Lue keskustelun säännöt.
Lasten isän itsemurhasta kertominen kouluikäisille
19.03.2017 |
Ootteko te kertonut kouluikäisille? Kaikkialla sanotaan, että pitäis kertoa, mutta se tuntuu vaan niin väärältä, joten onko ok jättää kertomatta? Tässä tilanteessa en usko, että lapsille huudeltaisi koulussa, joten siltä kantilta olisi helppo pitää salaisuutena. Mitä mieltä te olette? Haluaisin kertoa, mutta en tiedä miten, pilaamatta hänen muistoaan.
Kommentit (17)
Onko pakko mainita sen olevan itsemurha? Sanot vain isän kuolleen, sitten kun lapset kasvaneet niin sitten kerrot totuuden jos haluat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kertoisi itsemurhasta vaan kuolemasta vaan. Sitten myöhemmin täydentäisi kun ovat isompia. ☹️
Toki kerrot. Ja syyn myös, sillä muuten luot perhesalaisuuden. Ja niistä ei mitään hyvää seuraa. Nähty on.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Toki kerrot. Ja syyn myös, sillä muuten luot perhesalaisuuden. Ja niistä ei mitään hyvää seuraa. Nähty on.
Voimia.
Tällä tarkoitin siis kuolemaa ja itsemurhaa sen syynä.
En kertoisi tässä vaiheessa jos ulkopuoliset ei muutenkaan tietäisi. Vasta myöhemmin, kun ikää riittävästi käsitellä asiaa. Jos taas kyseessä paikkakunnalla ns. yleisesti tiedossa oleva asia, on selvää että ennemmin tai myöhemmin tieto leviää lasten kavereille ja sitä kautta saatuna sitten paljon huonompi lapsille. Eli siinä tilanteessa rauhallisesti selvittäisin asian, miksi isällä oli niin paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi Suomen mielenterveysseuralla on opas "Miten kertoisin lapselle itsemurhasta?"
En kertoisi pienelle lapselle, sitten vanhempana (esim. yläasteikäisenä.) Voipi muuten tulla ikävänä yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muut tietää, niin ehdottomasti kerrot. Kaikkein pahinta on kuulla se ulkopuolisilta.
Mun elämän pahin koulupäivä oli kahdeksan vuotiaana tokaluokkalaisena mennä kouluun ilman ennakkovaroitusta yksi maanantaiaamu. Koko muu luokka tiesi että mun isä oli ajanut kännipäissään naapurin orapihlaja-aidan kumoon ja päätynyt ojaan. Paikalla oli käynyt poliisin lisäksi ambulanssi, mutta juopon tuurilla faija ei loukkaantunut vaan päätyi putkaan. Äiti päätti 'suojella' minua pitämällä suunsa supussa ja lähettämällä minut sunnuntaiksi mummolaan. Ei toiminut.
Ei sitä voi salata. Toki ei heti ekassa lauseessa ole järkevää kertoa. Jos on yhtäänkään mahdollista, että lapset koulun kautta tai muualta saattaa sen kuulla, niin sitten on pakko kertoa ennen kuin menee seuraavan kerran kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä ajattelit vastata, kun lapset todennäköisesti kysyvät mihin isä kuoli?
Kaverin isä teki itsemurhan kun oltiin ala-asteella. Siitä ei saanut puhua edes kaksin kun oltiin kun äiti oli kieltänyt. Oli julmetun salamyhkäistä. Rankka paikka, voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi pienelle lapselle, sitten vanhempana (esim. yläasteikäisenä.) Voipi muuten tulla ikävänä yllätyksenä.
Voipi tulla ikävänä yllätyksenä yläasteikäisille, että isän kuolema olikin itsemurha ja äiti päätti pimittää asian vuosiksi.
Jää muuten usein kokonaan kertomatta, kun on mennyt aikaa. Ja kun tulee ilmi, on luottamus menetetty.
Soita niille se yksinäisen keijun tarina ja kerro että isälle kävi samalla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai pitää kertoa! Lapsella on oikeus totuuteen!
Valehtelemalla menetät lasten luottamuksen iäksi kun jäät kiinni
Vierailija kirjoitti:
Kaverin isä teki itsemurhan kun oltiin ala-asteella. Siitä ei saanut puhua edes kaksin kun oltiin kun äiti oli kieltänyt. Oli julmetun salamyhkäistä. Rankka paikka, voimia.
Sama. Ja tästä Riku Närvän isän itsemurhasta ei saanut puhua. Onneksi nykyään asiat ovat toisin ja perheen blogista löytyy kaikki itsemurhaan liittyvä.
En tiedä, mikä on oikea tapa, mutta itse en kertoisi.