Lue keskustelun säännöt.
Miten te toiset naiset kestätte?
19.03.2017 |
Eikö tule tunteet kuvioihin mukaan? Itse kovin ikävöin naimisissa olevaa miestä, ikinä ei mitään flirttiä kummempaa ole välillämme tapahtunut, eikä tapahdu koska hän varattu.
Jos olisi ollut läheisyyttä tai seksiä niin olisi varmaan kahta kamalampi ikävä.
Kommentit (37)
Parikymppisenä olin kakkonen itseäni lähes tuplasti vanhemmalle miehelle. Ei siinä mitään tunteita ollut vaan puhdasta hauskan pitoa. Erosivat meidän suhteen lopun jälkeen, tiesin mitä kaikkia ongelmia heillä oli ja ajattelin että mieskin pitää minua vain pakona arjesta ja ego boostina. Jos en minä niin siinä olisi ollut joku muu.
Nuorena ei välittänyt. Nyt olen toisen miehen vaimo ja osaan hävetä sitä mikä olin vaikka en ollut syy eroon.
Vanhempi mies muuten laittaa vielä yli kymmenen vuoden jälkeen viestejä facessa, varmaan joku kriisi taas menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nämä "ensimmäiset naiset" aina kuvittelevat, että kukaan toinen nainen haluaisi nämä miehet kokonaan itselleen "jos vain saisi"? Olen ollut pitkässä avioliitossa (erottu vuosia sitten) ja nyt toinen nainen. Mun luonteeseen sopii kakkosnaisena oleminen aivan jumalattoman paljon paremmin! Olen introvertti, ahdistuin avioliitossa pakosta jakaa elämän joka hetki. Yksityisyyttä oli mun makuun aivan liian vähän. Mulle on aivan ihanteellinen tämä ratkaisu, jossa saan kirsikat kakun päältä eli viettää ihania, intohimoisia hetkiä saman vakikumppanin kanssa aina kun itselleni ja hänelle sopii. Mutta saan myös pitää vapauteni! En ole raportointivelvollinen kellekään. En missään nimessä haluaisi tätä miestä "omakseni"!!! Juuri sen vuoksi hakeuduin tarkoituksella varatun miehen syliin: varattu mies ei voi jäädä roikkumaan tai vaatia liikaa, sillä on liikaa menetettävää.
Jos tapailemani miehen avioliitto raukeaisi, katkaisisin suhteemme todennäköisesti - en haluaisi ottaa riskiä suhteemme lipumisesta "oikeaksi suhteeksi". Näin on juuri hyvä. Miksi tätä on niin vaikeaa ymmärtää? Yritättekö jotenkin pönkittää itsetuntoanne ajattelemalla, että teillä on jotakin mitä kakkosnainen kaipaa muttei saa?
Olen tuo nro3 varattu nainen. Se on jännä juttu kun tasapaksun parisuhde-elämän keskelle ilmestyy yllättäen kolmas osapuoli jonka kanssa kaikki katseet, suudelmat, seksi ja kosketukset ovat täynnä hyvää oloa ja intohimoa. Tulee sellainen muistutus itselle etten halua hukkua ja unohtua siihen harmaaseen arkeen, tämän rakastajan kanssa tunnen taas eläväni ja kaikki ne nuoruuden tunteet ja kiihko syttyy taas omassa itsessä.
Olen sinkku enkä siis ensimmäinen enkä toinen nainen, elän täysin vapaana. Tuollainen "ensimmäisen" naisen eli vaimon rooli ei silti houkuttele kun katson millaisiksi pitkät suhteet muuttuvat vuosien varrella. Ei kiinnosta suhde jossa jaetaan jokainen paska ja pieru, siitä katoaa kiinnostus toista kohtaan.
Ymmärrän siis noita "toisia" naisia, kun tavataan ollaan kiinnostuneita toisista, jutellaan ja jaetaan se hetki täysillä ja kaiken kruunaa odotettu intohimoinen kosketus, läheisyys ja seksi.
Toiseksi naiseksi en silti viitsisi lähteä itse, tapailen vain vapaita miehiä.
