Lue keskustelun säännöt.
Miksi manipuloin suhteissa ja teen itsestäni uhrin. Miehet menevät sekaisin kanssani ja ovat silti kanssani.
19.03.2017 |
En oikeasti pidä tästä ominaisuudesta itsestäni ja tiedän tekeväni väärin.
Haluan olla se hallitseva ja päättävä osapuoli, minun ehdoillani mennään.
Lisäksi suhteeni ovat vääriä ja tahdon jännitystä.
Otan seksikkäitä kuvia, olen ylikilti ja kerron vaikeasta menneisyydestä.
Kehun miehiä ja sanon, että rakastan vaikka mielessäni en edes voisi kuvitella esittelevän heitä läheisilleni tai ehkä hyvinä päivinä voisin.
Välillä riitelen ja yritän työntää pois, välillä pidän hauskaa ja teen mitä huvittaa välittämättä toisen tunteista. En sitoudu kunnolla. Ja jos siitä tulee riitaa niin käännän asian niin, etten ole mielestäni mitään väärää tehnyt.
Enkä kyllä olekkaan kun olen asettanut ehdot kyllä alun alkaen.
Silti tahdon, että minusta ollaan mustasukkaisia. Välillä olen kylmä ja toisinaan liian kiinni.
En tiedä yhtään mitä haluan.
Lisäksi en usko, että toinen oikeasti välittää ja olen epäluuloinen.
Ja sitten kun olen saanut miehen vihaiseksi niin anelen anteeksipyyntöä ja olen mieliksi esimerkiksi seksuaalisesti.
Kukaan mies ei ole koskaan lähtenyt vaan minä. Päinvastoin ovat vuosia myöhemminkin vielä kavereita ja auttavat niin paljon kuin suinkin pystyvät jos pyydän apua.
En tiedä mitä he minussa näkevät.
Olen aidosti pahoillani käytöksestäni ja aloitan terapian kyllä.
Olen aika vaarallinen suhteissa, minua ei saa koskaan täysin ja mitä vaan voi tapahtua. Saatan olla todella lämmin ja rakastava mutta toisaalta kohta kylmä ja haluan irti. Yllätän hyvällä ja pahalla.
Osaako joku samaistua?
Toisaalta uskon, että rakastuminenkin tuo pelkoa varsinkin minun kohdalla jota kohtaan on käyttäydytty suhteessa väkivaltaisesti ja lapsuuteni ja nuoruuteni oli todella epävakaa ja pelottavaa sekä täynnä päihteitä.
Kommentit (11)
Epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä viitteitä narsismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku samaistua?
En pysyty millään samaistumaan ongelmaasi, vaikka kuinka yritän.
Tutulta kuulostaa, terv. Epävakaa persoonallisuushäiriö-diagnoosin saanut. Itse olen ollut suhteessa 4 vuotta ns. jännämieheen (ei kuitenkaan väkivaltainen eikä juokse vieraissa kuten en minäkään) ja tullut siihen tulokseen että tällainen suhde on mulle ainoa toimiva juurikin koska saan ottaa etäisyyttä kun haluan ja toisinpäin ja tietynlainen ennalta-arvaamattomuus ehkäisee mun osalta kyllästymistä ja tämä mies kestää mun ajoittaisen tunnekylmyyden ja hektiset vaiheet ja mä puolestani tajuan ja jaksan niitä häneltä. Kuulostaa varmasti epäterveeltä monen mielestä mutta parempi näin kuin sinkkuna rellestäessä satuttaen itseni lisäksi muita, normaaleja ihmisiä.
Sulla kiintymyssuhdehäiriö. Se on vaikea korjata, mutta tietoisella työskentelyllä onnistuu. Terapiaan.
Jos olisit tasaisen tylsä, niin sinulla ei ehkä olisi ollut ensimmäistäkään miestä. Aina ei vain voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistuin.. mutta en jaksa uskoa että vaivana olis epävakaa persoonallisuushäiriö? Tai onhan niitäkin lievempänä. Miesystävälläni on se, enkä tunne olevani samanlainen mielialojen heittelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa ph, mulla oli sunlainen tyttöystävä hiljattain vuoden verran. Eipä ollut tylsää, mut päästin menemään kun alkoi lungilta jätkältäkin palamaan hermot aika pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorempana tuollainen, mutta silloin olinkin juonut alkoholia aina tai poltellut pilveä, myös rauhoittavat aiheuttavat tuollaista käytöstä joillakin ihmisillä. Kokeile olla kokonaan selvinpäin pari kuukautta ja katso käyttäydyt enää noin. Ongelmanahan tuossa on tunteiden hallitsemattomuus.
Suosittelen lämpimästi "Tunne lukkosi"-kirjaa. Tai siis ylipäätään lukemaan tunnelukoista. Voit oivaltaa, miksi käyttäydyt miten käyttäydyt ja miten pystyt työstämään asiaa...