Lue keskustelun säännöt.
Ryhmätyöt yliopistossa - kamalin opiskelumuoto ikinä
19.03.2017 |
Joo, toki niistä on hyötyäkin - yhteistyötaitoja on tärkeää harjoittaa opiskelivaiheessa, jotta ne sujuisivat sitten työelämässä. Mutta kyllä ne aiheuttavat myös paljon hankaluuksia, varsinkin kun niitä toteutetaan joka helvetin kurssilla.
Avaudun aiheesta: ryhmiä ei koskaan arvota, vaan kaikki hakeutuvat samoihin ryhmiin parhaiden kavereiden kanssa. Sitten kun töitä joutuukin yllättäen tekemään jonkun muun kanssa, heittäydytään hankaliksi ja osoitetaan mieltä. Itsehän jouduin samaan ryhmään hyvin epämotivoituneen tyttöporukan kanssa joka samantien ilmoitti, että paskaakaan ei kiinnosta, ja koko homma tullaan tekemään vasemmalla kädellä.
Lopputulos on se, että yhteinen esitys on aivan järkyttävää epätieteellistä kuraa - ei vastaa tehtävänantoa, ja on yläaste-esitelmien tasoa - jopa huonompi. Sisältää kielioppivirheitä ja yksinkertaisesti huonoa suomen kieltä. Mua hävettää mennä esittämään tuollainen yliopiston opettajalle ja muulle ryhmälle. Muu porukka jyräsi ylitseni, ja jouduin antamaan periksi, koska en halunnut alkaa tapella. Ärsyttää myös saada huono arvosana toisten hölmöilyjen takia.
Kommentit (29)
Löytyy niitä myös aikuispuolen lähihoitajakoulusta :D meillä Omniassa pelkästään maaliskuun lopussa on tulossa 4 eri ryhmätehtävän palautusta kun luovuuteen ja ilmeisesti lorvikatarriin(pääsee helpommalla)oleva opettaja on niin päättänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin teen niiden tuttujen, hyväksitodettujen kavereiden kanssa. Meillä vakiintui aiemmissa opinnoissani hyvä kaveriporukka - tehtiin hommat ajoissa ja meillä meni kivasti se työnjakokin. Yksi kirjoitti aina johdannon, toinen tykkäsi väsätä exceleitä, kolmas mielellään tarkasti kieliasun ja oikoluki jne.
Ryhmätyöt on perseestä. Ihan aina.
Se johtuu ihan resursseista. Ei yksinkertaisesti ehdi tarkistaa monia satoja töitä. Olen amk-ope, jossain periodissa on 200-300 opiskelijaa. Jos jokainen tekisi tentin ja yksilötehtävän tai kaksikin, niin....
Kovin tuttua. - itse tosin opiskelen alaa, jolla ryhmä töitä on onneksi ollut hyvin vähän. Yleisemmin ehkä suurimpia pettymyksiä sitten yläasteen (nyk. yläkoulun) jälkeen havaita se tosiasia, että osa porukasta ei tunnu kasvavan ja kehittyvän aikuiseksi niin, että kykenisi kantamaan vastuuta itsestä saati yhteisesti. Ei ole mitenkään tavatonta, että on ryhmätyö (tms), jossa osa ikäänkuin odottaa, että muut tekevät. - Ja jos sitten ei kykene tai pystykään tekemään täysillä asiaa yksin tai parin motivoituneimman kesken, niin saa kyllä takuu varmasti haukut, näiltä valmista tulosta odottavilta. Mutta jos onnistut, niin auliisti ottavat kiitokset ja kunnian puolestasi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätöissä on sekin ongelma että siinä perehtyy käytännössä vain yhteen kapeaan osa-alueeseen opiskeltavasta aiheesta kun se kuitenkin jaetaan osiin jotka kaikki tekevät itsenäisesti. Eivätkä ne muiden esitykset jää mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan resursseista. Ei yksinkertaisesti ehdi tarkistaa monia satoja töitä. Olen amk-ope, jossain periodissa on 200-300 opiskelijaa. Jos jokainen tekisi tentin ja yksilötehtävän tai kaksikin, niin....
Jaa. En ole opettaja, joten en asiasta tietenkään mitään tiedä, mutta yhtäkkiä voisi kuvitella, että olisi helpompi arvostella 200 parisivuista tenttiä, jossa kaikki vastaavat samoihin kysymyksiin ja vaatimukset ovat samat, kuin arvostella 50 10-sivuista ryhmätyötä, joissa kaikissa on eri aihe ja näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätöissä on sekin ongelma että siinä perehtyy käytännössä vain yhteen kapeaan osa-alueeseen opiskeltavasta aiheesta kun se kuitenkin jaetaan osiin jotka kaikki tekevät itsenäisesti. Eivätkä ne muiden esitykset jää mieleen.