Hyvin jaksoin, kun meillä oli yhteistä vain seksi ja huumori. Viestiteltiin kyllä, mutta ei kuulumisia vaan seksijuttuja ja muita höpöjuttuja. Seksi oli kyllä niin hyvää ja seura niin hauskaa, että kaipaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo nro3 varattu nainen. Se on jännä juttu kun tasapaksun parisuhde-elämän keskelle ilmestyy yllättäen kolmas osapuoli jonka kanssa kaikki katseet, suudelmat, seksi ja kosketukset ovat täynnä hyvää oloa ja intohimoa. Tulee sellainen muistutus itselle etten halua hukkua ja unohtua siihen harmaaseen arkeen, tämän rakastajan kanssa tunnen taas eläväni ja kaikki ne nuoruuden tunteet ja kiihko syttyy taas omassa itsessä.
Tämä!
Mä olen ns hyveellinen ja kunnollinen keskiluokkainen vaimo ja äiti hyvässä avioliitossa.
Samaan aikaan mulla on ollut pari toista miestä, jotka tuovat elämään jännitystä ja uutuudenviehätystä, hirveää kemiaa. Ja he ovat ihan erilaisia kuin minä ja oma elinpiirini, en ikinä voisi kuvitella oikeaa vakavaa suhdetta heidän kanssaan. Ei ei ei.
Eli minussa on monta eri puolta kuten useimmissa ihmisissä. Kannattaa unohtaa ne hu0ra-madonna-syndroomat siis, tosi elämä ei ole mustavalkoista joko-tai-elämää.
Minusta kaikkien aikojen paras leffa on Päiväperho. Siinä porvarillinen kotiäiti ryhtyi salaa prostituoiduksi. Kolahti muhun jo lapsena kovaa. Näin leffan uudestaan aikuisena ja totesin, että kyllä, tuo kunniallisen ja paheellisen yhdistelmä on todellakin mun juttu. Ihminen ei ole moniavioinen biologisestikaan.
N46
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku enkä siis ensimmäinen enkä toinen nainen, elän täysin vapaana. Tuollainen "ensimmäisen" naisen eli vaimon rooli ei silti houkuttele kun katson millaisiksi pitkät suhteet muuttuvat vuosien varrella. Ei kiinnosta suhde jossa jaetaan jokainen paska ja pieru, siitä katoaa kiinnostus toista kohtaan.
Ymmärrän siis noita "toisia" naisia, kun tavataan ollaan kiinnostuneita toisista, jutellaan ja jaetaan se hetki täysillä ja kaiken kruunaa odotettu intohimoinen kosketus, läheisyys ja seksi.
Toiseksi naiseksi en silti viitsisi lähteä itse, tapailen vain vapaita miehiä.
Tämä "ei kiinnosta suhde jossa jaetaan jokainen paska ja pieru" lause oli ihan kuin oma ajatukseni. Olen siis tuo nro3 varattu nainen. Mieheni on kanssani pierukaveri, mutta minä en ole hänen pierukaverinsa. Minusta parisuhteen intohimon tappajat on saman katon alle muuttaminen ja vapaa piereskely. En elä pilvilinnoissa; tiedän kyllä että jokainen ihminen kaasuttelee ja ulostaa. Mutta sitä ei tarvitse tehdä korostetusti huutomerkin ja pieruhuumorin säestämänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimot ne aina syyttää muita naisia kun ukkonsa vilkuilevat muita. Koittakaapa löytää itsestänne edes pieni piraus sitä toista naista ja olkaa jännittäviä ja mielenkiintoisia välillä! Älkää tuomitko toisia naisia tai näitä seikkailevia naisia vaan ottakaa niiltä vinkkejä siihen miten mies vietellään.. ei ainakaan tuollaisella tylsällä moralisoinnilla..
