Miten te toiset naiset kestätte?

Mitähän, jos jättäisit osallistumasta flirttiin toisten puolisoiden kanssa?

Se flirtti voi olla vain sun päässäs.

Olen varattu nainen ja mulla suhde varattuun mieheen. Molempien omissa suhteissa ongelmia. Seksin lisäksi meillä paljon läheisyyttä ja hellyyttä. Kyllä olen ihastunut mutta myös järki jarruttaa menoa. Tiedostan että jos tämän rakastajan kanssa asiat etenisi pidemmälle niin kyllä meilläkin se arki ja mahdolliset ongelmat tulisi vastaan.

Mielummin siis pidän jatkossakin ihanan intohimoisen suhteen, kuin lähden riskeeramaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän, jos jättäisit osallistumasta flirttiin toisten puolisoiden kanssa?

Ei siinä ole mitään vakavaa, semmoista hyväntahtoista läppää vain. Lisäksi meillä ollut tosi hyviä keskusteluja. Hänelle tosi helppo puhua.

Kunpa nämä varattuihin ihastujat käyttäisivät saman energiansa omaan kumppaniinsa, niin oliskohan niitä ongelmia ollenkaan?

Numero 3 on niin oikeessa.Toiset suhteet on yleensä vain pakoa arjesta.

En ole uskaltautunut suhteeseen varatun miehen kanssa.

Yksi naimisissaoleva oli kanssani koko viikonlopun. Kotiinlähtöpäivänä kuulin sattumalta, miten hän valehteli puhelimessa vaimolleen, että on muka ollut "kavereiden kanssa" perjantaista asti.

Pelästyin ja petyin. Sanoin ettei kannata tavata enää.

Tämän jälkeen mies pommitti minua viesteillä ja kävi ovikelloa soittamassa viikkotolkulla.

Edelleen, vuosien jälkeen mies saattaa satunnaisesti ottaa yhteyttä.

Kiltintuntuinen, rauhallinen ja komea mies. Tuntui ettei edes ollut kauhean rakastunut minuun, vaan halusi epätoivoisesti jotain seikkailua?

Jäi omituinen, epätodellinen olo.

Miksi joku tekee vaimolleen noin?

Miesystäväni viettää luonani pari yötä viikossa. Lounaalla käydään kerran viikossa jossain Helsingin fine dining -paikassa. Yhteistä lomaa viikko kesällä ja syksyllä. Seuraan häntä usein myös ulkomaanmatkoille.

Elämäni on täydellistä ja ihanaa: vaativa ja hyväpalkkainen työ, kaunis koti Helsingin keskustassa, ihana, hellä ja huomaavainen miesystävä sekä harristuksia, jotka pitävät mielen virkeänä.

Elämä on niin kiireistä, etten ehdi kaivata miestäni. Lisäksi yhteinen aika on aina täysipainoista yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni viettää luonani pari yötä viikossa. Lounaalla käydään kerran viikossa jossain Helsingin fine dining -paikassa. Yhteistä lomaa viikko kesällä ja syksyllä. Seuraan häntä usein myös ulkomaanmatkoille.

Elämäni on täydellistä ja ihanaa: vaativa ja hyväpalkkainen työ, kaunis koti Helsingin keskustassa, ihana, hellä ja huomaavainen miesystävä sekä harristuksia, jotka pitävät mielen virkeänä.

Elämä on niin kiireistä, etten ehdi kaivata miestäni. Lisäksi yhteinen aika on aina täysipainoista yhteistä aikaa.

Eipä taida sinun unelmiisi uskoa muut kuin sinä, mutta eivät ne tietenkään meiltä muilta pois ole, joten anna mennä vain! :) Miksi muuten et ole saanut tätä unelmiesi miestä kokonaan itsellesi? Miksi hän ei ole jättänyt perhettään ja tullut sinun ihanuuden luokse kokonaan? Joo, älä vastaa, yksikään ei ole kiinnostunut.

Tietenkin siinä on tunteet mukana, eihän sitä muuten pitkiin sivusuhteisiin ajauduttaisi. Vaimot voi haukkua toisia naisia spermaviemäreiksi, vaikka saman miehen kanssa myös itse seksiä harrastavat.