Niinpä. Ja niitä ei meillä ainakaan edes esitellä, joten toisten aihepiirit eivät tule välttämättä millään tavalla kurssin aikana esille.
Mä tein ne aina yksin. Se oli ihan ok, syillä että olin 10 vuotta useimpia vanhempi, perheellinen ja kokopäivätöissä. Ei siis ollut järin luontevaa osallistua nuorten opiskelijoiden kanssa ryhmiin, jotka usein kokooontuivat yliopiston läheisissä baareissa tms. nuorten paikoissa.
Tosin nuo olivat kaikki tekosyitä, jos olisin "ryhmäihminen" olisin voinut osallistua niihin ryhmätöihin kyllä, mutta erakkona mieluiten valitsin tekosyyt ;) Suosittelen muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätöissä on sekin ongelma että siinä perehtyy käytännössä vain yhteen kapeaan osa-alueeseen opiskeltavasta aiheesta kun se kuitenkin jaetaan osiin jotka kaikki tekevät itsenäisesti. Eivätkä ne muiden esitykset jää mieleen.
Juuri niin. Itse en opi ryhmätöistä yhtään mitään, en edes siitä, mitä itse teen. Se nyt vaan ei ole minun tapani oppia asioita. Meillä on työelämän koulutuksissakin aina ryhmätöitä ja nyt voin todellakin tehdä ne ihan vasemmala kädellä tai jäädä sivustaseuraajaksi ja antaa innokkaampien tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein ne aina yksin. Se oli ihan ok, syillä että olin 10 vuotta useimpia vanhempi, perheellinen ja kokopäivätöissä. Ei siis ollut järin luontevaa osallistua nuorten opiskelijoiden kanssa ryhmiin, jotka usein kokooontuivat yliopiston läheisissä baareissa tms. nuorten paikoissa.
Tosin nuo olivat kaikki tekosyitä, jos olisin "ryhmäihminen" olisin voinut osallistua niihin ryhmätöihin kyllä, mutta erakkona mieluiten valitsin tekosyyt ;) Suosittelen muillekin.
Meillä on ainakin suurin osa kursseja, joissa ei anneta mahdollisuutta tehdä yksin. En muista kuin pari kurssia, joissa olisi ollut mahdollisuus tehdä kokonaan yksin. Syynä juuri tuo, että jos kaikki tekisivät yksin, olisi ihan järjetön homma arvioinnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muillekin.
Suosittele vaan, muttei se tarkoita, että kaikkialla yksin tekeminen onnistuu.
Tuon käytännön säheltämisen lisäksi minä inhoan ryhmätöitä senkin takia, kun niissä pitää useimmiten ottaa yhteyttä joihinkin yrityksiin tms oikeisiin toimijoihin. Tuntuu niin typerältä vaivata ammatti-ihmisiä ja sopia tapaamisia vain jonkun turhan ryhmätyön takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se myös riepoo ryhmiksissä kuinka usein 4hengen ryhmässä kaksi tai yksi tekee kaiken,kirjoittaa ja hankkii tiedon ja 2muuta ei tee mitään.Tämä nyt on nähtävissä juurikin lähihoitajalinjalla jossa on paljon porukkaa keillä ei ole minkäänlaista motivaatiota alaan vaan ollaan tultu työkkärin "pakottamana"kun muuta ei ole keksitty,sitten on S2-porukka jonka kielelliset valmiudet eivät ikinä edes tulisi riittää koko koulutukseen.
Meillä on päinvastoin ollut todella helppoa muodostaa vaihtelevat parit, en ole huomannut, että kukaan koskaan jäisi yksin ja hommat on tehty yllättävän hyvin. Ryhmätöistä en minäkään pidä, aikataulujen sopiminen on turhauttavaa, mutta näköjään meillä on kyllä huomattavasti parempi tilanne noin muuten!
t. Käpistelijä
Suurin ongelma ryhmätöissä on se, että on tultu opiskelemaan yliopistoon, mutta ei kuitenkaan haluttaisi koskaan olla paikalla. Ryhmätyötä ei missään nimessä voi aidosti tehdä ryhmässä, se olisi kauhistus. Ei ehdi, kun on naapurin kissan vävyn ulkoiluttamista, töissäkäyntiä, hammaslääkäriaikaa, fitness-kisaa, haalarimerkkien ompelemista ja ties mitä ruikkausta, vaikka päätoimi olisi olla opiskelija.
