se on vastaisuudessa parempi ruveta sitten salaamaan, ettei ihmisille synny väärinkäsityksiä.. Emme todellakaan edes flirttaile keskenämme, naureskelemme kylläkin paljon, koska meillä on todella samanlainen huumorintaju.
Ap
Saattaa tulla mieleen, mutta ei mua haittaa ellei kyse ole pomo-alais-suhteesta tai muusta suosimisesta. Viihtyköön keskenään. EI ole mun asia.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla mieleen, mutta ei mua haittaa ellei kyse ole pomo-alais-suhteesta tai muusta suosimisesta. Viihtyköön keskenään. EI ole mun asia.
Mutta kun mä en haluaisi, että muille tulee sellaista mieleen. En tiedä miten pitäisi käyttäytyä, ettei mitään väärää kuvaa syntyisi..
Ap
En yleensä. Mutta kun jutut ovat sellaisia kahdenkeskisiä vitsejä joihin muut samassa ruokapöydässä olijat eivät voi osallistua niin tulee outo ylimääräisenä olo, jota yleensä ei tule työkavereiden kanssa. Meidän *tirsk* sihteeri keskustelee tuohon tyyliin toisen yksikön johtajan kanssa, joka on hänen entinen esimiehensä. Vältän tuota pöytäseuraa, vaivaannuttava olo 😨
Kyllähän sitä on päässyt todistamaan työpaikka romansseja ja myös niitä surullisia pettämistapauksia. Mutta yritän olla enempi yleisesti vain iloinen siitä, jos ihmiset viihtyvät keskenään kunhan vain työt tulevat tehdyksi. Olisi ikävää olla työpaikalla, jossa oikein kukaan tulisi toimeen muiden kanssa, vaan kaikki vain puuhaisivat omiaan ja "työakverit" olisivat vain ilmaa tai joiden kanssa aika kuluisi lähinnä vain kinatessa, eikä kenelläkään olisi mukavaa. Tai sitten seurata vierestä kun osa porukkaa saa keskenään riidan tai erimielisyyden aikaan mistä tahansa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteistanne. Se on kyllä jännä juttu, että itse pidin tilannetta täysin normaalina siihen saakka, kun kollega heitti sen vitsin. Istumme yleensä kokouksissa vierekkäin ja käymme syömässä yhdessä, mutta emme yleensä kahdestaan vaan isommalla porukalla. Itse en ole nähnyt tarvetta salailla sitä, että lähdemme yhtä matkaa, mutta ehkä se on vastaisuudessa parempi ruveta sitten salaamaan, ettei ihmisille synny väärinkäsityksiä.. Emme todellakaan edes flirttaile keskenämme, naureskelemme kylläkin paljon, koska meillä on todella samanlainen huumorintaju.
Ap
Tuolla tavalla meilläkin töissä kaksi varattua perheellistä aloitti. Sitten olikin jo suhde vaikka muuta väittivät. Kävivät esim panemassa hotellissa jossa olimme viettämässä pikkujouluja. Kellään ei ollut tarvetta huoneeseen kun asuimme kaikki hotellin lähellä.
Sitten mies ei halunnutkaan erota vaimosta ja lapsista niinpä varattu nainen vamppasi töistä toisen miehen.
Kyllä pitää tajuta että nainen ja mies ei voi olla liian läheisissä tekemisissä. Turha toisia ihmetellä.
Kyllä ajattelen ja usko pois, sen kyllä huomaa kun kaksi ihmistä on kìinnostunut toisistaan. Ne katseet, hymyt, elekieli. Harvoin vastakkaisilla sukupuolilla on tarvetta jatkuvaan yhdessäoloon jos kyse pelkästä työkaveruudesta vailla seksuaalista vetovoimaa. Varsinkaan jos jompikumpi tai molemmat varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajattelen ja usko pois, sen kyllä huomaa kun kaksi ihmistä on kìinnostunut toisistaan. Ne katseet, hymyt, elekieli. Harvoin vastakkaisilla sukupuolilla on tarvetta jatkuvaan yhdessäoloon jos kyse pelkästä työkaveruudesta vailla seksuaalista vetovoimaa. Varsinkaan jos jompikumpi tai molemmat varattuja.