Itselläni suhde pitkäaikaiseen työkaveriin alkoi yli vuoden pitkillä keskusteluilla ja ihastuneilla katseilla ennen kuin siirryttiin mihinkään fyysisempään. Edelleenkin suhteen pääpaino on henkisellä puolella, koska teemme päivittäin töitä yhdessä, mutta vapaa-ajalla tapaamme vain harvakseltaan.

Suhteen tulevaisuutta en osaa ennustaa.

Minäkin olen varattu nainen ja myös toinen nainen. Oma sivusuhteeni alkoi myös töissä, tehtiin kahdestaan töitä ja ihastuttiin toisiimme.

Kummankaan kotona ei ole ollut seksiä eikä läheisyyttä pitkiin aikoihin. Rakastajani kuvailee vaimoaan kaveriksi, minulla taas on mieheni kanssa yritys nimeltä perhe.

Rakastajani on paras ystäväni. Emme ole enää samassa työpaikassa, silti pidämme yhteyttä liki päivittäin.Keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä, ja kykenemme neuvomaan toisiamme myös työasioissa. Hän on mulle tärkeä ja jos hän tarvitsee jotain, hän tietää että voi luottaa apuuni. Sama pätee myös toisin päin. Me tapaamme noin kerran viikossa ja vietämme ihanan seksin ja läheisyyden täyteisen illan. Inhimo on käsin kosketeltavaa. Tätä on jatkunut jo 3 vuotta ja olen todella onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni viettää luonani pari yötä viikossa. Lounaalla käydään kerran viikossa jossain Helsingin fine dining -paikassa. Yhteistä lomaa viikko kesällä ja syksyllä. Seuraan häntä usein myös ulkomaanmatkoille.

Elämäni on täydellistä ja ihanaa: vaativa ja hyväpalkkainen työ, kaunis koti Helsingin keskustassa, ihana, hellä ja huomaavainen miesystävä sekä harristuksia, jotka pitävät mielen virkeänä.

Elämä on niin kiireistä, etten ehdi kaivata miestäni. Lisäksi yhteinen aika on aina täysipainoista yhteistä aikaa.

Eipä taida sinun unelmiisi uskoa muut kuin sinä, mutta eivät ne tietenkään meiltä muilta pois ole, joten anna mennä vain! :) Miksi muuten et ole saanut tätä unelmiesi miestä kokonaan itsellesi? Miksi hän ei ole jättänyt perhettään ja tullut sinun ihanuuden luokse kokonaan? Joo, älä vastaa, yksikään ei ole kiinnostunut.

Voi kulta pieni, vastaanpa kuitenkin ihan vain kiusatakseni sinua :D

Et taida olla kovinkaan sisälukutaitoinen. Valitettavasti minulla ei juuri nyt ole aikaa (eikä halujakaan) kokoaikaiseen suhteeseen. Ja perhettä en haluaisi koskaan. Mies saa mielellään pitää omansa :)

Itse olen jo 44-vuotias, eronnut seksittömästä liitosta noin 5 vuotta sitten. Kolmisen vuotta minulla on ollut rakastaja, jolla on vaimo. Hän käy luonani noin pari kertaa viikossa, joskus jää yöksi, on joskus koko viikonlopun, käymme elokuvissa, teattereissa yms. Mutta en missään nimessä haluaisi asua hänen kanssaan. Olen yhden miehen kanssa asunut 20 vuotta, ja se riitti. Tuollainen rakastajan ja seuralaisen yhdistelmä on juuri sopiva tähän elämäntilanteen. Minulla on myös paljon harrastuksia, joten en ehdi kotona märehtimäön ja miettimään, missä mies milloinkin menee.

Jotkut naiset ovat luonteenpiirteiltään sekundaa ja sopivat kakkosnaisiksi, helposti nauratettaviksi. Vaimot ovat äidillisiä ja naisellisempia siinä oikeassa mielessä

Vierailija kirjoitti:

Numero 3 on niin oikeessa.Toiset suhteet on yleensä vain pakoa arjesta.

Mikä siinä on pahaa? 