No sitten se saatanan aihe jaetaan mielivaltaisesti neljään palikkaan, joista yhden kukin työstää omassa yksinäisyydessään, ja sitten jokainen tuotos lyödään yhteen ja samaan tiedostoon, eikä kukaan laiskaperse edes huolehdi, että tiedostossa olisi vain yhtä fonttia ja se olisi muutenkin asetteluiltaan yhtenäinen. Puhumattakaan, että kieli hiottaisiin johdonmukaiseksi ja palaset sidostettaisiin toisiinsa.
Mitä opittiin? Ei mitään, ja kurssin ohjaaja ja kultakin ryhmältä kasan paskaa.
Ihan leikkikouluksi on yliopisto mennyt, kun on niin täynnä kilttejä tyttöjä kiltteine jumppineen, koirineen ja lukioaikaisine poikaystävineen. Akateemisuus on kadonnut - se jäi 90-luvun alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu ihan resursseista. Ei yksinkertaisesti ehdi tarkistaa monia satoja töitä. Olen amk-ope, jossain periodissa on 200-300 opiskelijaa. Jos jokainen tekisi tentin ja yksilötehtävän tai kaksikin, niin....
Jaa. En ole opettaja, joten en asiasta tietenkään mitään tiedä, mutta yhtäkkiä voisi kuvitella, että olisi helpompi arvostella 200 parisivuista tenttiä, jossa kaikki vastaavat samoihin kysymyksiin ja vaatimukset ovat samat, kuin arvostella 50 10-sivuista ryhmätyötä, joissa kaikissa on eri aihe ja näkökulma.
-Oi vitsit, oliskin noin pieniä ryhmäkokoja! Meillä eräs luennoitsija tykkää ryhmätöistä (hänen kursseillaan aina tentti+ryhmätyö), mutta niissä ryhmätöissä on keskimäärin 12 hlöä per ryhmä. Siis kaksitoista!
Vaatimuksena on se 15-20 sivua johdantoineen ja johtopäätelmineen, eli käytännössä jokainen kirjoittaa vain noin sivun verran tekstiä. Mutta se organisointi on ihan pirun kamalaa. Ensin yrität saada sovittua tapaamista, että voitte valita aiheen, ja sitten riidellään aiheesta parikin kertaa ja jokainen ajattelee aiheen eritavalla jnejne. Logistisiin ongelmiin menee älyttömästi aikaa. Helpommalla pääsisi jos kirjoittaisi itse sen 15 sivua, mutta kun sitten tulisi liikaa tarkistettavaa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein ne aina yksin. Se oli ihan ok, syillä että olin 10 vuotta useimpia vanhempi, perheellinen ja kokopäivätöissä. Ei siis ollut järin luontevaa osallistua nuorten opiskelijoiden kanssa ryhmiin, jotka usein kokooontuivat yliopiston läheisissä baareissa tms. nuorten paikoissa.
Tosin nuo olivat kaikki tekosyitä, jos olisin "ryhmäihminen" olisin voinut osallistua niihin ryhmätöihin kyllä, mutta erakkona mieluiten valitsin tekosyyt ;) Suosittelen muillekin.Meillä on ainakin suurin osa kursseja, joissa ei anneta mahdollisuutta tehdä yksin. En muista kuin pari kurssia, joissa olisi ollut mahdollisuus tehdä kokonaan yksin. Syynä juuri tuo, että jos kaikki tekisivät yksin, olisi ihan järjetön homma arvioinnissa.
Itse en joutunut koskaan tekemään ryhmätyötä ryhmässä. Kyllä useammallakin kurssilla sanottiin, että täytyy olla tietyn kokoinen ryhmä, mutta kun meni luennon jälkeen itse puhumaan luennoitsijalle, niin aina järjestyi yksin tekeminen.
Jos joskus olisi joutunut oikeasti tekemään ryhmätyönä, olisin ehdottanut ryhmälle sellaista että jaetaan tehtävä erillisiin tehtäviin jotka jokainen saa tehdä itsekseen, ja sitten joko yksi kokoaa homman tai yhdessä kootaan. Niin ainakin oman alani työelämässäkin toimitaan: ei töitä tehdä ryhminä vaan jokainen näpyttää yksin koneellaan, sen jälkeen kun kokonaisuus on suunniteltu ja työt jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin ollut todella helppoa muodostaa vaihtelevat parit, en ole huomannut, että kukaan koskaan jäisi yksin ja hommat on tehty yllättävän hyvin. Ryhmätöistä en minäkään pidä, aikataulujen sopiminen on turhauttavaa, mutta näköjään meillä on kyllä huomattavasti parempi tilanne noin muuten!
t. Käpistelijä
Missä yliopistossa on noin hyvä meininki?
T: alasta kiinnostunut
Sellainen koulu se yo nyt vaan on.