Nimenomaan, minäkin huomaan ihmisistä, jos he ovat kiinnostuneita toisistaan. Mutta kun me ei olla eikä tosissaan edes flirttailla, vaikka olen yleensä luonteeltani flirttailuun taipuvainen. Meillä molemmilla on pieniä, samanikäisiä lapsia, joten puhumme perheistämme yms. Ja olen oikeastaan vähän kummissani siitä, etten tunne mitään vetovoimaa tätä miestä kohtaan, koska muut työpaikkamme naiset tosissaan pitävät häntä todella kuumana tapauksena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajattelen ja usko pois, sen kyllä huomaa kun kaksi ihmistä on kìinnostunut toisistaan. Ne katseet, hymyt, elekieli. Harvoin vastakkaisilla sukupuolilla on tarvetta jatkuvaan yhdessäoloon jos kyse pelkästä työkaveruudesta vailla seksuaalista vetovoimaa. Varsinkaan jos jompikumpi tai molemmat varattuja.
Nimenomaan, minäkin huomaan ihmisistä, jos he ovat kiinnostuneita toisistaan. Mutta kun me ei olla eikä tosissaan edes flirttailla, vaikka olen yleensä luonteeltani flirttailuun taipuvainen. Meillä molemmilla on pieniä, samanikäisiä lapsia, joten puhumme perheistämme yms. Ja olen oikeastaan vähän kummissani siitä, etten tunne mitään vetovoimaa tätä miestä kohtaan, koska muut työpaikkamme naiset tosissaan pitävät häntä todella kuumana tapauksena.
Ap
Et tunne mitään vetovoimaa mutta tykkäät istua hänen vieressään, käydä hänen kanssa syömässä ja kulkea samaa matkaa töihin, juttelette paljon ja naureskelette toistenne jutuille? Ettet nyt yrittäisi vaan selitellä ja uskotella itsellesi tilannetta erilaisena kuin se oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajattelen ja usko pois, sen kyllä huomaa kun kaksi ihmistä on kìinnostunut toisistaan. Ne katseet, hymyt, elekieli. Harvoin vastakkaisilla sukupuolilla on tarvetta jatkuvaan yhdessäoloon jos kyse pelkästä työkaveruudesta vailla seksuaalista vetovoimaa. Varsinkaan jos jompikumpi tai molemmat varattuja.
Nimenomaan, minäkin huomaan ihmisistä, jos he ovat kiinnostuneita toisistaan. Mutta kun me ei olla eikä tosissaan edes flirttailla, vaikka olen yleensä luonteeltani flirttailuun taipuvainen. Meillä molemmilla on pieniä, samanikäisiä lapsia, joten puhumme perheistämme yms. Ja olen oikeastaan vähän kummissani siitä, etten tunne mitään vetovoimaa tätä miestä kohtaan, koska muut työpaikkamme naiset tosissaan pitävät häntä todella kuumana tapauksena.
Ap
Et tunne mitään vetovoimaa mutta tykkäät istua hänen vieressään, käydä hänen kanssa syömässä ja kulkea samaa matkaa töihin, juttelette paljon ja naureskelette toistenne jutuille? Ettet nyt yrittäisi vaan selitellä ja uskotella itsellesi tilannetta erilaisena kuin se oikeasti on.
Pidän hänestä kaverina, hänen kanssaan on mukava keskustella, kun olemme niin samanlaisessa elämäntilanteessa. Jostain syystä pidän häntä myös luotettavana ja olen puhunut hänelle sellaisia asioita, joita en muille puhu. Ihmettelen tosissaan itsekin, miksi en ajattele hänestä samalla tavalla kun muut työkaverimme (eli että hän on kuuma), jotenkin en näe sitä, näen vaan hyvän kaverin.
Nyt alan kyllä tulla jo vähän vainoharhaiseksi ja aloin tässä samalla jo pohtimaan sitäkin, että mitä jos tämä mieskin on sitten ajatellut minun olevan hänestä kiinnostunut, kun pyydän häntä lounaille yms. Sekään ei ole aiemmin tullut mieleenikään vaan olen tutustumisestamme lähtien kohdellut häntä samalla tavalla kun naispuolisia kollegoitamme.
Ap
No jos miettii esim poliisit sarjan sekapareja. Kyllähän nekin vitsailee ja viihtyy yhdessä, mutta tuskin niillä on romansseja.