Onhan vaikka ulkomaanlomakin "pakoa" arjesta. Eikö ole hyvä kokea elämässään muutakin kuin harmaata ainaista samaa?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset ovat luonteenpiirteiltään sekundaa ja sopivat kakkosnaisiksi, helposti nauratettaviksi. Vaimot ovat äidillisiä ja naisellisempia siinä oikeassa mielessä

Plus että kukaan Vaimo ei ole ikinä ollut toinen nainen eikä kenestäkään joka on ollut toinen nainen ole koskaan tullut Vaimoa! Että siinäkin vissi ero, vai mitä?

Tällainen äidillinen vaimo vaan lakkaa kiinnostamasta miehiä, siksi hakevat toista naista kumppaniksi menoihin ja sänkyyn. Se ei minusta ole oikein, mutta niin se menee..

Olin aikoinani toinen nainen tietämättäni. Koska minulla ei ollut autoa käytettävissä, niin mies tuli aina minun luokseni ja vietimme aikaa paljon yhdessä. Mies myös soitteli minulle hyvin usein jos emme päässeet näkemään. Elo oli siis mukavaa ja suunnittelin yhteistä tulevaisuutta, kunnes soitin miehelle väärään aikaan. Mies olikin avovaimonsa luona kotonaan.

Pian tämä hurjistunut avovaimo soitteli minulle ja sain kuulla olevani vaikka mikä kunnes lopetin puhelun. Olin asioiden käänteistä niin ihmeissäni, että kesti hieman tajuta missä mennään ja soitin erään ystäväni asiaa kanssani puimaan. Tämä ystäväni tiesi ja tunsi miehen myös ja oli asiasta yhtä ihmeissään kuin minäkin.

Muutaman tunnin päästä mies soitteli ja sanoi, että on pistänyt poikki avosuhteensa, roudannut kodistaan kaikki tavaransa pois ja haluaisi jutella kanssani. Niin minäkin halusin asiasta jutella, joten mies sai tulla.

Juttelimme ihan perinteisesti keittiönpöydän ääressä ja mies oli kaikesta tekemästään ja kaksoiselämästään hyvin pahoillaan haluten jatkaa kuitenkin meidän suhdetta. Mutta minä en halunnut jatkaa. Näimme sen jälkeen vielä pikaisesti pari kertaa miehen toiveesta, mutta en saanut enää mitenkään vanhoista tunteista kiinni ja lopetin koko paskan. Mies yritti soitella minulle vielä puolen vuoden päästäkin, mutta en vastannut ja sen koommin en ole koko juipista kuullut enää mitään. Sen tarinan päätyttyä en ole enää niin sinisilmäinen, mutta nykyään koko juttu enää naurattaa vaikka silloin itkin kyllä monet itkut.

Aika halvat naiset siihen lähtevät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 3 on niin oikeessa.Toiset suhteet on yleensä vain pakoa arjesta.

Mikä siinä on pahaa? 

Onhan vaikka ulkomaanlomakin "pakoa" arjesta. Eikö ole hyvä kokea elämässään muutakin kuin harmaata ainaista samaa?

Totta.Meidän on uskollinen, yli kymmenen vuotta kestänyt avioliitto. Suhteemme alkoi, kun olimme molemmat huonoissa liitoissa ja petimme molemmat kumppaniamme. Löysimme "oikean sielunkumppanin" toisistamme. Heti kun tapasimme, molemmat tunsi samoin; tässä on minulle se Oikea. Oli maagista se vetovoima ja tuttuus toiseen.

Kumpikaan ei ole tätä ennen ja tämän jälkeen pettänyt. Huvittaa AV:lla tämä mustavalkoinen ajattelutapa; kun kerran pettää on ikuinen pettäjä. Samoin voisi ajatella, että jos kerran eroaa on ikuisesti eroavaa tyyppiä. Toisekseen suurin osa naisista jotka pettävät, voivat erittäin huonosti omissa liitoissaan. Mitä kaikkea ikävää sen taakse voikaan kätkeytyä: miehen dominointia, alistamista, alkoholismia jne. Naisen ei ehkä aina ole helppo yrittää erota, peittämällä mies voi päästää helpommin irti kumppanistaan. Tavallaan pettäminen on siten pakokeino myös.