Ihan hyvin kestin aikanani. Olin tuolloin 19v, mies viitisen vuotta vanhempi ja naimisissa ja lapsiakin oli. En ajatellut asiaa sen pidemmälle. Mies piiritti mua ja suostuin, koska miksipäs ei. Noin kuukauden tapailun jälkeen hän jätti vaimonsa, mitä en olisi uskonut. Muistan vieläkin miten ajattelin että oho, miks se noin teki 😁 seurusteltiin 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teitä toisia naisia koskaan häiritse se, että tiedätte tuhoavane ainakin yhden ihmisen elämää? Ettekö koskaan mieti miltä tuntuisi itse olla se rakastunut ihminen, jonka rakastettu pettäisi teitä?Onko teidän aivan mahdotonta hypätä toisen ihmisen saappaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä toisia naisia koskaan häiritse se, että tiedätte tuhoavane ainakin yhden ihmisen elämää? Ettekö koskaan mieti miltä tuntuisi itse olla se rakastunut ihminen, jonka rakastettu pettäisi teitä?Onko teidän aivan mahdotonta hypätä toisen ihmisen saappaisiin?
Nro3 vastaa. Olen kyllä joutunut petetyksi. Nuoruuden miesystäväni oli jo menossa selkäni takana kihloihin uuden rakkaansa kanssa, ei vaan ollut muistanut mainita minulle asiasta mitään. Olisi jatkanut kaksoiselämäänsä ties kuinka kauan jos ei olisi jäänyt kiinni.
Kyllä se sattui silloin aikanaan paljon. Jätin miehen ja herra vielä haikili perääni sen jälkeen. Osaan siis hyppää toisen saappaisiin mutta olen myös oppinut niistä nuoruusvuosista ettei asiat ole niin mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huolisi miestäsi kirjoitti:
Miten nämä "ensimmäiset naiset" aina kuvittelevat, että kukaan toinen nainen haluaisi nämä miehet kokonaan itselleen "jos vain saisi"? Olen ollut pitkässä avioliitossa (erottu vuosia sitten) ja nyt toinen nainen. Mun luonteeseen sopii kakkosnaisena oleminen aivan jumalattoman paljon paremmin! Olen introvertti, ahdistuin avioliitossa pakosta jakaa elämän joka hetki. Yksityisyyttä oli mun makuun aivan liian vähän. Mulle on aivan ihanteellinen tämä ratkaisu, jossa saan kirsikat kakun päältä eli viettää ihania, intohimoisia hetkiä saman vakikumppanin kanssa aina kun itselleni ja hänelle sopii. Mutta saan myös pitää vapauteni! En ole raportointivelvollinen kellekään. En missään nimessä haluaisi tätä miestä "omakseni"!!! Juuri sen vuoksi hakeuduin tarkoituksella varatun miehen syliin: varattu mies ei voi jäädä roikkumaan tai vaatia liikaa, sillä on liikaa menetettävää.
Jos tapailemani miehen avioliitto raukeaisi, katkaisisin suhteemme todennäköisesti - en haluaisi ottaa riskiä suhteemme lipumisesta "oikeaksi suhteeksi". Näin on juuri hyvä. Miksi tätä on niin vaikeaa ymmärtää? Yritättekö jotenkin pönkittää itsetuntoanne ajattelemalla, että teillä on jotakin mitä kakkosnainen kaipaa muttei saa?
Kaiken tuon, mistä kerroit saa myös ketään pettämättä. Olen vapaa nainen, jolla on tapailusuhde vapaan miehen kanssa. Varattua en huolisi. Kakkosnainen on aina kakkosnainen, vaikka selittäisi mustan valkoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En huolisi miestäsi kirjoitti:
Miten nämä "ensimmäiset naiset" aina kuvittelevat, että kukaan toinen nainen haluaisi nämä miehet kokonaan itselleen "jos vain saisi"? Olen ollut pitkässä avioliitossa (erottu vuosia sitten) ja nyt toinen nainen. Mun luonteeseen sopii kakkosnaisena oleminen aivan jumalattoman paljon paremmin! Olen introvertti, ahdistuin avioliitossa pakosta jakaa elämän joka hetki. Yksityisyyttä oli mun makuun aivan liian vähän. Mulle on aivan ihanteellinen tämä ratkaisu, jossa saan kirsikat kakun päältä eli viettää ihania, intohimoisia hetkiä saman vakikumppanin kanssa aina kun itselleni ja hänelle sopii. Mutta saan myös pitää vapauteni! En ole raportointivelvollinen kellekään. En missään nimessä haluaisi tätä miestä "omakseni"!!! Juuri sen vuoksi hakeuduin tarkoituksella varatun miehen syliin: varattu mies ei voi jäädä roikkumaan tai vaatia liikaa, sillä on liikaa menetettävää.