Mutta kyllä kai yleensä ajatellaan että on jotain sutinaa, vaikka vain huumori olisi samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajattelen ja usko pois, sen kyllä huomaa kun kaksi ihmistä on kìinnostunut toisistaan. Ne katseet, hymyt, elekieli. Harvoin vastakkaisilla sukupuolilla on tarvetta jatkuvaan yhdessäoloon jos kyse pelkästä työkaveruudesta vailla seksuaalista vetovoimaa. Varsinkaan jos jompikumpi tai molemmat varattuja.
Nimenomaan, minäkin huomaan ihmisistä, jos he ovat kiinnostuneita toisistaan. Mutta kun me ei olla eikä tosissaan edes flirttailla, vaikka olen yleensä luonteeltani flirttailuun taipuvainen. Meillä molemmilla on pieniä, samanikäisiä lapsia, joten puhumme perheistämme yms. Ja olen oikeastaan vähän kummissani siitä, etten tunne mitään vetovoimaa tätä miestä kohtaan, koska muut työpaikkamme naiset tosissaan pitävät häntä todella kuumana tapauksena.
Ap
Et tunne mitään vetovoimaa mutta tykkäät istua hänen vieressään, käydä hänen kanssa syömässä ja kulkea samaa matkaa töihin, juttelette paljon ja naureskelette toistenne jutuille? Ettet nyt yrittäisi vaan selitellä ja uskotella itsellesi tilannetta erilaisena kuin se oikeasti on.
Sanoisitko samalla lailla jos tuo työkaveri olisi nainen?
Mä olen huomannut, kun sattuneesta syystä mulle on tultu useamma kerran vuosien varrella uskoutumaan tai muuten on käynyt ilmi, että usein ne julkisesti parhaiten keskenään viihtyvät kaverit, joilla vaikuttaisi olevan välillä jotakin ovatkin aidosti vain kavereita. Mutta sitten ne töissä tms syntyvät romanssit ovatkin niiden välillä, joista sitä ei olisi arvannut. Töissä oli eräskin tapaus, jossa yhdellä naisella olisi voinut arvella olevan paljonkin viritteillä, kun oli kuin paita ja peppu varsinkin yhden miehen kanssa. Ja olihan sillä: Puoli vuotta myöhemmin ilmoitti muuttavansa työkaverinsa kanssa yhteen, mutta se olikin se nurkan hiljainen heppu, ei kukaan niistä, joika kanssa ei kahvitunnilla kikatteli ja oli aina joka paikassa.
Opiskeluaikana meillä jopa tälle ilmiölle sanonta, kun sama juttu toistui niim usein.
Joskus myös vaikutti firman juhlien halailusta päätellen, että parin työkaverin välillä olisi ollut jotain, mutta myöhemmin kun opin tuntemaan toisen hyvin, oli hyvin pääteltävissä, ettei näin tosiaan ollut koskaan ollut.
En siis vedä mitään johtopäätöksiä, kun on tullut niin useasti havaittua, ettei niitä suhteita useinkaan tunnista. Vielä vähemmän pettämistapauksissa, jossa ihmiset tietoisesti osaavat varoa suhteen paljastumista.
En pähkäile työkavereiden sutinoita muutenkaan joten en ajattele käyvätkö vain lounaalla vai tekevätkö jotakin muutakin. Kahvipöytä keskusteluissa ne tulee kyllä aika nopeasti esiin joten ei mitenkään harvinaista että jotkut sitä pähkäilevät.
Salailu olisi pahempaa kuin avoin kaveruus, ja paljastuttuaan johtaa paljon pahempaan, myös niiden puolisoiden kanssa. Joten siihen älä nyt ainakaan rupea.
En. Minua ei kiinnosta pätkääkään, enkä edes huomaa tuollaisia juttuja. Töissä on ollut myös suhteita joista minulle on sitten kerrottu - en ollut huomannut mitään. Kaikkia ei vaan kiinnosta.
Minä olen töissä tekemässä töitä enkä analysoimassa kanssaihmisten lajikäyttäytymistä. Ette te niin kovin kiinnostavia ole.
No kyllähän sitä alkaa äkkiseltään ajatella että ainakin tykkäävät toisistaan jos ovat paljon yhdessä. Ja jos käyvät vielä aina syömässä yhdessä ja myös kulkevat samaa matkaa niin eihän se ole mikään ihme että toiset alkaa luulla heidän olevan vähän enemmän kuin kavereita. Etenkin jos eivät käyttäydy samoin muiden seurassa.