Jos tapailemani miehen avioliitto raukeaisi, katkaisisin suhteemme todennäköisesti - en haluaisi ottaa riskiä suhteemme lipumisesta "oikeaksi suhteeksi". Näin on juuri hyvä. Miksi tätä on niin vaikeaa ymmärtää? Yritättekö jotenkin pönkittää itsetuntoanne ajattelemalla, että teillä on jotakin mitä kakkosnainen kaipaa muttei saa?
Kaiken tuon, mistä kerroit saa myös ketään pettämättä. Olen vapaa nainen, jolla on tapailusuhde vapaan miehen kanssa. Varattua en huolisi. Kakkosnainen on aina kakkosnainen, vaikka selittäisi mustan valkoiseksi.
Olen eri, mutta voin sanoa, että en minä luultavasti saisi.
Olen äärettömän nirso seksuaalisesti eikä sille voi mitään. En pysty haluamaan kuin äärettömän harvoja miehiä.
Olen kohta 50 v ja olen kohdannut koko elämäni aikana vain 3 miestä, joita olen himoinnut fyysisesti. Onneksi 2 niistä oli sinkkkuja, ikävä kyllä kolmas ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Toisena naisena" olemista ei ole tarkoituskaan kestää. Kyseinen valinta merkitsee tuhoa kaikille osapuolille. Miksi ehdoin tahdoin valitsisit sen? Säästäkää itsenne, säästäkää toisenne.
Pelkkä ajatuskin tekee pahaa...
Vierailija kirjoitti:
En huolisi miestäsi kirjoitti:
Miten nämä "ensimmäiset naiset" aina kuvittelevat, että kukaan toinen nainen haluaisi nämä miehet kokonaan itselleen "jos vain saisi"? Olen ollut pitkässä avioliitossa (erottu vuosia sitten) ja nyt toinen nainen. Mun luonteeseen sopii kakkosnaisena oleminen aivan jumalattoman paljon paremmin! Olen introvertti, ahdistuin avioliitossa pakosta jakaa elämän joka hetki. Yksityisyyttä oli mun makuun aivan liian vähän. Mulle on aivan ihanteellinen tämä ratkaisu, jossa saan kirsikat kakun päältä eli viettää ihania, intohimoisia hetkiä saman vakikumppanin kanssa aina kun itselleni ja hänelle sopii. Mutta saan myös pitää vapauteni! En ole raportointivelvollinen kellekään. En missään nimessä haluaisi tätä miestä "omakseni"!!! Juuri sen vuoksi hakeuduin tarkoituksella varatun miehen syliin: varattu mies ei voi jäädä roikkumaan tai vaatia liikaa, sillä on liikaa menetettävää.
Jos tapailemani miehen avioliitto raukeaisi, katkaisisin suhteemme todennäköisesti - en haluaisi ottaa riskiä suhteemme lipumisesta "oikeaksi suhteeksi". Näin on juuri hyvä. Miksi tätä on niin vaikeaa ymmärtää? Yritättekö jotenkin pönkittää itsetuntoanne ajattelemalla, että teillä on jotakin mitä kakkosnainen kaipaa muttei saa?
Kaiken tuon, mistä kerroit saa myös ketään pettämättä. Olen vapaa nainen, jolla on tapailusuhde vapaan miehen kanssa. Varattua en huolisi. Kakkosnainen on aina kakkosnainen, vaikka selittäisi mustan valkoiseksi.
Näinhän se on. Tietoisesti kakkosena olevat vain sillä alemmalla pallilla eli aika yhden tekeviä huvikäyttöön tarkoitettuja jakorasioita, jotka odottavat aina uskollisena että mies ottaa yhteyttä ja sopii tapaamisen kun alkaa kassit taas kaipaamaan tyhjennystä. Heillä ei ole oikein muuta elämää vaikka miten he asian yrittäisivät muuten selittää.
Kuinka usein muuten miehet suostuvat olemaan kakkosia ja toisia miehiä? Varmasti sellaisia tossukoita on, mutta eivät he siitä paljoa huutele ja syystäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huolisi miestäsi kirjoitti:
Miten nämä "ensimmäiset naiset" aina kuvittelevat, että kukaan toinen nainen haluaisi nämä miehet kokonaan itselleen "jos vain saisi"? Olen ollut pitkässä avioliitossa (erottu vuosia sitten) ja nyt toinen nainen. Mun luonteeseen sopii kakkosnaisena oleminen aivan jumalattoman paljon paremmin! Olen introvertti, ahdistuin avioliitossa pakosta jakaa elämän joka hetki. Yksityisyyttä oli mun makuun aivan liian vähän. Mulle on aivan ihanteellinen tämä ratkaisu, jossa saan kirsikat kakun päältä eli viettää ihania, intohimoisia hetkiä saman vakikumppanin kanssa aina kun itselleni ja hänelle sopii. Mutta saan myös pitää vapauteni! En ole raportointivelvollinen kellekään. En missään nimessä haluaisi tätä miestä "omakseni"!!! Juuri sen vuoksi hakeuduin tarkoituksella varatun miehen syliin: varattu mies ei voi jäädä roikkumaan tai vaatia liikaa, sillä on liikaa menetettävää.
Jos tapailemani miehen avioliitto raukeaisi, katkaisisin suhteemme todennäköisesti - en haluaisi ottaa riskiä suhteemme lipumisesta "oikeaksi suhteeksi". Näin on juuri hyvä. Miksi tätä on niin vaikeaa ymmärtää? Yritättekö jotenkin pönkittää itsetuntoanne ajattelemalla, että teillä on jotakin mitä kakkosnainen kaipaa muttei saa?
Kaiken tuon, mistä kerroit saa myös ketään pettämättä. Olen vapaa nainen, jolla on tapailusuhde vapaan miehen kanssa. Varattua en huolisi. Kakkosnainen on aina kakkosnainen, vaikka selittäisi mustan valkoiseksi.
Näinhän se on. Tietoisesti kakkosena olevat vain sillä alemmalla pallilla eli aika yhden tekeviä huvikäyttöön tarkoitettuja jakorasioita, jotka odottavat aina uskollisena että mies ottaa yhteyttä ja sopii tapaamisen kun alkaa kassit taas kaipaamaan tyhjennystä. Heillä ei ole oikein muuta elämää vaikka miten he asian yrittäisivät muuten selittää.
Kuinka usein muuten miehet suostuvat olemaan kakkosia ja toisia miehiä? Varmasti sellaisia tossukoita on, mutta eivät he siitä paljoa huutele ja syystäkin...
Sulla on väärä käsitys.
Kaikki tietämäni pettämiset ovat tapahtuneet kahden varatun välillä. Ovat siis molemmat kakkisia. Näin minullakin. Paitsi yheen kerran minä olin varattu ja sinkkumies kakkonen.
Joku kysyi mitä pahaa on mennä pakoon arkea toiseen suhteeseen ja vertasi ulkomaanmatkaan.Ulkomaanmatka ei loukkaa ketään mutta pettäessään ihminen loukkaa ja satuttaa toista.Pettämisen seurauksena voi hajota perheet ja lapsille jää turvattomuuden tunteita perheen hajotessa.Että ei mikään pikkujuttuja.Olen itse kokenut tämän ja tiedän mistä puhun.Onneksi tajusin kasvaa aikuiseksi ja nyt haen mielihyvää muista asioista kuin vieraasta sylistä.Eikä mun arki oo silti harmaata.